tiistai 31. joulukuuta 2013

Paukutan

Oho. Taas on uudenvuodenaatto! Me ollaan yleensä vastaanotettu uutta vuotta kavereiden kanssa, mutta nyt kun ollaan sairastettu ja oltu muuten vaan vässyköitä, ei tehty suuria suunnitelmia tämän illan varalle. Pöntisten kanssa oli alustavasti puhetta syöpötellä yhdessä, mutta koska heilläkin nyt sairastetaan, taidetaan me olla keskenämme ihan kotosalla. Tero haluaisi ostaa ja ampua muutamia raketteja ilmeisesti kuvaustarkoituksiin, mutta mä oon kyllä edelleen samaa mieltä ilotulitteista kun viime vuonnakin kirjoittaessani otsikolla Iloiset tulitteet? Tämä kukkahattutäti toivoisi maailman paukuttelevan henskeleitään ilotulitteiden sijaan <3 Juice Leskinen kynästä on sanat Karvakuonojen ihanaan lauluun. Aika nostalgista, eikö? 


Karvakuonot - Ole mulle kaveri



Tietääkös joku missä kaverit kasvaa?

Ken niitä viljelee pellollaan?
Vaivaakos leipomo jauhoihin rasvaa?
Kaverin työntää uuniin paistumaan.



Ei, kulkaa, kavereita tehdas ei värkkää.

Ei liukuhihnalla ainakaan.
Ei postimyyntikään sellaista järkkää.
Eikä valtio laitoksillaan.



Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan,

nostan harteille vaikka maailman.
Ole mulle kaveri, niin laulan yhden oopperan,
itken, nauran ja sua lohdutan.



Heipparallallaa, kaiffareita laulattaa.

Katseilla paiskata saa.
Heipparallallaa, kaipa heitä laulattaa.
Onhan se niin mukavaa.



Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan,

soppaa keitän ja löydän sattuman.
Ole mulle kaveri, niin parlamentin kumoan,
vaihdan valtioneuvoston ja pressaa komennan.



Ei kavereita markkinoilta voi ostaa.

Ei niitä hinnalla millään saa.
Kas niitä luonto vain esille nostaa,
eikä sellaista saa lannistaa.



Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan.

Tuntuu kuin omistaisin euroopan.
Ole mulle kaveri, niin poimin sulle mansikan,
itken, nauran ja sua lohdutan.



Heipparallallaa, kaiffareita laulattaa.

Katseilla paiskata saa.
Heipparallallaa, kaipa heitä laulattaa.
Onhan se niin mukavaa.



Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan.

Nostan harteille vaikka maailman.
Ole mulle kaveri, niin laulan yhden oopperan,
itken, nauran ja sua lohdutan.



Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan.

Juoksen tunnissa taakse Heinolan.
Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan,
kierrän viikossa Kalifornian.




Onnea ja iloa vuodelle 2014!
Miten teillä juhlitaan tulevaa vuotta?

[Share to Pinterest]

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Riistakameran satoa

Kun Herra Salo hankki mökille riistakameran, olin tyytyväinen. Kiva, saadaan kuvia metsän eläimistä. Kyllä kamera varmasti tallentaa ainakin pupusia ja oravia, jos ei sen isompia eläimiä saada kuviin.

Kamera on paikallaan myös siltä varalta, jos joku pölvästi meidän vaatimattomalta mökiltä jotain keksii viedä tai tehdä muuten tihutöitä. Tunnistamista helpottaa kuvien hyvä laatu ja kameran suuntaus niin, että auto rekkareineen näkyy mitä todennäköisimmin.

Vaan kuinkas kävikään. Kuviin ei ole tallentunut ainuttakaan villiä eläintä, ei edes pupuja, vain ihmisiä ja muutamia koiria.

Onneksi mitään ei ole viety eikä paikkoja tuhottu. Silti ihmetyttää ja vähän ärsyttää. Mitä ikinä nuo käy tuolla pällistelemässä? Mä ymmärtäisin, jos kyseessä olis joku uus hulppea huvila, joka vetäisi uteliaita silmiä puoleensa. Mutta kun meidän mökki on tuossa nököttänyt tuon näköisenä (ulkoapäin) jo kymmenisen vuotta. Tuollainen punamullalla maalattu muutaman neliön lautamökki.

