lauantai 31. elokuuta 2013

Soppaa ja suuria suunnitelmia

Meidän piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan viettää huvilakaudenpäättäjäisiä asiaankuuluvasti mökillä. Rantaan on kerätty kasa oksia ja vanhaa lautatavaraa poltettavaksi hämärtyvässä illassa.
Tyrnipensaitakin olisi pitänyt istuttaa ja muutama pihlaja.

Vaan niin ne suunnitelmat taas muuttui :D Terolla on nyt tosi paljon takkahommia normityönsä lisäksi. Ja kun illat ei riitä, pitää töitä tehdä viikonloppuna. Meidän mökkeilyt siis karahti karille. Eilen Pohjanmaan pelastuslaitos tiedotti alueella olevan myös kielto avotulen tekemiselle ja rakettien ampumiselle. Eli ei me oltais kuitenkaan päästy kokkoa polttamaan, vaikka mökille oltais mentykin. Noista raketeista me nyt ei muutenkaan piitata. Vähän helpottaa tuskaa ;-)

Mun ja tyttöjen päivä on nyt sitten ollut sellainen leppoisa kotilauantai. Ollaan keitelty lohisoppaa ja syöty sitä ulkona omalla terassilla. Lapset rakastaa kaikkia keittoja ja meidän Aavakin otti oikein santsikierroksen, vaikka yleensä vaan käy vähän näykkimässä lautaselta ruokaa.

 Aavan tehtävä oli kuoria porkkanat, Iinan vastuulla oli perunat...

 Aavalla homma meni kuitenkin hampaiden teroitteluksi :D

Mä laitoin sitten lohen kuutioiksi...jaa, mutta sehän olikin jo sopivina paloina ;-) No, jäi mulle kyllä totta puhuakseni myös perunoiden JA porkkanoiden JA sipuleiden kuoriminen ja pilkkominen.

Iinan toiveesta syötiin terassilla. Ja mikäpä siinä, ilma oli aivan ihana!

 Lohikeitto eli "visksoppa" :D

Wilmakin tupsahti sopivasti pihaan kun oltiin syömässä :)

Eilen illalla istuttiin Teron kanssa sohvalla. Juotiin lasit (tai siis parit) punaviiniä, syötiin tonnikala-quesadilloja ja mietittiin meidän nykyisen asumismuodon hyviä ja huonoja puolia. Tuumattiin, maltettaisko oikeesti laittaa meidän talo myyntiin. Uudeksi kodiksi mietittiin rivitaloasuntoa tästä meidän nykyisen kodin läheltä.

Talon mukana menetetään:

  • autotalli joka on passeli harrasteauton kanssa värkkäämiseen 
  • takapihalla oleva iso leikkipuisto johon on talosta näköyhteys 
  • kivat naapurit 
  • poreallas  
  • viinikaappi
  • erillinen kodinhoitohuone
  • vapaus pitää meteliä

Vastaavasti rivitalossa saadaan:

  • puolet vähemmän velkaa -> vähemmän työntekoa -> enemmän vapaa-aikaa
  • osittainen vapautus pihanhoidosta (joka on tuntunut vaivalloiselta nyt kun on myös mökki)
  • isompi pakastin, toivottavasti :)
  • edullisempaa lämmitystä maalämmöllä

Mä oon nyt käyny eilen ja tänään kurkkimassa potentiaalisen uuden kodin ikkunoiden takana (se on siis uudiskohde ja vielä tyhjillään/ työn alla :)). Mitä enemmän asiaa mietin ja makustelen, sen paremmalta ajatus asunnon vaihtamisesta mun mielestä tuntuu. Siitäkin huolimatta, että tämä meidän talo on kaikella rakkaudella ja suurella panostuksella rakennettu. Meitä varten.

Tuosta lohikeitosta vielä sen verran, että paljonko teillä tulee syötyä kalaa? Mitä kalaa laitatte? Me syödään tosi vähän kalaa, kun mä en oikein tiedä mitä kaloja olis hyvä syödä. Mikä kala on terveellistä, vastuullisesti pyydettyä ja helppoa laittaa? Taas saa antaa vinkkejä! Kiitos :)


[Share to Pinterest]

perjantai 30. elokuuta 2013

Kaunis, ihana Bella!

Nyt ette usko. Mä sain pidellä tänään kaksikiloista vauvaa! Vaikka meidänkin tytöt ovat olleet melko pieniä 35+2 viikoilla syntyneinä, ovat he kuitenkin painaneet sen kaksi ja puoli kiloa. Iina himpun vielä enemmänkin. Pieni Bella-vauva sen sijaan oli alle kaksikiloinen syntyessään, ja tänään, muutaman päivän kotona jo asustaneena alle 2100g. Niin pieni ja niin kaunis!

Bella syntyi raskausviikolla 32+0 ja on nyt parin viikon ikäinen. Ihan hassua ajatella, että hänen kuuluisi pötkötellä masussa vielä puolitoista kuukautta! 

Bellalla oli ihan mahdottoman kova kiire päästä näkemään ihana perheensä








Aava hämää ja rakentelee palikkatornia seesteisen näköisenä ;-) Oikeestihan Aava painaa menemään pää kolmantena jalkana - paitsi silloin kun piti kans saada pidellä Bella-vauvaa sylissä :) Aava on kyllä oikein hoivaaja. Bellan Peppi-sisko on Aavan dagis-kaveri ja ylpeä pieni isosisko


Ihana, ihana Bella! Mä ehdin jo aivan kiintymään kun sain pitkän tovin häntä pidellä...


Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

- Hannele Huovi -


[Share to Pinterest]

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Maahanmuuttajien huipputulot

Tänään on somessa levinnyt tehokkaasti noin neljän vuoden takainen blogikirjoitus. Keijo Palonen (Perussuomalaiset) on kirjoittanut blogi-postauksen otsikolla "Maahanmuuttajien huipputulot !!" (kyllä, otsikossa on välilyönti huutomerkkien edellä :D). Hän kirjoittaa saaneensa "tällaisen postin huolestuneelta henkilöltä", jonka jälkeen on hatarasti muodosteltu teksti aiheesta, kuinka eräs maahanmuuttaja on ilmoittanut vääriä tietoja tukiviranomaisille ja saanut sillä perusteella liikaa etuuksia.

Korkein oikeus ei pystynyt oletettua huijausta todentamaan. Tuomiota ei tullut kenellekään.

Sotiihan tuo tietysti äkkiseltään pienen ihmisen oikeudentajua vastaan. Rikoksesta pitäisi saada rangaistus. Kyllä.

Mutta. Moniko tuon blogikirjoituksen perusteella tietää, mitä ihan oikeasti on tapahtunut? Oliko korkeimman oikeuden päätös sittenkin ihan oikea?

Ja vaikka korkeimman oikeuden päätös olisikin mennyt metsään, miksi yhden naisihmisen sosiaalietuuksien huijaaminen kohahduttaa ihmisiä niin, että kiroiluttaa ja kotimaan ajatellaan olevan ihan paska ja sitä rataa.

Suomessa tehdään paljon paljon vakavampiakin rikoksia ja ihan päivittäin. Oikeutta käydään. Välillä tulokset ovat hyviä ja välillä huonoja. Silti tuomioista harvemmin meuhkataan sosiaalisessa mediassa suuremmalti. Eikä muutenkaan.

Jaa, mutta nythän olikin kyseessä maahanmuuttaja. Kun yksi maahanmuuttajanainen on puhunut puutaheinää Kelassa ja Helsingin kaupungin sosiaalitoimessa, saavat ihan kaikki maahanmuuttajat ihan liikaa suomalaisten rahaa. Palosen blogin otsikointikin on mielestäni mennyt aavistuksen metsään, kun siinä puhutaan monikossa maahanmuuttajista ja huipputuloista, vaikka jutussa oli yksi nainen, joka oli nauttinut tavallista parempia etuisuuksia.

Onhan tuo meidän tukisysteemi remontin tarpeessa. Silti väittäisin systeemiä rasittavan enemmän työttömät, joiden ei vaan kannata käydä töissä, kun saman rahan saa töitä tekemättä.

Maahanmuuttajien tukiperusteet ovat kuulemma ihan samat kun kantaväestöllä. Ja miksei olisi? Mikä intressi kenelläkään olisi antaa eriarvoisesti sosiaalietuuksia?

Kyllä tässä taas on näytetty herkkä hipiä ja lähdetty lahjakkaasti lietsomaan rasistista aaltoa ilman sen kummempaa perehtymistä asiaan.

Voi voi ja "huipputulot"!



[Share to Pinterest]

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Rakastunut...

Mä pääsin vihdoin näkemään tuoreimman kummipoikani. Voi valtava, mikä ihanuus! Pikkumies vei mun sydämeni. Koko yön se nukkua tuhisi mun vieressä ja oli ihan vauva. Pieni mytty. Oi oi...
Rakastuin Antoniin.

Me ei päästy lähtemään Jyväskylään ristiäisiin koko perheen voimin, kun Terolla oli kovasti takkatöitä viikonlopulle. Viimeaikoina tytöt, erityisesti Aava, on pitäny mua aika tiukilla, joten järjestin Aavalle hoitopaikat ja lähdin reissuun Iinan kanssa kahden. Varattiin huone kylpylähotelli Laajavuoresta (suosittelen!) ja lähdettiin matkaan jo lauantaina, vaikka ristiäiset olikin vasta tänään iltapäivällä. Olipahan edes vähän paremmin aikaa kuulumisien vaihtamiselle ja vauvaan tutustumiselle.
Ja tuo reissu oli kovasti kaivattua laatuaikaa mulle ja Iinalle. Mä en edes muistanut kuinka hurmaava neljävuotias mun kanssa asustelee...
Rakastuin taas Iinaan.

Vajaan parin vuorokauden minilomalla mä sain todellista hermolepoa. Lauantaina kuljin tyhmä virne naamalla, kun olin oikeesti niin onnellinen siitä, ettei mun tarvinnu juosta kenenkään perässä ja kaikki vaikutti jotenkin oudon normaalilta :D Lasi punaviiniä herkullisen illallisbuffetin yhteydessä, uimista, hulppeita maisemia, ruususaunaa, kristallisaunaa, infrapunasaunaa, hotelliaamiaista, keilausta, lasi limua, jätskiannos.
Oikeesti. Ei ainuttakaan kaatunutta lasia. Ei ruokaa lattialla. Ei itkupotkuraivareita. Mä sain olla mukava äiti, jolla verenpaineet pysyi aisoissa.
Rakastuin taas mun elämään.

