perjantai 28. helmikuuta 2014

Mehiläisessä

Kun mä eilen pääsin töistä kotiin kuuden jälkeen, kertoi Herra Salo Iinan valittaneen korvaansa iltapäivällä. Kiva kiva. Melkein jo aloin Iinaa pukemaan terveyskeskusreissua varten, mutta sitten ajattelin koittaa onneani ja soitin Mehiläiseen. Koska Mehiläisessä oli tarjolla tälle aamulle aika 9:30, päätin, että me mennään särkylääkkeellä yön yli. Vaan eipä mentykään. Iina on tosi huono ottamaan lääkkeitä ja kieltäytyi buranasta. Heräili muutamaan kertaan illan aikana, mutta sen jälkeen nukkui yhtäjaksoisesti kun me aikuisetkin mentiin nukkumaan.

Kunnes kuuden aikaan Iina tulee meidän makkariin kertomaan, että korvasta valuu jotain. Hitto! Nyt siis tärykalvo on puhjennut...Korva ei onneksi ollut kovin kipeä, mutta Iinaa inhotti märkä, joka korvasta valui.

Meitä hoiti Vaasan Mehiläisessä kiva ja osaavanoloinen yleislääketieteen erikoislääkäri Tom Forsén. Iinakin antoi kivasti tutkia sen mitä pakko oli. Lääkäri tarjoutui imemään myös korvan tyhjäksi, mutta koska Iina vastusti toimenpidettä - yllättäen! - jätetiin homma suosiolla tekemättä.

Iinan korvaa hoidetaan nyt silmätipoilla ja antibiooteilla. Niin ja repsepti saatiin myös maitohappobakteereihin, joita on viisasta ottaa nyt antibioottikuurin aikana. Me kyllä otetaan muutenkin. Nyt saadaan niistäkin vakuutuksesta korvaus kun on reseptillä ostettu.

Mä oon jotenkin ihan hämilläni tuosta tämänpäiväisestä hyvästä palvelusta. Noiden viimeaikaisten terveyskeskuskokemusten jälkeen tuntuu oudolta, että lääkäri vaikutti olevan aidon kiinnostunut meidän vaivoista. Kovasti kyseli, miten se meidän perheen angiina hoidettiin, kuka sairasti ja koska ja onko kuurien jälkeen nieluviljelyjä otettu. Halusi tietää, mitä lääkkeitä on käytetty ja koska tämä nykyinen tauti kenelläkin alkoi ja mitä oireita on ollut.

Kivasti jutteli lasten kanssa, oli rauhallinen ja ystävällinen ja katsoi silmiin. Ja tietty tytöt sai tarran ja liskon ja makutikun. Aava antoi lääkärille kotona tekemänsä lappusen. Pikkusen meitä nauratti, kun Aava kertoi sen olevan lääkärille sairaslomalappu! Lääkäri oli ihan, että "jahas, tässä pääsee sitten vähän aikaisemmin vissiin viikonlopunviettoon". Hahaa.

Päivän teeman mukaisesti Danoninon juotava jugurttipurkki paljastui lääkäriksi :)
Iina lepäilee ja katselee AppleTv:stä prinsessaleffaa.

Vähän mä tietysti jäin miettimään, että aiheutuuko puhjenneesta tärykalvosta jotain pysyvää haittaa. Lääkäri kun ei nähnyt tärykalvon tilaa lainkaan korvassa olevan märän takia. Korvakontrollissa kuulemma katsotaan sitten tärykalvon tila.

Olisko tilanne nyt parempi, jos vaan olisin vienyt Iinaa illalla pääterveysaseman päivystykseen. Olisko antibiootit ehtineet vaikuttamaan niin nopeasti, ettei tärykalvo olis puhjennut yöllä? Vai oltaisiinko tässä samassa tilassa, mutta jonkun surkean reseptin kanssa, joka ei edes olis korvaa parantanut ja pahimmassa tapauksessa kaupanpäällisenä odotustilasta monen tunnin odottelun aikana napattuna oksutauti ja joku muu flunssavirus.

Voi kun me saatais Iina pian kuntoon <3

Suunnitelmissa on ens viikolla kerätä voimia ja vastustuskykyä ja sitä seuraavalla viikolla toivottavasti talvilomaillaan. Ihanaa!

Niin ja nyt pitäis selvittää, miten saadaan vakuutuksesta korvaukset lääkäri- ja lääkekuluista. Iina on niin vähän sairastanut, ettei kovin usein ole hänen kanssaan tarvinnut lääkärissä käydä. Ja ne kerrat kun ollaan yksityisellä käyty, on korvaukset jäneet hakematta...Mutta nyt aioin korvaukset hakea, ettei ihan turhaan vakuutusta maksella! Lääkärikäynti kustansi reilun 80 euroa ja apteekkiin meni vähän yli 60 euroa.



[Share to Pinterest]

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kahviastiasto ja blogi-valetta

Kuten vähän Top 5 -haaste-postauksessa kertoilinkin, meidän parempi kahviastiasto ei oikein nappaa. Se on jotenkin niin ysäriä ja vääränväristä ja ja ja...


Vähän jo suunnittelin myyväni koko Pentikin Aino-astiaston, mutta enhän mä malta! Se jääköön odottamaan mun uutta innostumista ja 90-luvun paluuta. Tai sitten tytöt saa aikuisina vääntää kättä, kumpi joutuu äitinsä hilloaman astiaston kotiinsa ottamaan. Hih!


Kahvikuppi on ihan ok yksiväristä pöytää vasten, mutta mitään muuta väriä kattaukseen ei oikein voi yhdistää.

Tässä koko astiasto, ja vähän muutakin

Nämä Pentikit ja pullot vie ärsyttävästi kokonaisen vitriinin.
Onneksi ovet eivät paljasta sisältöä!

Tämän vitriinin hävittäisin mielelläni. Tilalle olis kiva saada yläkaappia kirkkailla lasiovilla ja vaikka sen alle
yläkaapin syvyiset alakaapit valkoisin ovin ja siihen päälle koivuinen taso. Tason pääle vois laittaa valaisimen ja lasiovellisiin kaappeihin kauniita maljakoita ja astioita, jotka nyt ovat noiden valkoisten ovien takana.

Nyt suunnitelmissa olis kerätä Arabian vanhaa Harlekiini-sarjaa pikku hiljaa. Mun äitillä sitä onkin jo kahdeksalle kahviastiaston ja ruokalautasten verran. Myös muutamia tarjoiluastioita hänellä on tuosta sarjasta. Jos mä saisin kerättyä saman verran tai jopa tusinan noita samoja, olis meillä yhteensä upea astiasto. Ihan saman veroinen kun mulla nyt on tuota Pentikiä.

Kannuja tai keittolautasia mun on turha metsästää, koska tuo meidän nykyinen astiasto on hyvin näyttänyt turhiksi syvät lautaset, jälkiruokakulhot, kynttilänjalat ja muut tilpehöörit.

Käyttöä on tasan kahvikupeille lautasineen, kermakolle, sokerikolle ja niille isoille ruokalautasille.


Arabia Harlekiini kahvikuppi.

Arabia Harlekiini lautasia ja tarjoiluastioita.

Onko sulla juhlallisempia hetkiä varten erikseen astiastoa? Mikä on maailman kaunein kahviastiasto?

