tiistai 25. kesäkuuta 2013

Se puhuu sittenkin!

Me käytiin reilu viikko sitten vähän förskottiin Aavan 2-vuotisneuvolassa. Vaikka synttärit on vasta 4.7. kiusaus käydä neuvolassa oli liian suuri, kun samaiselle päivälle tuli kutsu hammashoitajalle ja Iina ja Tero oli Murikassa ja mulla oli vapaapäivä. Neuvolareissu oli melkein pakko hoitaa samalla kun kahdestaan kerrankin saatiin mennä ja neuvola on hammaslääkärin kanssa samassa talossa.

Hammashoitaja oli muuten tosi mukava tyyppi. Keskusteltiin kovasti mua askarruttaneesta "case fluorista". Viralliset suositukset on edelleen käyttää lapsille (ja tietty myös aikuisille) fluoripitoista hammastahnaa aamuin illoin. Tosi hienoa oli kuitenkin saada ymmärrystä alan ammattilaiselta myös vastakkaiseen näkemykseen. Hän pienten lasten äitinä ymmärsi kantani fluorittoman tahnan käytölle. Kun meillä kaikilla on kuitenkin pyrkimyksenä tehdä asiat lastemme parhaaksi.

Mä pidän aavistuksen ohuempaa hammaskiillettä pienempänä pahana kun fluorin mahdollisesti aiheuttamia neurologisisa ongelmia ja muutoksia lasten jatkuvasti kehittyvissä aivoissa.
Olispa hienoa saada puolueeton suomalaistutkimus asian tiimoilta! Ihan hirveen ärsyttävää kun taas pitäis itsellä olla vähintään ydinfyysikon koulutus, että osais tehdä oikeita ratkaisuja :(

Ohjeeksi me saatiin käyttää ahkerasti ksylitolituotteita - etenkin jokaisen ruokailun jälkeen.

Hammaslääkärikäynnin jälkeen käytiin sitten sielä neuvolassa. Aava oli aivan polleena kun sai mennä isojen tyttöjen pituusmittaan, eikä mittaaminen tapahtunutkaan enää vauvamitalla pöydällä maaten (jonne hän oli kyllä kipuamassa :D). Pituudeksi saatiin 85 senttiä ja puntari näytti 10,5 kiloa. Hienosti Aava menee edelleen sillä omalla (pikkuriikkisten) käyrällään :)

Aava sai kehuja omatoimisuudestaan, reippaudesta ja hienosta kynäotteesta. Neuvolan täti kysyi, tuleeko Aavalta sanoja ja montako peräkkäin. No kerroin, että sanoja on kyllä tullut viimeaikoina ihan kivasti lisää, mutta ei todellakaan edes kahta peräkkäin. 2,5-vuotiaana sais kuulemma tulla kahta sanaa peräkkäin, muuten puheterapeutti näkis Aavaa mielellään.
Mun mielestä kuulosti hyvältä. Ihan hirveesti en ole Aavan puhumattomuutta enää viimeaikoina murehtinu nyt kun kehitystä kuitenkin tapahtuu koko ajan. Aava ei itekään tunnu turhautuvan sanojen puutteeseen. Ehditään siis hyvin odottaa vielä puolisen vuotta niitä peräkkäisiä sanoja tai puheterapiakäyntiä.

Vaan mitä vielä! Kun päästiin kotiin, sanoi Aava iltapäivällä "muumi poppu". Muumit loppui. Ja sen jälkeen on tullu vaikka mitä kahden sanan yhdistelmiä.
Voi meidän pikkuista. Hän ei vaan tainnu tietää, että nyt saa jo puhua. Piti käydä saamassa neuvolan tädiltä lupa :D



[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3