torstai 29. marraskuuta 2012

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen

 ...tuhmat tytöt mihin vaan.

Roosa Meriläinen kirjoittaa tänään Helsingin Sanomien kolumnissaan: "Tottelevaisuudella ei aikuisten maailmassa pärjää. Siksi siihen ei kannata lapsenakaan alistua."
Koko kirjoitus oli varsin mielenkiintoinen ja kosketti kahden pienen tytön äitiä.

Minä kuvittelin ennen äidiksi tuloa saavani maailman kilteimmät ja kauneimmat lapset, joilla on aina hymy kasvoilla, hiukset kammattuina ja jotka haisevat hyvälle. Niitä on kiva esitellä kaupungilla.

Totuus valkeni aika pian Iinan syntymän jälkeen. Päivät kuluivat pilkälti kotioloissa. Lapsi oli maitopulautuksessa. Minä olin omassa maidossani ja lapsen pulautuksessa.
Iinalle oli jotenkin käytännöllisempää pukea se Tutan body ja sukkikset kun käsinpesua vaativa italialainen villaneule ja kiristävät farkut.
Hiusharjaa käytettiin aina kylvyn jälkeen - eli kerran tai pari viikossa. Ja vaikka meille olikin siunaantunut keskivertotyytyväinen nyytti, niin itkihän se. Varmaan enemmän kun näin jälkeenpäin muistankaan.

Kun Iina alkoi liikkumaan, huomattiin hänen olevan melko aktiivinen tapaus. Iina kiipesi portaita, ennen kun oppi kunnolla konttaamaan. Ja pian mentiinkin juosten.

Ja mitä äänenkäyttöön tulee, sanoisinko, että onnistuu. Iina puhuu paljon ja kovaa. Laulaa, kiljuu, nauraa, itkee.

Käytännössä verbaalinen ja fyysinen toiminta suoritetaan samanaikaisesti. Hypitään ja nauretaan, juostaan ja kiljutaan, lauletaan ja tanssitaan, roikutaan lahkeessa ja itketään.

Aava tuntuu olevan vähintään yhtä eläväinen tapaus.

Useimmiten en viitsi tai halua lapsiani hävetä, vaikka he myös julkisesti pitävät vauhtia ja ääntä päällä. Mutta joskus nolottaa.

Iina tapaa Prismassa juosta hakemaan itselleen pienen ostoskärryn. Minä odottelen sillä aikaa kaukana kaukana aulan toisessa päässä. Kerran kun Iina oli päässyt sinne mäkkärin päähän, se nappas ostoskärryn, lähti juosten mua kohti ja huusi melkoisella volyymilla hymy naamalla "Katooo äitiii!!! mulla on pikkukälly!"
Koko Prisman aula kaikui. Pullopalautuksella ja kassoilla ihmiset kääntyivät katsomaan, aulassa kävelevät antoivat tietä, kun raidallinen pikkuihminen juoksee kärrynsä kanssa...Mä yritin nostaa etusormea suuni eteen hiljaisuuden merkiksi. Ei auttanut. Silloin vähän hävetti. Vähän kyllä naurattikin :D

Meriläinen kirjoitta myös: "Hyvin kasvatettu lapsi on sellainen, joka luottaa itseensä. Luottaa vanhempiensa ehdottomaan rakkauteen, vaikka olisikin välillä kärsimätön kiukkupussi, joka ei malta odottaa vuoroaan ja viihdy tuntemattomien sukulaisten hääkirkossa suu supussa."

Niinpä niin. Ja miksi lasten pitäisi käyttäytyä aikuisen tavoin? Lapset ovat lapsia. Ja keskimäärin lapset vaan ovat aikuisia vilkkaampia ja äänekkäämpiä.

9.11. Riku Santala kirjoitti Helsingin Sanomissa otsikolla Vain Suomessa vihataan lapsia, kuinka paheksuvasti meillä suhtaudutaan lapsiin julkisilla paikoilla. Ja onhan se vähän tosiaan niin, mutta en kyllä ihan lasten vihaamisesta puhuisi. Suomessahan myös meidän aikuisten oletetaan olevan hillittyjä ja hallittua kun ollaan "ihmisten ilmoilla". Ei sovi huutaa tai nauraa. Katsekontaktia vältetään viimeiseen asti ja tuntemattomille ei puhuta. Vaikka olisi asiaakin. Kuten, "anteeksi rouva, teidän hanskanne tippui". Parempi olla sanomatta mitään, ettei vaan hetätä pahennusta.

Iinalla on selässään leijona, jonka hännästä voi aikuinen pitää kiinni.
Se on osoittautunut äärettömän käteväksi lentokentillä, laivalla ja muissa paikoissa,
jossa vilkas lapsi saattaa mennä kadoksiin.

Tässä ollaan laivalla kiipeilemässä viime kesänä.

Toivottavasti meidän tytöistä kasvaa hienoja ja äänekkäitä naisia. Sellaisia, jotka osaavat käyttäytyä ja aiheuttavat hyvää muille, mutta osaavat pitää myös omia puoliaan.

[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3