lauantai 31. toukokuuta 2014

Summer Slim - tuloksia näkyy

Heippa!

Nyt on pian täynnä 7 viikkoa slimmailua ja olo on hyvä. Vaaka näytti eilen aamulla 75,8 kiloa. Jes jes jes! Se on 300 grammaa vaille -5 kiloa siitä kun aloitettiin. Toivottavasti saan tuon 300 grammaa tiputettua sunnuntaiaamuun mennessä.

Muutos näkyy myös peilistä ja mikä parasta, vaatteista. Löysin kaapista just kahdet kivat farkut, jotka taas mahtuu päälle. Edelleen kiusana on löysä löllykkä tuossa navan ympärillä, mutta on sekin kovasti pienentynyt. Sen kun sais häviämään ja käsivarsistakin vois vielä kaventua.

Tahti muutoksessa on ollu mun mielestä sopiva. Energiaa on riittänyt, enkä koe menettäneeni mitään. Tarpeen tullen olenkin luistanut annetuista ruokaohjeista. Vappuna ja äitienpäivänä ravintolassa tuli syötyä muutakin kun sallittua. Myös punaviiniä oon juonu silloin tällöin lasillisen. Mökillä on mennyt muutama olut. Keskiviikkona söin pienen palan mutakakkua miehen synttäreiden kunniaksi ja eilen vielä jatkettiin samalla teemalla ravintolassa ruokaillen. Pääasiassa syömiset on mun kohdalla kuitenkin muuttuneet kovasti. Koskaan en varmasti ole syönyt näin paljon marjoja ja vihanneksia, vaikka salaatin ystävä olenkin aina ollut. Rasvan käyttö on myös vähentynyt radikaalisti. Hedelmät menee edelleen vähän nihkeästi, ne ei vaan ei taida olla mun juttu. Mun uusia herkkuja on mustat viinimarjat ja pienet kirsikka- ja luumutomaatit.


Innolla siis eteenpäin ja kohti tavoitteita!

Juhannukseen mennessä toivon painon olevan 73 kiloa. Siitä vielä sitten yritän nipistää hissukseen lähelle tasalukua, eli 70 kiloa. Tänään mä olen viettämässä merihenkistä päivää Uumajaan risteillen vaasalaisten bloggaajien kanssa Wasalinen tarjoamana. Toivottavasti reissu ei tuo kovasti takapakkia puntarin lukemiin :D


[Share to Pinterest]

torstai 29. toukokuuta 2014

Popples


Kuka muistaa Popplekset? Ne oli pop joskus 80-luvun lopussa.
Värikkään nallen sai sullottua palloksi - nerokasta :D Mulla oli tuo vihreä ♥


[Share to Pinterest]

Rikkaus vai riippa?

Tapahtui eräänä päivänä eräässä hoitolassa:

Asiakas astui sisään ja oli tulossa hierottavaksi. Hänen hierojansa toivotti tervetulleeksi ja oli viemässä hoitohuoneeseen, kun asiakas alkoi vaatimaan palvelua ruotsin kielellä. Asiakas osasi kyllä suomeakin, mutta periaatteesta halusi palvelun äidinkielellään. Kaikkien epäonneksi hoitolan viidestä hierojasta juuri tämä kyseinen ei osannut muutamaa sanaa enempää ruotsia. Asiakkaalle tarjottiin tulkkausta hoidon alkuun ja loppuun ja selitettiin kuinka hoitotilanteessa yleensäkin pyritään olemaan hiljaa ja antamaan asiakkaalle mahdollisimman kokonaisvaltaisesti rentouttava kokemus. Ei käynyt.

Sekä asiakas, että hieroja poistuivat paikalta pahoilla mielin. Asiakas ei saanut hierontaa ja hieroja ei saanut ansiotaan.

Ihan oikeasti. Asiakas kieltäytyi mahdollisesti elämänsä parhaasta hieronnasta vain siksi, ettei periaatteesta halunnut puhua suomea muutamaa sanaa.

Onko tämä sitä rikkautta, jota usean kielen taitaminen tarjoaa?

Kaksikielisyys on upea juttu silloin kun sitä osaa käyttää taitavasti ja sukkuloida kielestä toiseen tilanteen mukaan. Tuollainen periaatteen vuoksi tietyn kielen vaatiminen on ihan naurettavaa, lyhytnäköistä eikä palvele ketään.

