maanantai 26. tammikuuta 2015

Korvatulehdus ja kuolemanpelkoa

Aavan korvat alkaa olemaan toivottavasti hyvää vauhtia tervehtymässä. Iina sen sijaan alkoi iltapäivällä kolmen aikaan itkemään korvaansa. Tietysti tässä vaiheessa, kun omaan terveyskeskukseen ei parhaalla tahdollakaan saa enään aikoja. Mieleen tuli jo, että joudutaan testamaan tuota uutta yhteispäivystystä keskussairaalalle, mutta onneksi saatiin Mehiläiseen aika varttia vaille seitsemäksi. Iina sai sitten ensihätään särkylääkettä ja rauhoittuikin kivasti, kun saatiin lääkkeet puremaan. Syötiin, katsottiin pikkukakkonen ja Buu-klubben. Puettiin ja lähdettiin Mehiläiseen. Lääkäri oli vartin verran myöhässä - onneksi - sillä me oltiin paikalla ihan vasta just silloin kun meidän aika olis ollu ja nyt tämän myöhästymisen vuoksi Iina ehti vähän leikkihuoneessa leikkimään.

Iinan lääkäri Mika Lahtinen olikin aika vekkuli tapaus. Kivasti jutusteli Iinan kanssa ja sai huippuhyvin tehtyä tutkimiset. Se ei muuten ole tämän neidin kanssa aina ihan helppoa. Milloin neiti on kauhuissaan yrittänyt oven saranapuolelta ulos, ja milloin konttinut lääkärien työpöytien alle potkimaan. Nyt kaikki sujui kuin tanssi!

Toisessa korvassa todettiin tulehdus välikorvassa. Lääkäri selosti meille korvatulehduksen syntymissyytä ja sitä, miten korvatulehdusta voidaan jatkossa ehkäistä. Keskusteltiin antibiooteista ja erilaisista hoitomuodoista. Kotiin lähdettiin antibioottikuurireseptin kanssa, mutta oman harkinnan mukaan saadaan se Iinalle antaa tai olla antamatta. Korvatulehduksen yhteydessä mahdollisesti esiintyvään kuumeeseen antibiooteilla on kuulemma tutkitusti ollut vaikutusta aavistuksen kuumeiluaikaa lyhentävästi, mutta muutoin korvatulehdukset paranevat samalla tavoin, syödään niihin antibiootteja tai ei. Paras hoito välikorvan tulehdukseen on saada ilmastointi kuntoon taas korvatorveen. Iinan korvaa koitetaan nyt sitten hoitaa nenäsumutteella, kohotetulla nukkuma-asennolla ja ilmankostuttimella. Kipua hoidetaan hyvällä särkylääkkeellä. Antibioottikuuri haetaan, jos Iina alkaa kuumeilla tai vointi muuttuu muutoin huonommaksi. Tehtiin niin tai näin antibioottikuurin kanssa, kuuden viikon kuluttua pitää tehdä korvakontrolli ja varmistua korvan parantumisesta.

Kymmenen pistettä Vaasan Mehiläiselle, että saatiin näinkin nopesti lääkäriaika. Hieno juttu! Kymmenen pistettä myös taitavalle lääkärille Mika Lahtiselle, joka todella hienosti osasi toimia lapsipotilaan kanssa ja joka oli hyvin paneutunut näihin lasten korvatulehdusasioihin. Lahtinen otti vastaan siinä "lastenkäytävällä" ja voin kuvitella, että hänellä on kosolti kokemusta lasten hoitamisesta, vaikka hän ei tainnutkaan olla varsinaisesti lastenlääkäri.

Kotiin päin kun ajeltiin, kysyi Iina yht'äkkiä, pitääkö kaikkien ihmisten joskus kuolla. Mä huomaan meneväni ihan tolaltani aina näistä kuolemakeskusteluista. Pala nousee kurkkuun ja kyyneleet pyrkivät silmiin. Mummin kuoleman jälkeen en oo osannut ajatella kuolemaa luonnollisena ja neutraalina asiana, joka meille kaikille vaan joskus tapahtuu. Kuolema on mulle nyt jotain tosi pelottavaa, epämiellyttävää ja tuskaista. Sellaista, mitä ei toivoisi kenellekään tapahtuvan.
Kun Iina sitten haluaa tietää, koska kuolen ja kuinka hän toivoo, etten kuolisi koskaan, mun tekis mieli huutaa kauhuissani, etten mäkään halua, että kuolen koskaan. Etten haluais, että kukaan kuolee koskaan. Mutta yritän vaan rauhallisesti vastata, että kaikki kuolevat joskus ja että yleensä kuollaan ihan tosi tosi vanhoina ja silloin ollaan jo eletty koko elämä ja varmasti ollaan jo mielellämme siirtymässä taivaan kotiin. Vaikka yritin olla kuinka vakuuttava, totes Iina kuitenkin, että hän ei ainakaan halua koskaan kuolla.

