perjantai 30. marraskuuta 2012

Hotelliviikonloppu

Nyt näyttäis siltä, että mä pääsen viettämään hotelliviikonloppua! Ihanaa <3

Ennen kun heittäydytte ihan kateellisiksi, rehellisyyden nimissä kerron muutaman jutun asiaan liittyen...

  • Hotelli on Kauhajoella
  • Menen yksin
  • Tavoitteena on ehtiä tekemään pari tuntia paperihommia ennen nukkumaanmenoa
  • Sunnuntaiaamuna on aikainen herätys
Ihan ei ole rilluttelu- tai shoppailureissu kyseessä.
Mulla on edessä kouluviikonloppu. Tämän viikon sairastamiset ja valvomiset on vetäneet sen verran voimat vähiin, ettei lainkaan huvita ajella pimeellä maantiellä turhia.
Päätettiin siis, että jään Kauhajoelle yöksi. Meillä kun koulu loppuu lauantaisin vasta kuudelta, on ilta kotona joka tapauksessa lyhyt. Pahimmillaan tytöt ovat jo nukkumassa kun tuun kotiin ja aamulla joudun lähtemään taas puoli kahdeksan aikaan.

Vaihtoehtoina Kauhajoella yöpymiseen olis meidän koulu, opiskelija-asuntola tai hotelli.
Koululla yöpyminen olis ilmaista, mutta ei ihan vaivatonta. Mukaan pitäis raahata patja ja muut tykötarpeet. Riskinä on myös, ettei unen laatu oo ihan huippulaatua luokkahuoneen lattialla. Asuntolayöpymisestä joutuis jotakin maksamaan ja puitteista en ole lainkaan varma. Päädyin siis hotelliin :)
76 erkkiä yöltä tuntuu ihan hirveeltä tuhlaukselta, mutta pientä kompensaatiota tuo säästetyt polttoainekulut. Käytössä on ilmainen nettiyhteys, pyyhkeet, lakanat ja muut hotellin tuomat palvelut. Ja saahan sielä ihanan aamiaisen. Ja toivottavasti hyvät unet!


Kaikista eniten mulle maistuis viikonloppu kotona. Tero on tehny ihan hirveesti töitä tällä viikolla ja ollaan nähty muutaman minuutin verran silloin ja tällöin. Ens viikolla taitaa sama meno jatkua. Olis ollu ihanaa olla yhdessä koko perhe pari päivää...
Lähteminen tuntuu hankalalta, mutta toisaalta tiedän, että sunnuntai-iltana kun tuun kotiin, oon aivan onnessani kaikesta uudesta kivasta mitä oon viikonlopun aikana oppinu. Ja sitten ehditään toivottavasti olemaan muutama tunti yhdessä koko perheen voimin :)

Pojasta polvi paranee.
Iina halusi itselleen heijastinliivin. Niin fiksu!
Samalla reissulla mukaan tarttui myös otsalamppu :)

Mukavaa pikkujouluviikonloppua! Nyt taitaa olla jos jonkinmoista myyjäistä ja muuta kivaa...

[Share to Pinterest]

torstai 29. marraskuuta 2012

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen

 ...tuhmat tytöt mihin vaan.

Roosa Meriläinen kirjoittaa tänään Helsingin Sanomien kolumnissaan: "Tottelevaisuudella ei aikuisten maailmassa pärjää. Siksi siihen ei kannata lapsenakaan alistua."
Koko kirjoitus oli varsin mielenkiintoinen ja kosketti kahden pienen tytön äitiä.

Minä kuvittelin ennen äidiksi tuloa saavani maailman kilteimmät ja kauneimmat lapset, joilla on aina hymy kasvoilla, hiukset kammattuina ja jotka haisevat hyvälle. Niitä on kiva esitellä kaupungilla.

Totuus valkeni aika pian Iinan syntymän jälkeen. Päivät kuluivat pilkälti kotioloissa. Lapsi oli maitopulautuksessa. Minä olin omassa maidossani ja lapsen pulautuksessa.
Iinalle oli jotenkin käytännöllisempää pukea se Tutan body ja sukkikset kun käsinpesua vaativa italialainen villaneule ja kiristävät farkut.
Hiusharjaa käytettiin aina kylvyn jälkeen - eli kerran tai pari viikossa. Ja vaikka meille olikin siunaantunut keskivertotyytyväinen nyytti, niin itkihän se. Varmaan enemmän kun näin jälkeenpäin muistankaan.

