tiistai 28. huhtikuuta 2015

Onko elämässä enemmän hyviä ihmisiä?



Iina kysyi tänään Prisman parkkipaikalla, että onko elämässä enemmän hyviä ihmisiä kuin pahoja ihmisiä.

Vastasin epäröimättä, että hyviä tietenkin. Että melkein kaikki ihmiset on hyviä.

Hyvyys on käsitteenä toki vähän vaikeasti määriteltävä. Absoluuttista hyvyyttä kai ei ole olemassakaan. Mutta kyllä mä ihan aidosti uskon ihmisten hyvyyteen. Haluan, että lapsenikin uskovat.

Tänään kävin aamulla hyvän keskustelun erään viisaan asiakkaan kanssa elämästä Suomessa ja ulkomailla. Tuntuu, että järjestäen nämä ihmiset, jotka ovat itse asuneet tai joku heidän läheisensä on asunut ulkomailla, tuntuvat arvostavan meidän oloja täällä Suomessa hurjasti. Vertailukohtana on ollut muun muassa Amerikan maita, Brysseliä ja Lähi-itää. 

Tuntuu tosi oudolta, että vaikka täällä on asiat mallillaan, niin ihmiset ovat usein tyytymättömiä. Pelottaa, vaikka on turvallista. Koetaan puutetta, vaikka eletään puhtaudessa ja jopa roskiksesta on poimittavissa syömäkelpoista ruokaa. Huippulaatuinen juomavesi on meille itsestäänselvyys. Hyvinvointivaltio äitiyslomineen, terveyspalveluineen ja koulutuksineen on vertaansa vailla. Meillä lapset eikä äidit kuole synnytyksiin.

Mä oon ollu jotenkin tosi pahoillani, kun meidän lähiössä on herännyt kovasti vastustusta alueelle kaavaillusta mielenterveyskuntoutujien palveluasunnoista. Monen mielestä on kamalaa, että alueelle tulee mielenterveysongelmista kärsineitä ihmisiä. Pelkoa herää lasten puolesta ja omien asuntojen arvon laskemisesta.

Tuntuu jotenkin pahalta, että nämä kuntoutujat, jotka yrittävät päästä kiinni normaaliin arkeen, tuomitaan vaarallisiksi ja omaisuuden arvoa alentaviksi sen vuoksi, että ovat sairastaneet mielen sairautta. En ole todellakaan asiaan mitenkään perehtynyt, eikä mulla ole mitään faktaa heittää pöytään, mutta näin äkkiseltään kuvittelen, että mielenterveyspotilaista suurin osa on lähinnä itselleen vaarallisia. Kuntoutujien ajattelen olevan ihan yhtä kelpoja kansalaisia kuin kuka tahansa meistä. Miksi niin iso joukko ajattelee, että he ovat vaarallisia?

Aamulla jouduin ihan itkua vääntämään kun tuntui niin pahalta. Asiaan toki saattoi vaikuttaa yöllä nähdyt painajaiset ja esikoisen ensi syksyn surkeasti menneet iltapäiväkerhosysteemit. Mutta harmitti ihan sikana. 

En edes tiedä surinko enemmän niiden mielenterveyskuntoutujien puolesta, vai siksi, että taas mun maailmankuvaa romutettiin. Ihmisten vastustus ja ennakkoluulot yllättivät mut täysin.

Kuka tahansa meistä voi olla joku päivä se mielenterveyskuntoutuja, joka tarvitsee tuettua asumista. Se voi olla meidän vanhempi tai lapsi. Sisko tai veli.

Mitä minäkin näitä hommeleita rääyn?!? Olisin vaan ja enkä piittais. Vaan kun en osaa silleen olla. Ja mä näen Iinassa tätä samaa herkkistä. Tyttö parka...



Mä uskon edelleen ihmisten hyvyyteen. Vielä kun niihin saatais enemmän pehmeyttä, niin mun tarvis itkeä vähemmän ;)


[Share to Pinterest]

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Nainen hunningolla



Herra Salo on ollut pitkän viikonlopun kavereidensa kanssa Rukalla ja mä oon ollut aivan hunningolla.

Minä ja lapset ollaan oltu kun Ellun kanat! Viikonlopun siivot on edelleen tekemättä. Ollaan syöty mitä sattuu ja missä sattuu. Ollaan oltu leikkipuistossa liian myöhään. Ollaan valvottu niin kauan kun on ollut kivaa. Ollaan maattu aamulla sängyssä ja luettu kirjoja. Ollaan syöty iltapalaksi sipsiä.