Olo on kepeä! Love love love 

Kun pieni lapsi nukkuu,
se täyttää koko huoneen.
- Risto Rasa -

[Share to Pinterest]

lauantai 24. elokuuta 2013

Uus tukka

Tadaa! Nyt on tukka saanut tummemman värin. 
Mun oli tosi hankala saada vaalea pysymään hyvän värisenä, vaan se tuppas aina muuttumaan keltaseksi. Nyt oli tarkoitus saada hiukset lähelle omaa väriä, jos vaikka pääsis kokonaan eroon myrkyllisestä värjäyskierteestä. Päälle vois sipasta aika-ajoin muutaman vaaleen (tai vaikka jonkun muun värisen) raidan kokonaisuutta piristämään :)

Mä tykkään tästä uudesta väristä kovasti! Ja oon ihan tyytyväinen vaikka ite jouduinkin projektin iltayöllä toteuttamaan :D



Tässä nyt hätäset terkut Kyyjärveltä :) Mä ja Iina ollaan matkalla Jyväskylään treffaamaan mun tulevaa kummipoikaa <3 Mikä onni, että ehdin värjätä tukan ennen reissua! Olis pieni ihminen saattanut huolestua kummitädin homssuisesta lookista...

Heippa hei! Matka jatkuu.
[Share to Pinterest]

perjantai 23. elokuuta 2013

Jokainen on oman onnensa seppä

Aika ajoin mulla nostaa tunteita pintaan meidän ihmisten tyytymättömyys ja suoraan sanottuna kusipäisyys.

Vaikka meitä on lapsena opetettu olemaan kiusaamatta ja olemaan kilttejä toisille, unohtuu tuo jalo taito monelta aikuiselta. Aikuisten maailmassa on ihan ok ihan julkisestikin solvata ja ivata. Lapset ovat sentään usein sen verran reiluja, että he paukuttavat asiat uhrilleen päin naamaa, jolloin uhrilla on edes teoreettinen mahdollisuus puolustautumiseen. Aikuiset solvaavat ja ivaavat selän takana - tosi rumasti. Esimerkiksi poliitikot tuntuvat olevan ihan vapaata riistaa.

Suomessa, ja muissa demokraattisissa maissa on toteutettu maan johtaminen vähän hassusti. Maan asioista päättää kansan vaaleilla äänestämät pulliaiset, joilla ei monellakaan ole minkäänlaisia kykyjä tehtävänsä hoitamiseen. Ajatelkaas, jos yritystenkin johtoon valittaisiin ihan vaan kivoilta tuntuvia Pirkkoja ja Petrejä äänestyksellä! Ja sitten kun nämä pulliaiset koittavat parhaansa mukaan kantaa vastuun taakkaa, joka heille on langetettu, alkaa julkinen kiusaaminen. Pakkohan siitä on saada kunnon korvaus. Eihän noita tehtäviä muuten kukaan hoitaisi.

Sitten vielä ihmetellään ja paheksutaan poliitikkojen ja isojen johtajien palkkoja. Kuka haluais tehdä oikeasti niiden työtä? Saada kuraa niskaan päivittäin. Tehdä oikeasti merkittäviä päätöksiä, kantaa vastuuta, menettää ehkä terveytensä ja taatusti yöunensa.

Kyllä mä ainakin olen ihan tyytyväinen omaan vähän yli kympin tuntipalkkaani. Mä saan tehdä kivaa ja leppoisaa työtä ilman suuren suurta vastuuta. Riittää, että huolehdin itseni aamulla sorvin ääreen ennen ensimmäistä asiakasta. Ja illalla kun tulen kotiin, ei todellakaan tarvi murehtia työasioita. Mä saan olla perheeni kanssa ja nauttia siitä täysin rinnoin. Nukun hyvin yöni.

Olishan sitä voinut valita toisinkin. Kuka olis estänyt kouluttautumasta toisin? Ja hakeutumaan toisenlaisiin tehtäviin. Se olis ehkä vaatinut hurjasti enemmän panostusta ja vaivaa. Ehkä olis joutunut uhraamaan perhe-elämästä. Ehkä perhettä ei olis ollu mahdollisuutta lainkaan perustaa.

Me jokainen ollaan oman onnemme seppiä - ihan elämän kaikilla osa-alueilla! Jos vaan oltais tyytyväisiä siihen mitä meillä on tai tehtäis töitä sen eteen mitä halutaan. Kakkaan on turha jäädä kieriskelemään ja valittamaan. Omia unelmiaan voi tavoitella ilman toisten kiusaamista!

Ugh! olen puhunut :D Mua ei sais päästää imurinvarteen. Heti tulee kaikenmoisia ajatuksia...


[Share to Pinterest]

torstai 22. elokuuta 2013

Kesä(n loppu) ja kärpäsiä

Hiiri, hiiri puuron keitti,
kärpänen, kärpänen vettä heitti.
Missä kaivo?

Tuolta löytyi kaivo! *kutittelee kainalosta*


Mitäköhän vettä tuo lorun kärpänen heitti? Juomavettä, tai ehkä tiskivettä? Kun nyt vaan ei kärpäsen tarkoitettu pissalla käyneen...pissaako kärpäset? Ainakin kakkaavat. Se on se kuuluisa "kärpäsen paska".

Kärpäset on nyt vähän mielessä. Tai aika paljonkin.
Mistä niitä oikeen tulee?



Niin rasittavia! Niitä on koti täynnä. Ei niihin noin liikkuessa ja touhutessa kiinnitä mitään huomiota, mutta annas olla kun istut sohvalle. Jo on kaksi innokasta kimpussa!

Ja nukkumaan mennessä...No, sä tiedät.

Töissäkin yks pirulainen pörräs koko päivän mun huoneessa. Jotenkin kiusallista huitoa sitä asiakkaan päältä. Omissa jaloissa annoin kernaasti oleskella. Kunhan pysyi irti mun asiakkaasta.