Tässä muutamia kuvia meidän mökin etupihalta, eli tien ja mökin välistä:

Ohi kulkeva lenkkeilijä...
...ja toinen. Ei haittaa, kiva kun on liikennettä :)
Mutta kukas tämä on?...
...tulossa meidän pihasta rannan puolelta.
Ja sitten meidän pihaan tallustelee joku papski...
Nyt pihaan ajaa hämärässä mystinen auto...jaa se olikin meidän oma ;-)

Täytyypä istuttaa tuohon autotien ja mökin väliin ens kesänä jotain puskaa. Ehkä supertasainen piha vaan houkuttaa helppokulkuisuudellaan siihen talsimaan. Kameraan sais kyllä tallentua vähemmän ukkeleita ja enemmän pupusia.

Seuraavaksi sitten niitä eläinkuvia kiitos! :)






[Share to Pinterest]

lauantai 28. joulukuuta 2013

Saletisti ale rea

Hyvää välipäivää ystäväiseni!

Me ollaan vältytty hurjalta ale-hysterialta. Ihan vaan siitä syystä, että rahaa ei ole kulutettavaksi ylimääräisiin, edes alennettuihin, ostoksiin. Onneksi joulupukki toi muutamia lahjakortteja ja toppatakkiin korvamerkittyjä seteleitä. Kiitos pukki! <3

Niin me siis Iinan kanssa pyörähdettiin eilen Polarn o. Pyretissä. Prioriteetti numero yksi oli löytää Iinalle merinovillainen välipuku johon Iinan sai lahjakortin jo synttärilahjaksi. Bonuksena katsastettiin pikaisesti ale-valikoimaa, sillä kumpikin tytöistä sai pukilta sadan euron lahjakortit tuonne raitojen luvattuun maahan. Herra Salo odotteli nukkuvan Aavan kanssa autossa alatorilla, joten mä yritin hätäiseen skannata alerekit läpi sillä aikaa kun Iinan sovitteli villapukua.  

Hienosti meni! Löydettiin Iinalle villatakki ja -housut, kylläkin ihan normaalihinnalla. Lisäksi mukaan lähti sellaiset Po.p:in perus 5-taskukangashousut pinkkinä kummallekin tytölle, punaiset pilkkuleggarit, valkoinen t-paita ja sydänpyjama Iinalle. Nyt on oikeasti tarve uusille vaatteille Iinan osalta, kun järjestäen 110/116-kokoiset alkavat olemaan liian pieniä. Miten 116-kokoiset vaatteet voi olla liian pieniä 116 cm pitkälle lapselle? En käsitä. No, joka tapauksessa Iinan vaatekoko on nyt 122 tai 122/128. Villatakki ostettiin koossa 134/140 koska sitä ei ollut punaisena kokoa pienempänä. Tummansininen ei kelvannut. Itku tuli myös kassalla kun Iina halusi maksaa villapukunsa itse lahjakortilla ja maksun suoritettua hän ei saanutkaan tyhjäksi käytettyä korttia takaisin. Oli ilmeisesti kuvitellut saavansa luottokortin näköisen lahjakortin leikkeihinsä. Huh, helpompaa olis ehkä ollu vaan käydä ihan itekseen...

Tänään mä ostin itselleni talvitakin Prismasta samalla kun kävin yksikseni ruokaostoksilla. Näppärää, eikö! ...ja ehkä vähän säälittävää :D Mutta oikeesti, tuo Didriksonin takki on mun mielestä ihan kivannäköinen ja teknisiltä ominaisuuksiltaan kelpo. Mä oon nyt pari viimeisintä vuotta kulkenut saman merkin vähän lyhyemmässä valkoisessa takissa ja tykännyt siitä kovasti. Se vaan menee niin nopeasti likaiseksi ja kamalan näköiseksi. Nyt siis valitsin mustan takin vähän pitemmällä helmalla, jonka alle sujahtaa ihan kivasti mekkokin. Hupussa on irroitettava tekoturkis. Takki on tuulen- ja vedenpitävä ja siinä on Didriksonin takeille tyypillinen korkea kaulus. Mun mielestä se on aivan ihana! Hintalapussa luki 299,- josta sai 30% alennusta ja koska pukki toi ne muutamat setelit, ei mulle jääny maksettavaa omasta pussista kun kympin verran :)

Iinan merinovillapuku ja mun takki ilman karvaa

Sellaisia välipäiväostoksia on meillä tehty. Ootko sä käyny ale-ostoksilla? Teitkö löytöjä?

