perjantai 31. lokakuuta 2014

Pyhän aatto

Tänään on menty aamusta iltaan! Ysiltä ampaistiin muskariin. Siitä syömään ja isäinpäivälahjaostoksille GW-galleriaan. Fantille renkaidenvaihtoon ja samalla käytiin kirjastossa palauttamassa kirjat ja lainaamassa uudet. Renkaidenvaihdosta Katjan ja Emman kanssa sisäleikkipuisto Swingelingiin leikkimään ja seurustelemaan. Siitä vielä kauppaan ja mumun parturiin Aavan tukan kanssa. Kotiuduttiin vasta seiskan jälkeen ja tehtiin (karppaus)pizzaa, johon saatiin Katjalta hyvät täytevinkit. Ilmakuivattua kinkkua, tuoretta mozzarellaa ja rucolaa. Toimi! Jopa meidän näykkijä, Aava, söi kaksi palaa.

Nyt me laskeudutaan pyhään. Mä en ole oikein päässyt kiinni tästä Halloween-hässäkästä, edelleenkään. Huominen on mulle Pyhäinpäivä. Me käydään hautausmaalla ja rauhoitutaan kynttilöiden loisteessa.

Rakkautta teille ja hyvää pyhää ♥

[Share to Pinterest]

torstai 30. lokakuuta 2014

Askossa on!

Viitaten eiliseen postaukseen, käytiin tänään Askossa koemakaamassa uudet patjat. Hankalaa hommaa, sanon minä. Autenttiseen tunnelmaan on hankalaa päästä huonekalukaupassa, etenkin kun yökkäritkin jäi kotiin ;)

Valinta saatiin kuitenkin tehtyä, kiitos hyvän myyjän, ja kun päästiin kassalle tekemään tilauspapereita, nähtiin me siinä kassalla istumassa Mimmin näköinen nalle. Sellainen ruppana reppana, joka on aikoinaan Pentikistä meille kotiutunut - ja jota ei olla saatu puhtaaksi monesta pesukonepesusta huolimatta. Tytöt oli heti sitä mieltä, että juuri tuo nalle on Mimmi, mutta mä kuvittelin nallen olevan Askon maskotti. Iina meni siltä seisomalta tolaltaan ja alkoi itkemään Mimmin perään ja vakuutti sen olevan meidän.

Kun myyjä kertoi nallen todella olevan löytötavaraa ja etsivän kotiaan, tajusin, että nalle voi oikeasti olla meidän Mimmi. Käytiin joku viikko sitten Askossa katselemassa tyylikkäitä muovimattoja, kun sellaisesta vähän haaveilen meidän keittiöön. Tytöt oli tietysti (silloinkin) meno päällä ja he leikkivät myymälän takaosassa sillä aikaa kun mä hypistelin mattoja. Mimmi oli ilmeisesti ollut leikeissä mukana ja jäänyt Askoon kun me jatkettiin matkaa. Enhän mä nyt voi pystyä huolehtimaan kaiken maailman pehmoista, hyvä kun muistin ottaa mukulat mukaani :D

Vaikka Mimmi rakas onkin, se ei ole kummankaan tytön unikaveri. Siis se ehdoton pehmo, joka kainaloon pitää illalla saada. Mimmin puuttumista ei varsinaisesti siis edes huomattu, vaikka mä vähän ihmettelin, miksei se lelukorissa ollut. Meillä noita mahdollisuuksia kuitenkin on sen verran, että kuvittelin nallen jääneen autoon tai mun vanhempien luokse tai piiloutuneen jonkun sänkyn alle.

Mutta siellä se nyt sitten nökötti - Askon kassalla ♥ Ja arvatkaas mitä. Mimmistä oli tullut tähti! Se oli nimetty Leppanaksi ja sen kotia oli haettu Facebookin Puskaradio Vaasassa ja olipa hän päässyt poseeraamaan sanomalehti Pohjalaiseenkin. Meidän Mimmi!

Kaikella on tarkoituksensa. Todellakin. Olipa onni, että jouduttiin patjaostoksille ja saatiin Mimmi kotiin. Tämä olkoon nyt opetuksena tytöille, että omistaan on pidettävä hyvää huolta. Tänään illalla Mimmi saikin oikein extrapaljon huomiota ja halauksia. Kinaa käytiin myös siitä, kenen sänkyyn Mimmi menee nukkumaan.