Tässä vähän kieltä!
Tuo pikkuinen suu saa toivottavasti sujuvat kaksi kieltä ja
hyvän sydämen käyttää taitavasti suun osaamia kieliä <3

Mainittakoon vielä, että tuo eräs hoitola palvelee asiakkaitaan mielellään suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Niin hyvin kun pystyy. Henkilökunnan kielitaito on vaihtelevaa, mutta melkein kaikki pystyvät palvelemaan asiakkaat kahdella kotimaisella kielellä.

Kunnat ja valtio on velvoitettu tarjoamaan palvelunsa kummallakin kotimaisella, mutta mikään ei velvoita yksityisiä yrityksiä mihinkään kieleen. Jos asiakkas siis haluaa palvelua vain ruotsinkieliseltä tai tummatukkaiselta tai vähintään 160-senttiseltä tai mieheltä tai naiselta tai nuorelta tai tuoksuttomalta tai mitä nyt ikinä, hänen kuuluu esittää toive ennakkoon.

Onneksi suurin osa asiakkaista ja suomenruotsalaisista on fiksua ja ihanaa porukkaa!


[Share to Pinterest]

tiistai 27. toukokuuta 2014

Kuka (muka) käy Lidlissä?

Rakas aviomieheni tykkää Lidlistä. Sieltä saa hänen ilokseen kaikkea erilaista. Kuten jugurtteja, rahkoja, makkaroita ja pakastepizzoja, joita muista kaupoista ei saa. Mä en tykkää noista (paitsi tietty pizzasta, joka on nyt kiellettyjen listalla). Enkä mä tykkää erilaisestakaan.

Mun mielestä asioiden pitää olla tuttuja ja turvallisia. Sellaisia hyväksi havaittuja. Kyllä te tiedätte. Jos ruokapöydästä löytää hyvän paikan, josta on hyvät näkymät, niin miksi istua johonkin muualle. Siinä toisella paikallahan saattaa sitä paitsi olla jonkun muun jättämät muruset. Tai jotain. Tietysti tuttuun ja turvalliseen luottaessa saattaa menettää jotain vielä parempaa. Mutta eikös se vanha sanontakin kuulu: "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa".

No, takaisin Lidliin.

Me ollaan nyt käyty pariin kertaan Lidlissä ostoksilla edullisempien hintojen toivossa. Edullisuus on kyllä toteutunut. Ollaan saatu kolme täyttä kassillista ruokaa 60 eurolla! Prismassa ei olla varmaan koskaan päästy samaan. Mutta. Prismassa melkein kaikki meidän ostokset on luomua. Sieltä tulee ostettua myös pesuaineita, vaippoja, ynnä muuta sellaista kallista, jota tuolla Lidlin keikalla ei hankittu. Väitinkin Herra Salolle, että ostoskassit ei mitenkään ole vertailukelpoisia. Meni pari päivää, ja Yle julkaisi vertailun eri ruokakauppojen välillä. Lidl oli halvin.

Salot ostoksilla Lidlissä

Pitäiskö nyt siis alkaa käymään ahkerasti Lidlissä? Mä en kyllä halua. Niiden raejuusto oli pahaa ja luomumaito oli ihan hirveetä - koko perheen mielestä. Muutenkin luomutuotteita oli tosi surkeasti. Niitä erilaisia jugurttejakaan en halua meidän jääkaappiin. Tytöt on nimittäin niistä yhtä innoissaan kun isänsäkin. Sillä erotuksella, että tytöt availee kaikki purkit ja maistelee, muttei kuitenkaan syö niitä. Raivostuttavaa! Lidlistä puuttuu lisäksi monta tuotetta, kuten suomalaiset marjat ja luomulihat, jotka joutuu kuitenkin hakemaan jostain muusta kaupasta.

Ettei nyt aivan mene haukkumiseksi, niin on Lidlissä hyvääkin. Esimerkiksi avokadopussissa oli pieniä söpöjä avokadoja, joista kaikki olivat täydellisen hyviä. Kypsyivät pehmeiksi parissa päivässä, muttei menny silti yli. Loistavaa, vastaavaa en ole aiemmin kokenutkaan. Myös pienet punaiset paprikat muovirasiassa tuntuivat tosi edullisilta ja olivat hyviä. Ostoskärryt ja myymälän sopiva koko oli hyviä. Paistopisteen tuoksut saavat erityismaininnan ja mikä parasta, se eurooppalainen tunnelma. Ihan kun olis vähän etelämpänä ostoksilla. Tulee aivan lomafiilis. Matalat hyllyt, eksoottiset tuoksut ja värikkäät ihmiset. Tykkään!

