perjantai 4. huhtikuuta 2014

Talo Salo: Pohjakuva



Aloitan sarjan Talo Salo, jossa käyn läpi meidän taloa huone huoneelta. Ajatuksena oli tehdä tämä jo aiemmin, mutta kun viime syksynä laitettiin talo myyntiin, kuvittelin meidän tästä lähtevän niin liukkaasti, ettei tällaista sarjaa kannata edes aloittaa. Nyt kun näyttää siltä, että me tässä vielä kovasti asumme myös tulevaisuudessa, laitetaan homma käyntiin.

Tässä ensimmäisessä osassa esittelen pohjakuvan ja höpisen yleistä talosta.



Kun mietimme talon materiaalia, pyörittelimme massiivihirren ja siporexin välillä. Halusimme ehdottomasti valita materiaalin, joka ei kaipaa erillistä lämmöneristettä. Tällaisten talojen etuja ovat kosteus- ja muiden rakennusfysikaalisten riskien vähäisyys. Valinta osui lopulta siporexiin ja toimittajaksi valitsimme Jämerän. Valinta on osoittautunut hyväksi, vaikkakin kalliiksi. Kivitalon rakentaja joutuu ostamaan monia sellaisia työvaiheita alan ammattilaisilta, jotka puurakenteisessa talossa hoituisi näppärältä rakentajalta itseltään. Esimerkiksi sisä- ja ulkorappaukset olivat aika suolaisen hintaisia, eikä niitä ollut mitään mahdollisuutta tehdä itse. Lisäksi talon lopullisiin kustannuksiin ei osattu lainkaan varautua. Onneksi sentään saatiin rahoitusta sitä mukaa, kun tarvetta oli.

Meidän onneksemme Jämerällä työskenteli tuohon aikaan arkkitehti Juha Koivusalo, jonka ansiosta saimme ihan oikeasti meille täydellisen talon. Juha tulkitsi hienosti meidän tarpeita sekä tyyliä ja sai puristettua tosi kompaktiin pakettiin kaiken tarvittavan, eikä silti tilantunnusta tai avaruudesta tarvinnut kärsiä. Kaikki 133,5 neliötä ovat jokapäiväisessä käytössä (paitsi pikkuvessa), mutta mitään ei puutu. Minä tallaisena funktionalistina arvostan sitä, ettei siivottavia neliöitä ole yhtään ylimääräisiä. Lisäksi jokainen neliö maksaa rakentaa ja lämmitää, joten senkin puolesta hukkaneliöt haluttiin minimiin. Oikeastaan pärjättäisiin jopa vaan kahdella makkarilla kun tytöt nukkuvat ja leikkivät yhdessä, mutta tilanne tosin saattaa muuttua pikaisestikin...

Ilmansuuntien suhteen talo on juuri passeli tälle etelärinnetontille. Oleskelutilat isoine ikkunoineen avautuvat etelään, samoin piha. Pohjoisenpuolelle taas jäävät makuuhuoneet ja kylpyhuone pienempine ikkunoineen. Etelänpuolen räystäs on mitoitettu fiksusti niin, että syksyllä, talvella ja keväällä kun aurinko paistaa alempaa, pääsee auringonvalo sisälle lämmittämään. Kesällä kun aurinko paistaa ylempää, on räystäs niin pitkä, että se varjostaa kivasti, eikä huoneilma nouse juuri koskaan liian lämpimäksi.

Sisustukseen valittiin kestäviä, turvallisia ja ajattomia materiaaleja. Parketti on paksua kanadanvaahteraa ja sen voi hioa moneenkin kertaan. Kosteudelle alttiisiin paikkoihin laitettiin mustaa graniittia. Samaa materiaalia on myös keittiön tasot. Lattioissa kiiltävä musta paljastaa helposti lian ja on siten koluarvosanalla arvioituna kasin arvoinen, mutta keittiön tasoissa materiaali on täysi kymppi. WCssä ja kodinhoitohuoneessa tasot ovat massiivipuuta. Haluttiin suosia pinnoissa luonnonmateriaaleja. Hanat, pytyt, lavuaarit ja jopa poreallas ovat kaikki suomalaisilta valmistajilta. Paitsi, että näin saatiin hyvää laatua ja kaunista muotoilua, on tulevaisuudessa niihin mahdollista saada tarvittaessa varaosia, eikä koko kalustetta tarvitse vaihtaa.

Mitä tekisin toisin
  • maalämpö, nyt lämmitetään vesikiertoisesti sähköllä
  • viinikaapin tilalle pakastin
  • pienempi poreallas
  • ruokailutilaan parkettia
Mikä meni nappiin
  • värivalinnat (tai värittömyysvalinnat)
  • tapetittomuus
  • hyvät säilytystilat
  • tilantuntu
  • valoisuus 
Tällaista meillä, seuraavaksi käydään huoneiden kimppuun tarkemmin. Mistä huoneesta kirjoittelisin ensimmäiseksi?

     
     


[Share to Pinterest]

4 kommenttia:

  1. Keittiöstä:))terv.Tuula

    VastaaPoista
  2. Yli ihana talo teillä. Voi kun olisi paljon rahaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ...sitä rahaa mekin toivotaan ;)

      Poista

Kiitos kommentista! <3