Mulla on vielä Marimekkoon lahjakortti ja satasen verran jäi Polarn o. Pyretiinkin käyttämättä, nyt vaan odotellaan sopivaa fiilistä ja omaa aikaa.


[Share to Pinterest]

torstai 26. joulukuuta 2013

Tapsan tunnelmia

Eilen joulun säihke jatkui kun juhlittiin Teron äidin luona joulupäivää. Pöytä notkui joulun herkkuja ja lapset (sekä lapsenmieliset) saivat taas lahjoja! Tonttu oli vienyt kellariin hervottoman määrän paketteja. Onneksi lahjansaajiakin oli koolla: mummin ja Jarmon lisäksi oli meidän perhe ja Teron kummatkin veljet perheineen. Meidän tytöt olivat ikionnellisia saamistaan lasten kodinkoneista. Blenderillä on tehty "pirtelöä" ja vatkaimella on vatkattu niin, että patterit kaipaavat jo vaihtamista :D

Anopin joulupöytä <3

Tonttujen jättämiä lahjoja...

...pääsi jakamaan joulupukin valtuuttama Peetu-tonttu ;)

Suloistakin suloisempi Aada

Taas availlaan lahjoja!

Serkukset Aava ja Aada jätskillä <3

Joulupäivän kruunasi kotona lämmin porekylpy kynttilöiden valossa. Kyllä kylvyssä maailma paranee! ...ja parisuhde kans <3 Luvattoman harvoin tulee tuostakin luksuksesta nautittua.

*********

Tänään meidän oli perinteitä kunnioittaen tarkoitus lähteä mun vanhempien luo taas syömään ja ajella sieltä Seinäjoelle tapaninpäiväkaffille Teron kummien luokse. Vaan eipä lähdetykään. Aavalle nousi kuume ja jouduttiin muuttamaan suunnitelmia. Mun äiti ja isä pakkasivat ruuat koriin ja tulivat meille syömään. Ihanaa! Vaikka meillä kinkkua kaapista löytyykin, niin kyllä tapaninpäiväruokailut olis lipsahtaneet pikaruokalinjalle, pelkällä kinkulla ei pitkälle pötkitä. Etenkin kun mä en niin tosta kinkusta välitä. Onneksi saatiin seuraa ja jouluruokaa <3 Harmillisesti Seinäjoen reissu jäi nyt tekemättä. Toisaalta saatiin mahdollisuus leppoisaan kotipäivään. Aava nukkui kuumettaan sohvalla ja me muut syötiin, juotiin lasilliset punaista, katseltiin valokuvia telkkarista ja kuunneltiin (Raskaampaa joulua) joululauluja. Muisteltiin viimevuotista Kreetan-matkaa, joka oli aivan ihana, liki täydellinen. Tämän pimeyden keskellä on sopivan terapeuttista fiilistellä aurinkolomaa ja sinisiä vesiä :)

Tapaninpäivän ruokapöytä meillä

Pikkuine Aava...

...sairastaa.


Nyt Tero lähti Iinan kanssa käymään mökillä katsastamassa riistakameraa ja tietysti vähän muutenkin paikkoja. Näissä autotien päässä olevissa kesäpaikoissa on aina se pieni riski, että sinne eksyy talven aikana kutsumattomia vieraita...

Kotimatkalla Tero kuvasi Vaasaa Sundomin sillalta

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopettelee eräs kovin kiitollinen ja onnellinen nainen!

Suurkiitos vielä ystäville ja sukulaisille ihanista korteista ja lahjoista!

Nyt täytyy rientää Aavan sekatavarapuotiin ostoksille. Maatilapelin eläinkiekoilla saa ostettua tuolta ihan mitä vaan - paitsi niitä tavaroita, joita kauppias ei malta myydä :D
[Share to Pinterest]

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ihana aatto!

Aaton tunnelmia kuvina <3

Puss!

Lettiä pukkaa...



Aava odottaa ruokaa


Joulupukkia on turvallista seurata Moffan sylistä :)


Lintuperspektiivistä


Mun äiti ja pukki


Eero-paappakin oli ollu kiltti


Ja appiukko kans :)


Aava kiitti paketista oikein kädestä pitäen :)


Lisää tuli...