Askossa on! Mimmi on tullut kotiin ♥

[Share to Pinterest]

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ei tarvita! ...ja kuinkas sitten kävikään












Aavalta jätettiin vihdoin pari viikkoa sitten pois yövaippa. Neiti itse uskoi asiaan niin pontevasti,

että maanitteli isänsä edessä luvaten, ettei pissaa sänkyyn yöllä. Mun oli tosi vaikea uskoa, sillä 
Aavan vaippa oli aina aamuisin täynnä pissaa. Annettiin pikkuiselle kuitenkin mahdollisuus näyttää pärjäävänsä ilman yövaippaa.

Ja mikä yllätys! Homma toimi. Yö toisensä perään. Aava oli vihdoin yökuiva. Yöllä ei tarvinnut käydä edes vessassa, eikä aamullakaan ollut mikään hoppu pissalle. Jotenkin koin kuitenkin, että oltiin sen verran jännän äärellä, etten uskaltanut vaipattomuudesta kovasti hehkuttaa omassa facessa enkä liioin täällä blogissa. 

Kuinkas sitten kävikään? Eilen aamulla heräsin kuuden aikaan siihen, että mun vieressä nukkuva Aava kasteli mun petauspatjan. Kiva kiva. Muutenkin huonosti nukutun yön jälkeen saan herätä ennen kukonpieremää siihen, että yöpaidan selkämys on märkä. Ei kai siinä. Lakana ja petarin päällinen pesukoneeseen. Pissainen peteuspatja kylpyammeeseen odottamaan pesuideoita.

Eikä siinä vielä kaikki. Tänään sain taas herätä pissat sängyssäni. Sama tyyppi asialla. Tällä kertaa neiti oli sen verran kauempana minusta, että mun yökkäri oli sentään kuiva, mutta tuhot oli tällä kertaa silti suurempia. Keskellä sänkyä nukkunut ja sänkyyn lorottanut lapsi ei ollut itse edes herännyt tapahtumaan, vaan nukkui tyytyväisenä, vaikka märkänä oli pyjamahousut sekä kummatkin joustinpatjat että se yksinäinen petauspatja joka sänkyyn oli eilen jäänyt.

Shit! Nyt mulla ei ollut hajuakaan, miten asian kanssa pitäis toimia. No sen verran sentään, että vaihdoin lapsen kuiviin :D Patjaongelman kanssa odottelin, kunnes Asko aukesi kymmeneltä ja otin sinne puhelua. Vaasan Askosta sainkin loistavaa palvelua! Myyjä kertoi, ettei patjoja missään nimessä saa mennä vesipesemään. Mulla alkoi heti ahdistuskäyrä nousemaan, kun tajusin, että ainoa vaihtoehto on hankkia uudet patjat. Ei meillä nyt ole sellaiseen rahaa! Joulu, Iinan synttärit ja tonttivuokra vielä isoina erinä tässä tulossa. 

Uudet patjat kustantavat viitisen sataa kappaleelta ja nuo kehon lämmöstä muotoutuvat petauspatjat kaks ja puoli sataa kipaleelta. Jep jep. Yhteensä koko setti 1500€. Jos tänään tilais, uudet patjat olis Vaasan myymälässä ens keskiviikkona. 90-senttiset patjat on heillä tilaustavaraa. Just kun mä olin purskahtamassa hysteeriseen nauruitkukohtaukseen, kysyi myyjä, onko meillä kotivakuutusta. No on tietenkin! Lapsiperheissä kun sattuu ja tapahtuu. Ja tämähän on nyt juuri sitä. Kiitin avuliasta myyjää Askossa ja soitin langat kuumana OP Pohjolaan. Korvaako vakuutus patjat, jotka meidän neiti pissasi pilalle? Korvaa kyllä. Ihanaa! Omavastuu näistä kuulemma on 150€, mutta saadaan sentään patjat sänkyyn. Huh. Kyllä taas piti säikähtää.

Asko palveli meitä tässä surkuhupaisassa casessa vielä laittamalla vakuutusyhtiön pyynnöstä vanhojen patjojemme hintatiedot, kun eihän meillä niistä tietysti enään mitään kuitteja ollut.

Eiköhän me saada nyhdettyä tuo 150 egee patjoihin jostain. Nipistetään vaikka joululahjoista. Mun mielestä Herra Salo voi vaikka luopua omista joululahjatoiveistaan. 