Lidlissä voikin mainiosti käydä tunnelmoimassa ja leikkiä olevansa vaikka Kreikassa. Ostaa samalla vähän vihanneksia, kivennäisvettä ja muutaman tarjoustuotteen. Perushankinnat täytynee tehdä jatkossakin Prismassa ja S-marketissa. Onneksi sieltä saa sentään sitä booonusta, ja kerran vuodessa hurjat osingot :D

Käytkö Lidlissä? Mitä sieltä kannattaa ostaa?

Yhä useampi suomalaisperhe kuulemma tekee ostoksensa Lidlissä. Viime vuonna Lidlin markkinaosuus oli noin 6,6 prosenttia, eli aika vähäsen silti. Kasvua edellisvuodesta oli 1,1%.



[Share to Pinterest]

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ensimmäinen mökkiyö



  











Me oltiin vihdoin ensimmäistä kertaa mökillä yötä! Viime kesänä mökin keskeneräisyys esti yöpymiset ja tänä keväänä viileät ilmat ovat olleet esteenä. Mökillä on kyllä kamiina, mutta siinä ei ole vielä piippua. Lämmittäminen on siis ollut mahdotonta. Toki yöpyminen olis ollu mahdollista, jos olis ollu oikein kova tahto ja sissihenkeä, mutta kun mökiltä ajelee kotiin parissakymmenessä minuutissa, on lasten kanssa vaan ollu helpompi vaihtoehto tulla kotiin nukkumaan.

Mutta eilen siis jäätiin yöksikin mökille ja oli kyllä ihanaa. Iltapesut tehtiin terassilla. Lämmitetty sadevesi toimi loistavasti helteisessä illassa nyt kun hyttysiä ei vielä ole. Saunan puuttuminen asettaa kyllä vähän haastetta jatkossa. Lapset nukahti yllättävän hyvin (alle tunnissa), vaikka jännitystä olikin ilmassa. Minä ja Herra Salo nautiskeltiin kesäillasta pirttipöydän ääressä ja pihassa kävellen. Kuunneltiin radiosta Leijonien peliä, katseltiin merelle, juotiin oluset ja tutkittiin merikortteja. Just sitä, mitä mökillä kuuluukin.

Herra Salo toivoo kyllä tv:täkin mökille, mutta mä en sitä kyllä ainakaan vielä illalla kaivannut. Aamulla se tosin olis ollu näppärä lapsenvahti, siinä kohtaa kun tytöt alkoi pongahtaa sängystä ylös ekan kerran viiden aikaan. Meitä aikuisia tietysti väsytti. Sänky tuntui aavistuksen pieneltä, oli kuuma kunnes tuli kylmä. Aava oli herättänyt isäänsä yöllä kun vaippaan oli tullu löysät (fiksu tyttö, kun ei alkanut äitiänsä kiusaamaan!). Aavan maha oireili jo eilen ja tänäänkin vielä. Ensin ajattelin johtuvan helteestä ja siitä hillittömästä määrästä pillimehuja, jotka tytöt eilen joivat. Mutta kun Aava tänään oli jotenkin itkuinen ja alkoi valittamaan korviaankin, tajusin tilanteen. Korvatulehdus. Taas. Huomenna yritetään saada aikaa Mehiläiseen Aavaa aiemminkin hoitaneelle korvalääkärille. Vähän kurjan lopun sai kiva viikonloppu.

Lisää helteitä kiitos! Mökillä on kiva yöpyä(kin).



[Share to Pinterest]

torstai 22. toukokuuta 2014

Kiva setti Lindexistä




Eilen käytiin GW-galleriassa ostoksilla. Iinalle hankittiin 3/4-pituisia leggareita, parit shortsit, t-paitoja ja huppari. Ettei Aava olis jääny ihan ilman, nappasin Lindexin kassajonosta hänelle "vauvaosastolta" hauskan lintusetin. Suurin koko oli 86, mutta uskalsin sen meidän laiheliinille ottaa, vaikka Aava käyttääkin nyt kokoja 92 tai 98/104. Meneehän tunika t-paidasta ja housut capreista jos sikseen. Hinta koko setille oli 9,90!

