torstai 1. marraskuuta 2012

Peace! (and quiet)

Muutama ajatus rauhasta ja rauhallisuudesta...

Iina on sopuisa luonne. Semmonen suora ja helppo. Iloinen ja aktiivinen toimija.

Tänä kesänä alkoi Iina harjoitella tosissaan sosiaalisia taitojaan. Alkoi leikit kavereiden kanssa ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa. Vaeltaminen naapurista toiseen, leikit puistossa. Aika pelottavaa. Mutta Iina on tainnut pärjätä, hän on saanut kovasti uusiakin kavereita :)

Toki hän on vielä pieni. Ei edes vielä 4 vuotta. Tunteita on vielä vaikea hallita. Varsinkin väsyneenä leikit saattaa muuttua helpostikin riidaksi. Ja silloin huudetaan ja itketään...Fyysisyyteen Iina turvautuu onneksi äärimmäisen harvoin. Ja meillä ei sitä sallitakaan.

Aavankin kanssa on sujunut mallikkaasti. Ehkä ikäero on kuitenkin sen verran iso (2,5 vuotta), että Iina ei pidä siskoaan ihan vertaisenaan ja kilpailijana. Hänellä on enemmänkin suojeleva isosiskon rooli Aavaa kohtaan.

Toisaalta nyt kun Aava alkaa olemaan jo aika taitava liikkeissään ja ylettyykin jo miltei joka paikkaan, hän alkaa selvästi ärsyttämään enemmän ja enemmän Iinaa.

Ja Iina alkaa kaivata omaa tilaa. Hän saattaa haluta laittaa oman huoneen oven kiinni. Tähän asti ollaan kielletty ovien sulkeminen kahdestakin syystä. Tuntuu reilulta, että tytöt saavat yhtäläiset mahdollisuudet päästä leikkikalujen luo (jotka ovat Iinan huoneessa) ja toisekseen ovien sulkeminen asettaa Aavan sormet ja varpaat vaaraan.

Mutta pakkohan meidän on tarjota Iinalle omatkin hetkensä! Eihän pikkusiskon kanssa voi jaksaa olla jatkuvasti...


Tänään löysin Iinan vessasta lukemasta lelulehteä. Mun pieni iso tyttö <3

Ja pian Iinan kai pitää päästä pakoon meitä vanhempiakin!
Oi, toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Ps. jännittävää nähdä millainen rauhanrakentaja Aavasta tulee :) vähän tuntuis, että siinä neidissä on enemmän särmää, vaan aika näyttää...

[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3