lauantai 22. marraskuuta 2014

Nyt oli lähellä!

Meidän tytöt ja yksi heidän ystävänsä taiteili koko aamupäivän hamahelmistä teoksia. Silitysrauta kävi kuumana kun silitin kymmenisen muovihelmiväkerrystä. Taitavia tyttöjä sanon minä!

Sitten alkoi sisälläolo kyllästyttää ja tytöt halus lähteä ulos. Keksivät siinä sitten ottaa hamahelmityönsä mukaan ja myydä niitä naapurustossa. Tytöt meinasivat, että pyytävät euron kipaleelta ja ansaituilla rahoilla hurvittelevat Rodoksella kahvilan viereisessä puistossa kolikkolaitteilla. Eurolla saa kuulemma aina yhden kyydin. Aava sanoi, että mä saisin sitten viedä tytöt sinne Rodokselle. No sehän vaan passaa! Älkää ymmärtäkö väärin, ei mua kolikkolaitteet kiinnosta, mutta kieltämättä Rodoksen aurinko houkuttelis.

Kovin suuret odotukset mulla ei kuitenkaan tyttöjen yritystoiminnasta ollu. Aika harva perhe on varsinaisesti noita hamahelmitaideteoksia vailla.

Vaan kuinkas kävikään. Kauppa oli käyny ja myymättä oli jääny kuulemma vaan kolme askartelua. Ne tytöt oli tiputtanu muovipussissa yhden talon postilaatikkoon. Ja samassa pusissa oli tietysti ne ansaitut kolikotkin. Ou nou!

Olipa täpärällä, etten päässy viemään tyttöjä Rodokselle! :D



[Share to Pinterest]

2 kommenttia:

  1. Voi hellusia ! Samanmoisia muistoka omasta lapsuudesta, silloin myytiin piirustuksia markalla ;) harmi et tienestit meni ohi suun mutta jakoivatpahan jollekin hyvän mielen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän nurkilla kauppa kyllä käy ja rahat kiertää kun täällä on niin paljon harrastusikäisiä lapsia. Mun mielestä on ihan hyvä vaan et saadaan veskipaperit ja joulukalenterit kotiovelle kiikutettuna ;)
      Ja näköjään mitä isot edellä, sitä pienet perässä... :D Tytöt otti kyllä yllävän tyynesti rahojen puuttumisen, totes vaan, että "ne tais olla siinä samassa pussissa" :D

      Poista

Kiitos kommentista! <3