lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kaljaa pöytään

Vaahtokukka pinnalla puolen litran maljakon
baarimikon aarrearkussa Lapin Kulta kimaltaa
monta syytä jälleen tänään nostaa malja on
väki nousee ratsailleen
piiskaryyppy sivaltaa

Kansa vaeltaa pikkuhiljaa ehtoolliselleen
baarimikko istuu jälleen rippituolissaan
joku väsynyt kulkija kuulemma laski alleen
poke pois sen vei ei tarvi olla huolissaan

Kantakaa sitä kaljaa pöytään taas
vaahtoharjan aalloilla surffaillaan
hullujen huoneentauluissakin sanotaan
totuus on vain kupla joka puhkaistaan

Ei pikkuseikat jaksa tänään puristaa
vaihtuu vuosituhat harva sitä huomaakaan
Jope pöydässä kaverinsa koittaa kuristaa
sen nimikkotuoppi paikaltaan pois nostetaan
Viidenkympin-vippaaja istuu saarnatuolissaan
kun se messuaa niin naiset alkaa kaatumaan
"tittelit pois heittäkää, laivat kyntää uomissaan"
tänä iltana me kaikki yhteen kuulutaan

Kantakaa sitä kaljaa pöytään taas
vaahtoharjan aalloilla surffaillaan
hullujen huoneentauluissakin sanotaan
totuus on vain kupla joka puhkaistaan
 
Kantakaa sitä kaljaa taas pöytään
tuokaa heti, huomenna on liian myöhään
pian päästään kii elämän syrjään
ja noustaan iltaan mukiinmenevään
Kantakaa sitä kaljaa pöytään taas
elämänjanoa vaahtosammuttamaan
kaveri jota Jope kävi kuristelemaan
lähti elämästä tästä pois huristelemaan
ra-ra-rai-rai-rai tuuli pois sen vei
elämä on elämää

huh-hah-hei

Kaija Koo, Kaljaa pöytään

Jostain syystä just tämä Kaija Koon biisi aina häviää You Tubesta, mutta nyt sielä sattui taas olemaan yks toimiva versio. Ainakin vielä tätä kirjoittaessa :) Spotifyn kautta pääsee tän kuuntelemaan takuuvarmasti.


Meillä täälä sairastuvalla tunnelma muuttuu koko ajan kireämäksi ja kireämmäksi. Nyt alkaa kaikki olemaan jo niin kyllästyneitä. Toivottavasti huomenna voitais edes ulkoilla vähän omassa pihassa.

Tuo Kaija Koon biisi pulpahti mieleen hetkellisestä fiiliksen nousemisesta kun nachojen ja jauhelihan kaveriksi nappasin päivällispöydässä kaljan :D Vähästä sitä ihminen kuulkaa tulee onnelliseksi. Vaikka hyvin hetkellisesti...
 
Tämä viikko on kyllä syöny miestä. Montakohan viikkoa menee henkiseen palautumiseen? Ensin sai olla huolissaan ja nyt nuo pikku riiviöt ärsyttää ja takkuaa ja vinkuu minkä ehtivät. 
 
Tänään napsahti niin, että karkasin kotoa. Mä kirjottelen tätä juttua Pärnusta kylpylästä. Vitsi vitsi. Autotallissa kävin hetken puhaltamassa ja kuivailemassa kyyneleitä.

Nyt on lakanat vaihdettu, lapset suihkuteltu, puettu puhtaisiin ja laitettu petiin.

Huomenna täytyy olla parempi!
...elämä on elämää, huh hah hei :) 


[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3