Mitä tässä nyt on oikeen tapahtunut? Mistä ne tulee? Mitä ne täälä tekee?

Eikä tässä vielä kaikki! Kun tilaat...EIKU...sitten on vielä nuo pikkukärpäsetkin. Hedelmäkärpäset vai mitä lie banaanikärpäsiä ovat. Yhtä lailla rasittavia. Tai ällöttäviä pikemminkin. Pörräävät tuossa keittiössä ihan niin kun se olis maailman saataiskin kolo ikinä. Antaisivat olla.

Menkää kärpäset kotiin. Kiitos.

Ps. kaikki vinkit kärpästen karkoitukseen otetaan vastaan. Suurella kiitollisuudella.


[Share to Pinterest]

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Uusia Muumeja



Iittala on julkaissut uudet Seikkailu Muumit. Tässä uudessa sarjassa Muumit pakenevat lähestyvää pystötähteä ja sarja onkin saanut nimekseen Muutto. Mä tykkään ihan sikana! Aivan on meidän värit ♥ Ainakin äkkiseltään nämä tuntuvat kivemmilta kun ne vanhat. Jotka nekin on kyllä liki täydellisiä :)




Uutta ovat myös nämä Muumi-Reinot. Melko söpiksiä, eikö?


Nämä iki-ihanat Artekin Muumi-kalusteet ei varsinaisesti ole uutuuksia, ne tulivat myyntiin jo keväällä, mutta sopivat teemaan siten, että voisivat olla syksyn uutuuksia meidän kotiin ;-)

Musta-valkoista ja graafista, kyllä kiitos!

Haaveiden tasolle saavat nuo ihanuudet vielä jäädä. Ihan ilmaisia eivät nimittäin ole. Jos nyt Muumimukin ja -kulhon kävis hakemassa (Prismasta, ovat sielä halvempia), ja muita Muumi-astioita (ja ehkä Reinoja) vois vaikka toivoa joulupukilta :) Artekin kalusteet ostetaan sitten siitä siitä loton täysosumasta :D Hmm...pitääpä sanoa Herra Salolle, että laittaa lottoa vetämään - tai ostaa edes Ässäarvan ;-)

Iittala Verkkokauppa
Muumi Seikkailu Muutto
- muki 21,70
- kulho 25,50
- lautanen 22,90
- kannu 33,50
- purkki pieni 33,10
- purkki iso 39,00

Reinokauppa
Muumi-Reinot Sarjakuva aikuisten koot 59€, lasten koot 55€
Muumi-Reinot Turkoosi tai Oranssi lapsille 55€

Vepsäläinen
Artek Muumi lastenjakkara 235€
Artek Muumi lastentuoli 295€
Artek Muumi lastenpöytä 535€



[Share to Pinterest]

tiistai 20. elokuuta 2013

Pöpöjä!

Meille on rantautunut tauti. Eilen mun olo alkoi jo olemaan vähän kehno ja työpäivä meni Buranan ja vihreän teen voimin. Yöllä oli kuumetta. Aamulla en todellakaan päässy lähtemään töihin.

Kynnys töistä poisololle on kyllä kieltämättä suurempi, kun tietää sen aiheuttavan melkoisia järjestelyjä. Jonkun on tavoitettava kaikki sen päivän asiakkaat ja peruttava tai siirrettävä hoidot. Tietysti sairastaminen on myös taloudellinen menetys meidän perheyritykselle.

Iinakin moitti eilen illalla kurkkukipua ja vähän niiskutti, joten pidin myös tytöt tänään kotona. Vaikkakin kyllä ihan turhaan. Flunssa on saanu vaan mun tahdin hidastumaan. Onneksi!




Iina sai tämmösen Leiraksen tekemän pienen vihkosen neuvolasta kun oltiin 4-vuotiskäynnillä. Ihan on jääny johonkin kaapinperälle lojumaan. Iina kuitenkin muisti vihkosen olemassaolon ja kiikutti sen mulle sohvalle luettavaksi :) Nyt mä oon sitten joutunut katsomaan noita virus-pirulaisia silmästä silmään ja miettimään, että minkäköhän sortin viruksia mun kropassani jyllää. Yäk! 

Onneks postipoika toi uuden Ikea-kuvaston, niin oon saanu sieltä sitten vähän mukavampaa luettavaa ;-) Ja tietysti mä oon koittanu tehdä virusten elämän mahdollisimman kurjaksi lepäämällä ja juomalla paljon. Lisäksi oon napannu auringonhattu-uutetta ja tuoretta valkosipulia.

Voi virus!

[Share to Pinterest]

maanantai 19. elokuuta 2013

Tarhaan

muistoni käy. Tai päiväkoti kai se virallisemmin on, mutta meillä tavattiin sanoa lastentarhasta lyhennetysti "tarha".

