keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Koti(työ)päivä

En kyllä suostu sanomaan tätä päivää vapaapäiväksi! En sitte kirveelläkään.

Aamulla herättiin Aavan toimesta 7:10. Työpäivinä oon herättäny lapsia pikkusen vailla kahdeksan, ja kummatkin olis silloin jatkanu uniaan.
Aava oli myös kiukkua täynnä. Huusi ja raivos. Mottas mua puhelimella. Taitaa pikkuinen tehdä kulmahampaita...

Mä keitin puoli pannullista kahvia ja yritin nauttia "vapaapäivän" aamusta. Oli pikkusen vaikea päästä tunnelmaan.

Tiskipöytä oli ihan täynnä astioita. Ja roskia, jotka ei enää mahdu roskikseen. Yks roskapussi jo odottelee pääsisäänkäynnin portailla toivotellen tervetulleeksi. Roskapönttö tursuaa ja porsuaa niin, ettei kansi mee kiinni. Tuliskohan tänään roska-auto?
Keittiön pöytään oli tarrautunu kahden päivän päivälliset, puurot, jugurtit ja ketsupit.
Keittiön lattia oli täynnä murusia, tahmaa ja pölyä. Olohuoneen lattia oli täynnä kissankarvoja, takkapuiden moskaa, pölyä ja leluja. Oli pakko laittaa croksit jalkaan. Kodinhoitohuoneen lattialla oli Ellen paskat laatikon vieressä. Miksei tuo katti voinu kyykätä 10 senttiä seinän suuntaan?

Pienet pirulaiset pökki kilpaa tuoleja keittiön tasojen viereen ja kiipeilivät tasoille tai kurkottelivat milloin  mitäkin. Mandariinia, pähkinöitä, pastilleja, tyhjiä kippoja ja kuppeja. Aava kaatoi yhden vesilasin Iinan huoneessa ja kaksi keittiön pöydällä. Eka oli tahaton, kaksi viimeistä tahallisia. Iinaa nauratti tosi paljon. Mua ei juuri lainkaan.

Lounaan tytöt söi hyvällä ruokahalulla. Jopa Aava, joka yleensä syö neljä lusikallista, söi nyt seitsemän lusikallista ja halus lisää. Iinakin söi tietysti pari lautasellista. Kun tuli mun vuoro, ei ruokaa sitten ollukaan jäljellä. Sitä ihanaa luomunaudan suikalelihasta tuntitolkulla keitettyä kermaista kastiketta, jossa oli kaiken kruununa suolapähkinöitä seassa. Mulle jäi siis pelkkä salaatti.

Ja kun aurinko rävähti paistamaan täydeltä taivaalta, meni Aava päikkäreille ja minä siirryin imurinvarteen ja viikkailemaan kodinhoitohuoneeseen puhtaita pyykkejä. Sen kerran kun aurinko tammikuussa näyttäytyy, me kökitään sisällä. Hienoa.

Kun viimein päästiin ulos lumitöihin, sukelsi arska jo puiden taa. Onneks ei sentään pimeetä vielä ollu. Sitten vauhdilla sisään välipalalle, että ehditään ajoissa katsastamaan autoa...


Toivottavasti meidän ilta sujuu letkeämmin!


[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3