Lapset ovat saaneet valita omat vaatteensa ja perjantaina munkin vaatteet (Instagramissa ehkä näitkin jo kuvan mun asusta). Aika villiä oli lähteä matkaan mekossa ja punaisissa sukkahousuissa, kun oma tyyli on enemmänkin väljää, mustaa ja käytännöllistä. Mutta kerran näinkin! Ja ihan kauniin asun Iina mulle loihti <3 Aavaa ei äitinsä stailaamiset voinu vähempää kiinnostaa :D

Kovasti paljon ollaan oltu sylikkäin. Luin jostain, että lapsen aivot tarvitsevat syliä. Että, aivot saavat lepoa kun lapsi saa olla aikuisen sylissä. Pitää taatusti paikkansa! Ja luulen, että sama toimii myös toiseenkin suuntaan. On se vaan ihanaa saada pitää lasta sylissä!

Iina on jo sen ikäinen, ettei kovin usein syliin halua. Toisaalta hän on myös jo sen painoinenkin, ettei häntä mielellään kanna. Sen kerran kun neiti pyytää päästä syliin, tuleekin nopeasti etsittyä istumapaikka, että sylittely onnistuu. Kuusivuotiaan mieli tuntuu olevan erityisen herkkä. 

Aava on onneksi vielä pikkuinen ja hän pääsee sujuvasti syliin vaikka liikkeessä. Kyllähän tuollaista 15-kiloista hetken jopa kantaa. Sohvalla tai pöydän ääressä neiti ei paljon pyytele vaan ottaa aika hanakasti paikkansa aikuisen sylistä. Siinä saattaa saada sisko tai kissa kylmää kyytiä.

Kiva akkujen lataus viikonloppu on ollut! Toivottavasti siipallani myös. Välillä sitä todella kaipaa hyppyä pois rutiineista ja aikatauluista.

Hmmm...Onkohan mun muuten niin sutjakka vartalo saanu kovasti kiloja viikonlopun herkutteluista. Aava kysyi lauantai-iltana, että haluanko sipsiä. Vastasin, etten välitä kun maha on vielä ihan täynnä kebabia. Aava siihen, että niin siksi sun maha on tollanen pullea. Annoin hänelle tilaisuuden korjata sanomistaan ja sanoin, ettei kai se mun maha niin kovin pullea ole. Aava otti vähän etäisyyttä sylistä ja arvioi tarkasti. Ja totesi rauhallisesti, että kyllä se vaan on tosi pullea. No, ei kait siinä sitte!

Herkuista puheen ollen, on tässä viikonlopun aikana jotain saatu aikaankin. Nimittäin melkein sangollinen simaa on nyt pullotettuna ja tänään olen leiponut donitseja ensin valmiin reseptin mukaan ja sen jälkeen uudestaan omaan makuun tuunatulla reseptillä. Nämäkin tosin kaipaavat vielä vähän viilaamista...



[Share to Pinterest]

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vihreää




Nyt taitaa vihdoin olla kevät!

Viikonloppuna meitä hellittiin niin sopivilla keleillä, että me paatuneet vihertumpelot ryhdyttiin puutarhahommiin. Laitettiin viime syksynä valmistuneeseen istutusaltaaseen timanttituijia suojaamaan terassia katseilta. Nurmikko ja puut sai kanankakkaa ja rajalla vaihdettiin kolme kuollutta kartiotuijaa uusiin. Pari orvokkiakin piti tietty istuttaa. Koska nyt on kevät. Tittidii!

Mä oon nyt ihan höpsähtänyt vihreään. Menin ja äänestinkin Vihreitä. Oikein loikkasin! Yleensä mun ehdokas on ollut nuori kokoomuslainen nainen. Yrittäjäperheen lapsena ja (sivutoimisen)yrittäjän vaimona on Kokoomuksen ajatukset tuntuneet järkeviltä. Paitsi niiden ydinvoimamyönteisyys. Hyi hyi. Siksi kai valitsin nyt toisin. Tai kevään vuoksi tai siksi, että Vihreillä oli nuori pätevänoloinen naisehdokas, jolla on kiva hymy. 

Harmillista, että meidän vaalipiiristä ei läpi mennyt yhtään Vihreää. Ei nyt muutenkaan tullut ihan meikäläisen lempparitulosta vaaleissa. Mutta näillä hei mennään. En jaksa alkaa suremaan. Onhan Suomi pärjännyt historiansa saatossa jos jonkinlaisen hallituksen luotsaamana - joskus paremmin, joskus huonommin.