Näinhän se tietysti pitää ollakin. On kai ihan luonnollista, että 6- ja 32-vuotiaat haluavat vielä kovasti elää ja kuoleminen saattaa tuntua pelottavalta tai ainakin tosi kaukaiselta.

Mä haluaisin kyllä oikeasti kuulla, että ihminen voi kuolla ilman järjettömiä kipuja ja ilman suurta kamppailua. Vai onko rauhallinen, hyvä ja kaunis kuolema vaan myytti?

Kertokaahan te siellä omia kokemuksianne korvatulehduksista ja etenkin niiden hoidosta. Toivottavasti teillä ei ole kokemuksia kuolemisista, mutta jos on, niin niistäkin mielelläni kuulisin.



[Share to Pinterest]

5 kommenttia:

  1. Joo ja onhan mulla....työnikin puolesta. Jollain lailla se kuolema on käynyt lunnollisemmaksi, kun sen on muutamia kertoja nähnyt läheltä. Ennenvanhaan pelkäsin kuolleen näkemistä, nykyään en. Kun oma rakas mummoni meni pois kaksi vuotta sitten ja silittelin hänen viileä poskeaan, koin jotain kummallista. Sairaalan huone oli hiljainen....tunsin aivan kuin mummoni olisi katsellut minua, vaikka hän jo oli poissa. Vaikka itkin ikävästä silmäni punaisiksi useita päiviä jäi tuo hetki mieleeni kauniina. MUTTA en mäkään halua kuolla, enkä mä halua et kukaan kuolee. Se on kait ihmisen normaali ajatus :) Terkkuja sinne mielenkiintoisten postien kirjoittajalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna kommentista, terkkuja sinne kans! <3

      Poista
  2. Mika Lahtinen on minunkin mielestä hyvä ja tarkka lääkäri. Hän jaksaa paneutua asiakkaaseen. Meillä on korvatulehduksia ollut enemmän kuin laki sallii. Kaikilta kolmelta on poistettu nielurisat, putket on ollut korvissa ainakin kerran, antibioottia on syötetty (varmasti ihan liikaa), maidon juonti lopetettiin, juotin heille pienenä soijamaitoa jne..Lue Rauli Mäkelän kirja muistaakseni "Irti tulehduskierteestä". Mielenkiintoinen jos tulehdusasiat ovat perheessänne ajankohtaisia. Yritin noudattaa hänen oppejaan kun lapset olivat pieniä…ja kuolemasta sen verran, että muistan kun lapset syntyivät, kaikki kolme alle kolmessa vuodessa, olin hyvin ahdistunut silloin että jos me mieheni kanssa kuolemme, että kuka ottaa ja kasvattaa meidän kaikki kolme vauvaa..mutta sekin meni ajankanssa ohi ja nyt ovat jo aikuisia, mutta kuolema on sellainen asia mitä en halua juurikaan miettiä. Uskon ja toivon kuitenkin, että kun ihminen vanhenee niin siihen oppii suhtautumaan erilailla kun nyt,luonnollisesti, kun se tuntuu nyt vielä kaukaiselta. Ainakin äitini on sanonut näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kans varmasti ollut melkoista pyöritystä arki kolmen pienen kanssa! Olen kans paljon miettinyt noita ruokavaliojuttuja, mutta jotenkin tuntuu vaikealta tehdä hurjia muutoksia. Kovasti yritetään välttää eineksiä, valkoista sokeria ja vehnää. Muistaakseni tuossa Mäkelän kirjassa oli tosi tiukka ruokavalioehdotus. Maitotuotteita ja viljoja vois kyllä kokeilumielessä poistaa ruokavaliosta.

      Kiitos kun jaoit kokemuksiasi, hyvää viikonloppua <3

      Poista
  3. Asiantunteva lääkäri todellakin. Huomioita kolmen vuoden käynnin jälkeen: joka minuutista laskutetaan nykyään roimasti, olipa sitten paikan päällä tai ns. puh.konsultaatio. Itselle viime kerrasta jäi valitettavasti "rahastuksen" maku, hinta lähes tuplaluokkaa entiseen. Jotain on tapahtunut, mitä, miksi? Ennen hänen vastaanotolleen joutui odottamaan jopa tunnin...mutta sitä oli valmis odottamaan. Hän on hyvä lääkäri, en vain tiedä mitä on tapahtunut. Toivon, että paras lääkärini ikinä -Mika Lahtinen - olisi oma itsensä jälleen!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3