Tänään tytöt halusi tietysti pukea uutta päälle ja tukaanipaita pöksyineen osoittautui hurmaavaksi yhdistelmäksi! Housut on ihan nilkkamittaiset ainakin näin ennen pesuja, mutta eipä haittaa, vaikka vähän pesussa kitsahtaisivat.

Nythän on kesä!

Mä oon tyttöjen kanssa tänään vapaapäivällä ja meinataan laittaa pihaa ja kotia kuntoon. Illaksi taidetaan ampaista mökille. Huomenna ja lauantaina mulla on taas töitä.

[Share to Pinterest]

tiistai 20. toukokuuta 2014

Päivä vain ja hetki kerrallansa












Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Mummin hautajaiset oli viime perjantaina. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Luonnon herääminen toi outoa kontrastia luopumisen hetkellä. Tilaisuus oli kaunis ja koskettava. Herkkä eikä yhtään pröystäilevä. Sellainen meidän mummin näköinen. Mun itkulle ei meinannut tulla loppua ja nenäliinat loppuivat odotettua aiemmin. Tytöt käyttäytyivät kiltisti ja oli puettu kauniisti. Mummi olis ollu meistä ylpeä. Rovasti Sinikka Laine puhui lohdullisesti ja viisaasti niin kappelissa kun muistotilaisuudessakin. Hän antoi aikaansa ihanasti myös Iinalle ja Aavalle ja vastaili Iinan mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Iina oli selkeästi vastauksiin tyytyväinen, muttei ole vieläkään paljastanut, mitä heidän "palaverissaan" keskusteltiin.

Hautajaispäivä oli raskas, mutta toi tietyllä tavalla myös lohdutusta. Oli hyvä olla omien kanssa. Muistella ja surra yhdessä.
[Share to Pinterest]

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Summer SLIM kuulumisia

Heips!

Viime sunnuntaina viikkokatsaus slimmailujen osalta jäi tekemättä. Kirjoittamiset unohtui, mutta muuten hommat rullaa projektin kanssa. Mun paino oli maanantaiaamuna, eli 4 viikon jälkeen aloituksesta 78 kiloa. Paino on pudonnut nyt yhteensä 2,5 kiloa. Tämä on sellainen paino, jonka hyvin muistan ja joka mulla on ollut useasti tässä tyttöjen syntymän jälkeen. Tässä painossa vaatekoko 42/44 (jota mulla on kaapit täynnä) on just sopiva eikä kiristele liikaa. Ylimääräistä on kuitenkin kovasti ja vaatteissa joutuu edelleen valitsemaan mahan seudulta väljiä vaatteita, ettei maharöllykkä olis tyrkyllä. 

Viime viikolla palasin ruotuun syömisten kanssa ja treeniäkin tuli tehtyä. Kävin jopa juoksemassa. Ja se kuulkaa sujui paljon paremmin kun osasin toivoakaan! Toki meno oli sellaista hölkän ja kävelyn vuorottelua, mutta huomattavasti enemmän hölkkäilin kun kävelin.

Vähän juosemisen aiheuttamaa euforiaa söi liian pienet lenkkarit. Raskaudet on näköjään saanu mun jalat "kasvamaan" sen verran, että isovarpaat oli hellänä vielä parinkin päivän päästä.

Mun ihana äiti lupas mulle tosiaan synttärilahjaksi uudet juoksukengät ja eilisen sekoilun jälkeen, astelin tänään kauppaan, jossa todella osataan kenkämyynti. Vaasan Sportiasta sain tosi hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Ja niin kamalan keltaiset juoksukengät, ettei mitään rajaa! Melkein hylkäsin myyjän suositteleman Niken mallin värin takia, mutta taivuin kuitenkin, kun eihän näitä pidetä kun juostessa. Vaan mitä vielä! Tänään oon kävelly näillä popoilla koko iltapäivän kotona ja kun lähdin kirpparille ja mun vanhempien luo hiustenleikkaukseen, oli uudet juoksukengät tiukasti jalassa. Tietysti.

