lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kotona (marttyyrinä)










Kotona. Kaupungissa. Lähiössä. Ei meren rannalla.

Tänään alkoi iltapäivällä satamaan ja ukkostamaan Sundomissa. Sitkeästi kahlattiin koko perhe vedessä ja siivottiin meidän rantaa kaisloista. Kun ukkosrintama läheni ja piskottelu yltyi oikeaksi sateeksi, katsottiin turvallisemmaksi siirtyä mökkiin sisälle.

Ja sitten loppui tekeminen. Pian ymmärsimme, että meiltä puuttuu myös ruoka ja puhtaat vaatteet. Mulla alkaa maanantaina taas työt ja oltais voitu olla mökillä vielä yksi yö, mutta se olisi kuitenkin vaatinut vähintään kauppareissua ja nyrkkipyykkiä. Pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja ajeltiin kotiin.

Mulla oli haaveissa saada tytöt yöksi kyläilemään ja tehdä kesän The fillarireissu Strampenille. Mutta fiilikset oli jotenkin niin onnettomat ja mä olin jotenkin niin niin kyllästynyt kaikkeen - pääasiassa noihin tyttösiin - ettei jotenkin jaksanut alkaa keneltäkään pyytelemään mitään. Vedin peiton korviin ja murjotin sängyssä hetkisen. Kannatti! Parit kyyneleet ja torkahtaminen sai mut kovasti paremmalle tuulelle.

Sen jälkeen oli ihan kiva istuskella omalla kotiterassilla ja ihmetellä märkää nurmikkoa ja Aavan puuhasteluja. Nyt mä lähden saunottamaan tyttöjä.

Heippa hei! Kai sinne Strampenille voi mennä sitten joku toinen kesä.
Jaa, että vähän jäi kuitenkin kaivertamaan :'D :'D


[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3