Voi että, miten alkaa aivan lämmittämään kun muistelen aikoja Suvilahden päiväkodissa. Sielä oli onni olla! Tai ainakin mä viihdyin :) Tilat oli kotoisat ja tarkoituksenmukaiset. Sisällä mun lempipaikka oli "kirjasto", eli kirjahyllyistä rakennettu nurkkaus, jossa lattia oli täynnä tyynyjä. Yhtä juhlaa oli myös päästä "saliin" leikkimään roolivaatteilla tai soittamaan soittimia yhteisessä musiikkituokiossa. Ulkona oli kiva leikkimökki ja meillä lapsilla oli lupa leikkiä myös aitaamattoman pihan vieressä olevassa metsässä (onkohan tänä päivänä enään missään aidattomia päiväkodinpihoja?). Metsänreunaan oli rakennettu jopa pitkä liukumäki. Mikäs sielä oli lapsen ollessa 

Omat tarha-ajat on palailleet mieleen, kun olen muutaman viimekuukauden aikana hieronut aika monia lastentarhantätejä (vai lastenhoitajiako nuo on?). Muutamat heistä ovat jopa olleet töissä Suvilahdessa silloin kun mäkin sielä olin lapsena. Ei olleet tosin mun ryhmän tätejä, mutta kuitenkin. Heidän kanssaan on ollu kiva muistella menneitä :)

Aivan vieläkin voin haistaa sitruunantuoksuisen käsirasvan, jota tädit seinästä käsiinsä annostelivat. Ja maistaa sen ihanan suklaakiisselin joka tais olla ihan oman keittiön valmistamaa. Ja nähdä ne pikkuiruiset vessanpöntöt, joissa oli kiva käydä ihan vaikka vaan kaverin seuraksi pissalla.

Inhottavaa taas oli tulla kesken päivän kipeeksi ja joutua "pukkisänkyyn" nukkumaan keskelle lattiaa. Tai laittaa rumat ja kankeat varakurahousut, jos omat oli kotona. Silloin hävetti.

Useimmiten meillä oli kuitenkin ihan sikakivaa :D Mulla on ollu ihanat tarhantädit ja paljon paljon kivoja tarhakavereita 

Voi kun omatkin lapset sais yhtä rakkaita muistoja dagis-ajoiltaan! 


Tänään mä laitoin ruuankin tarha-aikojen innoittamana. Tai koska nuo värkit sattui löytymään kaapista ;-)
Pinaattilättyjä, kananmunakastiketta ja perunaa. Nam!
Puolukkahillo unohtui :( ...vaikka sille on jätetty paikkakin :O

Mikä sun mielestä oli parasta ruokaa päiväkodissa tai koulussa? Teetkö sitä kotona?

[Share to Pinterest]

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kireetä hermoa ja vääntynyttä saranaa

Jos eilen maistui makeelta, niin tänään on suussa paskanmaku.

Oikeestaan harmitukset alkoi jo eilen illalla, kun yritettiin olla lapsille mieliksi ja laitettiin iltapalaksi oikein koktailtikkuvärkkiä olkkarin pöydälle (you know: kurkkua, paprikaa, juustoa, lihapullia, nakinpaloja...) ja samalla katsottiin Hain elämää -leffaa. Tai siis yritettiin katsoa. Suurin osa ajasta meni lasten osalta ruualla sotkemiseen ja meidän osalta ruokien siivoamiseen tai varjeluun. Leffaa ei tainnu katsella kukaan...
Kaikki huipentui, kun nukkumaanmenon hetkellä mä en kerta kaikkiaan saanu Aavalle vaippaa päälle. Saati yökkäriä. Puhuin nätisti, keskustelin ja kehuin, vaikka pikkupaviaani laittoi kampoihin minkä pystyi. Sitten yritin kovemmin ottein. Hiljaisena, mutta kaikin voimin, koitin vääntää sitä perkeleen muumivaippaa potkutteleviin kinttuihin. Ei onnistunut.
Poistuin tilanteesta ja Tero kävi hetken kuluttua laittamassa Aavalle vaipan.

Tänään nuo pienet herrantertut ovat koetelleet vähintään samalla mitalla. Aava on tehnyt oikeen taidetta vedellä lotraamisesta.  Kylpyhuone ja vessa ovat koko ajan märkiä. Joko vedestä, saippuavedestä tai pissasta. Tuo mini-ihminen on keksinyt nojata pöntöllä taaksepäin niin, että pissa lentää kaaressa lattialle. Joko istuinrenkaan kautta tai ilman. Pissalätäkköön jää poikkeuksetta lillumaan vähintään yksi vaate tai lattialle heitetty käsipyyhe. 

Pyykkiä tulee...sanoisinko...huomattavia määriä.
Aavan mielestä se ei kuitenkaan ole tarpeeksi, vaan sillä välin kun sen äitiparka siivoaa edellisiä sotkuja, on hänestä ihan sopivaa kaataa liki litra vanilia-mustikkajugurttia keittiön pöydälle ja taputella sitä siitä lattialle ja vaalealle mekollensa.

Ja kun mä oon pesemässä sappisaippualla sitä jugurttista mekkoa, onkin hyvää aikaa tehdä seuraavaa kolttosta...

Tähän tapaan meillä on harrastettu kilpajuoksua tämä päivä. Kisan selkeitä voittajia ovat olleet tytöt.

Kun Iina sai mökillä varaston oven saranat vääntymään niin, etten saanut ovea enään kiinni, katkes kamelilta selkä. Tai siis napsahti mammalta pinna.
Jouduin soittamaan apuihin Teron, joka oli onneks just tulossa kotiin päin lentokentältä kiihdytyskisoista. Siinä kohtaa tuli mietittyä, että koska meidän elämästä tulis taas edes vähän normaalimpaa.

Iina on tosi kiltti, mutta niin vilkas (siis oikeasti tosi vilkas), että ajautuu kaikenmoisiin tilanteisiin vähän väliä. Aava taas on aavistuksen rauhallisempi, mutta niin vahvatahtoinen, että koettelee aika ajoin koko perheen sietokykyä.

