perjantai 6. joulukuuta 2013

Pakkolepoa

Soitin eilen lääkäriin kysyäkseni, pitäisikö näitä mun rytmihäiriöitä tutkia. Joo piti. Käsky tuli lähteä saman tien terveyskeskukseen. Neljä putkiloa verta, EKG:tä, verenpainemittaria, saturaatiomittaria, kuumemittaria, stetoskooppia...

Kaikki on ihan kunnossa. Mun sydän vaan lyö ihan miten sattuu. Päässä on vikaa. Nyt on PAKKO levätä. Pitää kuulemma tehdä asioita, jotka tuntuu hyvältä. Välttää tilanteita, joissa sydän villiintyy.

Ei ihan helppoa. Mun sydän villiintyy nimittäin ihan arkisistakin asioista. Kun lapset huutaa tai itkee tai jos mä huomaan unohtaneeni jonkun asian. Oikeastaan vähän kaikesta.

Toisaalta parhaalta tuntuvat asiatkin löytyvät ihan arjesta. Siitä kun lapset istuu syliin tai kertoo hauskoja juttuja. Ulkoilu on mukavaa ja eilen pääsi tekemään lumitöitäkin.

Väsymys on ihan hervotonta eikä mikään määrä unta riitä helpottamaan oloa.

Nyt mä siis yritän chillailla. Kaivoin kaapista kirjan. Yritän suorittaa niin vähän kuin suinkin. Silti pitää pysyä liikkeessä. Sängyn pohjalle en uskalla jäädä.

Reilun viikon kuluttua mun sydäntä mitataan Holter-testillä, jossa EKG:tä mitataan vuorokauden verran ihan normaaliolosuhteissa. Ja parin viikon kuluttua aloitetaan mielialalääkitys, jos tilanne ei ole korjaantunut.

Semmosta. Että ihminen voi olla tyhmä. Miten tähän on taas tultu?

Itkettää.



[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3