Mä haluan kyllä taas sen satasen lahjakortin Marimekkoon ;) Piste! 






[Share to Pinterest]

tiistai 28. lokakuuta 2014

Yyy



...niin kun yrjö ja koo niin kun kuume.
Herra Salo haki iltapäivällä surkean oloisen tytön dagiksesta. Kun mä tulin töistä kotiin oli Iina jo kovasti kuumeinen ja valitteli pääkipua ja vatsakipua. Iltapesulla tuli oksennus. Nyt kuumeinen neiti yrittää nukkua, mutta on kovin levoton. 

Ilta meni hoivailupuuhissa, vaikka pyhästi vannoin itelleni töissä, että tänään teen illalla aivoja tuulettavan kävelylenkin. 

Aina ei mene ihan suunnitelmien mukaan, mutta menis ny edes vähän useammin...

Ja hei, sanokaa, että lapsi voi oksentaa ihan vaan siitä syystä, että sillä on kuumetta ja päänsärkyä. Voihan? 

[Share to Pinterest]

maanantai 27. lokakuuta 2014

Murheellisten laulujen maa

Uutisia naapurikunnassa kuoliaaksi ammutusta 35-vuotiaasta miehestä. Uutisia naisesta, joka oli riidellyt miehensä kanssa ja lopulta pamauttanut tahallisesti autolla nokkakolarin, jonka seurauksena nainen ja ja kaksi lasta menehtyivät. Uutisia verisestä puukotuksesta Vaasan keskustassa lounasaikaan. Uutisia ebolasta. Uutisia oppilaasta, joka ampui opettajan Virossa.

Mulla ei meinaa nyt pää kestää tätä kaikkea. Tuntuu ihan kamalalta. Onko joka syksy näin pimeää? Ulkona ja muutenkin. Mikä ihmisiä vaivaa? Mikä muakin nyt vaivaa?

Jos vaan menis peiton alle ja nukahtais talviuneen. Herättäkää huhtikuussa.

Yritän pysyä hengissä. Tein smoothien kesän mauista.















[Share to Pinterest]

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Tylsät hiukset

Kuva Hair Housen asiakasillasta, jossa hiukseni muotoili Fia










Mun hiusten leikkauksesta vastaa mun äiti, joka on koulutukseltaan kampaaja. Oon kovasti ollu aina tyytyväinen mun äidin tekemään leikkaukseen. Kun stylisti Katriina Koskiniemi-Väisänen vielä meni kehumaan hiusteni mallia, olin todella vaikuttunut äitini osaamisesta!

Mulla ei siis kulu rahaa juuri lainkaan hiuksiini, kun värikin on oma. Välillä tosin harkitsen laittavani jotain ekoväriä tai raitoja hiuksiini, mutta homma on vaan jäänyt tekemättä. Tavallista hiusväriä en halua päänahkaani, vaikka en raskaana olekaan. Vahvat kemikaalit pelottavat ja viime vuosina mun päänahka on ollut tosi helposti ärsyyntyvä. En haluais sellaista kemikaalikuormaa itseeni. Mutta onko tämä oma väri ihan liian tylsä?

Mun hiusasiat rullaa nyt melko kivasti. Aika neutraalisti. Helpottavaa olla nyt jotain muuta kuin blondi. Silti. Hemmottelevat omat hetket jää hiusten osalta kokematta, kun "äitin kampaamossa" kastelen itse hiukseni, jonka jälkeen pikaisesti leikataan samalla kun lapset pyörivät jaloissa. Ja lopuksi saan siivota hiukset tietysti ihan ite lattialta.

Hemmottelun kannalta olis ihana käydä välillä ihan oikeassa hiussalongissa. Ihan mihin tahansa ei tosin voi mennä. Lyhyen tukan kanssa kampaajan taidoilla on todella merkitystä. Silmää hommaan on oltava, samoin tekniikka hallussa. Muuten lyhyestä tukasta ei tule nättiä. Mun hiuksia on leikannu tosi kivasti myös Rantasalongissa työskentelevä Terhi ja Jonna&Joonaksen Seija. Taitavia kampaajia kummatkin! Hair Housen Fia tuntui myös tosi kivalta ja pätevältä kampaajalta.

Välillä on ikävä kampaajalla saatua päähierontaa ja hiusten pesua! Kuinka usein käyt kampaajlla? Oletko löytänyt oman luottokampaajan?