Nike Lunarglide

Lämpimästi suosittelen Sportiaa, mikäli olet vailla uusia juoksukenkiä. Tai mitä vaan. Sportiassa on nimittäin ihan järjettömän hyvät valikoimat vaatteita ja varusteita miehille, naisille ja lapsille. Niin urheiluun kun vapaa-aikaan. Henkilökuntakin on ystävällistä ja hyvin palvelevaa. Seuraavaksi mä sijoitan juoksuhousuihin, sellaisia mulla ei vielä koskaan ole ollutkaan.

Etten mä nyt kuitenkin salaa näistä vähän tykkäis ♥

Jos huomenna vaikka pääsis testaamaan näitä varsinaisessa tarkoituksessaan ;) Tänään ilta venähti aivan liian myöhälle. Hyvä päivä. Mä sain päheet kengät ja uuden kevyen kevättukan. Kiitos äiti!



[Share to Pinterest]

maanantai 12. toukokuuta 2014

Että semmonen (syntymä)päivä

Aamu alkoi heti loistavasti. Aava ei halunnutkaan syödä mustikkarahkaa vaan pyysi puuroa. Puuro oli ehdoton ei siinä vaiheessa kun sain nostetua sen pöytään. Aava olisi halunnut muumi-mukista juomaa. Viimeaikoina on tullut sen verran paljon sirpaleita, että tarjosin vettä muovimukista. 32-vuotissynttäreitten aamuna sain siis onnittelulaulun sijaan 20 minuutin huutokonsertin. Musiikkia kai tuokin on. Mua murehditutti kun jouduin viemään dagikseen lapsen, joka ei ollut syönyt eikä juonut mitään.

Autossa kyyneleet nousi silmiin ja itku tarttui kurkkuun, kun tajusin, että juuri tähän aikaan myöhäisaamulla mummi tapaa soittaa onnentoivotukset. Niin, että on varmasti ensimmäisten joukossa, mutta kuitenkin niin, ettei herätä tai häiritse aamutoimien aikaan. Aivan saatoin kuulla mummin äänen. Tiesin juuri ne sanat ja äänenpainot, jotka mummi olisi sanonut onnitellessaan.

Työmatkalla pysähdyin Olympia-korttelin Siwaan. Auton saa näppärästi ihan oven eteen ja kauppakin on niin pieni, että päivän eväät saa ostettua alle viidessä minuutissa. Ulos kaupasta ja apukuskin puolen ovi auki. Olin juuri laskemassa tonnikalasalaattia, mustikkapussia ja maitorahkaa penkille, kun tajusin sen olevan mustaa ja hienoa nahkaa. What! Meidän autossa on kulahtaneet plyyssipenkit...Ei ihan ollu oma auto. Tarjosin hyvät naurut takanani seisovalle taxikuskille ja hänen asiakkaalleen.

Töissä ensimmäinen asiakas oli varannut netin kautta parafiinihoidon käsille. Onneksi mun äiti oli asian huomannut ja kiirehtinyt jo yhdeksäksi hoitolaan laittamaan parafiinikattilaa päälle. Onnettoman vähän oli parafiini silti ehtinyt sulaa ja jouduttiin tekemään kaiken maailman kikkailut, että sain hoidon tehtyä. Aikataulu lähti heti heittämään vintturalleen ja tänään on ollu koko ajan liian vähän aikaa töiden valmisteluihin ja siivoiluihin. Yhden asiakkaan kun sai ovesta ulos sai jo seuraavan kanssa aloittaa. Lisäksi poltin inhottavasti kämmentä, kun lorottelin liian kuumaa öljyä kädelleni öljykynttilähieronnassa.

Dieettikin taitaa toimia hitokseen hyvin, kun yksi tuttava vuosien takaa kävi Day Spassa lahjakorttiostoksilla ja siinä rupatellessa jotain meidän lapsista, totesi että mukava kun meille on lisää tulossa. Oli toka kerta kun tuon koen. Ekalla kertaa olin Euromarketin kassalla kun eräs meidän kanta-asiakas (mies) jotain sekoili. Silloin ei todellakaan ollut mitään, minkä olisi voinut sekoittaa vauvamahaan. Nyt tilanne on vähän toinen. Silti. Syytän vähän meidän työtakin mallia...