Kun Iina alkoi liikkumaan, huomattiin hänen olevan melko aktiivinen tapaus. Iina kiipesi portaita, ennen kun oppi kunnolla konttaamaan. Ja pian mentiinkin juosten.

Ja mitä äänenkäyttöön tulee, sanoisinko, että onnistuu. Iina puhuu paljon ja kovaa. Laulaa, kiljuu, nauraa, itkee.

Käytännössä verbaalinen ja fyysinen toiminta suoritetaan samanaikaisesti. Hypitään ja nauretaan, juostaan ja kiljutaan, lauletaan ja tanssitaan, roikutaan lahkeessa ja itketään.

Aava tuntuu olevan vähintään yhtä eläväinen tapaus.

Useimmiten en viitsi tai halua lapsiani hävetä, vaikka he myös julkisesti pitävät vauhtia ja ääntä päällä. Mutta joskus nolottaa.

Iina tapaa Prismassa juosta hakemaan itselleen pienen ostoskärryn. Minä odottelen sillä aikaa kaukana kaukana aulan toisessa päässä. Kerran kun Iina oli päässyt sinne mäkkärin päähän, se nappas ostoskärryn, lähti juosten mua kohti ja huusi melkoisella volyymilla hymy naamalla "Katooo äitiii!!! mulla on pikkukälly!"
Koko Prisman aula kaikui. Pullopalautuksella ja kassoilla ihmiset kääntyivät katsomaan, aulassa kävelevät antoivat tietä, kun raidallinen pikkuihminen juoksee kärrynsä kanssa...Mä yritin nostaa etusormea suuni eteen hiljaisuuden merkiksi. Ei auttanut. Silloin vähän hävetti. Vähän kyllä naurattikin :D

Meriläinen kirjoitta myös: "Hyvin kasvatettu lapsi on sellainen, joka luottaa itseensä. Luottaa vanhempiensa ehdottomaan rakkauteen, vaikka olisikin välillä kärsimätön kiukkupussi, joka ei malta odottaa vuoroaan ja viihdy tuntemattomien sukulaisten hääkirkossa suu supussa."

Niinpä niin. Ja miksi lasten pitäisi käyttäytyä aikuisen tavoin? Lapset ovat lapsia. Ja keskimäärin lapset vaan ovat aikuisia vilkkaampia ja äänekkäämpiä.

9.11. Riku Santala kirjoitti Helsingin Sanomissa otsikolla Vain Suomessa vihataan lapsia, kuinka paheksuvasti meillä suhtaudutaan lapsiin julkisilla paikoilla. Ja onhan se vähän tosiaan niin, mutta en kyllä ihan lasten vihaamisesta puhuisi. Suomessahan myös meidän aikuisten oletetaan olevan hillittyjä ja hallittua kun ollaan "ihmisten ilmoilla". Ei sovi huutaa tai nauraa. Katsekontaktia vältetään viimeiseen asti ja tuntemattomille ei puhuta. Vaikka olisi asiaakin. Kuten, "anteeksi rouva, teidän hanskanne tippui". Parempi olla sanomatta mitään, ettei vaan hetätä pahennusta.

Iinalla on selässään leijona, jonka hännästä voi aikuinen pitää kiinni.
Se on osoittautunut äärettömän käteväksi lentokentillä, laivalla ja muissa paikoissa,
jossa vilkas lapsi saattaa mennä kadoksiin.

Tässä ollaan laivalla kiipeilemässä viime kesänä.

Toivottavasti meidän tytöistä kasvaa hienoja ja äänekkäitä naisia. Sellaisia, jotka osaavat käyttäytyä ja aiheuttavat hyvää muille, mutta osaavat pitää myös omia puoliaan.

[Share to Pinterest]

tiistai 27. marraskuuta 2012

Hirviö Hello Kitty

Semmosta. Sain päähäni askarrella Iinan kanssa illalla cake popseja. Kiitos Jonna kaikesta kakkutikkarihehkutuksesta. Tarttuuhan se väkisinkin. Innostus nimittäin.