Niin ja meidän viikonloppu oli sopivan tehokas. Pieni ahdistuminen näköjään on aina välillä ihan hyvästä ;) Instagramista saatoit nähdäkin, että tuijat sai kyytiä ja nyt on hyvät istutuskuopat kaivettu valmiiksi. Mutta mistä niihin enään saa taimia?!? Kirppariprojekti sai myöskin taas tuulta purjeisiin, kun kävin tyhjäämässä melkein parin kuukauden hiljaiselon jälkeen pöytäni Fyndiksellä ja vein pölyttyneiden kamojen tilalle tuoretta. Ollaan vähän mööbleerattukin, mutta siitä myöhemmin lisää (kun saan jostain kunnon valoa kuvaamiseen :)).
[Share to Pinterest]

perjantai 24. lokakuuta 2014

Voi ahdistus!







Näin. Meidän pihaan piti tulla lisää tuijia rajalle, aita tietä vasten, hopeakuusi, istutusallas havuineen, omenapuu ja valopylväitä.

Mitä saatiin? Ruma vene, ruma traileri, ruma peräkärry, kaks rumaa autoa, joista se rumempi ei nyt ole pihassa. Mä en enään tiedä mihin silmäni laittaisin tällä postimerkin kokoisella tontilla. Melkein tekis mieli kysyä, että eikö noita helvetin veneitä vois jättää sinne mereen? Joo joo, ei voi. Olin hereillä fysiikan tunneilla. Tiedän mitä vedelle tapahtuu jäätyessään. Mutta miten meressä kauniilta näyttävät menopelit voikin muuttua noin rumiksi kun ne nostetaan maalle? Hä?

Ahdistaa nämä merkit talven tulosta. En ole vielä valmis. Odottakaa!

Mulla on vielä multakasa levittämättä ja Herra Salolla istutusallas pinnoittamatta. Kaikkeen muuhun pihahommaan tarvittais ammattiapua. Siihen meillä ei ole rahaa. Tässä tarvittais siis vielä edes pieni lottovoitto ennen talven tuloa.

Onneks nuo mun tytöt on nättejä ja verenpaineetkin laski kun kierrettin Stigan kanssa lenkki ja saatiin ihastella oikeasti kauniita maisemia ja pihoja.

Ootko valmis talveen? Ahdistaako vai tuntuuko kivalta?

Sanottakoon nyt sen verran, että jos meidän piha olis priimakunnossa, ahdistuisin jostain muusta. Talvi ei vaan ole mun juttu.
[Share to Pinterest]

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Makkaraa, mutaa ja mammutteja


Mun piti päästä tänään muiden bloggaajien kanssa stailaus-iltaan Doppiin. Olo on ollu koko päivän niin surkea, että mun oli pakko antaa flunssalle periksi ja jäädä kotiin parantelemaan itseäni. Tämä päänsärky, kurkkukipu ja niskan jomotus ajaa mut hulluksi...

Muoti jäi siis kokematta ja tilalle tuli kolme muuta m-kirjanta: makkara, muta ja mammutit.

Mun työkaverin isoisä tekee makkaraa käsityönä laadukkaista raaka-aineista ja suvun vanhalla reseptillä. Saatiin makkaraa maistiainen tänään, kun viikonlopun aikana oli tuore makkarasatsi valmistunut.
Mä en ole niin makkaran ystävä, mutta mun isä ja Herra Salo jakoivat savuntuoksuisen makkarakimpaleen ja meillä siitä tuli reissarin kanssa iltapalahampurilainen. Koko kimpaletta mieheni ei toki saanut hampurilaiseensa tungettua, joten ehkä mäkin uskaltaudun huomenna maistamaan, jos saadaan kehiteltyä tuosta jokin hyvä ruoka. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Iina pohti tänään suuria. Kysymyksiä tuli toisensa perään. "Onko lehmiä ollut jo kauan? Montako lehmää tähän mennessä on kuollut? Elikö mammutit ja lehmät samaan aikaan? Miksi ne mammutit kuoli sukupuuttoon? Mitä tarkoittaa elinolosuhteet? Loppuiko niiltä ruoka? Söikö ne heinää? Mistä se eka eläin syntyi? No mistä sen emo syntyi?"

