keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Vitamiineja talven varalle

Me täälä Rodoksen auringon alla tankataan voimia viimeistä kokonaista päivää.



Ihania tuoreita hedelmiä, vastapuristettuja mehuja ja rapsakoita vihanneksia. Olutta (B-vitamiinia), viiniä (antioksidantteja) ja aurinkoa (hurjasti D-vitamiinia) ;-) Kyllä täälä kelpaa! Voi kun tätä kaikkea sais tuotua säkkikaupalla kotiin...

Illalla pakkaillaan ja huomenna matkustetaan. Surullista.

Toivottavasti teillä murusilla on sielä kaikki hyvin! <3 Mä oon ollu totaalisessa nettihiljaisuudessa koko loman...
[Share to Pinterest]

torstai 19. syyskuuta 2013

Lentopelkoa

Kuulemma suuri osa ihmisistä kokee lentopelkoa. Mä olen yksi niistä.

Siitäkin huolimatta, että ollaan lennetty paljon, ja vaikka mä ole joskus jopa tykännyt kovasti lentää. Nuorena mun haave oli päästä lentosotakouluun - ei siksi, että olisin halunnut oppia sotimaan, vaan koska halu lentää hävittäjällä oli suuri.

Nyt lasten jälkeen mun on ollu koko ajan vaikeampaa lentää. Viimevuonna kun matkustettiin Kreetalle, lennot oli yhtä tuskaa. Kädet ja oikeastaan joka paikka hikos. Pulssi huiteli tuhatta ja sataa. Lihakset meinas krampata. Vessassa sai käydä pariin otteeseen ruikulilla.
Todella inhottavaa. Vaikka kohtuullisen mittainen lentomatka olikin eikä matkaan osunut turbulensseja tai muuta kurjaa.

Nyt ennen tätä reissua googlettelin aiheesta ja opin yhtä ja toista mielenkiintoista. Kuten, että ihmisellä on vain muutama luontainen pelko syntyessään: pelko tippua ja pelko koviin ääniin. Muut pelot on kuulemma opittuja. Lentopelko mukaan lukien.

Kaikenmoista vinkkiäkin netistä löytyi lentopelon hallintaan. Aina mielenhallintakursseista rauhoittaviin lääkkeisiin. Finnairin järjestämä lentopelkokurssi tuntui järkevimmältä vaihtoehdolta. Sielä on lentohenkilökuntaa ja psykologikin purkamassa meidän lentopelkoisten ajatussolmuja, ja kertomassa faktoja lentämisestä. Joka ihan oikeasti on turvallista.

Mulla ei nyt vaan ollut aikaa eikä rakaahaan osallistua tuolle kurssille. Turvauduin siis lääkkeisiin. Lääkkeet itsessään maksoi muutaman euron ja lääkärikäynti jotain alle satasen. Lääkärikin muuten suositteli Finskin kurssia, mutta antoi reseptin lääkkeisiin kun selitin tilanteeni. 

Nyt tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa. Kentällä nappasin muutaman tabletin ja koska se nyt ei vielä suurempaa apua tuonut, otin koneessa vielä puoliskan ja vielä puoliskan. Tilanne on nyt se, että pärjään jotenkin, mutta ei tämä edelleenkään hyvältä tunnu. Nousuun lähtö tuntui ihan kamalalta. 
Mulla on vielä lupa ottaa yksi tabletti, mutta todennäköisesti tällä pärjään.

Mulle nappia.

Muille herkkuja.

Kaikkea kans! Ei tämä elo iän (ja lasten) myötä ainakaan helpommaksi mene :D

Se täytyy vielä todeta, että nuo lääkkeet tuo helpotusta noihin fyysisiin pelko-oireisiin ja ehkä rauhoittaa vähän mieltä. Mutta kyllä mä paremmat fiilarit saan lasillisesta punkkua (josta ei tosin lentopelkoon ole apua). Ihan "selväpäisenä" ja tolkuissaan saa siis matkata, vaikka lääkettä onkin ottanut.
[Share to Pinterest]

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Me mennään lomalle!

Fetasalaattia, halpaa punaviiniä karahvista, iltapäiväkahvia rannalla, pieniä putiikkeja, paikallista hunajaa, aurinkoisia päiviä, pimeitä iltoja, lämmintä vettä...
Niin ja lapsille litratolkulla jäätelöä :)



Me lähdetään pelastamaan Kreikka kurjasta taloustilanteesta - Teron rahoilla! :D :D

Rodos, Sun Beach, täältä me taas tullaan!