Homma meni ihan reisille.



Kauhea väkerrys ja tässä on kaikki meidän aikaansaannokset.

Hirviö Hello Kitty.
Tämä oli Kittyistä kaunein...

Askartelujen sijaan olisin voinu vaikka siivota keittiön...

...joka on nyt vielä enemmän siivouksen tarpeessa.

Tahmaa ja taturaa on paitsi työtasoilla, myös lattialla (en tajua miksi).
Aava ei osallistunut cake pops -projektiin, koska hän on kuumeessa ja nukahti jo kuuden jälkeen. Enempää mulla ei tänään ole asiaa.


[Share to Pinterest]

maanantai 26. marraskuuta 2012

Pessimisti ei pety

...vaan elää jatkuvassa kurjuudessa.


Erityisesti tänään minä olen onnellinen, koska:

  • tällä leveysasteella on teoreettinen mahdollisuus nähdä auringosta pilkahdus. Utsjoella auringon voi nähdä seuraavan kerran tammikuun puolenvälin tietämillä.
  • on maanantai. Uuden viikon alku. Saa taas uudella innolla tarttua uusiin juttuihin ja niihin vanhoihinkin.
  • aloitan taas Fyndiksessä kirppariprojektin. Saan Aavan huoneesta pois sinne varastoidut kirppistavarat.
  • löysin orkideasta kaksi uutta nuppua.
  • ehdittiin lötkötellä sängyssä melko kauan ennen aamupalaa.
  • Aava oppi aamulla sanomaan "pappa". Viikonloppuna tuli "äiti". Ihan pian Aava sanoo "Iina".
  • minulla on niin monta ihanaa ystävää, että minun on hankalaa ehtiä näkemään heitä kaikkia tarpeeksi usein.
  • meillä on hyvä musta tussi. Sellaista on vaikea löytää.


Kirppistavarat on hinnoiteltu ja valmiina siirtymään Fyndikseen.

Makoisaa maanantaita, tämä on ihan hyvä päivä! :)
Mitä kivaa teidän maanantaissa on?
[Share to Pinterest]

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Päivä (ja ilta) paloasemalla

Eilinen oli yhtä VPK:ta. Ja hyvä niin, meillä oli nimittäin kiva päivä.

Välinerastilla opastamassa Tero & Tero
Ja välineitä ihmettelemässä Aava ja Iina


Iina koittaa kypärää :)

Isä ja tytär

Mun mielestä paras "rasti" oli makkapiste.
Toni ja Arttu toimivat grillimestareina.

Marikan ja Roopen kanssa yläkerrassa torttukaffilla.

Iina menossa tsekkaamaan paloautot.
Kädessä on joulukalenteri, jonka sai kun kaikki rastit oli "suoritettu".

Iina ja Antti ruiskuttelee keiloja kumoon :)

Ja ilta se vasta kiva olikin! VPK:n pikkujoulut on aina ihan kreisit - ja siihen voi luottaa ;-)
Seura oli hyvää ja huumori huonoa. Nauraa sai tosissaan ja koittaa muutamaa jännää uutta juttua :D
Meitä hemmoteltiin hulvattomilla esityksillä ja illan kulkuun kuuluu olennaisesti aina myös "riplomien" jakaminen vuoden aikana ansiokkaimmin törttöilleille ja onnistuneille.

Pikkujoulujen heikoin lenkki oli ruoka. Paikallisen catering-firman toimittama sapuska oli melko surkea esitys mauttomuudellaan. Kyllä sillä kuitenkin pahimman nälän selätti. Ja reilulla juomisella yritin loppuillan kompensoida niukkaa syömistä. Salmaria, punkkua, olutta, drinksuja...


Kaukosen veljekset :D

Juha, Dave ja" Stig"
Keturi toimi taikurina ja tempas tuolit meidän naisten takapuolten alta pois...

Me siirryttiin yhden aikaan keskustaan pienellä porukalla. Toiset jatkoi vielä varikolla bileitä. Mun olis tehny mieli jäädä kans varikolle, mutta ihan hauskaa meillä oli baarissakin. Arttu Wiskari oli soittamassa WDD:ssä, mutta me ehdittiin kuulemaan vaan viimeiset biisit. Harmi, olis ollu varmaan ihan näkemisen arvoinen keikka. Wiskari on se heppu, joka laulaa tuntemattomasta potilaasta ja mökkitiestä. Minulle selvisi asia tänään ;-)
Valomerkin jälkeen käytiin haukkaamassa Subit ja hilppastiin kotiin nukkumaan.