Tämänpäiväinen kahvikuppien hypistely ja kuvailu on Siskonpeti sarjasta tutuksi tulleen Äiti on nyt koneella -sketsin mukaisesti pelkkää silmänlumetta ja blogi-valetta. Kuvista (ehkä) välittyvän harmonian vastaisesti meillä on tunnelma kaikkea muuta kun kiva. Iina on edelleen kuumeinen ja nyt on iholle noussut pienen pientä näppyä ja kasvot helottavat punaisena. Taitaa olla parvorokkoa. Aava puolestaan on niin kyllästynyt tähän olemiseen, että on tehnyt kiusaa ihan koko päivän. Tunkee syliin silloin kun Iina kaipaa lohdutusta. Potkii ja tökkii nukkuvaa siskoaan. Heittelee tavaroita ja kieltäytyy siivoamasta. Häiriköi ja härveltää. On jopa pissannut taas housuun. Ou-nou!



 Tänään on riidelty ja rähisty. Murrrr...

[Share to Pinterest]

tiistai 25. helmikuuta 2014

Pohjanmaan paras

Suomen paras leipomo -ohjelmassa mittelivät tänään Pohjanmaan parhaat leipomot: Sweet Vaasa Vaasasta, Aroma Bakeri & Konditori Mustasaaren Koivulahdesta ja Valkoinen puu Kauhajoelta. Tässä linkki tämäniltaiseen jaksoon.

Niin herkullisen näköisiä leivonnaisia ja taitavaa meininkiä. Hyvä Pohjanmaa!

Sweet Vaasan tuotteista olen maistanut ihanaa mustikkajuustokakkua, joka tosissaan vei kielen mennessään. Kauhajoen Valkoisessa puussa olen käynyt ihastelemassa miljöötä, mutta mitään en maistanut kun oltiin menossa silloin toisaalle oikein syömään. Harmi! Miten tuo paikka on ylipäätään voinut jäädä testaamatta, vaikka Kauhajoella on tullut kuljettua koulussa puolentoistavuoden ajan. Aroma Bakeri & Konditori oli mulle ihan vieras, mutta henkilökunta jotenkin tutun näköistä.

Sweet Vaasan suloinen omistaja

Hassua tuossa tämäniltaisessa Pohjanmaa-jaksossa oli, että suomea puhuttiin aika vähän. Mikä taas tietysti kasvattaa muun Suomen kuvitelmaa täysin-ei-suomenkielisestä-pohjanmaasta. Vaasalaisen Sweet Vaasan omistaja on Australiasta Suomeen muuttanut viinintuottaja ja puhui täten englantia. Koivulahden Aroma Bakerin omistaja puhui enimmäkseen ruotsia, mutta ilahduttavasti alussa myös suomea ja Kauhajoen Valkoisen puun omistajapariskunnan toinen puolisko oli Yhdysvalloista ja puhui siis myös englantia.

Vaikka Vaasassa on suomenkielisiä vähän yli 70%, ruotsinkielisiä noin 22% ja muun kielisiä loput, alle 10%, tuntuu meininki täällä suunnalla oikeasti välillä aika "kansainväliseltä".

Onkohan niin, että tämä ei-suomenkielinen väestö kuluttaa palveluita enemmän ja näkyy muutenkin aktiivisemmin? Ihan mutu-tuntumalla sanoisin esimerkiksi meillä Vaasa Day Spassa käyvän melkein yhtä paljon ruotsinkielisiä kuin suomenkielisiä asiakkaita. Ei nyt ehkä ihan, mutta melkein. Ehkä kovasti ruotsinkieliset ympäryskunnat vaikuttavat asiaan. Ja tietysti yliopisto tuo mukanaan oman kansainvälisen tuulahduksen.

Ihanaa, mä tykkään! Meilläpä Pohjanmaalla on paljon herkullisia makuja ja kieliä!

Mutta hei, ei hätää. Kyllä täällä pärjää ihan suomellakin.

Tämän jakson voittajaksi palkittiin Koivulahtelainen Aroma Bakeri, eli voitto tuli meidän kuntaan. Hyvä Mustasaari! Silti mun sydän sykki Vaasalaiselle Sweet Vaasalle <3

[Share to Pinterest]

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Pyykkivuori

Heips!

Voi mulla olis vaikka mitä asiaa, mutta nyt ei ehdi kirjoitella. Kannoin kodinhoitohuoneesta puhtaat pyykit sohvalle. Pakko alkaa hommiin, jotta vaatteet saadaan kaappiin asti. Yäk yäk yäk! 


Meillä muuten taas, eli edelleen, sairastetaan. Nyt on vuorossa Iina :(
Omakin olo on vielä ihan puosta.

Uusi viikko tuokoon meille terveyttä! 

Niin ja hei hyvää lomaa teille jotka hiihtolomailette :)
[Share to Pinterest]

lauantai 22. helmikuuta 2014

Pomp de Lux, very first time

Mä olin tänään elämäni ekaa kertaa Pomp de Lux -lastenvaatekutsuilla. Kiitos Marika!
Lauantai-illan kutsut sisälsivät paljon lastenvaatteita, kohtuullisesti viiniä ja minimaalisesti lapsia. Sanoisinko, että ihan kiva kombinaatio :D

Pomp de Lux-vaatteet ei mua ole oikein sytyttäny pliisuilla väreillään ja turhan romanttisella tyylillään ainakaan kuvissa. Valitettavasti tilanne oli ihan sama livenä koettuna.

Mallisto pärjäsi mun silmissä selkeästi määrällä ei "laadulla" - vaatteita oli ihan hillitön määrä! Esittelijällä oli mukanaan 4 isoa rekkiä täynnä vaatteita. Yksi pienille tytöille, yksi isommille tytöille, yksi pienille pojille ja yksi isommille pojille. Aikuisille ei ollut mitään.

Tyttöjen ja poikien vaatteet oli aika selkeästi eritelty. Pojille selkeästi poikien juttuja ja tytöille tyttöjen juttuja. Tyttöjen vaatteissa isoa roolia näytteli sellainen "vanha roosa" joka toistui ja toistui. Muutenkin värit oli kovin puuterisia ja kuviot oli sellaisia hempeitä tai sitten sydämeksi naamioitua leopardia. Tyrkyllä oli hamosta ja mekkoa tyllillä ja ilman.

Mutta koska vaatteita tosiaan oli määrällisesti näytillä tosi paljon, löytyi sieltä toki muutamia kivoja juttuja. Keltainen väri oli aivan ihana! Silti meidän tilaukseen livahti kolme kolme sinistä vaatekappaletta:




Iinalle tilasin kevääksi/kesäksi kauniin tummansinisen ulkotakin koossa 122 ja kummallekin tytöistä nätin kuumailmapallotunikan, Aavalle kokoa 98 ja Iinalle 122. Aavalle olis kans tehny mieli tilata tuo takki, mutta en malttanut.

Pomp de Lux on hillittyä ja hallittua. Kovin kaunista.
Mun mielestä lapsille sais tosin olla iloista ja veikeää.