No, tänään loppu hyvin, kaikki hyvin! Tero fiksas oven kuntoon käden käänteessä. Ja kuin palkinnoksi tytöille koko päivän kestäneestä huonosta käytöksestä, ajeltiin Pikku Quatron kautta kotiin. Herkuteltiin kebabilla ja tytöt sai vielä jätskiäkin. Jätskit tuli tosin ihan vaan siitä syystä, että me aikuiset saatiin syötyä loppuun ilman, että äitillä hirttää taas kiinni :D
Eikös tämä ole just sitä johdonmukaisuutta ja jämäkkää vanhemmuutta? *häpeilee* Vaan minkäs teet, kun kello on jo liikaa ja koko perhe kaipaa ruokaa ja erityisesti minä lohturuokaa. Jollain kai päivän koettelemukset on pakko kompensoida ;-)







Sen verran on pakko tunnustaa, että oli meillä tyttöjen kanssa iltapäivällä mökillä tosi kivojakin hetkiä. Pelattiin Iinan kanssa muistipeliä ja Aava jaksoi hetken väritellä värityskirjaa. Niin ja tytöt esitti mulle nukketeatteria muutaman pehmolelun kanssa ♥ 

Silti nyt on vähän semmonen kiusattu olo. Onneks huomenna pääsee töihin kivojen asiakkaiden ja työkavereiden luokse. Ja töistä saakin tulla illalla kotiin taas hirmuisesti tyttöjä ikävöiden 

Ai että kun helpotti, kun sai tämän kaiken tänne avautua. Suosittelen bloggaamista kaikille, jotka tarvitsevat ilmaista psykoterapiaa ;-)






[Share to Pinterest]

lauantai 17. elokuuta 2013

Hula hula!

Sateesta ja harmaudesta huolimatta mulla on ollu tosi tosi kiva lauantai.

Aamupäivällä tuli lähdettyä tyttöjen kanssa ulos kovasta sateesta huolimatta. Ja kannatti! Saatiin taas energiatasot kohdilleen; tytöt rauhottui ja mä sain virtaa. Sen lisäksi nähtiin kettu. Se tuli jolkottaen pellolta tielle ja pysähtyi siihen ihan kun näytille. Harmittavan kaukana se kuitenkin oli, että olisin saanut siitä kuvaa kännykällä. Järkkärillä olis tullu ihan huippukuvia, varsinkin, kun kettu otti uteliaana muutamia askeleita meitä kohti. Aika pian se sitten kuitenkin jatkoi matkaansa yli toisen pellon kohti metsän reunaa. Onnea on asua kaupungissa, mutta kivenheiton päässä maaseutumaisemista.

Iltapäivällä mä vein tytöt äitille hoitoon (Tero oli yllättäen töissä), ja lähdin Hula Hoop workshopiin. Paikkana oli hurmaava Purppuralintu, joka on ennen muinoin toiminut upseerikerhona. Upseerien vakavat rintakuvat edelleen koristivat seiniä ja väkisin mieleen tuli ajatus, olisiko nuo miehet voineet koskaan kuvitellakaan, että heidän miehistäkin miehisemmällä kerhollaan joku sateinen lauantai joukko viehättäviä naisia heiluttelee hikisenä lanteitaan musiikin tahtiin ja antaa vanteille vauhtia :D







Voi pojat (ja upseerit), että oli hauskaa hommaa! Me tehtiin vaikka mitä temppuja kauniiksi tuunatuilla vanteilla. Välillä homma oli kohtalaisen helppoa, ja välillä tosi haastavaa. Innostuminen iski todella. Tommonen vanne on pakko saada kotiinkin. Kiitos Tanja kun järjestit Merilein pitämään hauskan ja innostavan workshop-iltapäivän.


Aivan liian letkee lauantai! :)

Ps. alimmissa kuvissa hoopailee ihana Tanja Karppi, jonka burleski-ryhmä Lily KisKis & Le Rouge Mirage esiintyy syksyn aikana neljä kertaa Vaasan kaupunginteatterin Kulmassa. Mä meinaan ehdottomasti käydä katsomassa :) Tarkemmasta aikataulusta infoon, jahka sen selvitän...
[Share to Pinterest]

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Me&i kutsut

Kuva Me&i

Tänään vihdoin julkaistiin syksyn/talven 2013 Me&i -mallisto. Ja voi vitsi kun tuntui olevan ihana! Mä sain ilon ja kunnian emännöidä kauden ekat kutsut :)

Mä oon aina kovasti nauttinu näistä kutsusta, vaikka niiden tekemiseen on tuhraantunut aina kokonainen (vapaa)päivä. Aamusta saa aloittaa siivoomisella ja iltapäivällä leipoa ja laittaa tarjoiluita. Siinä välissä pitää saada pidettyä tytöt ravittuina, levänneinä - ja ennen kaikkea tallessa. Illalla sitten kun kutsut alkaa on itse ihan loppu. Päätäkin meinaa särkeä kun juomiseen ja syömiseen ei ole ollut koko päivänä aikaa.

Mutta oppia ikä kaikki! Nyt mä oon selkeästi kehittynyt kutsujen emäntänä. Aamulla siivottiin tyttöjen kanssa rennolla otteella suurpiirteisesti. Sitten lähdettiin ulkoilemaan, jonka jälkeen meillä kaikilla oli sopivasti nälkä. Ulkoilujen ja ruuan jälkeen Aava nukahti hyväksi toviksi ja Iina rauhottui katselemaan piirrettyjä :) Mä siivosin keittiön ja istuin alas. Sain rauhassa katsastaa vasta julkaistun malliston. Makustella. Ihastella. Ihmetellä. Jutella puhelimessa ystävän kanssa. Käydä suihkussa. Miettiä Iinan kanssa yhdessä, mitä vaatetta hänelle illalla tilattaisiin 


Iltapäivällä Aavan unien jälkeen ei todellakaan leivottu, vaan käytiin Prismassa loppuviikon ruokaostoksilla ja ostettiin samalla hillitön kasa irtokarkkeja, suklaata ja sipsejä tarjottaviksi ;-) 

Sitten taas kotona syötiin ruoka ja mentiin leikkipuistoon. Hyvin vielä ehdin ennen kutsuja keittämään kahvia termariin ja laittamaan herkut esille. Ja itse kutsujen aikana oli mahdollisuus oikeesti ihastella vaatteita, kun tarjoiluihin ei tarvinnut puuttua. Tulee se kuulkaa helpommallakin!