Tämä päivä on mennyt lötkötellessä ja parannellessa oloja.
Kiitos Veparit!!!
Ja kiitos äiti ja isä kun otitte tytöt yökylään ja hoiditte pitkälle iltapäivään asti <3
[Share to Pinterest]

lauantai 24. marraskuuta 2012

kieli oppi virheitä

Minkälaisia virheitä kieli oppi?

Suomenkieli on hieno ja on upeaa olla suomen kielinen. Vai olisiko kuitenkin suomen kieli hieno ja upeaa olla suomenkielinen? Varsinkin oikein kirjoittaminen on joskus haastavaa.

Tekstiviestit, sähköpostit, Facebook ja muut matalan kynnyksen tuotokset ovat saaneet kieltä muuttumaan.
Ne ovat tehneet meistä myös kielilaiskimuksia.
Kun nopeasti ja epävirallisesti kirjoitetaan, ei ole niin väliksi, ovatko isot alkukirjaimet käytössä, pilkut paikallaan tai yhdyssanat kaikkien sääntöjen mukaan kirjoitettu.

Blogeissa mennäänkin jo mielestäni harmaammalla alueella. Blogit eivät usein ole kovin virallisia, mutta mielestäni niissä pitäisi jo tarkemmin noudattaa kielioppisääntöjä.
Kun tekstiä on enemmän kun muutaman lauseen verran, on lukijaystävällisempää kirjoittaa oikein.
On nimittäin todella ärsyttävää lukea tuotosta, jossa törmää jatkuvasti väärinkirjoituksiin. Lukijalle tulee kova työ pysyä kärryillä siitä, mitä kirjoittaja todella yrittää sanoa. Varsinkin yhdyssanojen kohdalla jopa lauseen merkitys saattaa muuttua radikaalisti. Myös väärinpilkutetut lauseet voivat tehdä saman tepposen. Lauseella: "Nainen, juo alkoholia 14 annosta viikossa." on hieman eri merkitys, kun lauseella "Nainen juo alkoholia 14 annosta viikossa."

Jos kirjoitus on täynnä alkeellisiakin kielioppivirheitä, jää kirjoituksen sävy ja pienet nyanssit lukijalta huomaamatta tai lukeminen häiriytyy muuten.

Sanoilla leikittely on kuitenkin hauskaa, ja tekstin tyylilajiksi voi valita mitä tahansa asiatekstistä arkikieleen.

Pyrkimys kirjoittaa oikein on kunnioitusta lukijaa kohtaan.

Minä myönnän lipsauttavani välillä kirjoitusvirheitä. Anteeksi! Mun kieliopillisesti virheetön teksti vaatii vähintään 3 oikolukukertaa. Blogitekstini lukaisen yleisimmin vain kerran läpi ajanpuutteen vuoksi. Omia virheitään on hankala huomata. Se, missä toisen tekstistä virheet hyppäävät silmille, omasta tuotoksesta niitä ei tahdo löytää toisellakaan lukemalla.

Minä olen onnistunut löytämään huippuhienoja blogeja luettavakseni. Tyylikkäitä, hauskoja ja hienosti kirjoitettuja. Vain muutama blogi on yllättänyt surkeudellaan. Niissä suurin ongelma on ollut juuri puutteet oikeinkirjoitutksessa. Toki tylsä tai ennalta-arvattava sisältökin on melkoinen miinus.

Tiedättekö, on mulla oikeitakin ongelmia: Mun kihla- ja vihkisormus on toista viikkoa hukassa!
Viimeisin havainto niistä oli hoitopöydän laidalla. Toivottavasti ovat siitä johonkin tippuneet ja piiloon vierineet, ettei vaan olis tarttuneet vaipan tarraan ja päätyneet roskikseen. Apua! :(

Ps. tätä tekstiä on todella vaikea julkaista mahdollisten kielioppivirheiden vuoksi :D




[Share to Pinterest]

perjantai 23. marraskuuta 2012

Pakkaustaidetta

Sattumalta huomasin luumurasian pohjassa hauskan kuvasarjan.
Mä toteutan päivittäin ainakin tota viimeistä :)


Valion Luomu-tuotteissa on kauniita runoja.
Tässä maitopurkin teos.