[Share to Pinterest]

perjantai 13. syyskuuta 2013

Nälkäpäivä

Meillä on tänään vietetty Nälkäpäivää. Me emme kyllä ole olleet nälissämme - päin vastoin, tänään on syöty tosi hyvin. Me ollaan puhuttu Nälkäpäivästä ja käyty lahjoittamassa lippaaseen.

Iina otti itse asian tänään aamulla muskarin jälkeen puheeksi kun kiinnostui kahdesta "lääkäristä" Piffin edessä. Punaisen ristin kerääjiähän nuo olivat lippaat käsissään. Ristin Iina yhdisti sairaalaan tai lääkäreihin. Kovasti sitten halusi tietysti tietää mikä se Nälkäpäivä oikein on ja miten se rahan antaminen oikein auttaa.

Selitin Iinalle, että meillä onnekkailla on kaksi oikeaa ruokaa päivässä. Ja sen lisäksi syödään aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa. Joskus jopa herkutellaan. Meillä on ruokaa ennen kun kova nälkä yllättää tai viimeistään pian sen jälkeen. Meidän suurin ongelma nälän kanssa on kiukkuisuus.

Kerroin, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Jossain nälkää on joka päivä ja se aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Että ihmisillä on liian vähän ruokaa ja puhdasta vettä. Niin kun esimerkiksi Afrikassa.

Iina kysyi

Miksei kaikki arfikkalaiset vois tulla tänne?

Mun tyttö! Ihana pieni maailmanhalaaja 

Selitin kuitenkin, kuinka niitä afrikkalaisia on niin tosi paljon, että ne ei mahdu tänne millään kaikki ja matkakin on niin pitkä, että sieltä on tänne hankala päästä. Vaikka me kuinka haluttais. Sitä en kehdannut sanoa, että kaikki ei edes halua.

Sitäkin pohdittiin, että miksi ne ei voi kerätä ruokaa maasta jos rahaa ei ole ruokaa ostaa. Iinan oli hankalaa ymmärtää, että jossain voi oikeasti olla niin kuivaa, ettei mitään saa kasvamaan vaikka kuinka yrittäisi. Meillähän retiisiä ja tilliä pukkas hurjasti vaikkei edes kasteltu...

Tasan ei käy onni. Voi kuinka siunattuja me ollaan.

Meidän Nälkäpäivän viettäminen sai pisteen i:n päälle kun naapurin tytöt oli askarrelleet paperikoptereita ja myivät niitä. Ansaitut kolikot aikoivat viedä Nälkäpäivä-lippaaseen huomenna. Ihanat! Onneksi säästin yhden kolikon lompakkoon kun tyttöjen kanssa tehtiin päivällä Prismassa lahjoitusta :)


Kolikkoja lippaaseen

Kiitoksena lahjoituksesta tytöt sai tarrat, josta Iina osas olla ylpeä.
Aava repi omansa saman tien pois :D

Heipat kivoille tädeille keräyslippaalla.
Arvokasta työtä tekevät!



Me syötiin superhyvää lounasta GW-gallerian Aschanissa. Tästä alkaa jo tulla tapa, että käydään muskarin jälkeen juhlistamassa perjantaipäivää syömällä jossain muualla kun kotona.

Hyvää viikonloppua allihopa! Olkaamme onnellisia.


[Share to Pinterest]

torstai 12. syyskuuta 2013

Puppu panii ja silleen

- Äitii. Puppu panii.

- Pupu on bunny?

- Eiiii. Puppu panni.

- öh...

- MAMMA. Puppu pali!

- Pikku pala?

- PUPPU PALII

- Aaa... Puuttuva palanen? Robinia?

- Joo. Paple teeveestä.

Aavan kanssa tarvitaan edelleen paikka paikoin melkoista tulkintataitoa. Yllä oleva dialogi käytiin edellisiltana, kun Aava pyysi Apple tv:n You Tubesta Robinin Puuttuva palanen -biisiä. Liikkeelle lähdettiin sen verran kaukaa, että olin ihan aidosti ylpeä itsestäni kun ymmärsin, mitä pikkuinen tahtoi. Vaikkakin ajatukset meinas aivan lähteä harhailemaan kanien lisääntymisiin.

Useimmiten Aavaa kyllä ymmärtää jo kohtuullisesti. Arkiset asiat, eli ne joita toistellaan jatkuvasti, tulee oikeastaan tosi hienosti. Nyt hän sanoo helposti neljää sanaa peräkkäin, tähän tapaan:

"Iina leikkii Aava kanssa"
"Aava tulee kauppaan mukaan"
"Missä Elle ruoka on?"