Kutsut oli taas kerran tosi onnistuneet. Oudon hiljaista meillä kyllä oli :D Vaikka meitä naisia oli toista kymmentä, ei lapsia ollu kun kourallinen. Rauhoitti huomattavasti menoa ;-)

Kiitos ihanat naiset ♥ Kiitos Kati ♥ Kiitos Me&i 

Se täytyy vielä todeta, että nuo laiskan naisen tarjoilut toimi loistavasti myös juhlien jälkeistä siivoa ajatellen. Tiskikoneeseen vaan muutamat kahvikupit - lautasia ja lusikoita kun ei tarvittu. Eikä epämääräisiä kakkutaturoita tai piirakanpäällisiä tarvinnu pyyhkiä pinnoilta. Sipsinmurut vaan harjalla ja kihvelillä roskiin...ja yks puoliksi syöty vaahtokarkki leikkihuoneen lattiasta :D

Ihan kaikkea ei toki voi saada: Aava oksensi sänkyynsä kun oli nukkumaanmenon aika. Näin ei varmasti olis käyny, jos tarjoilut olis ollu vähänkin fiksummat. Höh!

Nati nati! Palataan asiaan ostosten ja muutenkin malliston osalta...

Mikä sun mielestä tekee kotikutsuista onnistuneet? 





[Share to Pinterest]

tiistai 13. elokuuta 2013

Kyllä mä sanon...

...että
  • just silloin kun saat itsellesi vakuutettua, ettei 2-vuotiaalle tule merkittäviä terveydellisiä haittoja, vaikka hän nielaisee useita purkkatyynyjä vuorokaudessa, saat huolestua uudelleen; miten irroittaa purkat hiuksista ja vaatteista. Olis nyt vaikka jatkanut sitä nieleskelyä.
  • vaikka suurimmalla todennäköisyydellä olohuoneen lattialta löydetyt pikkuruiset alushousut on vaan huvin vuoksi siihen laatikosta kannettu, niitä ei kannata haistaa reippaasti litistämällä vasten nenää ja puolta naamaa. Ne saattaa olla myös hylätty lattialle kuivahtamaan pissavahingon jälkeen.
  • suoranaista riidankylvämistä on ravistella puolikas purkki kanelia tai kolme desiä kaakaojauhetta keittiön pöydälle. Miksei ruskeat jauheet voisi olla sielä missä niiden paikka on?!?

Aava on ihan vekkuli ♥ ...ja sen äiti on joskus ihan väsyny.





[Share to Pinterest]

maanantai 12. elokuuta 2013

Some more Me&i & muutama Molo

Vielä kaks yötä ja odotus Me&i syksyn 2013 malliston osalta on ohi. Se on siis ihan nyt justiinsa. Mutta jos sielä on joku yhtä malttamaton kun minä, tässä tämänpäiväisiä paljastuksia mallistosta :)



Ensimmäinen kuva on ruotsalaisesta Mamaliving-blogista (klik) ja toinen kuva Me&i:n omilta Facebook-sivuilta (klik).

Mamaliving johdatteli mut Molon uusien haalareideen ääreen Babyshopiin...
Tuolta löytyy myös Molo Kidsin uudet takit ja asusteetkin ;-)

Tämä haalari meillä oli tytöillä viime talvena
 (paitsi Aavalla tietty se vauvaversio), ja me rrrrakastettiin tätä!
Tekis mieli olla tylsä, ja ottaa uusintakierros.
Toisaalta mä jotenkin näkisin tämänkin Iinalla
yhdistettynä vaikka pinkkeihin asusteisiin...

Ja sitten on tämä kauhistus - pupuhaalari! :D
Tämä on jo niin hirvee, että on jopa ihana. Iina olis tästä ihan fiiliksissä...
Tämä pupu-kuosi vois olla takissa ihan kiva mustien toppahousujen kanssa?

Semmosia maanantain makupaloja, nami :) 

Nyt pitää palata todellisuuteen, nostaa takapuoli ylös sohvalta ja suunnata kohti kodinhoitohuonetta. Sielä odottaa about kuus koneellista puhdasta pyykkiä viikkaajaa...Yäk!



[Share to Pinterest]

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Penkki

Meidän mökki on niin pikkuruinen, ettei sinne oikein perinteistä sohvaa saa mahtumaan. Enkä sellaista ehkä sinne olis halunnutkaan. Toisaalta pelkkä pirttipöytä penkkeineen tuntui vähän tylsältä illalla istuskella, joten jotain piti ideoida...

Mulle tuli heti mieleen tuvanpenkki. Tiedättehän sellainen, joka vanhoissa taloissa kiersi pitkin ison tuvan seiniä. Sellainen, joka palvelee ruokailijaa, päiväunien ottajaa tai muuten vaan istuskelijaa. Ja sen alla on tuiki arvokasta säilytystilaa.