Parantumatonta esteetikkoa miellyttää myös kovasti kauniit pakkaukset, joita luomu-tuotteet usein tarjoilevat. Luomusssa ja ekotuotteissa näköjään viitsitään panostaa paitsi itse tuotteeseen, myös sen ympärillä olevaan pakkaukseen. Tai sitten mä oon vaan niin innoissani näistä kunnollisista elintarvikkeista ja ekojutuista, että näen ne yltäpäältä yltiökauniina :)

Ylärivissä: sokeria, kookoshiutaleita, riisiä ja mehua.
Alarivissä: sokeria, leivinjauhetta ja kosteuspyyhkeitä.

Ihanaa arjen kauneutta! 
[Share to Pinterest]

Valoa kansalle

...joka pimeydessä vaeltaa.

Perhe Salo, asenna valo!

Mä tarviin valoa. Elämän edellytys on valo. Mieleeni tulee fotosynteesit ja mitä noita nyt olikaan.
Tämä pohjoisen kaamos on ihan vasten kaikkia lainalaisuuksia. Miten täälä nyt pitäis ihmisen tai muidenkaan elävien pärjätä? Osa eläimistä toki on keksinyt omat suojamekanisminsa: toiset horrostaa ja toiset nukkuvat talviunta.
Vaan onnettomat ihmiset ne vaan suorittaa - tai ainakin yrittää. Aamusta iltaan, ympäri vuoden. Paistoi tai ei.

Meillä jäi kesällä toteuttamatta ulkovaloprojekti. Kaikki aika ja raha valui mökille.
Viimevuonna asennutettiin teollisuuslyysy tallinkulmalle väliaikaisratkaisuna...Saataiskohan nyt jotain pysyvää?

Meidän tämänhetkinen pihavalaistus!

Etupihalle pari pylvästä nurmikon ja asfaltin rajalle.
Ja sisääntulokäytävälle kans valoa.
Pihaan tarvittais pari valaisinpylvästä. No ehkä neljä. Pari ylös ja pari alas.
Nyt vois niitä kai vielä asentaa kun ei ole routa maassa. Saatais valoa talven pihaleikkeihinkin. Ja ennen kaikkea turvallisuutta kulkemisiin.

Ja sisälle tarvittais kirkasvaloa. Mitä jos satsais pariin kunnolliseen kirkasvaloon ja laittais ne seinään. Olisivat aina käyttövalmiina, eikä pyöris jaloissa. Keittiöstä löysin niille jo sopivat paikatkin. Ai että, kyllä käpylisäke tykkäis gutaa.

Innosolin Mesa Mega antaa 2500 luxia valoa jopa 140 sentin etäisyydelle!

Toiselle puolelle pöytää toinen valo...

...ja vastakkaiselle puolelle toinen.

Nyt tarvii vaan saada Tero innostumaan yhtä paljon!
Ja rahoittamaan projekti.

Tässä vielä pari kuvaa Iinasta ja hänen uudesta "huulipunasta" <3
Iina on nyt jostain keksinyt haluta oman huulipunan ja eilen ostin The Body Shopista herkullisen tuoksuisen ja lapsiturvallisen huulirasvan joka tuo vähän kiiltoakin.
Näppärän tosta puikosta tekee roll-on mekanismi, eli sitä ei saa ruttuunruuvattua (kuten kävi Iinan edelliselle huulirasvalle).




Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua!
Meillä ollaan vähän flunssaisia, mutta toivottavasti huomenna mun ja tyttöjen olo on parempi, että päästään VPK:lle nauttimaan Päivä paloasemalla -tapahtumasta ja illalla pikkujouluista :)

[Share to Pinterest]

torstai 22. marraskuuta 2012

Elämyksiä ja eka sana

Eilen Iina kävi ratsastamassa Roopen kanssa (kiitos Marika, kun houkuttelit mukaan ja kiitos Kaisa kun hoidit Aavaa!). Ratsastustalli oli Tuovilassa ja Iina pääsi ekaa kertaa ihan oikean hevosen selkään.
Hommaa hän harjoitteli toki iltapäivällä kotona keinuhevosella. Ja viime talvena Iina sai ratsastaa pikku lenkin ponilla Hietskussa, kun sielä oli joku ulkoilupäivä.
Nyt oli kyseessä siis oikea puolen tunnin ratsastustunti. Iina sai taluttajan avustuksella pujotella tuolien välistä, peruuttaa, juosta (tai mitä se nyt sitten ammattikielellä lie) ja sen semmoista.
Kovasti oli neiti innoissaan ja Vitte-hevonen taluttajansa kanssa saikin kuulla koko puolituntisen Iinan höpötyksiä :)

Iina keskittyy.

Tässä lähdetään juoksemaan :)

Reippaat ratsastajat Iina&Roope



Tänään Aavalta tuli ensimmäinen sana! Elle.
"Äiti", "pappa" ja "Iina" saavat vielä odottaa. Asiat tärkeysjärjestyksessä :D Muistelisin Iinan ekan sanan olleen myös Elle...
Niin ja nyt Aava paitsi pyörittää päätään "ein" merkiksi, myös nyökyttää "joon". Meidän keskinäinen kommunikointi on saanut ihan uusia ulottuvuuksia! ;-)
Oikeesti Aava vaikuttaakin paljon tyytyväisemmältä. Varmaan osaltaan siksi, kun korvakivut taitavat olla poissa, mutta luulen, että myös ymmärretyksi tuleminen saa aikaan positiivisia fiiliksiä.


Illalla tytöt pääsivät mun ja mumun kanssa kauppikselle Ti-ti-nallen Hei Nallet - LENNETÄÄN! -konserttiin. Iina oli taas pikkusen innoissaan :D Jammaili Emman kanssa eturivissä ja keikan lopuksi halittiin kaikki nallet ja tietysti Riitta. Aavakin jaksoi aika hyvin yli tunnin kestävän konsertin. Toki vähän piti välillä saada juoksennella ja seilata sylistä toiseen :)
Mumu osti Aavalle kotiin puisen titi-ksylofonin ja Iinalle vaaleanpunaisen soittorasian.
Konsertti oli  taas kerran hyvin järjestetty ja kaikin puolin viihdyttävä. Kallista lystiä vaan tuppaa olemaan: 84€ liput kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle (joista toinen on 1-vuotias vauveli)...

Riitta ja Iina :)
Nallet jaksoi taas halailla kaikki Vaasan alueen lapset  <3

Keikan jälkeen Iina söi eväitä ja ihaili uutta soittorasiaansa.


[Share to Pinterest]

Punainen pasta pelastaa

Väsyttävää, harmaata ja tuuli menee luihin ja ytimiin.

Mulla on ollu veto pois pari päivää ja olo jotenkin flunssainen. Iina saa tänään dagiksessa lounaansa ja Aava saa tyytyä Saarioisten lihaperunasosesotkuun.

Minä tein itselleni tervehdyttävää pastaa mielihalujen pohjalta.

Puolikas punainen chili ilman siemeniä
Pieni suippopaprika
Valkosipulin kynsi
Vähäsen punasipulia
Kymmenisen siivua meetvurstia
Oliiviöljyä
Kokojyväspagettia
Parmesania
(kaikki ainekset luonnollisesti luomua!)

Spagetit keitetään al denteksi, muut ainekset pannuun ja kevyt kuumennus, jotta maut saadaan kunnolla irtoomaan ;-) Keitetyt spagetit pannulle, suolaa, pippuria ja sekoitellaan. Annoksen päälle parmesanista lastuja. Suuta kohti!



Toimi loistavasti. Chiliä oli juuri sen verran, että nenä alkoi vuotamaan, mutta suuta ei polttanut. Lämmitti kehoa ja mieltä.
(sen verran on kuitenkin hottentottia, että pienille lapsille en tarjoaisi)

Pastaruuat ei sovi mulle kyllä oikeesti ollenkaan. Parhaiten voin, jos välttelen hiilaripommeja ja syön paljon protskuja. Siksi toisekseen nämä pasta-annokset löytävä välittömästi tiensä vyötärölle. Mutta kun mä nautin hiilareista...Ne jotenkin lohduttaa. Siksi tulee sortumisia.