Eniten mä murehdin, kuinka meidän pihan vihreät tulee pärjäämään :D





[Share to Pinterest]

torstai 16. huhtikuuta 2015

Höyhenen kevyttä


Herra Salo on ollut koko viikon Tampereen suunnalla kouluttautumassa ja arki on vaatinut vähän ylimääräistä suunnittelua ja ponnisteluita.

Tänään aamu alkoi ankeasti. Räntää satoi vaakatasossa ja ahdisti jo valmiiksi ajatus, että mun lapset joutuu seisomaan iltapäivällä yli pari tuntia dagiksen pihassa, koska pääsen niitä hakemaan vasta viideltä. Mikä sekin vaati ylimääräisiä järjestelyjä, koska normaalisti mun työpäivä loppuu kuudelta. Sekin ahdisti, että mun viimeisen asiakkaan aika loppuu puoli viideltä ja puolessa tunnissa pitäis ehtiä keskustasta lähiöön ja poimia taatusti tuhannen nälkäiset, märät ja palelevat lapset autoon kahdesta eri päiväkodista.

Mun ahdistus oli tainnut tarttua Iinaan (vaikka en todellakaan tarkoittanut), sillä päiväkodista oli tullut puhelu puolen päivän jälkeen, koska Iina itkee mahakipua. Onneksi siinä kohtaa kun sain soitettua takaisin päin, oli Iinan olo jo kohentunut, eikä mun tarvinnut jättää työpäivää kesken. Iina on jotenkin niin herkkä vaistoamaa fiiliksiä...Tai sitten vatsakivun aiheutti yksinkertaisesti nälkä, sillä ruokana oli tänään ollut hernekeittoa, joka on liki ainoa ruoka, jota Iinan on vaikea syödä.

Iltapäivää kohti alkoi ilma kirkastumaan ja aamupäivän räntäsade oli muisto vain. Muutamien sattumien myötä mun äitikin vapautui yllättäen töistä ajoissa hakemaan tyttöjä jo kolmen aikaan dagiksesta. Lapset sai hyvää ruokaa ja rakkautta.

Niin ne hommat vaan alkoi järjestymään! Sain otettua vielä yhden ylimääräisen asiaakaan iltapäivään ja silti ehdin viemään tytöt kummitätinsä luokse lettukesteille, ennen kun meillä alkoi puoli seiskalta tyky-ilta töistä.

Viime kuussa käytiin tykyillen hohtokeilaamassa ja tänään ohjelmassa oli joogaa. Mulla oli hentoisena odotuksena rentouttava ja lihaskiristyksiä avaava kokemus, koska oon kärsinyt viikon verran jonkin asteisesta päänsärystä. Ongelmana taitaa olla niska-hartiaseuden kireys. Mitään suuria odotuksia ei silti ollut itse tunnista, kunhan päästäisiin porukalla tekemään jotain mukavaa.

Vaan johan pääsi jooga yllättämään! Tunti oli niin ihana. Täydellinen. Huh huh. Kerli Granholm, meidän ohjaajamme, piti meille aloittelijoillekin kuulemma sopivaa hathajoogaa. Puolisen tuntia harjoittelimme aurinkotervehdystä ja joitain jooga-asentoja, asania, jotka olivat hurjan haastavia ja saivat selkärangan paukkumaan. Sen jälkeen teimme puolisen tuntia venytyksiä ja lopuksi vielä rentoutuksen, joka sai mun olon niin kevyeksi ja hyväksi, että mulle tuli ihan olo, että leijuin muutaman sentin ilmassa. Mitä?!? En oo kyllä ennen moisiin tunnelmiin päässyt!

Nyt tunnin jälkeenkin olo on tosi hyvä. Mielettömän hyvin sai ranka liikettä! Päänsärky ja tukkoinen olo kropassa on poissa. Melkein vois vaikka perua ens keskiviikolle varaamani hieronta-ajan. Nooo...ei sentään ;)

Mä tahdon lisää joogaa! Säännöllisesti, kiitos.

Onneksi pääsin osallistumaan tähän jooga-iltaan. Kiitos Tuula, kun otit tytöt illaksi hoitoon ♥ Kiitos Vaasan Easy Fit kun järjestitte meille näin mahtavan kokemuksen!

