keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Saattelemassa mummia

Mun mummi alkaa olemaan jo ihan hirveän väsynyt. Alkaa olla aika siirtyä eteenpäin.

Mä kävin eilen saattelemassa mummia. Istumassa sängyn vieressä, halaamassa, silittämässä hiuksia ja pitelemässä kädestä.

Mummi sanoi mulle viisaita asioita. Kertoi kunka tärkeä olen. Toivoi meille kaikkea hyvää ja muistutti pukemaan hyvin. Lähetti tytöille terveisiä.

Mä en osannu sanoa paljon mitään viisasta. Kerroin vaan kuinka ikävä mun tulee ja kuinka paljon rakastan. Toivoin voimia ja yritin lohduttaa.



Mikään aika ei riitä kertomaan, miten paljon rakastan. Kuinka paljon olen saanut.
Mikään aika ei riitä kysymään niitä kysymyksiä, jotka vielä haluaisin kysyä.

Lähtiessä oli pakko vielä kävellä takaisin huoneen ovelle ja huikata:

Mä rakastan sua mummi. Me nähdään vielä!
Ehkä sairaalassa, ehkä jossain muualla. Mulla on niin niin surullinen olo, mutta jotenkin rauhallinen.

 
[Share to Pinterest]

6 kommenttia:

  1. Voih..täällä tippa linssissä.. :( Kaunis postaus! <3

    Mua niin surettaa kun oma paappani lähti niin yllättäen, se oli shokki - täynnä elämää, kihloihinkin meni ja suunnittelivat häitä. :( Siinä jäi hyvästit sanomatta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä äärettömän kiitollinen omasta puolestani, että mummin syöpä on todellakin antanut aikaa hyvästeille. Toisaalta, mummin kannalta tämä ei mene todellakaan helpoimman kautta.
      Kaikessa on puolensa. Menettäminen on kamalaa <3

      Anyway, hyvää vappua teille Pieni Lintu :)

      Poista
  2. Voi hali....mulla on niin tuoreessa muistissa, kun omani vuosi sitten hyvästelin :`( Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanotto teidän kaikkien suureen suruunne <3
    Täällä itku jo pelkästään tuosta kuvan näkemisestä. En ole blogissasi hetkeen vieraillut. Oma Mummini nukkui pois kesäkuussa, puhelimestani löytyy hyvin samanlaisia kuvia ja viimeiset tunnit olin paikalla. Rakkautta, halit. Muistot säilyy aina. - K

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3