perjantai 1. marraskuuta 2013

Prismassa

Havahduin iltapäivällä, että tytöillä ei taida kummallakaan olla salonkikelpoisia sukkahousuja huomisia ristiäisiä varten. Ja huomenna kun kaupat on kiinni, on Prismaan lähdettävä silläkin uhalla, että ihmisiä on ja paljon.

Tero on tietysti takkahommissa ja yritin olla fiksu ja venyttää kauppareissun mahdollisimman myöhälle, jotta kaupassa olisi jo rauhoittunut, muttei kuitenkaan niin myöhäiseksi, ettei tytöt ala takkuamaan väsyksissä.

Vaan kuinkas kävikään...

Kuudelta pakkasin pirpanat autoon ja lähdettiin ajelemaan kirpparin kautta Prismaan. Kas kas, Aava nukahti matkalla ja ehti nukkua parisenkymmentä minuttia ennen Prismaa. Autosta sai repiä melko vetelän ja kiukkuisen pikkuisen.

Kaikki autokärryt oli tietysti varattuina, eikä Aava suostu istumaan tavallisissa kärryissä. Jo valmiiksi arvelluttava valinta oli napata vedettävä ostoskori Iinalle ja yritettävä kantaa itkuista Aavaa. Mehän tultiin hakemaan vain kahdet sukkikset!

Yllättäen ostosreissu kuitenkin venyi kun tajusin, ettei tytöillä ole myöskään juhlakenkiä. Nachoja ja quacamolea alkoi myös tehdä mieli. Sompailtiin siis paitsi lasten pukeutumisessa ja kenkäosastolla, myös hedelmä- ja vihannespuolella. Niin ja katos Iina hetkeksi viilihyllyllekin ja ehti saada aikaan pienen hätäännyksen. Aavahan ei muuten viihtynyt mun sylissä ja kopeloi pikku käsillään 36,4% Vaasan Prisman valikoimasta. Iina ryntäili vedettävän korin kanssa ja törmäsi muutamaan ihmiseen ja kolmeen ostoskärryyn. Mä en onneksi ehtiny seuraamaan mitä meistä ajateltiin.

Ihanaa! Vihdoin kassalle. Lyhyet jonot ja homma melkein pulkassa. Kortti lukijaan ja pin-koodia perään. Kone ilmoittaa koodin olevan väärä. Kassa kehoittaa yrittämään uudelleen. Kone sanoo, ettei tapahtumaa voi hyväksyä. Yritän kolmannen kerran. Ultrakevyt untuvatakki alkaa tuntua ihan liian kuumalta. Neljäs yritys, eikä edelleenkään onnistu.

Kiltti kassaneiti ottaa mun ostokset ja mä kerään lapset kainaloon ja äkkiä ulos automaatille. Prisman kortinlukija on takuulla jumissa näin pyhän aattona...Vaan eipä olekaan, automaatti ilmoittaa mun kortin olevan vanha. Ja kyllä. Voimassa 10/13. Kerpele!

Takaisin kassalle ilmoittamaan asiasta. Pyydän pitämään ostokset tallessa ja lupaan palata. Kassaneiti on edelleen kiltti ja kysyy haluanko hänen vievän kassin jääkaappiin odottamaan. Parin viilin takia en kehtaa vaivata.

Vauhdilla autoon ja soitto Terolle joka ei tietenkään vielä ollut kotona. Seuraavaksi puhelu äidille: "Lainaatko pari viiskymppistä? Mun ostokset on Prisman kassalla."

Onneksi äiti ja isä oli kotona. Ja onneksi heillä oli käteistä! Kappikseen siis ajellen rahaa hakemaan. Nyt harmitti ja väsytti jo niin, että itketti.

Iina kysyi osuvasti autossa: "äiti miksi ne kortit vanhentuu?" Niinpä! Miksi ihmeessä tarvitaan uus muoviläpyskä vuoden parin välein?!? En keksi yhtään hyvää syytä. Eikö asiakkaat vois tilata pankista uuden kortin sitten kun vanha on liian kulunut?

Sain siis rahat ja kassaneiti oli edelleen kiltti ja myi mulle hyvin vartioidut ostokset.

Harmistuksissani ajattelin vielä pikaisesti hakea kotimatkalla Piffistä Fazerin joulusuklaalevyn ahdistusta lievittämään. Arvatkaa oliko sielä niitä.

Kun tultiin kotiin, kello oli puoli yhdeksän ja tytöt oli jo ihan liian väsyneitä ja ihan liian nälkäisiä. Mulla meinaa pukata koko ajan rytmihäiriötä. Ihan putkeen ei siis menny tämä reissu.

Kukaan ei kuitenkaan pissannu housuun tai oksentanu päällensä. Eikä Prisman pujopartainen varttija hyökänny mun kimppuun vaatien koppiinsa jossa joutuu väistämättä hakatuksi - vaikka Aavan jäljiltä varmasti tavara jos toinenkin tuli jätetyksi väärään hyllyyn :D

Hyvinhän meillä siis meni...ja silti sanon, että ristus mikä reissu!

Ottaiskohan tilkan punaviintä... ;-)



[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3