Sinne jäi ahdistukset ja kipuilut. Nyt meillä alkoi viikonloppu. Maha on täynnä sitruunaista pastaa ja huomenna saadaan Herra Salo kotiin. Vähänkö meillä on jo ikävä! ♥




[Share to Pinterest]

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kaunotar ja hirviö









Meidän tytöt on nyt kevään ajan käyneet Vaasan luistinkerhon luistelukoulussa, kun ihana moffa lupas tyttöjä sinne joka maanantai-ilta kuskata. Mä oon aina siinä vaiheessa vielä töissä kun harjoitukset alkaa ja Herra Salolla on aina maanantai-iltaisin VPKn harjoitukset. Tytöt on olleet onnellisia päästessään luistelemaan. Ulkona kun luistelutalvi taas oli heikonlainen. 


Luistelukoulu on ollut siinä mielessä näppärä valinta harrastukseksi, että samaan ryhmään on saanut molemmat muksut. Jäällä on sitten kuulemma jaettu luistelijat taitojensa mukaisesti eri pienryhmiin. Vanhemmille - tai meidän tapauksessa isovanhemmille - on helppoa, kun on vain yksi aika ja paikka. 

Kausi huipentui kevätnäytökseen, jota on esitetty eilen ja tänään ja vielä huomennakin. Tänä vuonna esityksenä oli satu Kaunotar ja hirviö. Meidän tytöt osallistui eiliseen näytökseen ja me oltiin tietysti katsomossa meidän tyttösiä katsomassa. Luistelukoululaiset esittivät muurahaisia. Aika hellusta! Näytös oli kokonaisuudessaan hieno ja onnistunut. Mitä nyt väliaika oli typerän pitkä. Mutta kaikki luistelijat esiintyivät hienosti! Ja sehän on se pääasia :)

Jännityksellä nyt jäädään odottamaan, onko tytöillä ensi syksynä intoa jatkaa luisteluharrastusta. Ja toisaalta, onko meillä mahdollisuutta sitä heille tarjota. Aava sopii hyvin ensi vuonnakin luistelukouluun, mutta Iina tarvis jo sitten enemmän haastetta. Jos harjoituksia on kovin paljon ja eri aikaan, joudutaan sanomaan nou nou...No, sitä murehditaan sitten syksyllä.







[Share to Pinterest]

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen 2015








Pääsiäinen oli ja meni. Tässä sitä lillutaan toisen pääsiäispäivän iltana oudossa tilassa, jossa ei olis jaksanut pääsiäistä enään hetkeäkään, mutta alkava arkikin toisaalta vähän ahdistaa. Neljän päivän pääsiäisloma teki siis tehtävänsä ;)

Meidän pääsiäisestä ei jäänyt puuttumaan mitään. Paitsi kummitytön synttärit, joita päästään toivottavasti juhlimaan pian, kun heillä tervehdytään. Mutta muuten meni nappiin ja suunnitelmien mukaisesti. Perjantaina siivottiin kotona, askarreltiin virpomisoksia ja kyläiltiin mun vanhempien luona. Lauantaina puettiin kaksi pientä ihanaa tyttöstä noidaksi ja pupuksi (kuva instassa ;)) ja päästettiin heidät kiertelemään kotikadulle vitsojensa kanssa. Lauantaina iltapäivällä mun vanhemmat tuli syömään meille intialaista ruokaklassikkoa, tikka masalaa, joka on meidän kaikkien lemppari intialaisissa ravintoloissa. Nyt tehtiin sitä ensimmäistä kertaa ihan itse, ja voi pojat, kun tuli hyvää! Ruuan jälkeen mun vanhemmat ottivat tytöt mukaansa heille yökyläilemään ja me saatiin nauttia hyvien ystävien seurasta ihan vaan aikuisporukalla. Luxusta!

Eilinen meni nukkuessa pitkään ja hakiessa tyttöjä Karppiksesta ja auringonpaistetta ihmetellessä. Illalla saatiin naapuriperhe tuhoamaan meidän kanssa loput tikka masalat. Tällä kertaa kastikkeen kanssa oli tarjolla naanleipää, jolla kauhottiin soosit kitusiin. Kastike tuntui olevan nyt vielä parempaa kun lauantaina. Lapsille oli tarjolla nakkeja ja ranskalaisia ja jälkkäriksi syötiin naapurin tytön tekemää mustikkapiirakkaa ja pelattiin pleikkaria. Kivaa!

Tänään käytiin aamupäivällä day spassa tekemässä perusteellisempaa siivousta ja iltapäivä vierähti rattoisasti anopin lihapatojen äärellä. Illalla piti hakea vielä kebabit, kun se kuuluu tähän huomenna-alkaa-arki-olotilaan.

Pähkinän - tai kananmunan - kuoressa, meidän pääsiäinen oli oikein onnistunut ja leppoisa. Koti oli kaunis (pääsiäisruohokin kasvoi yli kaikkien odotusten!), ruoka oli maukasta, juoma oli hyvää ja seura loistavaa.