Nämä Pompit on muuten aika sopivan hintaisia ja vaikuttivat ainakin rekillä ihan laadukkailta. Niitä voi tilata paitsi kotikutsuilta, myös netistä. Kovasti nämä tuntuvat nyt olevan "pinnalla", käy tsekkaamassa tai tunge itsesi kutsuille :)

Onko Pomp de Lux sulle tuttu merkki? Tykkäätkö?

[Share to Pinterest]

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Aava pieni pesusieni

Tänään meidän rimpula on ollut pitkästä aikaa taas oma itsensä - tyyni, määrätietoinen ja hymyileväinen. Ei sellaista epämääräistä kitinää, vaan kunnon metelillä, mutta harkitusti :D <3
Aavalle on ruokakin maistunut yllättävän hyvin. Sekä Iina, että Aava pyysi kaksi kertaa lisää tonnikalalaatikkoa, eli kaikkiaan masuihin sujahti kolme annosta! Se on paljon Aavalle, joka yleensä syö kolme lusikallista.

A: "Saisko mera mat?"
I: "Sun pitää pyytää: kan jag få..."
A: "Ai. Kan jag få lisää ruokaa?"

Tänään Aava on harjoitellut 3-vuotissynttäreitään (joita juhlitaan heinäkuussa). Hänelle on pitänyt laulaa Ja, må hon leva ja sen perään huutaa hurra! hurra! hurra!

Paljon onnea vaan -laulun Aava kuvittelee tehdyksi yksin hänelle:

Paljon onnee AA-VA, paljon onnee AA-VA.
Paljon onnea AA-VA, paljon onnee AA-VAAA.

Aavan verbaalinen ilmaisu on kyllä kovasti kehittynyt viimeaikoina. Sanavarasto on kehittynyt kovasti, mutta edelleen Aavalla on tietysti noita omiakin hassutuksia. Esimerkiksi Tuhkimo on Kuhmina, kipee on pikee ja pipari on pipeli. Tuo pipari aiheuttaa välillä hauskoja tilanteita.



Suurin harppaus tuohon Aavan puhumiseen tuli vuosi sitten, kun Aavalle laitettiin putket korviin. Liimakorva oli silloin Aavan kiusana useiden korvatulehdusten seurauksena ja kuuleminen oli selkeästi heikkoa. Ja kun ei kuullut, oli hankalaa puhua.

Nyt Aava kysyy taas inhottavasti tiheään mitä? kun ei kuule, mitä me sille sanotaan. Toivottavasti tämä maanantaina aloitettu antibioottikuuri nyt tepsii eikä jouduta taas korvakierteeseen. Vähän mietin, että varaisin meille ajan Mehiläiseen korvalääkäri Kuurila-Svahnille, joka taitavasti hoiti Aavaa silloin reipas vuosi sitten ja laittoi lähetteen putkitukseen. Hän saisi tsekata Aavan korvien tilan nyt kun putkia ei enään ole.


By the way, meidän nieluviljelyiden tulokset oli negatiiviset, eli angiinaa ei ole. JES! Mun kurkku on kyllä edelleen ihan järkyttävän kipee, mutta kuumetta ei onneksi tänään ole enään ollu.

Ehkä se elämä taas voittaa?

Perjantaina soittelen Mehiläiseen ja varailen Aavalle aikaa korvakontrolliin ihan oikealle lääkärille. Samalla haastattelen noista heidän päivystysajoista. Katsotaan, katsotaan :)




[Share to Pinterest]

maanantai 17. helmikuuta 2014

Muutama sana terveyskeskuksesta

Paskan palvelun paikka.

No niin, siinähän se olikin kiteytettynä. Siis ihan oikeesti! En todellakaan vaadi punaista mattoa tai alan huippuosaamista. Mutta miten olis edes katsekontakti ja "hei"-sana. Mielestäni Mustasaaren linja pyöräyttää potilaat aina hoitajan kautta on tyhmyyttä ja resurssien tuhlausta.

Hoitaja totesi tuossa parisen viikkoa sitten mun korvat, kurkun ja yleisvoinnin hyväksi ja laittoi kotiin potemaan. Sitten soiteltiin perään kun nihkeästi otetussa verikokeessa todettiin CRP:n olevan reippaasti yli sata. Sitten otettiin pikatesti, jossa todettiin nielusta streptokokki eli angiinan aiheuttaja.

Tänään hoitaja taas katsoi tyttöjen ja mun korvat ja nielut. Hyvältä näytti kuulemma. Me oltiin saatu kuitenkin Aavalle lääkäriaika, koska hän ei meinaa oikein hyvin kuulla. No yllätten lääkäri löysi Aavan toisesta korvasta reippaasti pullottavan tärykalvon. Voi kuulemma hyvin puhjeta ennen kun antibiootit ehtii vaikuttamaan. En ihan jaksa uskoa tämän tilan kehittyneen korvaan siinä hoitajan ja lääkäriajan välissä kun käytiin labrassa.

Tätä tasoa siis ovat hoitajien arviot, joilla seulotaan lääkärille pääsy.

No joo, mitäs sitten labrassa. Näytteenottaja oli niin kyllästynyt kun vaan ikinä voi ihminen olla. Ja Iina kun on tunnetusti kova jännittämään kaikenmoisia toimenpiteitä, oli heti aivan paniikissa tunnelman aistittuaan. Ei kai siinä. Iina rääkyi, Aava rääkyi ja minä rääyin. Lopulta minä ja kolme labran naista pideltiin väkisin Iinaa lattialla makaamassa ja koitettiin ujuttaa pumpulitikkua sen suuhun. Ei onnistuttu. Näytteenottaja ei edelleenkään puhunut mitään muuta kun kyseli kyllästyneenä meidän syntymäaikoja. Olisikohan homma onnistunut, jos Iinalle olisi viitsitty hymyillä ja kertoa toimenpiteen olevan ihan kivuton ja nopea. En tiedä, ehkä. Tällä tekniikalla tulos jäi joka tapauksessa laihaksi.

Lääkäri oli silti ehkä reissun suurin pettymys. Häneen kun kohdistui suurimmat toiveet ja odotukset. Sitä naiivisti uskoi saavansa apua. Ei kai tämä ole normaalia, että meillä on kolmen viikon aikana ollut 5 tervettä päivää. Mitä vielä! Lääkäri oli kireä kuin viulun kieli. Kädet suuttumuksesta täristen vaahtosi tästä "angiina-hysterioinnista". Hoki kuinka nyt hoidetaan nämä akuutit asiat, että hänellä on meidän jälkeen vielä 10 potilasta. Ei halunnut vastata mun kysymyksiin, eikä ottaa kantaa mihinkään muuhun kun Aavan korvien kurkkaamiseen. Iinan korva ei kiinnostanut eikä liioin mun ja Teron kuumeilu.

Paljonko tämä sähellys ja söhellys säästää resursseja? Eikö lääkärin olisi fiksumpaa uhrata omasta arvokkaasta ajastaan 10 minuuttia ja kuunnella potilasta rauhassa ja yrittää nähdä kokonaiskuva. Varsinkin jos potilaat ovat kaikki siina samassa huoneessa ihan tyrkyllä asti. En käsitä!
Nyt hoidetaan vähän sitä ja myöhemmin tätä. Lääkärissä hypätään kaikkien kanssa erikseen virka-aikana ja sen ulkopuolella. Ollaan pois töistä ja dagiksesta. Tartutetaan tai ollaan tartuttamatta. Ei lääkäriä kiinnosta!