Aava on joutunut pohtimaan kans elämän ihmeellisyyttä. Maanantaina korvatulehdukseen aloitetut antibiootit on saanu ainakin jotain aikaan. Vessakäynnin jälkeen piti ihmetellä moneen otteeseen miten pönttö oli täynnä mutaa vaikka hän kävi vaan pissalla :D Raukka reppana rakas.

Sellasta meillä.

Olisitte saanu nauttia niin paljon paremmalla maulla tehdystä postauksesta, jos olisin päässyt taas leikkimään kaunista ja stailaamaan itseäni sinne Doppiin :D Harmittaa kyllä vähän. Niillä on tosi kivoja vaatteita! Olisin halunnu nähdä etenkin Soakedin ja InWearin uutuuksia ja tutustua kehuttuihin Wolfordin sukkiksiin.

[Share to Pinterest]

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kiusaamisesta

Me aikuiset voimme monesti kuljettaa elämäämme haluttuun suuntaan. Jos jossain on epämiellyttävää, voimme mennä muualle. Aikuisen on helpompi välttää kiusaaminen kuin lapsen. Lapsi on niin herkkä ja aseeton kiusaamistilanteissa.

Omien lasten vuoksi olen monesti pohtinutkin tätä kiusaamisaihetta. Mitä voin tehdä, ettei lapseni joudu kiusatuksi? En kai mitään. Se mitä voin tehdä, on auttaa lastani selviämään mahdollisista kiusaamistilanteista. Puuttua asiaan tai auttaa lasta itse pärjäämään. Kaikkeen jatkuvaan tai vakavaan kiusaamiseen lapsi tarvitsee aina aikuisen apua, mutta lievemmissä tai yksittäisissä tapauksissa lapsen on mielestäni hyvä osata myös puolustaa itseään. Maailmassa kun tulee jatkuvasti vastaan myös niitä huonostikäyttäytyviä ihmisiä.

Miten voin sitten olla varma, ettei lapseni kiusaa ketään? Antamalla lapselle rakkautta, hellyyttä ja aikaa. Olemalla läsnä. Rakentamalla lapsen hyvää itsetuntoa ja kehittämällä lapsen oikeudenmukaisuudentajua. Pitämällä huolen siitä, että lapsi voi hyvin. Onnellisen ja tasapainoisen lapsen ei kai tarvitse kiusata ketään. Kiusaaja on myös uhri. Kiusaaminen on oire jostain, siihen on joku syy.

Mä toivon, että meidän lapset pystyisivät lopettamaan kaikki maailman sodat. Tai saisivat edes Nobelin rauhanpalkinnot. Tai tiedättekö. Oikeastaan mä toivon, että meidän tytöt saisivat loppumaan edes yhden kiusaamisen. Että heillä olisi rohkeutta puolustaa kiusattua. Vahvuuttaa auttaa kiusaajaa lopettamaan kiusaaminen. Sekin on jo paljon.


Tämä kirjoitus on osa "Vain siksi, että olen minä" -haastetta.
"Vain siksi, että olen minä" - haaste on Vaasan alueen bloggareiden yhteinen tempaus kiusaamista vastaan. Tänään 21.10. alueen blogeista löydät erilaisia tarinoita tästä tärkeästä aiheesta - sinua lukijani pyydän jakamaan ainakin yhden osallistuvan blogin haastetekstin. Puhutaan kiusaamisesta, välitetään ja puututaan yhdessä!

Muiden bloggaajien kirjoituksia kiusaamisesta pääset lukemaan tämän linkin kautta.




[Share to Pinterest]

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Herkuttelua Helsingissä



Noin vaan. Tehtiin äidin kanssa hauska työreissu Helsinkiin. Lauantaipäivän aikana tutustuttiin muutamiin tuotesarjoihin, suunniteltiin tulevia ja ideoitiin. Paljon saatiin aikaiseksi ja ilon kautta tehtiin. Sanoisinko, että olipa hedelmällistä ja rakentavaa.

Me nähdään äidin kanssa toki paljon töissä ja vapaa-ajallakin, mutta hyville keskusteluille ei ole todellakaan helppoa löytää sopivaa ajankohtaa. Töissä on koko ajan jommalla kummalla jotain muuta meneillään. Työn ulkopuolella taas muu perhe (lähinnä tytöt) häslää niin, ettei meillä oikeasti ole tilaisuutta eikä energiaa keskustella työasioista niin paljon kun haluttaisiin.