Iina laulamassa pukin polvella

Aava sai korkean pinon lahjoja!


Tässä availlaan


Iinan paketista paljastui silta junanrataan



Me vietettiin aattoa Karppiksessa. Meidän lisäksi koolla oli Matti, Eero-paappa ja äitin sisko, Tuula, perheineen. Voi meillä oli niin ihana juhla! Rakkaita ihmisiä, hyvää ruokaa&juomaa ja ihania paketteja.

Nyt mennään anoppilaan jatkamaan joulua :)

[Share to Pinterest]

maanantai 23. joulukuuta 2013

Varaslähtö

Mä annoin itselleni juuri joululahjan! Ostin Tampereelta pari viikkoa sitten itselleni uuden tuoksun palkinnoksi hyvin suoritetusta näyttötutkinnosta. Tarkoitus oli kääräistä se lahjapaperiin ja yllättyä siitä aattoiltana, mutta en malttanut :D ...ja olishan se ollut ihan hassuakin, eikö? sano joo! Mä haluan tämän tuoksun käyttööni nyt heti, tai ainakin aattoaamuna joulusaunan jälkeen <3

Giorgio Armani Si

Tuoksu naiselle, joka vaalii yksityisyyttään, mutta tavoittelee suuruutta. Uudelleen luotu myyttiseen Chypre perheeseen kuuluva intensiivisen ajaton tuoksu rakentuu mustaherukan ympärille. Tuoksulle pehmeyttä ja syvyyttä antaa vanilja ja aistillisuutta castoreum. Rohkeutta sanoa kyllä. Kyllä rakkaudelle, kyllä elämälle, kyllä voimalle, kyllä hulluudelle, kyllä vapaudelle!

Tämä on aivan hurmaava tuoksu! Ei ollenkaan sellainen, joita olen yleensä tavannut valita, mutta silti ihan mua. Yleensä haluan keveitä ja raikkaita tuoksuja, jollaiseksi tätä ei kyllä oikein voi kuvailla ja tässä on jopa sitä vaniljaa jota yleensä kartan ja kierrän. Mutta tämä on ihana.

Si, kyllä! Hyvää joulua mulle! Ihanaa joulua myös sulle! <3

Joko kaikki lahjat on paketeissaan? Mä oon saanu melkein kaikki valmiiksi, mutta vaikka tytöille ei ole kuin kolme pakettia kumpaisellekin, sain jo Aavalle tarkoitetut nukenvaatteet hukkaan :( Johonkin hyvään piiloon ne jemmasin ja nyt ei meinaa löytyä mistään...No, huominen on vielä aikaa kaivaa kaappeja.
[Share to Pinterest]

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulupussukoita

Mun piti keksiä jokin näppärä keino paketoida epämääräisen mallisia purkkeja ja puteleita. Pussia parempaa en pystynyt kuvittelemaan. Mielessä pyöri kauppojen paksut ja mattapintaiset paperipussit joihin tulee yläosaan taite ja sen välistä pujotetaan kaunis nauha. Koko komeus suljetaan nitojalla. Helppoa!

Paitsi kun että ei ole. Mistään ei tällainen tavallinen kuluttaja saa ostaa noita pusseja. Marimekko ja Pentik taitavat hankkia omansa jostain muualta kun Prismasta...

Mun omat joulupussit syntyivät Pirkka Biojätepusseista jotka koristelin saman merkin kakkupapereilla. Biojätepussit olis ollu ihan loistavia ihan sellaisenaan jos pussin kyljessä ei olis ollu painatusta. Typerää! Eikö se riittäis, että paketin päällimmäisessä pussissa olis nuo painatukset ja loput vois säästää turhalta painoväriltä. Nuo pussit olis kauniita yksivärisinä vaikka ruukunsuojiksikin.

Olosuhteiden pakosta tämän vuoden lahjoista tuli melkoisia pitsiluomuksia. Mun mielestä tosin ihan nättejä. Tero oli vähän toista mieltä. Tero on ihan ku Vesa, ei se tajuu :D

Valmiita pussukoita

Kahta eri versiota: kahdella erikokoisella ja kahdella samankokoisella kakkupaperilla

Ellekin osallistui

...ja johan onnistuu ;-)

Tosi helpolla nämä valmistui ja edullisesti (pussit ja kakkupaperit oli yhteensä alle vitosen). Tarvittiin vain pullo jouluolutta askartelijalle ja liimaa sekä kynä. Kakkupaperilajitelmassa oli 6 pientä, 6 keskikokoista ja 6 isoa alustaa. Liimasin jokaiseen pussiin kaksi kakkupaperia jotta painatus ei näkyisi läpi. Kuuteen tuli pohjalle yksi keskikokoinen ja päälle yksi pieni. Kolmeen tuli kaksi isoa päällekkäin. 