Näin siis Mustasaaren terveyskeskuksessa. Onkohan tilanne yhtä heikko Vaasan puolella?

Surullisinta tässä kaikessa on, että me ei saada lääkäripalveluja edes rahalla. Yksityiset lääkärikeskukset ovat täynnä nekin. Ja jos lastenlääkärille tai vaikkapa korvalääkärille mielii, saa odottaa viikon verran tai kauemminkin.

Miten me saatais Mehiläiseen, Terveystaloon tai Promediin muutama kiva lastenlääkäri päivystelemään iltaisin, viikonloppuisin (edes muutaman tunnin) ja "akuutisti" ?

Aika monella on varmasti vakuutus lapsen sairastamisen varalle, mutta ei sitä pääse hyödyntämään, kun ei yksityiselle saa aikoja. Lisäksi on varmasti iso joukko meitä, joilla vakuutusta ei ole, mutta maksaisivat mitä vaan, ettei tarvitsisi terveyskeskuksen "palveluihin" turvautua. Mitä luksusta olisi käydä illalla ennen nukkumaanmenoa näyttämässä lapsen korvia, ilman monen tunnin jonotusta juoppojen keskellä.

Saataisko me kerättyä nimiä sen verran, että joku yksityinen taho kiinnostuisi edes kokeilemaan päivystystä?




[Share to Pinterest]

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sunnuntai

Tänään ollaan aamupäivällä ulkoiltu onnellisina lasten kanssa posket punaisina. Sitten nautittiin 5 tuntia uunissa haudutettua suoraan luomutilalta haettua lihaa. Iltapäivä vierähtikin teatterissa Cheekin keikalla ja Seinäjoen Rytmikorjaamolla Robinia kuunnelle. Ihquu! Parhautta! Laatuaikaa! <3

Vitsi vitsi.

Ollaan oltu koko päivä kotona. Ihmetelty kuinka Aavan nenästä voi tulla niin paljon räkää. Mä pesin pyykkiä ja imuroin kun Tero nosti kuumeen päälle ja alkas nukkumaan sohvalla. Syötiin lounaaksi pakastimesta ranskalaisia ja kalapuikkoja, jääkaappi kun oli ihan tyhjä. 

Iltapäivällä mä kans nukahdin pariksi tunniksi ja herätessä olo oli vähän surkea. Jaksoin nippa nappa puristautua lähikauppaan ja kotiin tullessa mullakin nousi kuume. Nyt ollaan otettu buranaa ja syöty sentään aavistuksen paremmin kuin lounaalla. 

Aava vinkuu ja ärsyttää koko ajan. Lisäksi haroo korviansa. Kai sillä on kovat tulehtunu.


Mua jo kovasti murehdituttaa, oonko huomenna työkunnossa. Sekin huolettaa, mistä saadaan apua näppärästi jos huomenna ollaan kipeitä. Terveyskeskus ei jättänyt mukavia muistoja edellisviikolta (vai koska se nyt olikaan, kun sielä hypättiin).

Alkaa vähän vituttaa. Ei kai me voida ihan koko ajan sairastaa?

[Share to Pinterest]

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystäviä rakkaita

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, 
jolla on kädessä avain ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen,
niin kuin maamies pellolla lyhteen.

Kuinka kiitollinen sitä saa olla ystävistä! Niistä ihmisistä, joiden kanssa on saanut pitää hauskaa, nauraa ja itkeä. Tehdä hiekkakakkuja, käydä luistelemassa, laulaa kuorossa, piirtää, kylpeä, leikkiä kirkkistä, keinua, tanssia, yökyläillä, olla riparilla, riidellä, rakastaa, juoda kiljua, päästä ylioppilaaksi, ostaa vaatteita, pyytää kummiksi, alkaa kummiksi, juoda kahvia, lohduttaa, juoda viiniä, ymmärtää, väittää vastaan, halata.

Mun elämässä on ollut ja on edelleen niin upeita ihmisiä. Mä en kuulkaa pärjäis ilman teitä. Turvallisin mielin saan elonteillä kompuroida - aina joku ottaa kopin jos meinaan kaatua.

Te olette niin niin rakkaita. Ja niin kovin tärkeitä.
...ja nyt mua itkettää ihan hirmusesti.

Me saatiin nauttia päivällä Janninan ja lasten seurasta. Lapset touhotti ja mä sain Janskun kanssa jutella ja purkaa pahaa oloani. Välillä syötiin lounasta, sydänmunkkeja ja jätskiä. Rakkaat <3

Illalla kyläiltiin Pöntisillä koko perheen voimin ja nautittiin elämästä. Lapset leikki, mä sain turista Nooran kanssa ja miehet katseli lätkää. Ihanaa! Alla muutama kuva illan upeista tarjoiluista, nami nami :)



Hyvää ystävänpäivää ja kaunista viikonloppua Sulle!

Ollaan onnellisia jokaisesta sydänystävästä, ystävästä ja kaverista! Yksinäisyys on kaikista kurjinta. 
[Share to Pinterest]

torstai 13. helmikuuta 2014

Top 5 -haaste

Mä sain haasteen Pintariipaisuja-blogin Emmalta. Koska kovin tarkkaa ohjeistusta ei ollut, otin oikeudekseni vähän googlettaa, ja monista variaatioista valitsin tämän, jossa jokaiseen viiteen kysymykseen vastataan viidellä kohdalla. Hurjimmissa versioissa kysymyksiin vastattiin viidellä sanalla, mutta mä en sellaseen sanalliseen minimalismiin pysty :D
 Kiitti Emma, tämä oli ihan hauska! :)

1. Mikä on paras arkiruokareseptisi?
1. Spagetti ja jauhelihakastike. Tässä resepti :)
2. Lohikeitto
3. Spagetti-murekevuoka a'la Stina-mummi <3
4. Tonnikalakiusaus
5. Avokadopasta


2. Listaa suosikkiblogisi
1. At Maria's on kaunis ja miellyttävä blogi
2. TitiVITUNtyy on huumoria parhaimmillaan! Luontokuvat ei sitten vaan kiinnosta pätkääkään - paitsi tämän hauskan Reinon sepustusten kanssa. Tässä blogissa saa siis ihailla luontokuvia ilman sitä perinteistä pönötystä ja pätemistä, joka usein luontokuviin liitetään. Suosittelen!
3. Kemikaalicocktail sisältää aina ajankohtaista, hyödyllistä tai kantaaottavaa asiaa.
4. After the storm on yksi uusimpia blogi-löytöjäni ja koukutti heti kättelyssä. Se on muuten vaasalainen blogi, samoin kun 
5. Pintariipaisuja joka niin ikään pitää aina lukea ;-)

3. Paras vinkkisi kodinsisustukseen liittyen?
1. Suosi neutraaleja värejä suurissa pinnoissa. 
2. Luonnonmateriaalit tuntuvat mukavilta ja näyttävät kauniilta. Yleensä ne ovat myös turvallisia. 
3. Panosta, älä pihistä! Henkka Hyppönen sanoi viisaasti, että jokaisen ihmisen pitäisi joutua säästämään jonkin aikaa uutta huonekalua hankkiessaan tulotasosta riippumatta. Silloin tulisi mietittyä tarkkaan, onko huonekalu sellainen, jonka varmasti haluaa ja se tuntuisi arvokkaalta ja olisi toivottavasti pitkäikäinen. 
4. Vältä turhaa tavaraa! 
5. Luota omaan tyyliisi. Sisustuksessa ei ole yhtä oikeaa ja jokaisen tulisi tehdä sellainen kodinsisustus joka omaa silmää miellyttää.