Monet sanat tulee silti vielä ihan hullunkuriresti. Puppu on pikku. Esimerkiksi pikkuhousut on puppuhoussu. Ja banaani on banii. Mutta nuo nyt on sellaisia, jotka on tässä jo oppinut ymmärtämään.

Iina taitaa olla meillä kuitenkin se taitavin tulkitsija mitä Aavaan tulee. Siinä vaiheessa kun Aavalla meinaa palaa totaalisesti käpy, kun mä ymmärrän kerta toisensa jälkeen väärin, Iina pelastaa tilanteen kertomalla mitä Aava tarkoittaa.

On ne selleisia mussukoita! ...ja meidän vauva alkaa olemaan koko ajan enemmän pikkuinen tyttö :)

[Share to Pinterest]

tiistai 10. syyskuuta 2013

Blogi 1 vuotta!

Ihan Salosti täyttää tänään 1 vuotta, aika menee ihan hurjan nopeesti!

Viime kesänä me etsittiin kovasti mökkiä ja syyskesällä, kun oma pieni "mansikkapaikka" löytyi, ajattelin blogin olevan oiva paikka dokumentoida mökin remonttia. 10.9.2012 kirjoitin siis ensimmäisen postauksen ikinä ja otsikko oli "Mökki, mökimpi, mökein". Ihan remonttipäiväkirjaksi blogi ei kuitenkaan jäänyt vaan tekstejä on tullut aikalailla laidasta laitaan.

Blogi on oiva paikka tallentaa kuvia asioista, jotka haluaa pysyvän muistissa. Enimmäkseen mä olen kuitenkin kirjoitellut meidän melkein tavallisesta arjesta - lapsiperheen onnesta ja haasteista. Ja välillä blogi on toiminut terapiakeskuksena. Tänne on hyvä välillä "oksentaa" omia pieniä mietteitä ja hassuja ajatuksia.

Tähän mennessä blogia on käyty lukemassa 52.051 kertaa. Ihan huikea määrä! En olis villeimmissä kuvitelmissakaan uskonut silloin vuosi sitten, että mun blogia käy lukemassa mummin ja kymmenen parhaimman frendin lisäksi joku muukin :D

Nyt lukijoita on noin 150 per päivä. Tekstejä on tullut tähän mennessä 279. Kaikista hurjimmat lukemat, 5386 katselua, on saanut "Sneak peek, Me&i Syksy 2013". Hullut Me&i-mammat sitä on rynnistäneet sankoin joukoin lukemaan :D Paljastukset on aina jänniä ;-) 

Myös "Lava vai Vågö" -postaus on kerännyt normaalia enemmän katseluita, 1083. Selkeästi joku muukin on pohtinut, voisiko trukkilavoista rakennella ulkokalusteita :) Meillehän muuten sitten päätyi terassille kaksi mustaa ja kaksi valkoista Vågö-tuolia.

Paljon huomiota on saanut myös tuore "Talo myynnissä!" Iso kiitos teille kaikille meidän myynti-ilmoituksen tai tuon postauksen jakaneille! Meidän myynti-ilmoitus on saanu huikean kävijämäärän myös Etuovessa - ja huomenna tulee jo pariskunta taloa katsomaan :)

Välillä on itkettänyt: "5 oikein ja lisä", "Hylätty" ja "Kireetä hermoa ja vääntynyttä saranaa". Vaikka yritän kirjoittaa blogia positiivisella fiiliksellä on rennolla otteella, pyrin kuitenkin aitouteen. Aina ei mene kun Strömsössä. Lapsiperheessä vielä harvemmin :D

Joskus tulee tartuttua myös ajankohtaisiin asioihin tai otettua kantaa, kuten tekstissä "Maahanmuuttajien huipputulot". Nämä tällaiset tekstit syntyvät usein ahdistuksesta tai suuresta harmituksesta, joka helpottaa kun saan fiilikset ja ajatukset tekstiksi.