Keskelle kirjoitin sydämenmuotoisesti hyvää joulua ja sydämen sisälle lahjan saajat ja antajat.

Tonttupaja kuittaa, huomenna on uudet kujeet :)


[Share to Pinterest]

perjantai 20. joulukuuta 2013

5-vuotisneuvolaa ja vähän muuta

Me käytiin keskiviikkona Iinan 5-vuotisneuvolassa ja samalla reissulla mä sain terveyskeskuksesta kannettavan EKG-mittarin seuraamaan vuorokaudeksi mun sydämen elämää.

Iinan kanssa meni ihan kivasti. Tehtävät suoritettiin näppärästi ja sopuisasti. Mutta sitten alkoi keskittyminen herpaantua kun mitattiin näköä. Se nyt vielä meni, vaikka koko ajan piti muistuttaa paikallaan pysymisestä. Mutta sitten tuli kuulon mittauksen aika. Ei puhettakaan, että Iina olis suostunu. Alkoi rääkyminen ja lattialla kiemurteleminen. Ja sitten suostuteltiin mun toimesta ja sen jälkeen neuvolantädin toimesta. Lopulta kuulo saatiin mitattua kun uhkasin jättää Iinan ilman eväskeksiä. Aava tehosti uhkailun vaikutusta mutustamalla kyseisiä keksejä siinä Iinan naaman edessä :D Kaikki oli ok. Pituus ja paino meni sitten taas kivuttomasti, mutta verenpainemittarin kohdalla polle nousi taas takajaloilleen. Siinä kohtaa neuvolantäti katsoi viisaaksi luovuttaa heti kärkeensä...Viimevuonna oli ihan sama juttu, kaikki muut meni, mutta kuulo ja verenpaine jäi silloin ottamatta. No pidetään voittona sitä, että nyt saatiin sentään kuulo ;-)

Iina Ineksen strategiset mitat 18.12.2013 on seuraavat: pituus 116,9 cm, paino 20,8 kg ja päänympärys 50,8 cm. Käyriä ei ehditty katselemaan, kun tota aikaa tuhraantui muutenkin niin, että tais neuvolantädin ruokkis olla sinä päivänä lyhyehkö. No, ihan sopusuhtaiselta tuo tyttö mun silmään näyttää.

Iina pääsi tänään testaamaan syntymäpäivälahjaansa :)

Neuvolan jälkeen muhun tosiaan iskettiin lätkät ja vyötärölle laitettiin kiikkumaan pieni EKGtä mittaava laite. Sen kanssa elelin torstaiaamuun saakka. Lääkäri palaa asiaan sitten tulosten kanssa. Luulen laitteen saaneen talteen kyllä muutamat tykyttelyt. Muuten täytyy kyllä sanoa olon olevan huomattavasti parempi kuin pari viikkoa sitten. Nyt kun vaan edelleen muistais ottaa rauhallisesti. Viikko Tampereella omissa oloissa teki kyllä hyvää.

Nyt tarkoituksena on lasketella hissukseen kohti joulua. Nauttia joulun hyvistä asioista ja ainakin yrittää minimoida turhat kiristelyt ja hössötykset.

Mun työtkin on nyt tehtynä, seuraavat asiakkaat on varattu uudenvuoden aaton aatolle. Huomenna vielä menen spa:han, mutta asiakastyötä ei enään ole vaan menen kassalle avuksi myymään lahjakortteja. Ja niitähän menee! Tässä joulun alla me myydään yli sata lahjakorttia päivässä :D

Huomenna paistetaan pipareita!



[Share to Pinterest]

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

6 luukkua jäljellä

Eilen sai todeta jouluaaton olevan tasan viikon kuluttua. Kylläpä aika rientää!

