perjantai 23. elokuuta 2013

Jokainen on oman onnensa seppä

Aika ajoin mulla nostaa tunteita pintaan meidän ihmisten tyytymättömyys ja suoraan sanottuna kusipäisyys.

Vaikka meitä on lapsena opetettu olemaan kiusaamatta ja olemaan kilttejä toisille, unohtuu tuo jalo taito monelta aikuiselta. Aikuisten maailmassa on ihan ok ihan julkisestikin solvata ja ivata. Lapset ovat sentään usein sen verran reiluja, että he paukuttavat asiat uhrilleen päin naamaa, jolloin uhrilla on edes teoreettinen mahdollisuus puolustautumiseen. Aikuiset solvaavat ja ivaavat selän takana - tosi rumasti. Esimerkiksi poliitikot tuntuvat olevan ihan vapaata riistaa.

Suomessa, ja muissa demokraattisissa maissa on toteutettu maan johtaminen vähän hassusti. Maan asioista päättää kansan vaaleilla äänestämät pulliaiset, joilla ei monellakaan ole minkäänlaisia kykyjä tehtävänsä hoitamiseen. Ajatelkaas, jos yritystenkin johtoon valittaisiin ihan vaan kivoilta tuntuvia Pirkkoja ja Petrejä äänestyksellä! Ja sitten kun nämä pulliaiset koittavat parhaansa mukaan kantaa vastuun taakkaa, joka heille on langetettu, alkaa julkinen kiusaaminen. Pakkohan siitä on saada kunnon korvaus. Eihän noita tehtäviä muuten kukaan hoitaisi.

Sitten vielä ihmetellään ja paheksutaan poliitikkojen ja isojen johtajien palkkoja. Kuka haluais tehdä oikeasti niiden työtä? Saada kuraa niskaan päivittäin. Tehdä oikeasti merkittäviä päätöksiä, kantaa vastuuta, menettää ehkä terveytensä ja taatusti yöunensa.

Kyllä mä ainakin olen ihan tyytyväinen omaan vähän yli kympin tuntipalkkaani. Mä saan tehdä kivaa ja leppoisaa työtä ilman suuren suurta vastuuta. Riittää, että huolehdin itseni aamulla sorvin ääreen ennen ensimmäistä asiakasta. Ja illalla kun tulen kotiin, ei todellakaan tarvi murehtia työasioita. Mä saan olla perheeni kanssa ja nauttia siitä täysin rinnoin. Nukun hyvin yöni.

Olishan sitä voinut valita toisinkin. Kuka olis estänyt kouluttautumasta toisin? Ja hakeutumaan toisenlaisiin tehtäviin. Se olis ehkä vaatinut hurjasti enemmän panostusta ja vaivaa. Ehkä olis joutunut uhraamaan perhe-elämästä. Ehkä perhettä ei olis ollu mahdollisuutta lainkaan perustaa.

Me jokainen ollaan oman onnemme seppiä - ihan elämän kaikilla osa-alueilla! Jos vaan oltais tyytyväisiä siihen mitä meillä on tai tehtäis töitä sen eteen mitä halutaan. Kakkaan on turha jäädä kieriskelemään ja valittamaan. Omia unelmiaan voi tavoitella ilman toisten kiusaamista!

Ugh! olen puhunut :D Mua ei sais päästää imurinvarteen. Heti tulee kaikenmoisia ajatuksia...


[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3