sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Streptokokki A

Heipä hei!

Tällä viikolla meidän eloa tuli hankaloittamaan joku Streptokokki A. Ärsyttävä tyyppi. En käsitä mistä se tuli ja miksi se meille tuli. Aiheutti kyllä kovasti kurjaa oloa ja monta käyntiä terveyskeskuksessa.

Koko farssi alkoi maanantaina kun Iinalla tulehtui silmät ja valitteli korvaa. Istuttiin kolmisen tuntia terveyskeskuksen päivystyksessä ja saatiin Iinalle antibioottikuuri sisäisesti ja Aavalle antibioottitipat korviin. Homma alkoi helpottaa miltei välittömästi lääkkeet alotettua ja luulin jo tilanteen olevan ohi.

Kunnes. Torstaiaamuna luulin kuolevani. Edellisenä yönä alkoi kuume nousemaan niin, että tärisytti vaikka päällä oli untuvapeiton lisäksi villahuopa ja vielä päiväpeittokin. Kuumetta, kurkkukipua ja helvetillistä päänsärkyä...En todellakaan saanut vietyä lapsia dagikseen. Oli melkoinen helpotus kun mun isä tarjosi apuaan ja tuli ruokatunnilla meille. Teki tytöille aamupesut ja puki niille päivävaatteet, syötti niille lounasta ja hedelmiä, antoi antibiootit. Laittoi mulle buranaa ja panadol hottia. Piti autonsa lämpöisenä ja käski mun lähteä lääkäriin. Tarjoutui jopa pukemaan tytöt ja lähtemään mulle kuskiksi jos en yksin jaksa, mutta särkylääkkeet kohensi sen verran oloa, että sain puettua itseni ja lähdettyä terveyskeskukseen. Kiitos vielä iskä! <3

Terveyskeskuksessa olikin taas sitten sellaista palvelua, että huh huh. Hoitajan pakeille ja labran kautta kotiin. Vähän tyyliin "ei sulla mikään ole, meneppäis kotiin niistelemään". Iltapäivällä sieltä sitten soiteltiin, että äkkiä takaisin. Lääkäri mua odottaa. Tulehdusarvot huitelee kuulemma ihan missä sattuu. Eipä siinä, takkia vaan taas niskaan. Pikatesti nielusta paljasti sielä riehuvan Streptokokkia. Lääkäri silti taivutteli mun niskaa ja koko kroppaa ja laittoi riisumaan ja paineli mahaa. Kun mihinkään muualle ei sattunut, tuli antibiootit nielutulehdukseen ja käsky ottaa yhteys lääkäriin, jos oireet ei helpota huomattavasti kolmessa päivässä.

Perjantaina oma olo oli kohentunut jo sen verran, että pystyin taas havainnoimaan tyttöjen oloa ja eloa. Aavan korvasta valui nestettä. Ei kun taas soitto terkkariin ja saatiin aika hoitajalle. Miksi hoitajalle, vaikka meillä oli jo lääkitys päällä ja sen purevuutta tässä oli syytä epäillä? Eihän hoitaja voi ottaa kantaa lääkeasioihin? No, hoitajalle siis. Onneksi henkilökunta oli samaa, joka oli mun kanssa sählänny jo edellisenä päivänä, joten hieman kuin anteeksi pyydellen päästiin tällä kertaa tosi pikaisesti jonon ohi lääkärin luokse. Lääkäri vaihtoi Aavan korvatipat toiseen merkkiin. Kysyin, miltä maanantaina päivystyksessä otettu bakteeriviljely näyttää, mutta lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi sitä katsoa "koska ne tulokset on ihan eri järjestelmässä". 

No hitto, Aava kitisi koko eilisen, lauantaipäivän, ja tänään sain soittaa taas sinne terveyskeskuksen päivystykseen, koska tämä oman terveyskeskuksen lääkäri ei viitsinyt avata yhtä hiton tietokoneohjelmaa, josta olisi päässyt näkemään, että Aavassa jyllää myös Streptokokki A. Hän ei viitsinyt asiaa tarkistaa, vaikka kerroin itse saaneeni antibiootit angiinaan.

Tänään aamusta siis käytiin arvausterveyskeskuksessa saamassa Aavallekin V-Peniä. Selitin lääkärille koko meidän tämän viikon sairasteluhistorian ja kysyin, mitä tehdään kun Iinan antibiootit loppui jo tänään ja Aavalla vasta aloitetaan. Tämä sälli vaan pyöritteli silmiään ja meinas, että oireiden mukaan hoidetaan. Ei siis lainkaan osannut nähdä kokonaisuutta! Ei tajunnut, että jos yhden antibiootit loppuu, ennen kun toisen alkaa puremaan, on kierre valmis. Kun näin se vaan lapsiperheessä menee. Nuo sottapytyt kaivaa valuvaa korvaa, ja nenää ja suuta.
Piti oikein rautalangasta vääntää, että viisainta on kirjoittaa Iinalle nyt pari lisäpäivää antibioottia, että saadaan Aavan kuuri aloitettua ja Terolle huomenna nieluviljelyn tulokset (ja mahdollisesti kuuri aloitettua). Muuten me kaikki saadaan syödä ties kuinka monta kuuria perä jälkeen.

Kai se ymmärsi, kun resepti saatiin. Mutta kyllä vähän mietityttää, mitä ne sielä lääkiksessä puuhaa sen kuus vuotta. Outoa välinpitämättömyyttä ja kapeakatseisuutta. Tosin, noita ominaisuuksia ei kai ihmisestä saa kitkettyä paraskaan kolutus...

Sairastuvalta, moi! Meillä on nyt antibiootit. Sen lisäksi käytetään maitohappobakteereita kovasti
ja vaihdetaan hammasharjoja parin päivän välein.

Olispa hienoa, jos ystäväpiirissä olis joku lääkäri. Sellainen ihana perhelääkäri, joka voisi auttaa niin arkena kuin pyhänä. Sellanen fiksu tyyppi, joka tuntis meidän perheen, eikä olis mikään puusilmä. Jannina vois ehkä opiskella lastenlääkäriksi, jooko? Tai vaikka ihan yleislääkäriksi, se riittäis myös ihan mainiosti ;-)

Nyt me sanotaan heippa tolle Streptokokki A:lle! 


[Share to Pinterest]

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi dam, ei kuulosta ollenkaan kivalta :/ Tuollainen perhelääkäri on aivan huippu, mun miehen sisko hoitaa meillä sitä virkaa, ja miljoonat kerrat saanut kiittää kotitohtoria neuvoista.

      Mä kerrankin aktivoiduin, ja tein yhden haasteen. Haastoin siinä samassa sitten myös sut :)

      Poista
    2. Kiitos Emma haasteesta! Vastailen pikimmiten :) Ihanaa, kun bloggaat taas <3

      Poista

Kiitos kommentista! <3