torstai 2. toukokuuta 2013

Paljonko on tarpeeksi?

Ja mikä on liikaa?

Mikä on yhteistä hyvää ja mikä omasta itsestää luopumista?

Avioliitto on mysteeri. Itsekkyys on pakko haudata ja toisen tarpeet ottaa huomioon. Homman pitäis kai  kuitenkin jotenkin olla tasapainossa. Kuinka paljon omia tarpeitaan on hyväksyttävää pitää esillä. Onko toisen tarpeet tärkeämpiä kun toisen.

Onko kodin ulkopuolella tehty työ arvokkampaa kun kotona tehty. Kuka asian mittaa ja mitkä on mittarit. Kuka vaatii. Kuka antaa. Kuka joustaa. Kuka on jyrkkä.
Onko arvostus todellista. Vai jopa olematonta.

Miten ihmeessä tässä jaksetaan pysyä yhdessä? Olisiko erikseen helpompaa?
Elämä pienten lasten kanssa yhdistää ja erottaa. Parisuhde todella loppuu. Parisuhteen tilalle tulee perhe-elämä, eli kilpailu omasta ajasta ja äreys. Lasten edessä yritetään olla kovasti samanmielisiä mutta ajautuuko mielipiteet todellisuudessa yhä kauemmas toisistaan.

Korviin kantautuneet avioerouutiset, oman perheen tila ja oman (menetetyn) parisuhteen haasteellisuus on mietityttänyt ja huolestuttanut mua tänään.

Korjaantuuko tilanne kun lapset kasvaa?



[Share to Pinterest]

1 kommentti:

Kiitos kommentista! <3