4. Mikä on luotto vaatekappaleesi?
1.Mustat Freya-rintaliivit. 
Tuo merkki tekee sellaisia mun rintavarustukselle sopivia liivejä ja isojakin kokoja löytyy. Ei tarvi tehdä kompromisseja ympäryksen eikä kuppikoon kanssa. Love love love!

Ihan yleisesti ottaen, moni kulkee ympärysmitaltaan liian isoissa liiveissä, jolloin ne nousevat ikävästi takaa kohti niskaa ja olkaimille tulee turhan paljon kannateltavaa. Ongelma etenkin isompien rintojen kanssa.

Jokaisen naisen kannattaisikin käydä edes kerran elämässään asiantuntevassa liivikaupassa saamassa neuvot oikeankokoisten liivien hankintaan. Sen jälkeen onkin helppoa ostaa liivit vaikka marketista noita ammattilaisen ohjeita noudattaen - mikäli siis kokoja ja malleja vaan löytyy. 

2. Mustat me&i magic pantsit 
3. Marimekon musta-valkoinen tasaraitamekko 
4. Peak-huppari(t) 
5. Villasukat


5. Kotisi "arvokkain" ja rakkain esine?
1. Alvar Aallon tuoli 400 seeprakuvioisella villakankaalla verhoiltuna. Se on kovin kovin rakas ja sitä myöten arvokas ja seurannut meitä kodista toiseen. Se on sitä paitsi ostettu Herra Salon silmällä! Tarkemmin siis silmästä saaduilla rahoilla. Aika hurjaa eikö? :D
Aviomieheni loukkasi inhottavasti liki 10 vuotta sitten toisen silmänsä töissä ja sai siitä sitten korvauksia aiheutuneesta pysyvästä haitasta. Selviteltiin silmälääkärillä mahdollisuuksia silmän korjaamiseksi, mutta tuomio oli tyly: mitään ei ollut tehtävissä silmän palauttamiseksi täysin terveeksi. Niin me sitten käytettiin rahat tuoliin! Kovasti ollaan tykätty <3 Nyt se alkaa olemaan jo aika rakastetun näköinenkin. Tytöt tykkäävät siinä pomppia ja istuskella käsinojilla. Elle terottaa mielellään kyntensä tuolin selkänojan takaosaan. Kovassa käytössä siis on ollu ja kovasti meidän elämää ihastuttanut :) 
2. Muuramen "iso kaksonen" laatikostot koivu laatikoilla ja kannella. Nämä saatiin mun vanhemmilta kihlajaislahjaksi ja ovat niin ikään olleet kovassa käytössä. Nyt toimittavat sohvapöydän virkaa :) 
3. muutamasta Muumi-mukista on tullut kovin rakkaita 
4. Tietokone. Etenkin tämä sohvan käsinojalla notkuva MacBook Air on aika korvaamaton ;-) 
5. Pentikin Aino-astiasto, josta meillä on kahviastiasto 20 henkilölle ja siihen päälle vielä ruokalautasia, tarjoiluastioita ja muuta sälää. Tämä on sellainen monenlaisia tunteita herättävä juttu. Mulle on kerätty tätä astiastoa, meille on kerätty tätä astiastoa ja mä itse oon ostanu tätä astiastoa. Se on nähnyt Iinan ja Aavan ristiäiset ja kasapäin muita juhlia ja kekkereitä. Se on siis osa meidän perhettä. Mutta kun se ei enään oikein miellytä mun silmää. Aika on ajanut Ainon ohi. Tätä ysärihenkistä astiastoa on kuitenkin vähän hankala saada korvattua millään A) koska en ole löytänyt meille muuta kaunista (ja kokonaan valkoista) kahvi/juhla-astiastoa B) sen hankkiminen samassa mittakaavassa kustantaisi pelkästään kahvikuppien osalta sen 700 euroa. Siihen päälle tarjoiluastiat, sokerikko, kermakko ja ruokalautaset...Juu-u.


Tässä 5 kysymystä eteenpäin (joihin kaikkiin vastataan 5 asiaa):


1. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

2. Mihin haluaisit matkustaa?
3. Yllätysvieraita tulossa 15 minuutin kuluttua, mitä teet?
4. Miten keräät voimia/rentoudut?

5. Mikä on seuraavat hankinnat/haaveet kotisi sisustukseen?

Haasteen lähetän seuraaviin vaasalaisiin blogeihin:







[Share to Pinterest]

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

2014 uudet Muumit

Meillä pikkuisin kuumeilee edelleen, eli on mitä loistavinta aikaa katsella uusia Muumeja kivitavaraan painettuna tietokoneen näytöltä :)

Tässä siis tänä vuonna ilmestyvät Arabian Muumimukit/kulhot/lautaset:

Purjehtien Tahmatassun & Tuutikin kanssa, Toven juhla,
Muumimamma (uusi), Muumipappa (uusi)



Purjehtien Tahmatassun & Tuutikin kanssa on vuoden 2014 kesän sesonkimuki/kulho. Muistuttaa mun mielestä kovasti viimekesäistä Niiskuneiti ja Runoilija -mukia. Ihan pirteä ja kiva on, mutta ehkä taas vähän turhan värikäs mun makuun. Hankitaan joka tapauksessa kokoelmaan.

Vuoden alussa myyntiin tuli Toven juhla -sarja, jota myydään koko vuoden 2014 ajan. Arabia juhlistaa Tove Janssonin syntymän 100-vuotisjuhlavuotta tällä sarjalla, johon sisältyy muki ja kolme erikokoista purkkia kansineen. Sarjan erikoisuutena on mukin sisäpuolelle maalatut silmälasit, jotka löytyvät joka kuudennesta mukista. Jokaisesta myydystä Toven juhlavuoden tuotteesta lahjoitetaan kaksi euroa UNICEFille lasten koulutuksen tukemiseen kehitysmaissa.




Ja sitten on nämä huhtikuussa myyntiin tulevat uudet muumimammat ja muumipapat. Nämä tulevat korvaamaan edeltäjänsä, punaisen Muumimamma-mukin ja mustan Muumipappa-mukin.
Uudessa mammassa on mun mielestä kiva kuva, mutta tausta on kyllä liian oranssinkeltainen tällaiselle oranssiallergikolle. Muumipappa taas ihastutti meillä ihan muksuja myöten. Ihana tähtitaivas!

Näistä uusista Muumeista tykkään kovasti Toven juhlasta, josta tekis mieli hankkia 6 kuppia ja purkit mökille. Myös uusi Muumipappa on kiva ja tulee varmasti jossain vaiheessa hankittua :)

Mitä sä tykkäät? Onko kivoja?

[Share to Pinterest]

Skumppaa ja sitruunaista pastaa

Eilen illalla laitettiin aavistuksen parempaa ruokaa ja kilistettiin juhlan kunniaksi.

