tiistai 20. toukokuuta 2014

Päivä vain ja hetki kerrallansa












Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Mummin hautajaiset oli viime perjantaina. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Luonnon herääminen toi outoa kontrastia luopumisen hetkellä. Tilaisuus oli kaunis ja koskettava. Herkkä eikä yhtään pröystäilevä. Sellainen meidän mummin näköinen. Mun itkulle ei meinannut tulla loppua ja nenäliinat loppuivat odotettua aiemmin. Tytöt käyttäytyivät kiltisti ja oli puettu kauniisti. Mummi olis ollu meistä ylpeä. Rovasti Sinikka Laine puhui lohdullisesti ja viisaasti niin kappelissa kun muistotilaisuudessakin. Hän antoi aikaansa ihanasti myös Iinalle ja Aavalle ja vastaili Iinan mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Iina oli selkeästi vastauksiin tyytyväinen, muttei ole vieläkään paljastanut, mitä heidän "palaverissaan" keskusteltiin.

Hautajaispäivä oli raskas, mutta toi tietyllä tavalla myös lohdutusta. Oli hyvä olla omien kanssa. Muistella ja surra yhdessä.
[Share to Pinterest]

2 kommenttia:

  1. Voi Janica,miten kauniisti kuvaat Mumminne hautajaisia.Suru jatkuu ja ajan myötä hälvenee ja muuttuu valtavaksi kiitollisuudeksi kaikesta siitä hyvästä ja kauniista ,mitä Mummi on teidän elämäänne antanut,mitä hän on teille kaikille ollut.

    Perinteinen intiaanien rukous,jonka luin isäni kuolemaa pitkään surtuani,sai minut lopulta hyväksymään isän poisnukkumisen ja tavallaan vapautti minut elämään, ilman isää.Isäni kuolemasta tuli huhtikuun 11. päivä 25 vuotta.Isä kuoli 62 vuotiaana.

    "Kun olen kuollut itke hiukan minun vuokseni,
    ajattele minua toisinaan,mutta älä liikaa.
    Ajattele minua silloin tällöin sellaisena kuin olin eläessäni.
    Toisinaan on mukava muistella,mutta ei kauan.
    Jätä minut rauhaan niin minäkin jätän sinut rauhaan ja niin kauan kuin elät säästä ajatuksesi
    eläviä varten."

    Voimia Janica teille kaikille.

    Ritva H

    VastaaPoista
  2. Kauniita hetkiä. Kiitollisuus yhteisestä taipaleesta. Suru. Helpotus ja paljon muistoja. Mummi kulkee teidän mukana.
    K

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3