Jos jotakin pitää väkisin kaivella, niin kelit olis voineet olla paremmatkin. Mutta tämäkin toimi. En valita! ...Niin ja juustokakun päällinen olis voinu olla sitä herkullista mangososetta, eikä kirpeää aprikoosisosetta, mutta ensi kerralla pitää olla tarkemmilla silmillä kaupassa :D :D


Laitan huomenissa reseptit tänne blogiin tuosta ihanasta kananmunasalaatista, tikka masalasta ja naanleivästä. Haluan ne itselleni talteen ja myös teidän iloksi, jos vaikka innostutte myös kokeilemaan :)

[Share to Pinterest]

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen menu


Mä olisin halunnut nostaa kytkintä ja lähteä kehä IIIn eteläpuolelle viettämään pääsiäisen pyhiä. Tai lähinnä olis kiinnostanut se ainoa ei-pyhä-päivä siinä välissä, eli lauantai. Artek Aitta huutaa edelleen kovaan ääneen mun nimeä. Harmittaa, kun viimereissulla ei sinne päästy... Ja tietysti Stocka ja moni muu putiikki. Olispa ollut kiva käydä myös Korkeasaaressa, Kiasmassa ja miksei taas Heurekassakin. Ikeakin vähän houkuttelis.

Pääsiäisenä olis päässyt tosi edukkaasti hotelliin yöpymään. Parin yön paketti keskustahotellissa olis lähtenyt meidän perheelle jopa 150€lla, jos ei olis ollu ronkeli.

No miksei me lähdetä?!? No tietysti siksi, että 6-vuotiaat on jo sellaisia, että niillä on omia suunnitelmia. Joo joo. En mäkään osannut ajatella, mutta niin vaan on. Iina haluaa trullitella kavereiden kanssa lauantaina ja juhlia pääsiäistä kotona koska pääsiäinen on kiva juhla. Näin neiti toimitti - kauhean huudon ja kyynelien kanssa. Niin siksi ei sitten lähdetä mihinkään. Ja vähän siksikin, että just oltiin Vuokatissa ja siltäkin reissulta on yhden naisihmisen kassi vielä vähän purkamatta. Ja siksi, että kotona on paljon tekemistä ja töissä kans ja nämä pyhät on mainio tilaisuus sellaiseen suorittamiseen. Ja ystäviäkin olisi ihana nähdä. Niin ollaan kotikulmilla.

Kun kerran päätettiin jäädä kotiin, on tietysti pakko panostaa ruokailuihin ja juomiin ja herkutteluihin. Muuten juhla ei tunnu juhlalta ja saattais alkaa vituttaa harmittaa, ettei lähdetty mihinkään. Siksi mä nyt tänään olen pohtinut pääni puhki ja pallotellut työkavereidenkin kanssa pääsiäisen ruokajuttuja. Osaltaan haastetta tuo mun pyrkimys välttää gluteenia (erityisesti vehnää) ja sokeria.

Koska mitään suuria suunnitelmia pyhiin ei ole, on menun ja tarkkojen ruokasuunnitelmien tekeminen vähän haastavaa. En tiedä missä välissä ja kenen kanssa, mutta Saloilla nostetaan pöytään ainakin:
  • sokeritonta luomumämmiä ja kuohukermaa
  • mangorahkapiirakkaa tai juustokakkua
  • appelsiiniriisiä
  • tikka masalaa (toivottavasti luomu)kanalla. Tämä on pakko tehdä nyt, kun kanan marinoimiseen on oikeasti aikaa vaikka monta päivää!
  • moderni munasalaatti pähkinöillä ja avokadolla Kotivinkistä bongatulla reseptillä


Huomenna pitäis käydä tekemässä pääsiäisen ruokaostokset ennen työpäivää tai sen jälkeen. Tänään kävin tosin jo äitin "seurana" kaupassa ja nyt on viinikaapissa iso rasiallinen mansikoita, pullo kuohuvaa sekä hyvää punaviiniä. Tarvitaanko sittenkään muuta? ;)

Mites sun pääsiäissuunnitelmat ja valmistelut?

Ja arvaa mitä? (mihin on muuten unohtunut meidän lapsosilta tuo "arvaa mitä?" -hokema?) Iinalla on ihan törkee yskä. Nyt haisee koko kämppä sipulilta, kun yritän myrkyttää yskää pois. Toivokaa, että onnistun!
[Share to Pinterest]