Meillä on onneksi aika hyvällä mallilla juoluvalmistelut. Joulun ruokia ei tarvitse laittaa lainkaan - kiertolaiselämässä on puolensa ;) 

Lahjat on suurimmalta osin hankittu. Eilen saatiin iso ja tuoksuva paketti Ameriikasta asti, josta riittää jaettavaa monelle. Paketointia suoritetaan nyt iltaisin kunhan vaan löydän sopivat paketointimateriaalit.

Niin ja ne siivot...Taidetaan tehdä viikonloppuna ihan perussiivous. Imuroidaan, pestään lattiat ja vessat, tytöt pyyhkivät pölyjä. Vaihdetaan lakanat ja pyyhkeet. Se riittäköön.


Tänään meillä taas muistettiin avata kalenteriluukut. Inflaation tuokin hauskuus on kokenut ja silloin tällöin kalenterit ovat unohtuneet kokonaan.

Mites teillä? Muistetaanko kalenterit joka aamu? 
[Share to Pinterest]

tiistai 17. joulukuuta 2013

Lapsi joka saa osakseen...


Lapsi, joka saa osakseen ivanauruja, oppii pelkäämään.

Lapsi, joka saa osakseen arvostelua, oppii tuomitsemaan.

Lapsi, joka saa osakseen epäluottamusta, oppii pettämään.

Lapsi, joka saa osakseen vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.

Lapsi, joka saa osakseen hellyyttä, oppii rakastamaan.

Lapsi, joka saa osakseen rohkaisua, oppii luottamaan itseensä.

Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta.

Lapsi, joka saa osakseen kiitollisuutta, oppii olemaan kiitollinen.

Lapsi, joka saa osakseen tietoa, oppii tuntemaan viisauden.

Lapsi, joka saa osakseen kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.

Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden.


Vanhemmuus on välillä kovasti haastavaa. Aika ja jaksaminen ei aina meinaa riittää. Mä yritän paikata omaa riittämättömyyttäni ja väärää käytöstäni kertomalla tytöille joka päivä rakastavani heitä. Otan syliin ja lohdutan. Yritän olla lempeä.



[Share to Pinterest]

maanantai 16. joulukuuta 2013

Paras tapa aloittaa aamu?

Tällaiseen mainokseen törmäsin Facebookissa.

Kuva: Facebook

Nyt taas oikeesti. 

"Paras tapa aloittaa aamu?" Salli mun nauraa!

Kuka haluaa hampurilaisen aamupalaksi? Tai muffinssin. Ihan typerää tarjota hampurilaista aamupalaksi ja nimetä se McMuffiniksi. Ei varmasti löydy markkinarakoa. Suomalaiset haluavat aamulla puuroa tai ruisleipää, mysliä tai smootia - ja kylkeen pannullisen kahvia.

Pakko oli käydä kurkkaamassa tämän "parhaan aamiaisen" tuotetiedot ja ravintoarvot.

Kuva: McDonalds

Mielummin syön jotain muuta aamupalaksi. Yleensä kupin kahvia ja ruisleipää kera levitteen ja juustosiivun. Jos olen reipas, laitan päälle kurkkua tai paprikaa.

Viime viikolla sain nauttia Sokos-hotelli Ilveksen aamupaloista. Luksusta! Silloin keräsin lautaselle luomuruisleipää, savujuustosiivut, kasan kurkkua ja kananmunaa. Niin ja jälkkäriksi otin vähäsen maustamatonta jugurttia ja siihen päälle paljon herukoita ja ripaus auringonkukansiemeniä. Nams!

Mitä sä syöt yleensä aamulla? Mikä olis herkkuaamiainen?





[Share to Pinterest]

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kaverisynttärit

Tänään on juhlittu Iinan 5-vuotissynttäreitä kavereiden kanssa. Iina sai valita muutamia läheisimpiä kavereita dagiksesta ja kotiympyröistä. Meillä juhli mahtava 10 tytön sakki, kahdeksan vierasta plus nämä omat pirpanat.

Mä kotiuduin eilen illalla Tampereelta viiden päivän hierojan näyttötutkinnosta väsyneenä. Mitään en jaksanut leipoa ja Iinan kanssa sovittiinkin jo hyvissä ajoin, että tarjolle laitetaan jäätelö-buffet ja popcornia. Lapset tykkäsi. Puolentoista tunnin aikana ehdittiin leikkimään myös ilmapalloilla, värittelemään tusseilla ihoa (jaiks! :D), leikkimään piilosta ja onkimaan pienet yllätyspussukat Teron toimiessa Meren Ahtina :)

Synttärisankari!