Viikonlopun aikana saatiin Helsingissä herkutella kiireettömyydellä, ruualla, juomalla ja kosmetiikalla.

Nyt on nuuhkittu ja testailtu ihania tuotteita. En malta odottaa, että saadaan näitä herkkuja myyntiin!


[Share to Pinterest]

perjantai 17. lokakuuta 2014

Ihan paras perjantai

Leppoisa vapaapäivän aamu kotona
Aavan näyte luovasta pukeutumisesta.
Kahvikuppi kirjastolla
Teatterissa oli kivaa ja vähän jännittävää

Lasten kanssa on mennyt vähän niin ja näin tässä menneellä viikolla. Viime viikonloppuna Iina sai outoja, ja rajuja, raivokohtauksia. Aava puolestaan alkas kyselemään jo tiistaiaamuna, että joko meillä on vapaapäivä. Kiva vastata, että ei ihan just. Perjantaina sitten. Mä koen tietysti huonoa omaatuntoa tästä kaikesta. Onko lapsille annettu liian vähän aikaa? Oliko neljäs, vaikkakin lyhyt, työpäivä viikkoon liikaa?

Tänään sitten tuli mentyä ja tehtyä lasten kanssa rennolla asenteella ja lasten tahtiin. Mitään ei oltu suunniteltu ja päivä muotoutui tällaiseksi vähän kuin vahingossa.

Aamulla käytiin muskarissa. Tämä on niin kiva hetki niin muksuille kun mullekin. Nyt kun lapset musisoi itsekseen open kanssa, meillä aikuisilla on aikaa lätistä odotustilassa omiamme. Ja kahden lapsen peräkkäiset muskaritunnit antaa äidille tuplasti aikaa lätistä. Hih!

Muskarin jälkeen käytiin GW galleriassa broileripastalla. Lasten toiveesta. Mä ehdotin keskustaa lounasmestaksi, koska halusin viedä lounaan jälkeen lapsia Punnitse & Säästä -putiikkiin hakemaan perjantaiherkkuja. Kourallinen vaasalaisia bloggaajia oli tässä viikolla asiakasillassa Punnarissa ja heidän innoittamana halusin päästä sinne ostoksille. Nyt sai Muumi-karkkiaski ja Pätkis vaihtoehdon. Iina latas itselleen melkoisen perjantaipussin. Siitä riittää varmasti syötäväksi vielä ensi perjantainakin. Mun kaikki keskittyminen kohdistui Aavaan, se kun meinas räplätä jokaisen avaamansa laatikon sisältöä.

Kotiin ajellessa Aava tietysti nukahti autoon ja ajeltiin Koivulahden kautta kotiin kun varsinkin Iinaa niin kovasti uusi tie kiinnostaa. Aava sai rauhassa nukkua sen aikaa. Kotiinpäin tullessa pysähdyttiin kirjastoon kun se on kans sellainen paikka, jossa haluttais käydä useammin, mutta ei vaan muka ehditä. Meillä on Mustasaaressa tosi upea rakennus kirjastolle / aikuisopistolle. Mustaa ja valkoista pintaa, marmoria, vesiallasta, viherkasveja, vaihtuvaa taidetta aulassa, upea valo ja pieni kiva kahvila. Ja kaikki tämä ilo kunnan piikkiin! Ihminen ei voi valittaa. Hyvin meitä kuntalaisia pidetään.

Kirjastossa luettiin tietty miljoona, tai ainakin viis kirjaa, juotiin kahvit ja mehut, liotettiin käsiä koristealtaassa ja käytiin vessassa. Koko rahan edestä :D

Kun vihdoin tultiin kotiin, oli kello jo neljä. Vähän siivoiltiin ja syötiin ja sitten saatiin lähteä ruokakauppaan. Kauppareissu vaihtuikin yllättäen teatteriksi. Ei meidän toimesta vaan ihan ammattilaisten. Siinä kauppaan lähtiessä nimittäin tajusin, että nyt oli se viimeinen hetki päästä näkemään pienen vaasalaisteatterin Soivan sammakon syntymäpäivä -esitys. Me siis ajeltiinkin keskustaan ja ehdittiin viime tipassa näytökseen. Mikä onni! Esitys oli nimittäin aivan loistava hinta-laatusuhteeltaan. Liput maksoivat 5€ kappaleelta ja kivaa elämystä saatiin suunnilleen kolmen vartin verran. Tytöt olivat aivan innoissaan ja kyselivät koska päästään uudestaan.