Me päätettiin tehdä säilytyspenkki korvaamaan seinänpuoleinen pirttikaluston penkki (joka sai siirtyä eteiseen ikkunan alle). Penkki saa täyttää koko seinänpätkän, joka jää minikeittiön ja rannanpuoleisen seinän väliin.

Harmillisesti mitoitukseen ei tuntunut löytyvän apuja mistään. Vaikka käytin illan jos toisenkin googlettamalla hakusanoilla "tuvanpenkki" ja "säilytyspenkki". Tehtiin siis sen mukaan, mitä tila salli ja tuntui meistä kätevältä ja hyvältä.

Penkin kokonaispituus on 240 cm. Syvyyttä on 50 cm ja korkeutta 43 cm. Normituoleissahan istuinsyvyys on suunnilleen 40 sentin luokkaa, joten tehtiin penkistä kymminisen senttiä syvempi, että tyynylle jää tilaa selän ja seinän väliin. Puolenmetrin syvyys mahdollistaa myös penkille kellahtamisen vaikkapa päikkäreille ;-)

Penkissä on kansi kolmesta osasta ja penkin sisäosakin on jaettu kansien mukaisesti kolmeen lokeroon. Nyt penkin sisällä ei pysty säilyttämään mitään superpitkiä tavaroita, mutta toisaalta pienemmät tavarat pysyy paremmin kasassa. Meillä penkin alle päätyy ehkä tyhjät pullot ja varapetivaatteet. Lisäksi tuo lokerorakenne tukevoitti penkkiä.

Materiaaliksi valittiin pohjamaalattu paneeli ja kanteen 18 millin vahvuinen liimapuulevy. Kansi on mäntyä ja se oli tarkoitus maalata valkoiseksi, mutta ainakin toistaiseksi se saa jäädä maalaamatta. Maalataan sitten kun kaunis puupinta alkaa kellertää ja muuttua rumaksi.

Ajatuksena oli laittaa penkin päälle markiisikankaalla verhoiltu 5 cm paksu vaahtomuovipatja, mutta ehkä me ensin testataan, josko penkki toimis ilmankin. Nuo meidän tytöt on nimittäin niin kovia sotkemaan, että kankaita sais olla varmaan kokoajan pesemässä. Toisaalta pehmuste mukavoittais kyllä istuskelua ja etenkin lötköttelyä...


Valmis penkki

Säilytystilaa

Pöytä oikealla paikallaan
Meidän mökkipiha on alkanut vihertää :)
Penkin materiaalit kustansi himpun alle 70 euroa. Ei mun mielestä paha! Saatiinhan me kuitenkin ihan hyvänkokoinen kaluste. Aikaa Terolta meni noin neljä tuntia kaikkine hienosäätöineen ja suunnitteluineen.

Kyllä nyt kelpaa!


[Share to Pinterest]

lauantai 10. elokuuta 2013

Party party!

Alkaako sua joskus tuskastuttaa, kun pitäis ostaa lahjaa?

On ilo saada kutsu synttäreille, tupareihin, rippijuhliin, lakkiaisiin, ristiäisiin tai mihin tahansa kemuihin. Lahjan kanssa alkaa kuitenkin joskus lyömään tyhjää. Nuorisolle voi hyvällä omallatunnolla viedä rahaa - he ovat siitä aidosti kaikkein onnellisimpia. Aikuisille olis kiva viedä jotain just heidän persoonaansa sopivaa. Silti aika usein tulee vietyä pullo. Pienet lapset ovat kaikkein helpoimpia lahjottavia. Heille voi ostaa mitä tahansa lelukrääsää ja kyytipojaksi karkkia, tyytyväisyys on taattu :D 

Mä olen kuitenkin viimeaikoina tehnyt toisin noiden lasten lahjomisten kanssa. Olen marssinut Polarn o. Pyretiin. Sieltä saa kivasti monen hintaisia paketteja. Lasten kaverisynttäreille sopii kympin lahjat, esimerkiksi pipo, huivi tai sukat. Jos haluaa vähän enemmän panostaa, lahjaksi voi ostaa vaikka t-paidan. Ja sitten kummilapsille ihan vaikka asukokonaisuuden. Parasta hommassa on lahjanantajan kannalta, että tuossa putiikissa saa useimmiten loistavaa palvelua. Riittää kun kertoo myyjälle kenelle on lahjaa ostamassa ja mitä saa maksaa. Myyjä ehdottaa sopivat lahjukset ja käärii valitsemasi tuotteet kivoihin lahjapaketteihin. Niin helppoa!
Lahjansaajalle (tai hänen vanhemmilleen) on kiva, ettei lahjaksi tule taas sitä karkkipussia ja viidettätoista zuzupetsiä, vaan jotain laadukasta käyttötavaraa :)

Me mentiin tänään juhlimaan meidän kummitytön ja hänen kahden veljensä synttäreitä. Onnea vielä My, Mici ja Aaro! Lahjaksi vietiin punavalkoiset paketit ;-) Toivottavasti vaatteet pääsevät kovaan käyttöön!


Lasten juhlista aikuisten juhliin... ;-)
 
Tänään juhlitaan "mammaporukalla", vaikka meidän porukasta vaan puolet pääsi karkeloihin mukaan. Iltaa istutaan Hurmaavien Naisten kanssa <3 Marika oli kultainen ja kutsui mut ja Camillan heille.
Mustikka-homejuustosalaattia :P

Ihanaa, tästä se lähtee...

Rai rai, jaba jaba! ;-)



[Share to Pinterest]