Tarjolla oli jästkiä lisukkeineen, karkkia, keksiä, hedelmäpaloja, porkkanaa ja popcornia.

Ryhmäkuva <3

Nams nams, mums mums...

Aava ja nallekarkki

Ongintaa

Alma jännittää saalista, takana jo tutkitaan pussukoiden sisältöä :)

Meillä oli mukavaa. Kiitos kaikkille juhliin osallistuneille! <3 Tämä oli tärkeä juttu Iinalle.

Nyt saakin kääntää katseet jouluun...


[Share to Pinterest]

torstai 12. joulukuuta 2013

Väärässä paikassa

Huh huh, alkaa olemaan takki tyhjä. Väsyttää.

Koti-ikävä hiipii. 

Tänään on Iina Ineksen 5-vuotissyntymäpäivä. Mun ihana ihana esikoinen <3 Ja nyt hänen kuuluisi olla mun sylissä halattava ja pussattavana.

Tytöillä on tänään dagiksesta joulujuhla. Se on Aavan, mun pikkuisen, elämän ensimmäinen. Mun kuuluisi olla katsomassa ja nauttimassa suloisista lapsista. Pyyhkiä silmäkulmaa ja hymyillä.

Mitä hittoa mä täälä teen?!?
[Share to Pinterest]

tiistai 10. joulukuuta 2013

Tampereella

Heippa! 

Mun on tarkoitus olla tämä viikko, tai siis maanantaista perjantaihin, täällä Tampereella näyttämässä taitojani hierontatyötä koskien. 

Hyvin sujuu! Meidän päivät on kymmenestä kuuteen, mutta tehdään vaan noin neljä hierontaa päivässä. Muu aika tehdään erilaisia tehtäviä ja hoitosuunnitelmaa tai muuta sellaista. Aika rento on tahti. Toki päivät on sen verran pitkiä, että mun suunnitelmat pitkistä kävelylenkeistä iltasaunoineen kariutui kättelyssä. No on sitä iltaa sentään muutama tunti, että ehtii syödä ja vähän jotain tehdä. Nukkumisesta en aio tinkiä.

Sellaiset pikaiset lounaspäivitykset Sokoksen pohjakerroksesta. Palataan!

Täällä saa ihanan salaatin alle viidellä eurolla! Voi kunpa me saatais Vaasaankin taas Sokos! 
[Share to Pinterest]

lauantai 7. joulukuuta 2013

Iinan synttärit

Tänään oli pakko uhmata lääkärin pakkolepoa. Meidän Iina ihanainen täyttää ens viikolla 5-vuotta ja täksi päiväksi oli kutsuttu sukulaisia ja ystäviä juhlimaan.

Juhlat järjestettiin tällä kertaa niin vähällä kuin mahdollista. Aamupäivällä käytiin Teron kanssa kaupassa ja haettiin Loftetista pari valkosuklaa-lime-juustokakkua. Kotona lounasta, jonka jälkeen mä nukutin Aavan ulos päikkäreille ja tein lumityöt. Tero leipoi viitisenkymmentä joulutorttua ja Matti imuroi. Iina pyyhki eteisen peilit sekä olohuoneen ja leikkihuoneen pöydät.

Puoli kolmelta oltiin valmiita ottamaan vieraat vastaan.

Tarjolla oli juustokakkua, pipareita ja Aura-juustoa, torttuja, juustotarjotin ja suklaata.




Iina värittelee Ellin kanssa

Aava ihailee Iinan uusia pikku-legoja

Päivä oli oikein onnistunut. Iina oli onnellinen ja kaikki sujui leppoisasti. Tarjoilut riitti mainiosti, noin viidestäkymmenestä kutsutusta neljänneksellä oli muuta menoa tai sairastamista. Sain laittaa jopa toisen kakuista kokonaan pakastimeen odottamaan joulua.

Torstai ja perjantai oli totaalisia lepopäiviä ja tänäänkin olen yrittänyt mennä sieltä, mistä aita on matalin. Olo tuntuu aavistuksen paremmalta. Väsyttää edelleen armottomasti, mutta ihan kun sydän ottais nyt vähemmän kierroksia.

Kiitos kaikille meidään juhlaan osallistuneille!


[Share to Pinterest]