Meillä oli tosi tosi kiva päivä! Sellainen rennon kiireetön ja hauska. 

Noiden tyttöjen kanssa saa kyllä nauraa :D

Huomenna mä suuntaan äidin kanssa Helsinkiin rennolle työreissulle. Käydään tutustumassa uusiin tuotteisiin, tehdään ostoja ja vähän suunnitelmia. Sunnuntai-iltana sitten takaisin kotiin :)

Ps. kunnon bloggari olis käyttänyt tänään arvokasta valoisaa aikaa kuvaamiseen, mutta tänään panostin vain lapsiin (ja otin muutaman räpsyn Instagramiin). Marraskuussa sitten harmittaa, kun varastossa ei ole kunnollisia kuvia blogiin käytettäväksi, mutta olkoon se sen ajan murhe ;)

[Share to Pinterest]

torstai 16. lokakuuta 2014

Kukkaro tässä hei!






En tarvi sisustussuunnittelua. Suunnitelmat sisustuksen suhteen on tehty ihan omasta takaa. Neljä mattoa, joista kaksi Ikeasta ja kaksi Askosta. Muuramelta yksi rulokaappi, pari vitriiniosaa seinälle, minimup-kaappi ja -laatikko. Kukkarossa on 23,70€. Tilillä suunnilleen saman verran.

En tarvi sissustussuunnittelua. Mä tarvin rahantulonsuunnittelua. Mistä sitä saa ja paljonko se maksaa?
[Share to Pinterest]

maanantai 13. lokakuuta 2014

Lauantai-ilta lasikengissä

Olipa kerran tyttö nimeltään Tuhkimo Onneli, joka joutui tekemään pahan äitipuolensa käskystä perheenäitinä kovasti talouden kotitöitä. Kerran tytön tehdessä kotitöitä, saapui hyvä haltiatar Lindex ja taikoi tytön ryysyt kauniiksi mekoksi, jotta tyttö pääsi osallistumaan prinssin järjestämiin juhliin Hair Housen järjestämään asiakasiltaan...

Hair House Gerby

Limusiini ;)

Cotton Ball Lights -pallovaloja myy Hannahin nettikauppa ja Hair House

Lauantai-iltana vedin siis jalkaani lasikengät, no okei Tamarikset, ja suuntasin kohti Gerbyn Hair Housea. Hair Housen päätoimipiste on edelleen Vanhassa Vaasassa, mutta he ovat avanneet tämän sivutoimipisteen palvelemaan kampaamo- ja kynsiasiakkaitaan toiselle puolelle kaupunkia. Illan aikana taitava henkilökunta hemmotteli meitä kymmenkuntaa bloggaajaa lyhyin hoidoin. Tarjolla oli käsihierontaa, pikakampauksia, hiushoitoja ja kynsien kestolakkauksia. Meitä hemmoteltiin myös kuoharilla, viineillä ja Kesmon tarjoamilla pienillä cocktailpaloilla. Nami nami!



Kasmo tarjosi suolaista ja makeaa tikuissa

Minä ja Hannah kynsipöydän ääressä

Mä sain kynsien muotoilun ja kynsinauhojen hoidon, mutta kestolakkaus jätettiin tekemättä, kun en tiedä miten omat työt onnistuis geelilakkauksen kanssa. Ihanaa tämäkin!

Maijalle tehtiin hiushoito Kerastesen tuotteilla


Mun hiukset ammattilaisen muotoilemana
Kun arjessa nuutuneet naiset oli taioittu prinsessoiksi, juotettu ja syötetty hilpeiksi, saatiin me vielä limusiinikyyti keskustaan ja kotiin viemisiksi upeat goodiebagit, jonka sisällön paljastan myöhemmin. Meistä pidettiin niin hyvää huolta!

