maanantai 24. joulukuuta 2012

Kiitollisuutta

Vaikka joulu on syntymän ja ilon juhla, se saa mut aina vähäsen haikeaksi ja herkäksi.

Viimepäivien uutisointi kadonneesta ylöjärveläisestä pikkupojasta ja hänen löytyminen kuolleena sortuneesta lumiluolasta sai pintaan surua.
Ja vastaavasti todellista onnea ja iloa siitä, että meillä on kaksi ihanaa tyttöä elämänsä voimissaan ihan meidän lähellä.
Joulun alla olen murehtinut myös erästä toista poikaa. Ei enään niin pientä, mutta nuorta kuitenkin. Poikaa, jolla olisi koko elämä vielä edessään...

Huolettaa - miten MINÄ osaan pelastaa omat lapseni?




Rakkautta, rakkautta, rakkautta. Lämpöä ja läheisyyttä.
Toivottavasti meidän jouluun mahtuu paljon rauhallisia hetkiä, jotta ehditään iloita ympärillä olevasta perheestä.
Ja muistaa niitä rakkaita ystäviä joita näkee liian harvoin.


En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa, joss´ sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niinkuin rikkahan saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan.
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!


Onnellisuutta ja iloa ystävät! ...sitä kai ei koskaan ole liikaa.


[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3