tiistai 19. maaliskuuta 2013

Vieroitusoireita

Mä olen ottanut viimeaikoina laiskasti lääkkeeni. Ensin ikään kun vahingossa ja sitten tarkoituksella.

Tammikuussa 2007 sain pirullisen diagnoosin - masennus. Sitä lähdettiin hoitamaan nopeasti vaikuttavilla rauhoittavilla, pitkäaikaislääkityksellä ja terapialla.

Hetkellisesti vaikuttavia rauhoittavia tarvitsin vain parin kuukauden verran, terapiassa kävin puolitoista vuotta. Sepram-lääkitys jäi kulkemaan mun mukana. Vain odotusaikoina on ollu lääkitys katkolla.

Siitä huolimatta, että mielialalääkkeillä on "huono" maine ja jatkuvasti uutisoidaan, kuinka puoli suomea popsii huvikseen tabuja, mä koen niiden olevan mun pelastus.

Jos elämä tuntuu niin pahalta, että pahin pelko on, että mitä jos en kuolekaan. Eikä terapia ja läheisten tuki auta, niin sitten on turvauduttava lääkkeisiin.

Eikä edes lääkkeet tuoneet oikotietä onneen.

Sairautta vastaan taistelin pitkään. Vaikka akuutti vaihe ja työkyvyttömyys kesti puolisen vuotta, meni pari vuotta, ennen kuin opin taas luottamaan elämään. Ja vielä pitempään kesti kun opettelin tunnistamaan itseäni ja rajojani.


Nyt kuitenkin tuntuu, että lääkitys on turha ja mä haluan siitä eroon.

Vaan eipä olekaan ihan helppoa!

Mua huimaa, päässä tutuu outoa sätimistä, välillä hikoiluttaa ja etoo. Inhottavaa.
Onneks oireet on kuitenkin melko lieviä ja hetkellisiä. Vuorokaudessa on siis ihan normaaliakin olotilaa. Ja sekin on positiivista, että kaikki tähän asti ilmaantuneet vieroitusoireet on fyysisiä. Mielialassa en ole huomannut lainkaan muutoksia. Onneksi :)

Toivottavasti mä onnistun ja saisin lopullisesti sanoa hyvästit tälle elämänkumppanille. Tylsää olla riippuvainen jostain ja sekin tuntuu kurjalta kun yrittää syödä puhdasta ruokaa ja silti joutuu altistamaan itsensä kemikaaleille lääkkeiden muodossa.

Mä luulen oikeasti pärjääväni ilman Sepramia, kunhan vaan pääsen tämän siirtymävaiheen yli.

Hirrrveellä tsempillä päässä sätien :D

Tuntuipa oudolta ja vähän pelottavalta aiheesta kirjottaa. Mitä jos en onnistukaan? Ehkä helpompi olis ollu odottaa mahdollista onnistumista ja sitten asiaa hehkuttaa. Mutta tämä on mun elämää tänään ja tämän mä halusin kertoa nyt...

[Share to Pinterest]

2 kommenttia:

Kiitos kommentista! <3