Syötiin sitruunaista pastaa loimulohen kera ja jälkkärinä oli Daim-mousse-kakkua. Namskis!

Pasta kun ei odottele ruokailijoitaan, ei ehditty/jaksettu/viitsitty pastaa kuvata - vaikka se kaunis olikin kaikkinen basilika- ja sitruunansiivukoristeluineen. Tässä kuitenkin resepti:

Sitruunainen pasta loimulohen kera

Keitä spagettia n. 250g (puoli pakettia)
Laita kulhon:
0,3 dl hyvää oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 sitruunan raastettu kuori
Leikkaa sitruuna puoliksi ja purista vähän sitruunamehua toisesta puolikkaasta
tuoretta basilikaa silputtuna (puolikas ruukkua)

Sekoita keitetty spagetti kulhossa oleviin aineisiin. Paahda kuivalla pannulla reilusti (n. 40g) pinjansiemeniä ja kaada pastan päälle. Lisää lopuksi 200-300g loimulohta pastan päälle. Koristele basilikalla ja puolikkaasta sitruunasta leikatuilla sitruunasiivuilla.

Meillä oli lisänä vielä 1 avokado kuutioituna (kun mun teki sitä niin kovasti mieli) ja parmesanlastuja, mutta juusto oli mielestäni vähän "liikaa". Kala kun on itsessään rasvaista, oliiviöljyä on reippaasti ja pinjansiemenetkin on tuhtia tavaraa.

Pastan kanssa juotiin luomu cavaa, joka toimi mun mielestä loistavasti ruuan kanssa! Jälkkäriksi syötiin kahvin kanssa itsetehtyä itsesulatettua Daim-kakkua, jossa oli tällä kertaa maitosuklaamoussea. Taisi olla joku sesonkimaku ja vaikka ensin olin vähän harmissani Herra Salon hankinnasta (miksei sitä kauppalappua voi noudattaa orjallisemmin?), oli tämä mousse-versio Daim-kakusta oikein hyvää :)





Sellaiset pienet juhlat me loihdittiin keskelle sairastupaa!

Illalla nautittiin vielä Putouksesta aikuisten kesken ja dippailtiin sipsiä :P Me ollaan yritetty "suojella" lapset tuolta ohjelmalta ja katsoa Putous vasta tyttöjen ollessa jo nukkumassa. Vaikka Putous onkin tehty kivasti koko perheelle periaatteessa sopivaksi, on siinä sellaisia juttuja, jotka ei lapsille avaudu - onneksi. Nyt ei siis tarvi selitellä eikä kuunnella hokemia, joita lapset ei osaa annostella hauskasti sopiviin paikkoihin vaan lataavat tulemaan täyttä laidallista ärsyttävyyteen saakka. Muuten täytyy kyllä todeta Putouksen olevan hauskempi kuin koskaan :D

Mites teillä? Katsotaanko Putousta koko perheen voimin? Huuteleeko jälkikasvu "Saijonaarasta!"?




[Share to Pinterest]

lauantai 8. helmikuuta 2014

Muutama tunti onnea

...ja euforiaa tuli koettua eilen iltapäivällä kun kuulin suoriutuneeni hierojan näyttötutkinnon viimeisestäkin osasta hyväksytysti. Sen verran kovassa prässissä oltiin taas oltu, että asiaa ei ensin oikein meinannut ymmärtää. Lisäksi oli vähän sellainen olo, että parasta pitää ihan matalaa profiilia, ettei kukaan vaan tule sanomaan arvioinnissa tapahtuneen virheen ja viemään pois multa tätä saavutusta.

Viimeistään Tampereen juna-asemalla alkoi hymy hiipiä kasvoille kun käytiin asiaa porukalla läpi. Juotiin oluset ja odoteltiin junia. Vähän oli ilmassa haikeuttakin; tällä upealla viiden henkilön porukalla ei tulla näkemään ihan hetkeen.

Minä ja Piia astuttiin kello neljän junaan ja saatiin kivat paikat ravintolavaunusta. Puolitoistatuntinen matka sujui kovin leppoisasti virvokkeita nautiskellen ;-) Seinäjoella heitettiin haikeat hyvästit ja mä jäin odottamaan jatkoyhteyttä Vaasaan. Viimeinen junamatka meni lapsia ikävöinen ja viinikin vaihtui veteen.

Asemalla mua oli vastassa mun äiti tyttöjen kanssa, koska Tero oli sovitusti takkakoulutuksessa (tai tuossa vaiheessa oli kai jo menossa koulutuksen jälkeiset riennot). Autossa mua odotti siis äitin lisäksi iloinen Iina ja kuumeinen Aava. Ja kun pelkkästää kuumeinen lapsi ei olis saanu mun fiiliksiä tarpeeksi laskemaan, vahvistettiin tilannetta oksentavalla lapsella. Jeps, Aava oksensi päällensä kesken kotimatkan. Kiva kiva, mä olin kuolemanväsynyt ja nyt mulla oli yksin hoidettavana vielä oksenteleva pikkuinen.

Kotiin päästyämme Aava nukahti mun syliin heti sen jälkeen kun olin antanut sille edelliseen tautiin määrätyn penisiliinin ja kuumetta laskevan Pronaxenin. Kun sain vuorattua Aavan sängyn isoilla pyyhkeillä ja peiteltyä yöunille, sekä hoidettua Iinan iltapesujen kautta sänkyyn, siivosin enimmät oksennukset haalarilta ja laitoin pesukoneen hoitelemaan homman loppuun.

Tässä vaiheessa juhlafiilikset oli muisto vaan. Väsyttikin sen verran, että jätin laukun odottamaan eteiseen reippaampaa purkajaa. Myös kuohuviinipullo sai jäädä korkkaamattomaksi.

Kun painoin pääni yhdeksän aikaan omassa sängyssä omaan tyynyyn, hymyilytti taas vähäsen :)
Mä tein sen! 
Musta tuli Koulutettu hieroja / Urheiluhieroja.

Ps. Yö meni hyvin. Mä nukuin kellon ympäri ja sain herätä ihanaan aamupalaan oman kullan tekemänä. Aavakin nukkui hyvin eikä enään oksentanu. Kuumeinen hän tosin on, mutta sen kanssa pärjäillään.


[Share to Pinterest]

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tammerissa

Terveisiä Tampereelta!





Aikaisin aamuyöllä alkoi tämä päivä. 4:50 herätys ja 5:30 taksiin ja 5:50 junassa.

Näyttötutkinto alkoi yhdeksältä ja hotellille päästiin lähtemään neljän jälkeen.

Minä ja Piia käytiin syömässä hotellin Trattoria-ravintolassa ja voi pojat, mitä ihanaa ruokaa saatiin! Piia tilas herkullisen näköisen pizzan ja mä otin kanapastaa. Oli kyllä maut kohdillaan. Parasta kaikessa oli ehkä kuitenkin ennen ruokaa tullut yllätys: kokki toi meille keittiön tervehdyksen, joka oli pieni leipäpalanen, jonka päällä oli tryffelimajoneesia, 56 asteiseksi kypsennettyä härkää ja paahdettua sipulia. Ah! Siinä kohtaa sitä jotenkin koki itsensä erityiseksi :)

Hauskaa hommassa oli, että ruoka ja lasillinen talon viiniä kustansi yhteensä kolmekymppiä, eli sanoisin hinta-laatusuhteen olevan kovasti kohdillaan. Paikkakin oli tosi tunnelmallinen ja kaunis. Suosittelen!

