lauantai 30. toukokuuta 2015

Vaeltamassa Kolilla, Herajärven kierros

Nyt on 10-vuotishääpäivämatka tehtynä. Ei ollut ihan sitä mitä odotettiin!

Ajatuksissa oli tallustella 35 kilometrin pituinen Herajärven pohjoispuolen kierros leppoisasti kahden yöpymisen taktiikalla. Haaveissa oli kokea kiireettömiä kahveja kallioilla siemaillen, maisemista nauttien ja metsän tuoksuja haistellen.

Totuus olikin hikeä ja hikeä ja hikeä. Höystettynä maitohapoilla lihaksissa. Vähän meinas olla myös epätoivoa. Maisemat oli komeita silloin, kun niitä ehti tai jaksoi katsella. Suurimmalta osin keskittyminen ja katse oli kengissa ja askeleen asettamisessa polulle. Maasto oli hankalakulkuista, kivistä ja juurakkoista ja osin märkää. Korkeuserot nousuineen ja laskuinen oli jotain sellaista, mihin ei todellakaan oltu varauduttu. Välillä jouduttiin etenemään nelinkontin kiiveten ja surkeimmillaan matka eteni vain kilometrin tunnissa. Kipu oli oli meidän seuralainen noin kaksi kolmasosaa reissusta.


Käytännössä etenimme seuraavasti:

Torstaina 21.5.
Automatka Vaasasta Kolille. Haimme vuokratupien avaimet Luontokeskuksesta ja saimme samalla vinkit vedenottopaikoista. Vaellukselle pääsimme iltapäivällä viiden aikaan. Kävelimme hyvää leveää polkua rennoissa fiiliksissä ensimmäiselle yöpymispaikalle, Ikolanahoon. Ikolanahon pieni punainen mökki oli suloinen ja kauniilla paikalla. Laitoimme takan lämpiämään tuvassa ja paistoimme ulkona nuotiopaikalla makkarat ja joimme oluet. Aurinko paistoi ja hymyilytti. Nukuimme makoisasti, vaikka takka ei lämmittänytkään ihan niin hyvin kuin toivoimme parin pesällisen jälkeen.
Ukko Koli - Ikolanaho n. 3 km, 1 tunti

Ikolanaho ja meidän ensimmäisen yön majapaikka
Perjantaina 22.5.
Aamulla lähdimme hyvillä mielin etenemään Ikolanahosta. Matka eteni kauniissa metsässä koko ajan alaspäin, kunnes saavuimme Myllypurolle. Myllypuro oli kiva paikka, johon pysähdyimme hetkeksi "aamupesulle" ja kuuntelemaan veden solinaa. Leveä ja voimakkaasti virtaava puro aivan pakotti pesemään käsiä ja kasvoja. Myllypurolta jatkettiin kohti Ryläystä. Kipuamista oli melkoisesti ja tässä kohtaa alkoi jaloissa painamaan ja hiki virtaamaan. Välillä tuntui, ettei matka edennyt lainkaan. Kun pääsimme Ryläyksen huipulle oli jalat jo tosissaan hapoilla. Pidimme pikaisen lounaspaussin ja jatkoimme eteenpäin. Tässä kohtaa olimme edenneet noin 6 km.

Ryläykseltä matkasimme vaarojen yli kohti Kiviniemeä. Tämä matka oli 10 km ja rehellisesti sanottuna tästä vuoristoradasta en muista juuri mitään. Kerran ainakin pidimme pienen tauon jossain kallion päällä ja söimme kauraiset välipalakeksit. Väsytti, uuvutti ja sattui niin, että emme oikein osanneet pysähtyä lepäämään ja tankkaamaan. Pienikin pysähdys sai jalat huutamaan hoosiannaa siinä vaiheessa kun taas piti lähteä liikkeelle. Siksi kai vaan töpsyteltiin surkein hiirenaskelin eteenpäin ylä- ja alamäkiin ja koitettiin pysyä pystyssä. Mä taisin tällä välillä jossain kosteikossa livetä kiviltä maastoon, mutta siinä pyllähdyksessä ei onneksi käynyt kuinkaan.