Safkaa tuli aika iso satsi ja ajettelin säästää osan mulle ja Terolle iltapalaksi. Vaan hups! Kaikki meni. Ja eihän pastaa voi oikeen säästellä. Koostumus kärsii. Ja Terokin haluaa varmaan jotain muuta. Ja ja ja.

Nyt olis päiväunet paikallaan. Aava on eri mieltä.
Ehkä mä keitän kupposen vahvaa kahvia :)

[Share to Pinterest]

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Luotettava mies

Tuossa taannoin kerroin meillä räpsityn kuvia kotistudiossa. Me kuvattiin Teroa vaalimainosta varten!

Siitä on tullu Persu. Eiku sillä on Mersu. Eiku...

Tero on voittanut tänään PÄÄLUOTTAMUSMIESvaalit!

Se tarkoittaa tuon kokoisessa tehtaassa, että saa jättää hyvästit kaksvuorotyölle ja tehdä päätoimisesti luottamustoimea suurimman osan viikosta. Ja rähistä ihan luvan kanssa.

Meidän perheelle se taas tarkoittaa, että toinen vanhemmista saa olla töissä suunnilleen virastoaikaan. Lasten ei tarvi mennä iltahoitoon. Ja (ainakin teoriassa) perheelle jää yhteistä aikaa joka päivä vähintään parin tunnin verran. Jes jes jes!

Pesti alkaa tammikuussa ja kestää kaks vuotta.

ONNEA RAKAS! Mä oon niin ylpee. Susta tulee hyvä pääluottamusmies :)

[Share to Pinterest]

tiistai 20. marraskuuta 2012

Tulitikkutyttö

"Joulu se tulla jollottaa, makkara kakkara kainalossa, viinalekker leuan alla." :D

No ei kai nyt vielä sentään! Mutta vähän alkaa ajatukset jo olemaan joulun suuntaan.

Mä oon aikasemmin tehny lahjojenhankinnasta oikeen taidetta.
Aikaa eikä rahaa säästelty, mitä joululahjoihin tuli. Lokakuussa touhu alkoi ja pitkälle juolukuulle jatkui. Rahaa paloi - parhaimmillaan (tai pahimmillaan) yli pari tonttua.

Nyt on eri meininki. Totaalisesti. Mulla ei ole mahdollisuutta ostostella kaupungilla tuntitolkulla. Eikä liioin ole rahaakaan. Mä luulen, että tämän joulun lahjabudjetti on joitain satasia. Joka tapauksessa alle tonnin.

Lahjojen hankinnassa painopiste on lapsissa, etenkin kummilapsissa. Aikuiset jäävät vähemmälle. Jotenkin kuitenkin haluan muistaa ja siksi olenkin ideoinut omatekoisia ja edullisia lahjoja.

Tänään tuunasin vähän isommista tulitikkuaskeista nättejä ja jouluisia. Niitä on kiva antaa tuikkujen tai kynttilän kanssa pienenä lahjana. Tekeminen oli kivaa. Materiaalit melkein ilmaisia. Käytin viimejoulun paketoinneista jääneitä lahjapaperin palasia ja pikkusen kangasnauhaa. Itse tikkuaskit taisivat kustantaa euron verran kappaleelta :)

Elle toimi laaduntarkkailijana <3

Tästä se ajatus sitten lähti...

Tämmösiä näistä tuli :)

Koristelua on puolin...

...ja toisin.

Tavoitteena olis ehtiä virkata tikkuaskeille ja kynttilöille pienet valkoiset korit matonkuteesta, mutta jos en ehdi, sujautan nuo sellofaaniin tai pieneen paperipussiin.
Ja ylellisemmän lahjasta saa, jos kynttilät ovat "laatukamaa", kuten vaikka PartyLitea.

Sopivia lahjoja päiväkoteihin, kouluihin ja harrastuksiin opeille. Tai ystäville. Eikö vaan?

Onko sulla vastaavanlaisia hyviä tee-se-itse-ideoita, jotka haluaisit jakaa?