Nyt on tämä rouva ihan valmis painamaan päänsä Tammerin tyynyyn <3

...että jaksaa taas huomenna antaa kaikkensa.
[Share to Pinterest]

tiistai 4. helmikuuta 2014

Penisiliinipissaa ja pakkailua

Meidän pissat haisee penisiliinille. Tujukaimman havainnon saa Aavan yövaipasta. Ällöttävä on muutenkin tämä kuuri. Aavan pitää ottaa ihan hillittömän iso määrä sitä sotkua, 8ml, eli melkein kokonainen iso ruiskullinen. "Vähän" meinaa tökkästä meidän muuten niin reippaalle lääkkeenottajalle. Puolet menee aika kivasti, mutta sitten alkaa puistattaa ja etoa. Loppu laitetaankin väkisin ja lohduttoman itkun säestämänä. Enään 7 päivää, voi vitalis!

Mä yritän tässä pakata laukkua. Huomenna nokka kohti Tamperetta ja tekemään näyttöä kolmeksi päiväksi hierojan ammattitutkinnon urheiluhierontaosuudesta. Ohjelmassa on ainakin ihan perus hierontatyötä urheilijoille, teippausta ja taidetaan sielä myös tentata meidän tietämystä ja ymmärrystä urheilijoiden kausien vaihteluista ja hieronnan sovittamisesta siihen. Ehkä jotain ravitemuksesta ja kielletyista aineista. Ihan luottavaisin mielin lähden matkaan, isompia yllätyksiä ei pitäisi tulla. Toivottavasti.

Matkaan lähtee mun luottokosmetiikka: Madaran Pihjalavoide, Yon-Ka kasvosuihke,
 Laveran fluoriton hammastahna ja Armanin Sì-tuoksu.
Mitkä on sun lempparit? Mitä ilman ei pysty lähtemään reissuun?

Jos (ja kun) kaikki menee putkeen, tullaan perjantaina illalla kotiin tittelillä Koulutettu hieroja/ Urheiluhieroja. Melkoista! :)

Olo on vähän uupunut, tässä tapahtuu taas monen moista. Nyt pitää yrittää pitää fokus tässä hetkessä ja ehkä seuraavassa päivässä.

Nyt siis vielä viimeiset tavarat laukkuun ja huomenna aamulla 5:50 junalla Tampereelle.



[Share to Pinterest]

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Streptokokki A

Heipä hei!

Tällä viikolla meidän eloa tuli hankaloittamaan joku Streptokokki A. Ärsyttävä tyyppi. En käsitä mistä se tuli ja miksi se meille tuli. Aiheutti kyllä kovasti kurjaa oloa ja monta käyntiä terveyskeskuksessa.

Koko farssi alkoi maanantaina kun Iinalla tulehtui silmät ja valitteli korvaa. Istuttiin kolmisen tuntia terveyskeskuksen päivystyksessä ja saatiin Iinalle antibioottikuuri sisäisesti ja Aavalle antibioottitipat korviin. Homma alkoi helpottaa miltei välittömästi lääkkeet alotettua ja luulin jo tilanteen olevan ohi.

Kunnes. Torstaiaamuna luulin kuolevani. Edellisenä yönä alkoi kuume nousemaan niin, että tärisytti vaikka päällä oli untuvapeiton lisäksi villahuopa ja vielä päiväpeittokin. Kuumetta, kurkkukipua ja helvetillistä päänsärkyä...En todellakaan saanut vietyä lapsia dagikseen. Oli melkoinen helpotus kun mun isä tarjosi apuaan ja tuli ruokatunnilla meille. Teki tytöille aamupesut ja puki niille päivävaatteet, syötti niille lounasta ja hedelmiä, antoi antibiootit. Laittoi mulle buranaa ja panadol hottia. Piti autonsa lämpöisenä ja käski mun lähteä lääkäriin. Tarjoutui jopa pukemaan tytöt ja lähtemään mulle kuskiksi jos en yksin jaksa, mutta särkylääkkeet kohensi sen verran oloa, että sain puettua itseni ja lähdettyä terveyskeskukseen. Kiitos vielä iskä! <3

Terveyskeskuksessa olikin taas sitten sellaista palvelua, että huh huh. Hoitajan pakeille ja labran kautta kotiin. Vähän tyyliin "ei sulla mikään ole, meneppäis kotiin niistelemään". Iltapäivällä sieltä sitten soiteltiin, että äkkiä takaisin. Lääkäri mua odottaa. Tulehdusarvot huitelee kuulemma ihan missä sattuu. Eipä siinä, takkia vaan taas niskaan. Pikatesti nielusta paljasti sielä riehuvan Streptokokkia. Lääkäri silti taivutteli mun niskaa ja koko kroppaa ja laittoi riisumaan ja paineli mahaa. Kun mihinkään muualle ei sattunut, tuli antibiootit nielutulehdukseen ja käsky ottaa yhteys lääkäriin, jos oireet ei helpota huomattavasti kolmessa päivässä.

Perjantaina oma olo oli kohentunut jo sen verran, että pystyin taas havainnoimaan tyttöjen oloa ja eloa. Aavan korvasta valui nestettä. Ei kun taas soitto terkkariin ja saatiin aika hoitajalle. Miksi hoitajalle, vaikka meillä oli jo lääkitys päällä ja sen purevuutta tässä oli syytä epäillä? Eihän hoitaja voi ottaa kantaa lääkeasioihin? No, hoitajalle siis. Onneksi henkilökunta oli samaa, joka oli mun kanssa sählänny jo edellisenä päivänä, joten hieman kuin anteeksi pyydellen päästiin tällä kertaa tosi pikaisesti jonon ohi lääkärin luokse. Lääkäri vaihtoi Aavan korvatipat toiseen merkkiin. Kysyin, miltä maanantaina päivystyksessä otettu bakteeriviljely näyttää, mutta lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi sitä katsoa "koska ne tulokset on ihan eri järjestelmässä". 

No hitto, Aava kitisi koko eilisen, lauantaipäivän, ja tänään sain soittaa taas sinne terveyskeskuksen päivystykseen, koska tämä oman terveyskeskuksen lääkäri ei viitsinyt avata yhtä hiton tietokoneohjelmaa, josta olisi päässyt näkemään, että Aavassa jyllää myös Streptokokki A. Hän ei viitsinyt asiaa tarkistaa, vaikka kerroin itse saaneeni antibiootit angiinaan.

Tänään aamusta siis käytiin arvausterveyskeskuksessa saamassa Aavallekin V-Peniä. Selitin lääkärille koko meidän tämän viikon sairasteluhistorian ja kysyin, mitä tehdään kun Iinan antibiootit loppui jo tänään ja Aavalla vasta aloitetaan. Tämä sälli vaan pyöritteli silmiään ja meinas, että oireiden mukaan hoidetaan. Ei siis lainkaan osannut nähdä kokonaisuutta! Ei tajunnut, että jos yhden antibiootit loppuu, ennen kun toisen alkaa puremaan, on kierre valmis. Kun näin se vaan lapsiperheessä menee. Nuo sottapytyt kaivaa valuvaa korvaa, ja nenää ja suuta.
Piti oikein rautalangasta vääntää, että viisainta on kirjoittaa Iinalle nyt pari lisäpäivää antibioottia, että saadaan Aavan kuuri aloitettua ja Terolle huomenna nieluviljelyn tulokset (ja mahdollisesti kuuri aloitettua). Muuten me kaikki saadaan syödä ties kuinka monta kuuria perä jälkeen.