Kuuden aikaan saavuimme vihdoin Kiviniemeen. Kiviniemi tuntui varsinaiselta keitaalta lammasaitauksineen, vesihanoineen ja sievine piharakennuksineen. Olimme kuitenkin niin väsyneitä, ettemme tässäkään kohtaa ymmärtäneet pysähtyä lepäämään. Täytimme tyhjät pullot vedellä Kiviniemen seinässä olevasta hanasta ja jatkoimme matkaa. Meidän seuraava yöpymispaikka oli Metsäpirtti ja sinne oli vielä liki kuuden kilometrin matka. Luojalle kiitos, reitti Kiviniemestä Metsäpirttiin oli huomattavasti helppokulkuisempaa, kuin se matka, mitä olimme aikaisemmin päivällä kulkeneet. Herra Salo otti ritarillisesti kantaakseen kaiken veden, jotta saimme kevennettyä mun rinkkaa (muuten ollaan aina menty samanpainoisina kantajina samanpainoisilla rinkoilla).

Kiviniemestä siirryimme ensin vekkulilla vetolautalla Sikosalmen yli. Tästä kyydistä olisi nauttinut kovastikin jos olisi vain jaksanut. Sen jälkeen polku kulki jonkin matkaa rannan tuntumassa, eikä tarvinnut kiivetä ylämäkeen tai laskea alamäkeen. Pysähdyimme nuotiopaikalle ja keitimme kahvit ja syötiin näkkärit. Tämän jälkeen polku vei pienen puusillan yli ja metsäisempiin mäntymaisemiin, jossa oli joitain kohtuullisempia nousuja. Ennen Metsäpirttiä reitti kulki Lakkalan läpi. Lakkala näytti ihanalta rantapaikalta houkuttelevine ahoineen, mutta emme malttaneet pysähtyä, vaan jatkoimme matkaa Metsäpirtille, jonne saavuimme vihdoin kahdeksan aikaan illalla. Tuhannen väsyneinä. Herra Salo laittoi takan ja saunan päälle ja minä menin makuupussin sisään juomaan vettä. Tärisytti ja vähän oksetti. Jalat oli ihan loppu. Puolitoista tuntia lepäiltiin ja odotettiin saunan lämpeävän. Syötiin vähän juusto-meetvurstinäkkileipää, juotiin vettä ja venyteltiin. Sauna teki terää ja oli taivaallista saada pestä suolat kasvoilta pois. Grillattiin takassa vielä makkarat ennen nukkumaanmenoa.
Ikolanaho - Kiviniemi - Metsäpirtti n. 22 km, 10,5 tuntia


Aamupesu Myllypurolla
Vielä hymyilyttää, Ryläys on vasta edessäpäin ;)


Lounasta Ryläyksen kodalla. Kota oli muuten tosi iso!
Täysjyvänuudelia, tonnikalaa ja ketsuppia :D
Lauantai 23.5.
Aamu alkoi vähän vaisuissa tunnelmissa. Keittelimme taas kahvit ja puurot. Herra Salon polven ulkosyrjä oli edelleen eilisestä kipeä. Oli vähän kurjaa lähteä matkaan kun toinen joutui varomaan joka kerta kun astui oikealle jalalle. Mun jalat oli palautuneet edellisen päivän höykytyksistä loistavasti ja vielä kun pakkasin rinkan niin, ettei muoviastia rinkan alaosassa päässyt enään painamaan pakaran yläosaa, kulki mun matka ihan kivasti. Jos Herra Salo sai perjantaina tsempata mut kohteeseen, oli nyt mun vuoro kannustaa ja luoda toivoa. Reitti Metsäpirtistä Ukko Kolille oli kaunis, vaihteleva ja paljon kohtuullisempi nousujen ja laskujen suhteen jos vertailukohtana pitää järven länsipuolta. Kyllä tässäkin saatiin hiki pintaan, mutta tämä itäpuoli Herajärvestä tuntui helpommalta ja myös Pieliseen avautuvat maisemat, etenkin Mäkrän vaaralta, oli niin kauniit, että sekin palkitsi aherrusta. Tämä matka olisi ollut oikein kiva, jos Herra Salon polvi olisi ollut kunnossa ja meillä olisi ollut enemmän vettä. Lähtiessämme Metsäpirtiltä, meidän olisi pitänyt tehdä noin kilometrin extramatka vedenhakuun kaivolta. Päätettiin jättää se tekemättä ja toivottiin 1,5 litran vettä riittävän. Onneksi matkalla oli muutama puro, josta keitimme vettä marjakiisseliin ja kahviin. Loppumatkasta oli jano, mutta pärjäsimme, koska ulkolämpötila oli vain kymmenisen astetta. Tämä päivä oli muuten todella tuulinen ja välillä vähän hirvitti, että saadaanko kaatuva puu niskaan. Poluille olikin kaatunut talven aikana paljon puita. Sisulla tsempattiin koko Herajärven pohjoispuolen kierros läpi. Viimeiset kilometrit ajatuksissa oli edessä häämöttävä hotelliyöpyminen kylpylöineen. Tästä ylellisyydestä lisää myöhemmin.
Metsäpirtti - Ukko-Koli n. 13 km, 6 tuntia


