keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kissankellolle


Minä kissankellolle laulan, minä laulan ruoholle maan.
Minä en ole suurempi ollut, en viisaampi milloinkaan.
Kun kissankelloja helkkää minun lauluni pienuutta pelkkää,
 vertaiselleni, vertaiselleni laulan ainoastaan.

Me laulamme kissankello, ja minä ja ruoho maan.
Ja pienuudestamme meidät niin helposti tunnetaan.
Ja onnellisuudesta - sillä, vain pienillä sydämillä 
on onni.
Ja onni, on kantaa suven lämmintä sielussaan.


Muistaako joku tätä laulua? Koulun kuorossa tätä lauleltiin.
Ja jostain syystä tämä on tuonut kovasti lohtua vauva-aikana Iinalle ja Aavalle. Ja mä koen saavani tästä jotain suurta voimaa. Pieni on niin kovin suurta.

Tänään sain kuulla suru-uutisen: Iinan ja Aavan dagiskaveri nukkui pois viimeyönä.
Niin surullista. Ja kohtuutonta! 

Mä toivotan Tindralle hyvää viimeistä matkaa <3
Ja Tindran perheelle voimia ja jaksamista suruun...




[Share to Pinterest]

2 kommenttia:

  1. Täällä on kovasti itketty Tindran poismenon johdosta. Ajatuksissa on varsinkin Tindran täti, jolle tyttö oli kovin rakas. Tietysti myös vanhemmat ja kaikki muutkin läheiset ovat ajatuksissa. <3

    VastaaPoista
  2. Tindra on kyllä koskettanut monia vaikka olikin niin pieni vielä. Toivon hänelle myös hyvää matkaa. Pikku-Wildalla on nyt oma suojelusenkeli <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3