Hyvää harmaatakinharmaampaa tiistaita! 
Kyllä me tästä marraskuusta selvitään ;-)

[Share to Pinterest]

maanantai 19. marraskuuta 2012

Palaako?

No ei pala. Tämä höyryää!

Ootteko kuulleet sähkötupakasta? Ootte varmaan.

Minä pääsin testaamaan kyseistä kapistusta viikonloppuna.
Ai että, kun oli hauska vehje!



Sähkötupakan pääasiallinen käyttötarkoitus kai on auttaa vakituisia röökareita pääsemään eroon tupakasta, mutta miksei kapistus sopisi myös satunnaisille tupakoitsijoille, feströkareille.

Mä oon lopettanu tupakoinnin pari vuotta sitten, enkä todellakaan kaipaa tupakkaa elämääni. Sähkötupakkaan tarttuminen oli kuitenkin helppoa juhlatilanteessa. Kokemuskin oli varsin miellyttävä. Sähkötupakka on helppo. Savu ei täytä keuhkoja ja hengittäminen on helppoa. Ei huonovointisuutta tai pahaa oloa. Ei edes pahaa makua!

Silti sähkötupakka imitoi hauskasti oikeaa tupakkaa. Kun sähkötupakkaa imee, syttyy päähän punainen ledivalo (tulipää), suu ja keuhkot täyttyvät vesihöyryllä joka ulospuhallettaessa on muuten erehdyttävästi savun näköistä.

Sähkötupakkaan voi valita höyrystyvän nesteen joko nikotiinittomana tai nikotiinillisena. Mun tupakassa oli molempia sekaisin, eli mieto nikotiiniseos. Makuna taisi olla tupakka. Mentholin makua olisin toivonut, se kun oli mun valinta perinteistenkin röökien kanssa.

##########  

Muutamia faktoja sähkötupakan ainesosista:

Nikotiini: Lisää tarkkaavaisuutta, vähentää tuskaisuutta, piristää (ja rauhoittaa), estää Parkinsonin tautia, aiheuttaa voimakasta riippuvuutta ja vieroitusoireita, vanhentaa ihoa, kalkkeuttaa verisuonia,
rasittaa sydäntä, lisää sydänveritulpan riskiä.

Propyleeniglykoli: Käytetään elintarvike-, kosmetiikka-, lääke- ja muoviteollisuudessa. Sitä käytetään usein myös yökerhoissa, teattereissa ja televisiotuotannoissa käytettävän keinosavun valmistukseen. Ärsyttää silmiä ja hengitysteitä.

Glyseroli (glyseriini): Käytetään monissa teollisuus- ja kuluttajatuotteissa, kuten saippuoissa ja pesuaineissa, lääkkeissä, kosmetiikassa, ruoassa, juomissa, maaleissa, hartseissa ja paperissa. Ärsyttää lievästi ihoa ja limakalvoja. Ärsyttää silmiä. Hengitettynä ärsyttää lievästi hengityselimiä ja keuhkoja.

Aromit: Voivat olla mitä vain. Kukaan valmistaja ei tarkemmin kerro.

##########

Varsinaisesti syöpää aiheuttavia ainesosia sähkötupakassa ei siis ole. Perinteisessä röökissähän niitä on runsaasti, tutkitusti yli 40 erilaista. Perinteistä tupakkaa poltettaessa kehoon imeytyy yli 4000 erilaista kemikaalia kuten tervaa, häkää, syanidia, hiilimonoksidia, typpioksidia, vetysyanidia ja ammoniakkia.
Noihin verrattuna sähkötupakka vaikuttaa siis melko puhtoiselta kapistukselta.

Silti. En halua itseäni edes sähkötupakkaan koukuttaa.

Mutta. Jos haluan juhlatilanteissa jollain livulla seistä ulkona tupakoitsijoiden kanssa (jolloin yleensä kuulee parhaat jutut!), valitsen ehdottomasti sähkötupakan! Ja mielellään nikotiinillisena versiona, sen verran mussa on vielä entistä tupakoitsijaa - ja nautiskelijaa :P

[Share to Pinterest]

lauantai 17. marraskuuta 2012

Kurkistuksia...


























<3 <3 <3 <3 <3 onnea on ystävät! Meillä menee hienosti :) Nyt mä laitan kameran pois pois pois...

[Share to Pinterest]