Maisemia kalliolta
Metsäpirtti, viimeisen vaelluspäivän aamu oli aurinkoinen ja tuulinen

Retkievästä
Voi kun koko matka olisi ollut näin helppokulkuista!
Reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut!

Kun joskus vielä palaamme Kolille, niin keskitymme enemmän Herajärven itäpuoleen. Ryläys Herajärven länsipuolella oli aika vaatimaton siihen nähden, mikä helvetillinen kapuaminen sinne oli. Senkin saimme kantapään kautta oppia, että Herajärven kierroksella yli 20 kilometrin päivämatka oli ihan liikaa. 15 km vuorokaudessa olis ollut leppoisa ja kiva vauhti. Harmillisesti Herajärven länsipuolella oli huonosti niin yöpymismahdollisuuksia kuin taukopaikkojakin.

Mukavana mieleen jäi toinen majapaikkamme Metsäpirtti, sekä Kiviniemen tila, Lakkala ja Mäkrän vaara. Toki myös Ikolanaho, kuten muutkin ahot olivat kauniita! Myllypuro oli myös kiva.

Varustuksesta täytyy antaa myös kiitosta. Kengät ja rinkat toimivat jälleen kerran. Vaatetus ja ruokapuoli oli myös riittävää ja asianmukaista.















[Share to Pinterest]

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Rötväystä ja kirppistelyä




Nyt on ollut astetta rennompi viikonloppu!

Eilen aamupäivä meni Kuntsilla BlogiVaasan Pop up -kirppiksellä. Tapahtuma oli tosi onnistunut! Tila oli huippuhyvä, ihmisiä oli hurjan paljon (kiitos siitä sinulle kävijä!) ja sokerina pohjalla: Teemu Mäen näyttely oli upea. Ehdin katsoa näyttelyn läpi, kun olin laittanut kirppiskimpsuni kasaan. Taas tuli pohdittua, miksi ihmeessä näissä taidenäyttelyissä tulee käytyä niin harvoin, vaikka useimmiten nautin niistä paljon. Kuntsin modernin taiteen museo tosin puhuttelee mua ihan itsessään. On se vaan kaunis paikka.

Kirppistelyiden jälkeen oli yllättäen vielä kovasti virtaa ja illan vietin lasten ja ystäväni sekä hänen lapsien kanssa Rossossa herkutellen. Herra Salo kun lähti heidän sählyporukan saunailtaan. Oli kyllä piristävää saada vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia ystävän kanssa. Lapsethan tietysti juoksi ja melskasi minkä ehtivät, joten ihan leppoisammasta päästä nämä treffit ei olleet. Silti meillä kaikilla oli ihan mukavaa ja kotiin lähdettiin vatsat täynnä pizzaa.

Koska viime yönä tuli nukuttua vähän huonosti - toisella saunaillan vuoksi ja toisella lasten heräilyjen vuoksi, oli meillä tänään toooosi leippoinen aamu. Koko päivä on oikeastaan mennyt makoillessa yhdessä ja erikseen. Iina itki yöllä kurkkukipua ja tänään hän sai olla kotosalla ja ottaa iisisti, vaikka aamulla olikin pirteä, eikä kurkkukipu enään vaivannut.

