tiistai 11. joulukuuta 2012

Meinas ahistaa

Tämä pimeys, vähäinen liikunta, minimaalinen ulkoilu ja viime viikon kosteat juhlat saivat tänään mun mielen synkäksi. Viime yönä näin sitä paitsi inhottavia ja kovin todentuntuisia painajaisia ja aamulla väsyttikin niin pirusti.

Aamupäivällä alkoi ahdistus ja alakulo nostamaan päätään.

Tero lähtee aamuisin töihin ennen kun me tytöt edes herätään ja tulee kotiin vasta vähän ennen ilta yhtätoista. Tätä jatkuu nyt toista tai kolmatta viikkoa.

Iinan synttärijuhlat lähenee. Joulu lähenee. Joulukorttikuvat on ottamatta. Itse kortit on teettämättä. Osoitteet on etsimättä. Joulukoristeet on laittamatta. Jouluvalot on laittamatta. Peräkärrystä on klapit varastoon kantamatta. Joululahjat on ostamatta. Joululahjat on tekemättä. Iinan toinen villasukka on kutomatta. Kirpparipöytä on täydentämättä. Iinan 4-vuotiskuvaus on varaamatta. Teron kirjanpito on tekemättä. Tukkakin on pesemättä. Samoin lattiat. Voi perkele!

Luojan kiitos satuin facebookissa näkemään kaverini jakaman linkin Leijonaemojen blogiin (kiitos Krista!). Merja Rukko kirjoitti koskettavasti otsikolla Joulutarinoita, kuinka joulussa ei ole tärkeää lahjat tai koristeet, vaan se että saamme olla yhdessä läheistemme kanssa. Ruusko itse on onnellinen, koska saa jouluksi kotiin teini-ikäisen syöpäsairaan tyttärensä, joka on ollut jo kuukausia sairaalahoidossa. Koko jutun voit lukea tästä.

Mua ei enään huoleta joulukortit - ne saa jäädä tänä vuonna. Iina synttärit juhlitaan hyvillä fiiliksillä vaikka ihan jokapaikka ei olekaan tip top. Joululahjoja laitetaan sitten kun keretään, jos keretään :)

Ja nuo muutkin hommat koitan saada tehtyä yksi kerrallaan. Nyt aloitan sillä tukan pesulla! :D
Suihkun kautta petiin - aamulla pitää pirteenä kajauttaa esikoiselle onnittelulaulu <3


Eihän ahdistuta turhista ja koitetaan ehtiä ulkoilemaan :)



[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3