lauantai 8. helmikuuta 2014

Muutama tunti onnea

...ja euforiaa tuli koettua eilen iltapäivällä kun kuulin suoriutuneeni hierojan näyttötutkinnon viimeisestäkin osasta hyväksytysti. Sen verran kovassa prässissä oltiin taas oltu, että asiaa ei ensin oikein meinannut ymmärtää. Lisäksi oli vähän sellainen olo, että parasta pitää ihan matalaa profiilia, ettei kukaan vaan tule sanomaan arvioinnissa tapahtuneen virheen ja viemään pois multa tätä saavutusta.

Viimeistään Tampereen juna-asemalla alkoi hymy hiipiä kasvoille kun käytiin asiaa porukalla läpi. Juotiin oluset ja odoteltiin junia. Vähän oli ilmassa haikeuttakin; tällä upealla viiden henkilön porukalla ei tulla näkemään ihan hetkeen.

Minä ja Piia astuttiin kello neljän junaan ja saatiin kivat paikat ravintolavaunusta. Puolitoistatuntinen matka sujui kovin leppoisasti virvokkeita nautiskellen ;-) Seinäjoella heitettiin haikeat hyvästit ja mä jäin odottamaan jatkoyhteyttä Vaasaan. Viimeinen junamatka meni lapsia ikävöinen ja viinikin vaihtui veteen.

Asemalla mua oli vastassa mun äiti tyttöjen kanssa, koska Tero oli sovitusti takkakoulutuksessa (tai tuossa vaiheessa oli kai jo menossa koulutuksen jälkeiset riennot). Autossa mua odotti siis äitin lisäksi iloinen Iina ja kuumeinen Aava. Ja kun pelkkästää kuumeinen lapsi ei olis saanu mun fiiliksiä tarpeeksi laskemaan, vahvistettiin tilannetta oksentavalla lapsella. Jeps, Aava oksensi päällensä kesken kotimatkan. Kiva kiva, mä olin kuolemanväsynyt ja nyt mulla oli yksin hoidettavana vielä oksenteleva pikkuinen.

Kotiin päästyämme Aava nukahti mun syliin heti sen jälkeen kun olin antanut sille edelliseen tautiin määrätyn penisiliinin ja kuumetta laskevan Pronaxenin. Kun sain vuorattua Aavan sängyn isoilla pyyhkeillä ja peiteltyä yöunille, sekä hoidettua Iinan iltapesujen kautta sänkyyn, siivosin enimmät oksennukset haalarilta ja laitoin pesukoneen hoitelemaan homman loppuun.

Tässä vaiheessa juhlafiilikset oli muisto vaan. Väsyttikin sen verran, että jätin laukun odottamaan eteiseen reippaampaa purkajaa. Myös kuohuviinipullo sai jäädä korkkaamattomaksi.

Kun painoin pääni yhdeksän aikaan omassa sängyssä omaan tyynyyn, hymyilytti taas vähäsen :)
Mä tein sen! 
Musta tuli Koulutettu hieroja / Urheiluhieroja.

Ps. Yö meni hyvin. Mä nukuin kellon ympäri ja sain herätä ihanaan aamupalaan oman kullan tekemänä. Aavakin nukkui hyvin eikä enään oksentanu. Kuumeinen hän tosin on, mutta sen kanssa pärjäillään.


[Share to Pinterest]

2 kommenttia:

Kiitos kommentista! <3