maanantai 22. syyskuuta 2014

Aavan kanssa



Jutustelin Aavan kanssa tässä iltasella kun oltiin ihan kahdestaan kotona.

-Niin te olitte dagiksesta siellä metsässä tänään?
-Mmmm

-Mitä näitte? Oliko eläimiä?
-Joo! Löllejä, leijoneita, kilahveja ja klokotiilejä. Niin ja kaksi poloa.

-Okke. Bölen metsässä oli siis Röllejä, leijonia, kirahveja, krokotiileja, poroja. Oliko sieniä?
-No oli, mutta ne oli ihan haaameita.

-Haameita? Ai harmaita? Kaameita?
-Eiiii...haameita. Sellasia haameita.


Juteltiin me vähän sukulaisuussuhteistakin:

-Pappa on mun iskä, eikö?
-Joo, on se. Pappa on suomeksi isä.

-Sä oot äiti Ellen iskä.
-Ai, miten niin? Elle on kissa. Sen äiti ja iskä on kissoja.

-No kun sulla on tuo tollanen tukka.


Iinaa ei enään mainita Aavan jutuissa. Iina on nyt ollut neljä päivää reissussa. Se näköjään riittää.

Noin yleisellä tasolla Aava on vähän yli kolmevuotiaana kovaääninen ja itsepäinen. Nauraa paljon, itkee paljon, sotkee paljon. Syö vähän (mutta ehkä aavistuksen paremmin kuin ennen). Tykkää tanssia, laulaa ja olla sylissä. Melko reipaskin hän on ja innokas oppimaan uusia asioita.
[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3