Siitä mä olen kuitenkin erityisen onnellinen, että juuri Sinä jaat tämän jutun mun kanssa! Eniten iloa bloggaamiseen tuo vuorovaikutus ja tosi kivasti mun henkilökohtaisessa facessa asioista jutellaankin. Tietysti mä toivoisin kommentteja myös tänne bloginkin puolelle kaikkien luettavaksi ja edelleen kommentoitavaksi. Kommentoinnin olen yrittänyt tehdä mahdollisimman helpoksi teille lukijoille, eikä kommentointiin pitäisi tarvita sen kummempia rekisteröitymisiä eikä omituisten numero-kirjainyhdistelmien tulkitsemisia :)

Ihan huippujuttu olis, jos liittyisit mun blogiin "Jäseneksi", tai edes kirjoittaisit tämän postauksen alle pienen tervehdyksen ja jotain itsestäsi. Kiva olis myös kuulla, minkälaisia juttuja tykkäät eniten lukea ja mistä aiheista voisin kirjoittaa enemmänkin.

Kiitos ja anteeksi! Homma jatkuu...


[Share to Pinterest]

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Talo myynnissä!

Me ollaan koko viikonloppu laitettu taloa sisältä ja ulkoa siihen kuntoon, että saadaan ottaa valokuvat myynti-ilmoitusta varten. Jopa Matti-paappa tuli Pirkkalasta apuun.
Ihan järjetön homma! Talosta oli vielä muutama lautapinta ilman lopullista maalia. Perjantain ja lauantain miehet kulkivat aikalailla sudit kädessä ja Tero sai mun sydämmen välillä jättämään lyöntejä välistä kun hän kiikkui ja kiipeili hurjan näköisesti heppoisilla telineillä.

Tekemistä tosiaan riitti. Tavaraa sai tosissaan järjestää kaappiin - tai piilottaa kameran ulottumattomiin ;-) Pihakin on ollu viimeaikoina niin huonolla hoidolla, että nurmikonkin sai leikata kahteen kertaan, että saatiin kohtuullinen tulos. Onneksi säät suosi ja saatiin kunnialla hoidettua maalaamiset ja muutkin ulkohommat valmiiksi.

Iltapäivällä tytöt oli mun vanhemmilla hoidossa muutaman tunnin ja me saatiin kuvattua taloa sisältä ja ulkoa. Tai siis Tero kuvas ja mä toimin assarina. Eli juoksin rätin kanssa paikasta toiseen. Suoristelin, lisäsin, poistin, käänsin ja väänsin. Ja yritin pysyä näkymättömissä.
Paljon saatiin kuvia ja kun parhaat plokattiin päältä, saaliina on mun mielestä oikein hyvät myyntikuvat.

Tänään illalla ollaan väkeretty ilmoitusta Etuovi.com:iin. Kohtuullisen helppoa ja loogista hommaa, mutta kovin aikaavievää. Päätettiin koittaa talon myyntiä ensin ihan omin voimin. Asuntojen myyntipalkkiot on kuitenkin aika kovia ja kun meillä talon todellinen myyntihinta (eli pyyntihinta vähennettynä tinkivaralla) on aika lähellä todellisia rakennuskustannuksia, ei kymppitonnin välityspalkkioihin oikein olis varaa. Tai sitten tulis takkiin.

Nyt on ilmoitus netissä! Jee jee! Tai apua apua...Tuntuu hurjalta. Siitäkin huolimatta, että vähän ristiriitaisin tunnelmin tässä mennään, niin todella toivon, että me löydettäis talolle ostaja.
Ja jos ei löydetä, niin onpahan laitettu talo taas hetkeksi kuosiin :D

Meidän talon myynti-ilmoitus on täälä. Saa jakaa, mutta ei oo pakko. Eiku on pakko! Jakakaa jakakaa, kertokaa kertokaa, mainostakaa :D Kiitos 



Voi kun meidän ihana talo sais jonkun kivan uuden perheen sitä asuttamaan :) ...ja me päästäis karkaamaan uuteen huolettoma(mp)an elämään ;-)


[Share to Pinterest]

perjantai 6. syyskuuta 2013

Jotain pehmeää

Iinan sänky jäi yht'äkkiä liian lyhyeksi ja meille tuli hoppu hankkia sänkyyn patjalle jatkopala. Homma oli ihan yhtä haastava kun alkuperäisen patjankin hankinta.

Lapsillehan on tyrkyllä suurimmalta osin perus vaahtomuovia kun patjoista puhutaan. Aikuiset panostavat omiin patjoihinsa kun sängyssähän vietetään kolmasosa elämästä. Lapset viettävät vielä enemmän. Miksi lasten pitäisi tyytyä keskinkertaiseen tai jopa surkeaan?