Töistä tullessa oli kyllä ihana tulla siivottuun kotiin, jossa odotti herkullinen ruokakin. Herra Salo ja tytöt halusi mua ilahduttaa. Iina oli lisäksi tehnyt dagiksessa mulle hienon synttärikortin, jossa luki, että se mua rakastaa ♥ Mun äiti lupas viedä mua huomenna töiden jälkeen viinilasilliselle ja tapakselle Pinchoon. Samalla käydään kuulemma ostamassa mulle uudet juoksulenkkarit. Jes!

Semmonen päivä tänään. Sanoisin, ettei oikein hyvä, kaikista hyvän syntymäpäivän toivotuksista huolimatta. Mutta hei, näin se vaan menee - loppua kohden onneksi parani. Joskus sujuu, toisinaan ei.

Huomenna päivä uusi! Kiitos kaikille mua muistaneille ♥

Nyt sais antaa kullan arvoisia vinkkejä juoksukenkien suhteen. Mun vanhat lenkkarit on ajalta ennen lapsia ja nyt ne on niin pienet, että isovarpaat tulee tosi kipeiksi. Raskaudet on tainnu vähän "pidentään" mun jalkaa.


[Share to Pinterest]

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Vajaa äitienpäivä







Tänään sain herätä kahvin tuoksuun - ihan niin kuin melkein jokaisena viikonloppuaamuna. Herra Salo arkihemmottelee mua tekemällä aamupalan viikonloppuisin, koska hän herää luonnostaan aikaisemmin ja mulla taas unta aina riittäis. Arvostan!

Tytöiltä sain lahjaksi hienot kortit ja Iina oli istuttanut suloiseen pikkuruiseen ruukkuun orvokin. Tai orvokki siitä kuulemma on tulossa, nyt näkyy vasta vihreää ja mun floristitaidoilla ei kasvin laatua siitä pysty päättelemään. Aava antoi helisevän paketin, josta paljastui säpäleiksi mennyt kahvikuppi. Kuppia oli maalattu hirmuisen taiteellisesti ruskealla ja keltaisella. Vähintään yhtä taiteellisesti kuppi oli ottanut kuulemma osumaa eteisen lattiaan ja tuloksena oli kahtia jakautunut astia ja muutamia pikkulohkareita. Iina teki aikoinaan ihan saman tempun...

Äitienpäivälounaalla käytiin Il Bancossa mun äidin ja isän kanssa. Oli herkullista ja ihan mukavaakin. Ihan niin juhlaviin tunnelmiin ei silti päästy, mitä äitienpäivä ja mun huominen syntymäpäivä olis voinu tuoda. Meiltä puuttuu nyt äiti ja mummi.

Koska ruokailut hoidettiin lasten aikataulun mukaan, eli puolenpäivän kattauksessa, oli iltapäivällä hyvää aikaa ajella mökille. Herra Salo naputteli viimeiset terassin laudat paikoilleen ja minä ja Iina kannettiin mökin aurinkoisessa päädyssä kuivumassa olleet klapit liiteriin säilöön. Saatiin tuokin ihanan lämmin paikka putsattua. Siihen taitaa tulla kans vähän terdeä ;) Nyt pitäis vaan päästä Tampereelle Ikea-ostoksille. Ostoslistalla on ainakin Garpen-pöytä, ehkä jopa kahdessa eri koossa. Tuon pöydän etuna on hinta, helppohoitoisuus ja yhdisteltävyys. Fiksua, kun pöydän eri koot on mitoitettu niin, että niissä on sama syvyys ja korkeus. Tarpeen tullen pöydät voi sitten laittaa yhteen ja saa yhden tosi ison pöydän. Tuoleja pitää vielä vähän funtsailla. Niiden kanssa ei ole vielä mitään suosikkia.


Onnea on omistaa ihana äiti. Onnea on saada olla äiti.

Toivottavasti te muutkin äidit olette saaneet kokea tänään onnellisuutta. Erityisonnittelut teille, jotka olette saaneet viettää tänään ihka ensimmäistä äitienpäivää. Äitit on parhaita ♥

 
[Share to Pinterest]

lauantai 10. toukokuuta 2014

Sydämellinen kiitos

Kiitos kaikille näin yhteisesti osanotoista ♥ Kauniit sananne ja mukana eläminen toivat lohtua.


