lauantai 23. marraskuuta 2013

Elämästä uupunut

Omia heikkouksia ja ongelmia ei totisesti ole helppo tunnistaa.

Mä olen kärsinyt nyt parin kuukauden ajan silloin tällöin rytmihäiriöistä. Sydän vetäsee muutamia ylimääräisiä lyöntejä ja sitten palaa radalleen. Inhottavaa. Vielä inhottavampaa on ollu, että noita lisälyöntejä on alkanu tulemaan ihan päivittäin ja useita kertoja vuorokaudessa.
Lisäksi päässä on alkanut olemaan paineen tunnetta ja välillä huimaa. Ei suoranaisesti tunnu pyörtyvänsä, mutta keinuttaa oudosti. 

Tänään mä havahduin vasta kunnolla tähän olotilaani kun huomasin heränneeni yön aikana useita kertoja - vaikka kumpikin tytöistä nukkui kiltisti omissa sängyissään.

Niska-hartiaseutu tuntuu kireältä ja kaikki tekeminen tuntuu työläältä. Ärsyttää ja välillä ajatus karkaa kuolemaan.

Olenkohan mä uupunut?

"Ensimmäiset oireet stressistä tunne-elämän puolella ovat esimerkiksi turhautumisen tunne, ärtyneisyys, väsymys, ahdistuneisuus ja unihäiriöt, etenkin aamuyöstä herääminen ja valvominen sen jälkeen. Myös ruokahalun muutokset ja seksuaalinen haluttomuus saattavat olla stressin aiheuttamia.
Stressin aiheuttamat ruumiilliset oireet ovat eri henkilöillä erilaisia, mutta elimistön ns. "stressihormonien" erityksen lisääntymisen myötä sydämen leposyke kiihtyy ja verenpaine nousee. Tämä kuormittaa haitallisesti sydäntä ja verenkiertojärjestelmäämme. Voimakkaasti stressaantuneen henkilön vastuskyky tartuntataudeille (immuunipuolustus) heikkenee, mikä voi johtaa esim. toistuviin hengitysteiden tulehduksiin. Lihasjännitys etenkin niska-hartiaseudussa on lisääntynyt ja koska se haittaa lihasten verenkiertoa ja siten hapetusta, on seurauksena usein särkyjä, myös päänsärkyä. Erilaiset vatsavaivat, ummetus tai ripuli voivat olla ruuansulatuskanavamme reagointia liialliseen stressiin."
Lähde: www.yths.fi
Mä ihan oikeasti vähän säikähdin. Tunnelmat seitsemän vuoden takaa iski kasvoille aallon lailla. 
Nyt on ihan pakko tehdä jotain. Kääntää kurssia. Eihän mulla ole varaa kahden lapsen äitinä sairastua. Maata sängynpohjalla viikkoja ja kuihtua. Mitä meille tapahtuu jos mä en pysty viemään kuukausiin edes roskapussia ulos?
Jos viikon verran koittais kotikonsteja ja jos muutosta ei tapahdu, niin sitten vauhdilla lääkäriin.
  • joka aamu vitamiinit (E-EPA, carnosiini, d-vitamiini, maitohappo) ja annos kirkasvalolamppua
  • viimeistään kello 11 illalla nukkumaan, jotta on edes teoreettinen mahdollisuus 8 tunnin yöuniin
  • joka ilta puolen tunnin reippaalle kävelylle 
  • kunnollista ruokaa säännöllisesti
  • kahvi minimiin
  • vettä paljon
Mä meinaan nyt hoitaa itseäni. Silitellä niin kuin äiti lastaan. Jätän kaiken ylimääräisen ja hidastan elämää. Tämä pimeä aika näköjään nakertaa jaksamista.

Laitoin aamun vitamiinisatsit pieniin snapsilaseihin, niin ne tulee varmasti otettua.

Jos illalla jättäis tietokoneen rauhaan ja kävis kävelyllä yhdeksän aikaan kun Tero on jo varmasti kotona ja tytöt nukkumassa. Sitten iltapalaa ja kymppiuutisten jälkeen valmistautuminen seuraavaan päivään ja iltapesut. Aamulla puoli kahdeksalta ylös, niin mulla on puolitoista tuntia aikaa tehdä lähtöä tyttöjen kanssa. Yhdeksältä matkaan, niin saan kaikessa rauhassa viedä tytöt dagikseen ja ehdin hyvin töihin ennen kymmentä. Hyvää ruokaa ja paljon vettä, niin eiköhän tämä taas tästä. Toivottavasti!

Tänään me ollaan otettu rennosti. Käytiin VPK:lla Päivä paloasemalla -tapahtumassa ja sen jälkeen ulkoiltiin ihanassa auringonpaisteessa. Sitten mä nukuin makoisasti pitkät päiväunet. Ihanaa.

Meillä on nyt illalla Day Spa:n pikkujoulut, mutta mä käyn sielä vaan ruokailujen verran. Yökerhoilut saa jäädä johonkin parempaan ajankohtaan.

Onko sulla kaamosmasennusta? Reagoitko pimeään?

[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3