maanantai 12. toukokuuta 2014

Että semmonen (syntymä)päivä

Aamu alkoi heti loistavasti. Aava ei halunnutkaan syödä mustikkarahkaa vaan pyysi puuroa. Puuro oli ehdoton ei siinä vaiheessa kun sain nostetua sen pöytään. Aava olisi halunnut muumi-mukista juomaa. Viimeaikoina on tullut sen verran paljon sirpaleita, että tarjosin vettä muovimukista. 32-vuotissynttäreitten aamuna sain siis onnittelulaulun sijaan 20 minuutin huutokonsertin. Musiikkia kai tuokin on. Mua murehditutti kun jouduin viemään dagikseen lapsen, joka ei ollut syönyt eikä juonut mitään.

Autossa kyyneleet nousi silmiin ja itku tarttui kurkkuun, kun tajusin, että juuri tähän aikaan myöhäisaamulla mummi tapaa soittaa onnentoivotukset. Niin, että on varmasti ensimmäisten joukossa, mutta kuitenkin niin, ettei herätä tai häiritse aamutoimien aikaan. Aivan saatoin kuulla mummin äänen. Tiesin juuri ne sanat ja äänenpainot, jotka mummi olisi sanonut onnitellessaan.

Työmatkalla pysähdyin Olympia-korttelin Siwaan. Auton saa näppärästi ihan oven eteen ja kauppakin on niin pieni, että päivän eväät saa ostettua alle viidessä minuutissa. Ulos kaupasta ja apukuskin puolen ovi auki. Olin juuri laskemassa tonnikalasalaattia, mustikkapussia ja maitorahkaa penkille, kun tajusin sen olevan mustaa ja hienoa nahkaa. What! Meidän autossa on kulahtaneet plyyssipenkit...Ei ihan ollu oma auto. Tarjosin hyvät naurut takanani seisovalle taxikuskille ja hänen asiakkaalleen.

Töissä ensimmäinen asiakas oli varannut netin kautta parafiinihoidon käsille. Onneksi mun äiti oli asian huomannut ja kiirehtinyt jo yhdeksäksi hoitolaan laittamaan parafiinikattilaa päälle. Onnettoman vähän oli parafiini silti ehtinyt sulaa ja jouduttiin tekemään kaiken maailman kikkailut, että sain hoidon tehtyä. Aikataulu lähti heti heittämään vintturalleen ja tänään on ollu koko ajan liian vähän aikaa töiden valmisteluihin ja siivoiluihin. Yhden asiakkaan kun sai ovesta ulos sai jo seuraavan kanssa aloittaa. Lisäksi poltin inhottavasti kämmentä, kun lorottelin liian kuumaa öljyä kädelleni öljykynttilähieronnassa.

Dieettikin taitaa toimia hitokseen hyvin, kun yksi tuttava vuosien takaa kävi Day Spassa lahjakorttiostoksilla ja siinä rupatellessa jotain meidän lapsista, totesi että mukava kun meille on lisää tulossa. Oli toka kerta kun tuon koen. Ekalla kertaa olin Euromarketin kassalla kun eräs meidän kanta-asiakas (mies) jotain sekoili. Silloin ei todellakaan ollut mitään, minkä olisi voinut sekoittaa vauvamahaan. Nyt tilanne on vähän toinen. Silti. Syytän vähän meidän työtakin mallia...


Töistä tullessa oli kyllä ihana tulla siivottuun kotiin, jossa odotti herkullinen ruokakin. Herra Salo ja tytöt halusi mua ilahduttaa. Iina oli lisäksi tehnyt dagiksessa mulle hienon synttärikortin, jossa luki, että se mua rakastaa ♥ Mun äiti lupas viedä mua huomenna töiden jälkeen viinilasilliselle ja tapakselle Pinchoon. Samalla käydään kuulemma ostamassa mulle uudet juoksulenkkarit. Jes!

Semmonen päivä tänään. Sanoisin, ettei oikein hyvä, kaikista hyvän syntymäpäivän toivotuksista huolimatta. Mutta hei, näin se vaan menee - loppua kohden onneksi parani. Joskus sujuu, toisinaan ei.

Huomenna päivä uusi! Kiitos kaikille mua muistaneille ♥

Nyt sais antaa kullan arvoisia vinkkejä juoksukenkien suhteen. Mun vanhat lenkkarit on ajalta ennen lapsia ja nyt ne on niin pienet, että isovarpaat tulee tosi kipeiksi. Raskaudet on tainnu vähän "pidentään" mun jalkaa.


[Share to Pinterest]

2 kommenttia:

Kiitos kommentista! <3