Ikävä on valtava ja vielä en edes täysin ymmärrä, kuinka lopullista mummin kuolema on. Ensi viikon perjantaina saadaan saattaa mummi haudan lepoon. Tuntuu helpottavalta saada jokin konkrettinen paikka, jossa mummille voi jatkossa käydä juttelemassa. Nyt olo on vähän eksynyt.






[Share to Pinterest]

tiistai 6. toukokuuta 2014

Mummi lähti tuulten matkaan


Viimeinen lento niin hieno niin hento
Lempeät tuulet mummin saattoi matkaan
Hän oli vapaa niin kuin sudenkorento
Lennolta jolta ei palannutkaan

Viimeinen lento niin hieno niin hento
Aurinko säteillään muistot kultaa
Hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento
Mummi lähti tuulten matkaan

On kai sen oltava niin
Jään kyyneliin
On kai sen oltava niin, oltava niin
Olkoon se niin 
[Share to Pinterest]

maanantai 5. toukokuuta 2014

Hääpäivä

Hops vaan just mentiin naimisiin ja siitä on nyt mukamas yhdeksän vuotta - 9 vuotta!
Ihan uskomatonta, kuinka aika rientää. Hyvässä seurassa... ♥

Meidän hääpäivän juhlistamiset on ollu tilkka viiniä kun saatiin tytöt sänkyyn. Päätettiin TAAS, että ensi vuonna sitten juhlitaan. Itse asiassa meidän suurena suunnitelmana oli silloin yhdekän vuotta sitten, että 10-vuotishäämatkalle mennään Afrikkaan katselemaan eläimiä.

Tuosta haaveesta pidetään kiinni. Mikäli lotossa nappaa.

Jos nyt käy niin hassusti, ettei lotossa voiteta, kakkosvaihtoehtona ehdotin pitkää viikonloppua ihan kahdestaan Prahaan tai Riikaan. Tai vaihtoehtoisesti vaellusta kahdestaan Kolin maisemissa. Oikeastaan ihan mitä vaan, mitä voitais tehdä vaan kaksin.


Stratovariuksen Forever on meille rakas biisi, tätä on kuunneltu yhdessä kerta jos toinenkin.

Pakko oli palata vuoden takaiseen postaukseen 05.05.05 ja käydä lurkkimassa kuvia meidän hääjuhlasta. Häitähän vietimme Thaimaassa Samuin saarella ja juhlat järjestimme toukokuun lopussa Hietalahden Villassa sukulaisille ja ystäville. Oi niitä aikoja!

9 vuotta naimisissa, kiitos rakas ♥



[Share to Pinterest]

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Summer SLIM - viikko 3

Nyt ei paljon ole kerrottavaa. Koko viikko on menny surkeesti sekä ruokailujen, että treenien suhteen. Treeniä oon tehny ihan puolella teholla ja ruokailuihin en ole jaksanut panostaa. Ruuan määrät on ollu liian pieniä. Syöminen on ollu epäsäännöllistä. Vappupäivänä taas tuli syötyä sellaistakin, mikä ei ruokavalioon kuulu: caesarsalaattia (kastikkeella), punaviinikastiketta tilkka lihan kanssa, samoin kun jälkkärihedelmien päälle lorautin vähän suklaakastiketta.

Nyt meidän elämässä on kovasti surua, kun mun mummi elelee viimeisiä hetkiään. Kaikki voimat tuntuu valuvan murheeseen, eikä mikään "ylimääräinen" oikein jaksa napata. Kaiken muun kurjuuden lisäksi meillä pyörii flunssapöpöä ja me niiskutellaan vuoron perään.

Varsinaisia repsahduksia ei kuitenkaan tuon vappulounaan lisäksi ole tullut. Toisaalta ruuan pieni määrä ja kasvisten ja marjojen unohtelu vie voimia entisestään alas. Luulen, että kroppa käy nyt vähän säästöliekillä, kun nälkää en kovasti koe ja senkin takia ruokailujen välit saattavat venyä pitkiksi.

Viikon ainoan ohjeidenmukaisen treenin tein eilen illalla, kun hikoilin Kotitreeni 1:sen kanssa. Teki kyllä hyvää! Muuten treenit on ollu lähinnä lihasvoimatreeniä surkeella teholla ja olemattomalla sykkeellä.


