torstai 11. joulukuuta 2014

Hui, huimaa

Aamuyöllä lähdin viemään Aavaa vessaan ja sain kulkea seinistä kiinni pitäen. Inhottava tunne, mutta kuvittelin sen menevän pian ohi. Vaan eipä mennytkään. Aamulla kun heräsin, nousin varovasti ensin sängylle istumaan ja jo alkoi keinuttaa. Käveleminen oli hankalaa ja olo muuttui nopeasti kurjaksi. Etoi ja vähän pelottikin. Aamupala ei oikein uponnut. Mitä tämä nyt oikein on?

Soitin mun vanhemmille ja isi tuli vapaapäivänään pelastamaan mua. Hän vei tytöt dagikseen ja haki mulle apteekista Voltaren-voidetta. Sain nopean niska-hartiaseudun hieronnankin ennen kun riensin terveyskeskukseen. Hieronta helpotti oireita huomattavasti.

Terveyskeskuksessa todettiin verenpainemittauksessa mun alapaineen olevan korkea (94), mutta yläpaine oli kuulemma ihan ok (120). Sain kotiin verenpainemittarin lainaan ja nyt pitää mittailla viikonlopun yli aamuin illoin ja tiistaiaamuna palauttaa mittari.

Tällaiset huimaukset on kuulemma melkein aina hyvänlaatuisia, vaikka ovatkin inhottavia.

Nyt pitäis kuulemma levätä ja ottaa rauhassa ja välttää kahvia ja alkoholia ja käydä hieronnassa.

Hassu tämä mun kroppa. Se on kyllä heti huutamassa, jos alkaa mennä yli. Taitaa vuodenajallakin olla jokin yhteys tähän mun oireiluun. Vuosi sitten oli rytmihäiriöitä, jotka osoittautui vaarattomiksi. Hoh hoijaa. Jos vuosi sitten itketti niin nyt melkein naurattaa. Miten tässä taas näin kävi?

Oonko mä syntyny väärälle leveysasteelle?

Tässä mulle ja sulle vihreyttä viime kesältä. 
Toivottavasti tämä emäntä on huomenna peremmassa iskussa. Huomenna on Iinan 6-vuotissynttärit ja lauantaina jatketaan samalla teemalla :)

[Share to Pinterest]

2 kommenttia:

  1. voi kurjaa, toivotaan että huomenna jo parempi tosiaan! Onnea 6veelle, meillä ens viikolla samat lukemat ;)

    VastaaPoista
  2. Voi.. Koita kuitenkin lepäillä synttäritouhujen välillä. Tiedän tuon tunteen, kun niskahartiaseutu jumissa. :/ Toivottavasti menee ohi pian.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3