Kai se ymmärsi, kun resepti saatiin. Mutta kyllä vähän mietityttää, mitä ne sielä lääkiksessä puuhaa sen kuus vuotta. Outoa välinpitämättömyyttä ja kapeakatseisuutta. Tosin, noita ominaisuuksia ei kai ihmisestä saa kitkettyä paraskaan kolutus...

Sairastuvalta, moi! Meillä on nyt antibiootit. Sen lisäksi käytetään maitohappobakteereita kovasti
ja vaihdetaan hammasharjoja parin päivän välein.

Olispa hienoa, jos ystäväpiirissä olis joku lääkäri. Sellainen ihana perhelääkäri, joka voisi auttaa niin arkena kuin pyhänä. Sellanen fiksu tyyppi, joka tuntis meidän perheen, eikä olis mikään puusilmä. Jannina vois ehkä opiskella lastenlääkäriksi, jooko? Tai vaikka ihan yleislääkäriksi, se riittäis myös ihan mainiosti ;-)

Nyt me sanotaan heippa tolle Streptokokki A:lle! 


[Share to Pinterest]

lauantai 1. helmikuuta 2014

me&i -vaatekutsut

Kevät (sydämiin) tuli kun uusi me&i -mallisto saapui!

Mulla oli ilo ja kunnia päästä emännöimään vaatekutsut taas ihan ensimmäisten joukossa, eli malliston julkaisupäivänä. Vaatteista oli toki tullut ihan kivasti "maistiaisia" kuvien muodossa jo parin viikon ajan ennen varsinaista lanseerausta, mutta kyllä se vaan on hieno hetki päästä näkemään ja hypistelemään koko mallisto ihan tuoreeltaan. Ja täytyy sanoa, että kovasti oli edukseen vaatteet livenä. Vaikka kivoilta värit ja kuosit näyttivät kuvissakin, oli mallisto ihan oikeasti super-herkullisen värinen todellisuudessa. Nam!


Vieraita tuli tosi kivasti, vaikka aika moni olikin estynyt. Meitä taisi olla yhteensä himpun alle kymmenen naista ja muutamat ystävät laittoivat tilausta vaikka eivät päässeet paikan päälle. Tarjolla oli sipsiä ja kahvit kera mutakakun, kermavaahdon ja vadelmien. Lapsille tietysti mehua ja niitä prisnessakeksejä, joita ilman Iinan mielestä kutsuja ei voi kerta kaikkiaan järjestää :D
Noiden tarjoilujen kanssa voi kyllä päästä tosi helpollakin, varsinkin, jos ostaa jopa mutakakut valmiina ja vispaa niiden kylkeen vaan kermat. Me&i -kutsuilla pääasia on kuitenkin nuo vaatteet ja tarjoilut näyttelee vaan sivuosaa. Tällä kertaa helpotin kutsujen jälkisiivoamista käyttämällä tarjoiluissa kertakäyttölautasia ja lapsille kertakäyttökuppeja. Kahvikupit ja lusikat oli ihan perinteiset, ne kun ei kertseinä mun mielestä oikein kivasti toimi.

Jälkeen päin vasta hoksasin, että nyt olis ollu tuhannen taalan paikka tarjota kauden aloituksen ja 10-vuotisjuhlan kunniaksi vaikka (alkoholitonta) kuohuvaa ja pieniä cocktail-herkkuja...No jos vaikka sitten kun miikkari täyttää 20 vuotta! :D







Mä tilasin tytöille siniset kissatunikat (98/104 ja 122/128) ja vaaleanpunaiset kissapipot (koko 2 ja 3). Niiden kaveriksi Iinalle kruunuleggarit (110/116, oli tosi pitkän oloiset!) ja Aavalle kissataskuhousut (98/104). Nämä kissajutut oli söpöyden huipentumia ja luulen olevan malliston hittejä "tyttövaatteissa". Siksi siis napattiin nämä ensimmäisenä, ettei vaan sitten jäädä ilman. Syksyn mallistostahan esimerkiksi keltainen puputunika loppui kokonaan kovasti ennen kauden loppumista. Heräteostoksena otin Iinalle hippibussimekon (122/128), joka oli livenä niin kivan värinen, etten voinut vastustaa kiusausta...

Itselle en tilannut mitään, vaikka naisten mallisto on nyt mun mielestä parempi kuin koskaan. Kaihoisin mielin jäitin tilaamatta harmaan kiertyvän hameen, mustan collegekankaisen mekon (josta tulis takuulla mun lemppari!) ja ihanan mustan blaiserin. Katsotaan sitten maaliskuussa uudelleen, kun on talvilomareissu tehtynä, että onko varaa omiin ostoksiin vai ei.

Toimitusaika näissä ensimmäisissä tilauksissa on jopa kolme viikkoa johtuen siitä, että osa vaatteista ei vielä ole edes varastossa ja tietysti myös alkukauden ruuhka varmasti hidastaa toimituksia. Meillä on malttia odottaa - kaapissa on kyllä päällepantavaa :)

Me&i viettää tänä vuonna tosiaan 10-vuotissynttäreitään ja mallistoon tulee sen perinteisen "maaliskuisen lisäyksen" lisäksi pieniä eriä joitain "herkkuja", jotka ovat siis ikään kuin varsinaiseen mallistoon kuulumattomia ja esitellään muun muassa facebookissa ja sähköpostitse. Nyt on siis hyvä hetki käydä tykkäämässä me&i:n virallisista facebook-sivuista, jos mielii pysyä tietoisena uutuuksista ja uutisista. Jännää!

Ihana ihana uusi mallisto ja kivat kivat kutsut. Keväämmällä uudestaan - paljon jäi vielä tilattavaa :)

Kiitos Kati ja kiitos vieraat! <3

Niin ja kutsujen myynti ylitti 1000 euron rajan, eli saatiin taas aikaan Tähtikutsut! Wow, kiitos teille <3 Mä sain emäntänä lahjaksi kaksi valinnaista tuotetta ja päädyin kirsikanvärisiin polvihousuihin (jollaisia kaapista löytyy jo parit mustat, yhdet ruskeat ja yhdet valkoiset - ovat siis ihan parhaita!) ja ykköstasolta valitsin siilityynynpäällisen, vaikka vihreä hippibussiteepaita olis kyllä kans houkuttanu.
Suosittelen kovasti emännöimään kutsut! Se on ihan helppoa ja kivaa - ja tuleepahan siivottuakin ;-) 

Emännän eduista pääset lukemaan täältä. Vaasan alueella voin lämpimästi suositella esittelijäksi ihanaa Katia, jolla alkaa olemaan jo melkoiseti kokemusta. Hän on nimittäin yksi niistä harvoista meandi-myyjistä, joka on ollut Suomessa mukana ihan me&i:n alkuajoista lähtien!
 

[Share to Pinterest]