sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kireetä hermoa ja vääntynyttä saranaa

Jos eilen maistui makeelta, niin tänään on suussa paskanmaku.

Oikeestaan harmitukset alkoi jo eilen illalla, kun yritettiin olla lapsille mieliksi ja laitettiin iltapalaksi oikein koktailtikkuvärkkiä olkkarin pöydälle (you know: kurkkua, paprikaa, juustoa, lihapullia, nakinpaloja...) ja samalla katsottiin Hain elämää -leffaa. Tai siis yritettiin katsoa. Suurin osa ajasta meni lasten osalta ruualla sotkemiseen ja meidän osalta ruokien siivoamiseen tai varjeluun. Leffaa ei tainnu katsella kukaan...
Kaikki huipentui, kun nukkumaanmenon hetkellä mä en kerta kaikkiaan saanu Aavalle vaippaa päälle. Saati yökkäriä. Puhuin nätisti, keskustelin ja kehuin, vaikka pikkupaviaani laittoi kampoihin minkä pystyi. Sitten yritin kovemmin ottein. Hiljaisena, mutta kaikin voimin, koitin vääntää sitä perkeleen muumivaippaa potkutteleviin kinttuihin. Ei onnistunut.
Poistuin tilanteesta ja Tero kävi hetken kuluttua laittamassa Aavalle vaipan.

Tänään nuo pienet herrantertut ovat koetelleet vähintään samalla mitalla. Aava on tehnyt oikeen taidetta vedellä lotraamisesta.  Kylpyhuone ja vessa ovat koko ajan märkiä. Joko vedestä, saippuavedestä tai pissasta. Tuo mini-ihminen on keksinyt nojata pöntöllä taaksepäin niin, että pissa lentää kaaressa lattialle. Joko istuinrenkaan kautta tai ilman. Pissalätäkköön jää poikkeuksetta lillumaan vähintään yksi vaate tai lattialle heitetty käsipyyhe. 

Pyykkiä tulee...sanoisinko...huomattavia määriä.
Aavan mielestä se ei kuitenkaan ole tarpeeksi, vaan sillä välin kun sen äitiparka siivoaa edellisiä sotkuja, on hänestä ihan sopivaa kaataa liki litra vanilia-mustikkajugurttia keittiön pöydälle ja taputella sitä siitä lattialle ja vaalealle mekollensa.

Ja kun mä oon pesemässä sappisaippualla sitä jugurttista mekkoa, onkin hyvää aikaa tehdä seuraavaa kolttosta...

Tähän tapaan meillä on harrastettu kilpajuoksua tämä päivä. Kisan selkeitä voittajia ovat olleet tytöt.

Kun Iina sai mökillä varaston oven saranat vääntymään niin, etten saanut ovea enään kiinni, katkes kamelilta selkä. Tai siis napsahti mammalta pinna.
Jouduin soittamaan apuihin Teron, joka oli onneks just tulossa kotiin päin lentokentältä kiihdytyskisoista. Siinä kohtaa tuli mietittyä, että koska meidän elämästä tulis taas edes vähän normaalimpaa.

Iina on tosi kiltti, mutta niin vilkas (siis oikeasti tosi vilkas), että ajautuu kaikenmoisiin tilanteisiin vähän väliä. Aava taas on aavistuksen rauhallisempi, mutta niin vahvatahtoinen, että koettelee aika ajoin koko perheen sietokykyä.

No, tänään loppu hyvin, kaikki hyvin! Tero fiksas oven kuntoon käden käänteessä. Ja kuin palkinnoksi tytöille koko päivän kestäneestä huonosta käytöksestä, ajeltiin Pikku Quatron kautta kotiin. Herkuteltiin kebabilla ja tytöt sai vielä jätskiäkin. Jätskit tuli tosin ihan vaan siitä syystä, että me aikuiset saatiin syötyä loppuun ilman, että äitillä hirttää taas kiinni :D
Eikös tämä ole just sitä johdonmukaisuutta ja jämäkkää vanhemmuutta? *häpeilee* Vaan minkäs teet, kun kello on jo liikaa ja koko perhe kaipaa ruokaa ja erityisesti minä lohturuokaa. Jollain kai päivän koettelemukset on pakko kompensoida ;-)







Sen verran on pakko tunnustaa, että oli meillä tyttöjen kanssa iltapäivällä mökillä tosi kivojakin hetkiä. Pelattiin Iinan kanssa muistipeliä ja Aava jaksoi hetken väritellä värityskirjaa. Niin ja tytöt esitti mulle nukketeatteria muutaman pehmolelun kanssa ♥ 

Silti nyt on vähän semmonen kiusattu olo. Onneks huomenna pääsee töihin kivojen asiakkaiden ja työkavereiden luokse. Ja töistä saakin tulla illalla kotiin taas hirmuisesti tyttöjä ikävöiden 

Ai että kun helpotti, kun sai tämän kaiken tänne avautua. Suosittelen bloggaamista kaikille, jotka tarvitsevat ilmaista psykoterapiaa ;-)






[Share to Pinterest]

1 kommentti:

Kiitos kommentista! <3