Mä olen sen verran saanut aikaan, että kävin kaupassa ja hakemassa kebabbia. Niin ja kirppishommatkin on sen verran saanut tänään jatkoa, että yhden facbook-kirpparilta bongatun sadeasun noudin Iinalle ja vastaavasti meiltä noudettiin muutama eilen myymättä jäänyt juttu. Parasta tää kierrätys!

Meillä alkaa muuten 10-vuotishääpäivämatkakin lähestymään. Kolme päivää töitä ja sitten kohti Kolia. Ollaan jo ihan innoissamme. Otettiin rinkatkin olkkarin lattialle ja aloiteltiin pakkaamisia.

Love is in the air ♥

[Share to Pinterest]

torstai 14. toukokuuta 2015

Blogikirppis lauantaina, tervetuloa!




Lisääntynyt valo on saanut siivousvälineet liikkeelle. Aurinko paljastaa armottomasti pölyn ja lian, mutta antaa onneksi myös siivoojalle energiaa. Tässä viimeaikoina onkin pinnat saaneet maistaa rättiä. Viime viikonloppuna oli siivooja sen verran toimelias, että paitsi vaakapinnat, myös pystypintoja tuli pyyhittyä. Keittiön alakaappien ovia, seiniä, väliovia, ikkunan- ja ovenkarmeja. Valkoiset nahkasohvat ja ikkunatkin kaipaisivat puunausta, mutta niin reippaaksi en ole vielä tekeytynyt.

Mulla on sellainen pitkäaikainen kirppariprojekti meneillään. Meidän lähikirpparilla, Fyndiksessä, on ollut pöytä vuokralla jo pidemmän aikaa. Sinne vien aina silloin tällöin täydennystä. Ärsyttävästi kerään tavaroita isoksi keoksi kotona. Kerran kuukaudessa tai jopa parissa käyn sitten täydentämässä pöytää. Mihinkään suuriin voittoihin ei tällaisella verkkaisella tahdilla pääse, mutta kyllä mä silti sieltä aina jonkin roposen saan. Hyvä kierrätys!

Kirpparihommat saa nyt kunnon buustin, kun lauantaina pääsen kirppistelemään myös Kuntsille. Kirpparitavarakasa on tänään lajiteltu ja hinnoiteltu. Osan vein Fyndikseen ja omasta mielestäni herkullisimmat tavarat tuon ylihuomenna Pop up -blogikirppikselle Kuntsin modernin taiteen museoon.

Mun myyntipöydälle tulee pääasiassa lastenvaatetta. Merkkeinä mm. me&i, Marimekko, Metsola ja Polarn o. Pyret. Naisten asusteita, muutamat lasten lakanat ja koriste-esineitä. 

Myyntiin pätkäytän myös käyttämättömiä, kaapissa säilömiäni, me&i -tuotteita, jotka ovat vielä myyntipakkauksissaan. 

Lauantaina siis nähdään!
Pop up -kirpparia pyöritetään kello 11-15. Ja meidän bloggareiden lisäksi paikalla on mm. Sweet Vaasa ;) Varaathan käteistä mukaan! Tapahtuma löytyy myös Facebookista (klik).



[Share to Pinterest]

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Vajaa äiti


..."Äideistä parhaimman sain"...

Hahaa, tuskimpa vain! Mä en ole ollut paras äiti. Mutta meitä keskinkertaisia äitejä tarvitaan. Maailman paras äiti ei millään pysty imettämään, syöttämään, puettamaan, opettamaan, hoitamaan ja rakastamaan meidän muiden, epätäydellisten, äitien lapsia. Siinä olis yhdelle ihmiselle vähän liikaa.

Eiköhän äitiyteen riitä se, että tekee parhaansa. Että on riittävän hyvä äiti. Rakastaa paljon ja pitää huolta lapsen perustarpeista. Niin, että lapsella on hyvä ja turvallinen olo. Ja jos ei pysty itse olemaan riittävän hyvä, osaa pyytää apua. Se kai on sitä riittävää äitiyttä. Sitä hyvää äitiyttä.