Maanantaiaamuna paino oli 78,7 kg, eli edellisestä viikosta oli pudonnut 800 grammaa. Vaatteetkin kertovat kyllä vähäistä pienentymistä tapahtuneen.

Vähän harmittaa tällainen puolitehoinen viikko. Nyt pitää yrittää nousta täältä väsymyksestä ja alkaa syödä taas säännöllisesti ja hyvin.




[Share to Pinterest]

lauantai 3. toukokuuta 2014

Elämä yllättää

Tässä aikuisuuden alkutaipaleella, eli viimeisen kymmenen vuoden aikana, olen saanut yllättyä milloin mistäkin. Kuten näistä:

1. Työtä pitää tehdä myös niiden perusjuttujen saamiseksi.
Rahaa on ansaittava saadakseen ruokaa, lämpöä, juoksevaa vettä ja vaatetta. Töitä ei tehdä päästäkseen festareille tai leffaan tai ostaakseen sen ökykalliin ja liian lyhyen hameen, jota vanhemmat ei suostu rahoittamaan.

2. Vapauden menetys lasten saamisen myötä. 
Mihinkään et voi mennä yksin, paitsi ehkä viedä roskapussin. Tai toki voit mennä, onhan lapsilla myös isä ja isovanhemmat ja kummit ja muu perheen tukiverkosto. Siinä vaiheessa kun olet miettinyt tarkkaan mitä aiot yksin tehdä ja milloin, soittanut kierroksen mahdollisia hoitajia läpi ja ehkä saanut lapsille hoitajan, olet jo niin uupunut, ettei lähteminen tunnukaan kivalta. Jos nyt kuitenkin johonkin lähdet, viet ensin lapset sinne hoitopaikkaan (jos puoliso ei ehdi/pysty hoitamaan), huolehdit, että heillä on kaikki tarvittava mukana ja lopulta seuraat tarkasti kelloa, että olet taas lasten luona tarkasti sovittuuna aikana.


3. Murhe ja suru tuntuu ihan fyysisesti. 
Huolet saattavat haitata nukahtamista tai herätellä öisin. Ahdistus voi olla niin voimakasta, että tuntuu kuristuvansa ja varpaat puutuvat.

4. Joudut siivoamaan myös muiden jälkiä.
Se ei enään riitä, että laitat omat astiasi tiskikoneeseen ja viet likaiset vaatteet pyykkikoriin. Kukaan ei kiitä (tai anna rahaa), kun olet imuroinut.

5. Kuoleminen ei ole kaunista.
Se ei menekään niin, että rauhallisena odotellaan pääsyä Taivaan kotiin kunnes henkäistään viimeisen kerran hymy huulilla. Kuoleminen voi olla myös kivuliasta ja pelottavaa.



Ei enempää yllätyksiä, kiitos.

Toisinaan olis kiva ryömiä takaisin sinne lapsuuden ja nuoruuden onnelliseen kuplaan. Sinne, missä kaikki oli oikeudenmukaista ja mukavaa. Siellä suruista selvittiin kyynelillä ja sylillä.


[Share to Pinterest]

torstai 1. toukokuuta 2014

Vappua kuvina


















Kirkasta aurinkoa ja kylmää tuulta. Herkullista ruokaa rakkaiden seurassa ja paljon VW-autoja.

Meillä oli oikein kiva vappu! Käytiin syömässä mun vanhempien ja Eero-paapan kanssa ravintola Centralissa. Parina vuonna ollaan hairahdettu surkeaan Waskiaan, joka on jotenkin tuntunut lasten kanssa muka helpommalta (ei muuten ole helppoa missään!). Mutta onneksi palattiin tänä vuonna taas perinteeseen. Ihana, herkullinen Central ♥ Kiitos äiti ja isä ♥

Matkaa tehtiin tietysti meidän sinisellä Kuplalla, joka on taas saanu rakkautta ja huolenpitoa talven aikana tallissa. Herra Salo olis parempi kertomaan tuosta projektista enemmän. Mä tiedän vaan, että hienosti kulki ja leimankin oli eilen saanu. Ihan kiva oli käydä katselemassa muidenkin Volkkareita ja ajella letkassa satamaan ja takaisin keskustaan.

Hip hei, nyt on jo toukokuu!


[Share to Pinterest]