Kuva: Maija

Kuva: Sannis

Kuva: Sannis

Kuva: Sannis

Keskustassa meidän ilta jatkui vielä Pizzabistro Marco Polossa. Meille tarjottiin kielen mukanaan vievä antipasto-lautanen, joka sisälsi leipää, juustoja, hilloa ja lihaa italialaiseen tyyliin. Tämä sopi täydellisesti tähän kohtaa iltaa, kun mieli teki jotain syötävää, mutta tuhti illallinen olisi ollut ihan liikaa. Oli hauskaa jatkaa rupatteluja paikassa, joka tarjosi siihen passelit puitteet niin miljön kun ruuankin puolesta. Marco Polosta saa myös loistavia viinejä ja tietysti pizzaa - sitä aidosti italialaista ♥ Lounaspaikkana mä suosin aika usein Marco Poloa, mikäli vaan työpaikalta ehdin syömään lähteä. Heidän ruokansa saa mut välillä aivan liikuttumaan. Siellä on maut kohdillaan.

Marco Polosta jatkettiin vielä lasillisille kun juttua vaan riitti. Mutta puolenyön aikaan taika raukesi ja Tuhkimot hipsivät koteihinsa. Mun kohdalla tultiin oikein ryminällä ryysyihin kun huomasin sunnuntai-iltana hinanneeni menemään koko päivän kulahtaneilla kotihousuilla, kokoa liian pienellä hupparilla ja jalassa mulla oli tietysti villasukat, joiden päälle olin sullonut parhaat päivänsä nähneet tennarit. Niin junttia! :D Onneks en näyttäytyny muualla kun vanhempieni luona ja naapurissa.

Kiitos ilonen ja taitava Hair Housen tiimi!
Kiitos makumatkasta Italiaan Pizzabistro Marco Polo!
Kiitos seurasta ihanat blogisiskot ♥ 

Lauantai-illasta jäi päällimmäisenä mieleen Hair Housen sydämellinen henkilökunta ja upeat uudenkarheat tilat, ihanat makuelämykset - yllättäen tämmöiset tekee muhun vaikutuksen - ja kiitollisuus siitä, että oon saanu tutustua näihin ihaniin blogisiskoihin. Upea upea ilta. Täydellistä luxusta! Mitä nyt vähän jäi harmittamaan, että omasta kamerasta akku loppui, ennen kun ehdittiin edes keskustaan siirtymään. No, onneksi "muutamalla" muulla oli kamera iskussa :D ...ja nyt taas siihen arkeen. Taidan mennä hetkeksi viikkailemaan puhdasta pyykkiä. Kuka on keksinyt 8 kilon pesukoneet? Peset kaks koneellista pyykkiä ja viikattavaa on 16 kiloa riepua! 



[Share to Pinterest]

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Hevostelua




Suloista sunnuntaipäivää!

Mun ystävällä, Marikalla, on oma poni, joka sai tässä syksyllä suloisen varsan. Marika kutsui mua ja tyttöjä eilen käymään tallilla. Mun flunssa antoi jo sen verran periksi, että lähdettiin mielellämme hevostelemaan.



Samalla tallilla on kolme muutakin ponia. Tai nämä pienet on kuulemma jotain minihevosia ja nuo Marikan melkein hevosen kokoiset on poneja. Heh heh, ei oikein aukene tällaiselle ei-heppatytölle. Mutta ihania otuksia oli kaikki kaviolliset! Tytötkin tykkäs kovasti. Saatiin harjata ja putsata kavioita ja antaa ruokaa. Ponit oli suloisen koiramaisia. Siinä ne pyöri meidän ihmisten kanssa ja oli tosi kilttejä.




Toki tytöt sai ratsastaakin ja sehän se vasta hauskaa olikin. Menopelinä oli yksi minihevosista, Daisy. Vuorotellen meidän tytöt vinkuivat uutta ratsastuskierrosta: "mä haluan vielä kerran". Puolitoista tuntia vierähti nopeasti noiden söpöliinien kanssa. Mun energiasta iso osa kului tietty taas kameran ja puhelimen kanssa räpeltäessä kun halusin tämän kaiken dokumentoida. Tytöille on tietty hauskaa kun saa tapahtumiin palata aina kuvien kautta, mutta mun elämästä tuntuu välillä jäävän osa kokemuksista kokematta kun pitää kameroiden kanssa sählätä. Ens kerralla lähden ilman kameraa ja keskityn enemmän noihin poneihin.


Kiitos Marika kivasta aamupäivästä ♥ Toivottavasti saadaan tulla uudemmankin kerran.

Eilinen iltakin oli ihan huikea! Hemmotteluhoitoja, limusiinikyytiä, herkullista ruokaa ja juomaa sekä hurmaavaa seuraa. Tästä kaikesta pian lisää ;)


[Share to Pinterest]