Mä halusin hankkia Iinalle kunnon patjan silloin kun siirryttiin pinnasängystä lastensänkyyn. Etsittiin luonnonmateriaalipatjaa, mutta paras mitä löydettiin oli Familonin HipHop. Ei mikään unelmien ja kaikkien toiveiden täyttymys, mutta paljon parempi kun nuo markettien hyllyillä olevat.

Tilattiin patja HobbyHallista ja koska patja maksoi liki pari hunttia, ei maltettu ottaa samaan tilaukseen jatkopalaa vastaisuuden varalle. Varsinaista patjaa odoteltiin kolmisen viikkoa ja ajattelin, että tilataan jatkopala sitten vähän myöhemmin, mutta hyvissä ajoin varastoon odottamaan. Vaan toki homma jäi.

No nyt pari viikkoa sitten se hetki sitten tuli, kun Iina alkoi valittamaan, että varpaat osuu sängyn jalkopäätyyn. Äh! Patjan jatkopala piti saada äkkiä ja mä tiesin jo valmiiksi, ettei sitä ole kenelläkään hyllyssä. Soitin silti Finlaysonin tehtaanmyymälät läpi. Ei ei ja ei. Verkkokaupassa toimitusajaksi sanottiin 2 viikkoa. Jyväskylän myymälä lupasi toimittaa patjan viikossa ja tartuin oitis tarjoukseen. Kaksi viikkoa me kuitenkin jouduttiin odottamaan - kunnes tänään saatiin hakea paketti postista.

Nuo patjat tehdään ilmeisesti vasta tilauksesta ja siitä pitkät toimitusajat johtuvat. Tylsää. Mä uskon, että jos noita (käytössä huippuhyväksi todettuja) patjoja tehtäisiin etupainotteisesti hyllyyn asiakkaan mukaan poimittavaksi, menekki olis suurempaa. Ei moni jaksa odottaa. Mä olin kans jo turvautumassa mihin tahansa jatkopalaan, mutta koska mitoitus oli muissa ihan eri oli vaan odotettava.

Nyt marketteihin tai edes huonekalukalukauppoihin hylly/varastotavaraksi astetta kunnollisempia patjoja lapsille! Saatais lapsille paremmat patjat ja niiden hintaa hinattua alaspäin menekin kasvaessa. Me jouduttiin maksamaan tuosta 30 senttiä patjaa jatkavasta lipareesta posteineen liki 80 euroa. Huh. No josko se on taas sen arvoista :)









Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää ♥ Hyvää yötä muruset!

Ps. omatkin patjat taitavat olla uusinnan tarpeessa...mikäköhän niissä on suositeltu vaihtoväli? Nuo meidän patjat on ostettu kun talo valmistui, eli viitisen vuotta sitten. Ja ne on nähneet kummankin lapsen imetysajat ja luulen niihin muutamat muutkin eritteet lipsahtaneen - lasten toimesta ;-) ...ainakin petarit vois oikeesti uusia :D


 


[Share to Pinterest]

tiistai 3. syyskuuta 2013

Helppo villasukkaohje

Nyt alkaa olemaan se aika vuodesta, kun on hyvä aloittaa villasukkien kutominen. Mä oon nyt parin vuoden ajan aloittanu aina näin syksyllä villasukat sekä Iinalle että Aavalle. Työn edetessä oon mittaillu ja sovitellu. Muistellu, miten se kantapää nyt taas menikään ja kuinka kärjen saa nätiksi. Langat on aina ollu viimesen päälle nätin väriset seiskaveikat.

Sitten itsenäisyyspäivänä mä lankeen ostamaan Naisten messuilta villasukat koko perheelle. Tai oikeastaa mun äiti ne meille sieltä ostaa. Ne mun kutimilla olevat sukat kun eivät meinaa valmistua...Vaikka ovat tommosia minikokoisia lastensukkia. Niin ärsyttävää!

Olispa kiva olla taitava äiti ja kutoa edes lapsilleen villasukat!

Tässä nämä taas odottaa innokasta (mutta ei niin taitavaa) kutojaa.
Nyt oikeesti. Anna mulle joku idioottivarma ja helppo villasukkaohje. Sellanen jota mun ei tarvi purkaa ja tehdä taas uudestaan. Tyttöjen jalat on 29 ja 23, paljokohan niihin tarvii silmukoita?
Voi kun mä tänä vuonna onnistuisin. Me tarvittais melkein koko perheelle taas uudet villikset ja mökillekin vois tehdä omat...

Edit. Mun villasukkaongelmat loppui! Oikeasti helppo ohje löytyy täältä :)


[Share to Pinterest]