lauantai 24. marraskuuta 2012

kieli oppi virheitä

Minkälaisia virheitä kieli oppi?

Suomenkieli on hieno ja on upeaa olla suomen kielinen. Vai olisiko kuitenkin suomen kieli hieno ja upeaa olla suomenkielinen? Varsinkin oikein kirjoittaminen on joskus haastavaa.

Tekstiviestit, sähköpostit, Facebook ja muut matalan kynnyksen tuotokset ovat saaneet kieltä muuttumaan.
Ne ovat tehneet meistä myös kielilaiskimuksia.
Kun nopeasti ja epävirallisesti kirjoitetaan, ei ole niin väliksi, ovatko isot alkukirjaimet käytössä, pilkut paikallaan tai yhdyssanat kaikkien sääntöjen mukaan kirjoitettu.

Blogeissa mennäänkin jo mielestäni harmaammalla alueella. Blogit eivät usein ole kovin virallisia, mutta mielestäni niissä pitäisi jo tarkemmin noudattaa kielioppisääntöjä.
Kun tekstiä on enemmän kun muutaman lauseen verran, on lukijaystävällisempää kirjoittaa oikein.
On nimittäin todella ärsyttävää lukea tuotosta, jossa törmää jatkuvasti väärinkirjoituksiin. Lukijalle tulee kova työ pysyä kärryillä siitä, mitä kirjoittaja todella yrittää sanoa. Varsinkin yhdyssanojen kohdalla jopa lauseen merkitys saattaa muuttua radikaalisti. Myös väärinpilkutetut lauseet voivat tehdä saman tepposen. Lauseella: "Nainen, juo alkoholia 14 annosta viikossa." on hieman eri merkitys, kun lauseella "Nainen juo alkoholia 14 annosta viikossa."

Jos kirjoitus on täynnä alkeellisiakin kielioppivirheitä, jää kirjoituksen sävy ja pienet nyanssit lukijalta huomaamatta tai lukeminen häiriytyy muuten.

Sanoilla leikittely on kuitenkin hauskaa, ja tekstin tyylilajiksi voi valita mitä tahansa asiatekstistä arkikieleen.

Pyrkimys kirjoittaa oikein on kunnioitusta lukijaa kohtaan.

Minä myönnän lipsauttavani välillä kirjoitusvirheitä. Anteeksi! Mun kieliopillisesti virheetön teksti vaatii vähintään 3 oikolukukertaa. Blogitekstini lukaisen yleisimmin vain kerran läpi ajanpuutteen vuoksi. Omia virheitään on hankala huomata. Se, missä toisen tekstistä virheet hyppäävät silmille, omasta tuotoksesta niitä ei tahdo löytää toisellakaan lukemalla.

Minä olen onnistunut löytämään huippuhienoja blogeja luettavakseni. Tyylikkäitä, hauskoja ja hienosti kirjoitettuja. Vain muutama blogi on yllättänyt surkeudellaan. Niissä suurin ongelma on ollut juuri puutteet oikeinkirjoitutksessa. Toki tylsä tai ennalta-arvattava sisältökin on melkoinen miinus.

Tiedättekö, on mulla oikeitakin ongelmia: Mun kihla- ja vihkisormus on toista viikkoa hukassa!
Viimeisin havainto niistä oli hoitopöydän laidalla. Toivottavasti ovat siitä johonkin tippuneet ja piiloon vierineet, ettei vaan olis tarttuneet vaipan tarraan ja päätyneet roskikseen. Apua! :(

Ps. tätä tekstiä on todella vaikea julkaista mahdollisten kielioppivirheiden vuoksi :D




[Share to Pinterest]

5 kommenttia:

  1. Olenko mä se ennalta arvattava? Vai kielioppivirhekuningatar? Vai jotain muuta? Ja eikös toi ennalta arvattava ole kumminkin ihan erikseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis apua noi sormukset! Mulla oli muutama viikko sitten omat rinkulat päivän hukassa, ja olin jo paniikin kynnyksellä. Toivottavasti ne löytyy (vai löytyvät?). =)

      Poista
  2. Et ole JonnaHa ennalta-arvattava, etkä lainkaan kielioppikuningatar! Sinä olet se blogisti, jonka kaikki kirjoitukset luen, ja niistä nautin :)

    Luulen, että ennalta-arvattava kirjoitetaan yhteen, koska se on adjektiivi eikä sen väliin voi tunkea sanaa. Päätäni en laita pantiksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon, et sormukset löytyy imurin roskasäiliöstä. Pakko löytyä!

      Poista
    2. Sivistyssanakirjan (http://suomisanakirja.fi/ennalta%20arvattava)mukaan ennalta arvattava on erikseen, mutta ennalta-arvattavuus taas yhdyssana, tietenkin väliviivalla.

      Poista

Kiitos kommentista! <3