Mä olen ihan äärettömän onnellinen äitiydestäni. Se on kiistatta parasta mitä mulle on tapahtunut. Se on saanut mut ymmärtämään, että elämässä ylipäätään riittää, että on hyvä. Ei tarvi olla paras.

Kiitolllinen olen siitä, että olen itse saanut rakastavan, tosi hyvän äidin. Hän on ollut mun esikuva omassa äitiydessäni. Samoin oli Stina-mummi. Mummi antoi vähemmän neuvoja, mutta muisti aina kehua, kuinka hyvä äiti olen. Erityisen paljon hän kehui silloin kun näki mun olevan epävarma tai väsynyt.

Hyvää äitienpäivää!

Sinulle, joka olet äitisi lapsi. Sinulle, joka olet tuore äiti. Sinulle, joka olet kokenut äiti. Meille kaikille.


[Share to Pinterest]

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Tunteita ja tuoksuja







Eilen juhlittiin 10-vuotis hääpäivää. Sain ihanan kukkakimpun mieheltäni. Meillä on ollut hienot 10 aviovuotta. Ollaan menty yhdessä niin myötä- kuin vastamäessä. Rakkautta rakkautta rakkautta ♥

Tänään on mummin kuolemasta kulunut vuosi.

Meidän kodin täyttää liljojen huumaava tuoksu. Töissä olin haistavinani mummin käsivoiteen tuoksun kun pyyhin hierontahuoneen lattioita. Mummi tuoksui aina hyvältä. Sellaiselta puhtaalta ja hyvältä. Silitetyiltä vaatteilta ja käsivoiteelta. Ihan mummilta ♥

Tunteita ja tuoksuja. Tuoksut puskee nyt pintaan kun tunteita koitan pitää kurissa. Mä en nyt jotenkin pysty. Tuntuu, ettei kerta kaikkiaan uskalla. Mä en ole vielä päässyt mihinkään kauniiseen kaipaukseen. Irti päästessään tulossa olisi huutoa, räkää ja mahdotonta ikävää.


[Share to Pinterest]

maanantai 4. toukokuuta 2015

Save the date

Hyvä! Laitoit merkinnän kalenteriin. 
Lauantaina 16.5. eli parin viikon kuluttua nähdään blogi-kirppiksellä. Kirppis pyörii kello 11-15. 

Kuntsin modernin taiteen museo (klik) tarjoaa tuolloin meille bloggaajille paitsi upeat tilat kirppistelyyn, myös yleisölle ilmaisen sisäänpääsyn ja ilmaiset opastukset Teemu Mäen "Kuka sinä olet?" -näyttelyyn. Lisäksi Sweet Vaasan Pop Up-ravintolassa saa suut makeaksi klo 11-17 välisenä aikana. Aika mahtista! Jee, vähänkö tulee kiva päivä!!! ♥

Ps. maistiaisia tulevista myyntiartikkeleista pääset kurkkaamaan jo tapahtuman facebook-sivuilta (klik). Mä yritän kerätä ja kuvata kans tulevan viikonlopun aikana kirppistavarat kasaan.
[Share to Pinterest]

perjantai 1. toukokuuta 2015

Vappua ja donitseja








Vappu alkaa olla juhlittuna. Meidän vappuun kuului ne perinteiset: vappulounas ravintola Centralissa ja osallistuminen Kupla-tapahtumaan. Torille ei tarvinnut mennä, kun ilmapallot hankittiin jo aikaisemmin viikolla marketista.

Tänään ollaan saatu nauttia aivan ihanasta auringonpaisteesta. Käytiin sään innostamana iltapäivällä pyöräillen oman kylän jätskikiskalla. Tytöt söi hytisten jätskipallonsa ja kotiin ostettiin vielä viereiseltä grilliltä hampurilaiset. 

Eilinenkin ilta meni herkutellessa ja juodessa kuplajuomia. Mun tekemä sima oli ihan hyvää, mutta oli jäänyt vähän hapottomaksi. Ensi kerralla pitää muistaa laittaa korkit tiukasti kiinni aiemmin. Onneksi skumpassa oli kuplat tallella! Ja tyttöjen suloisissa limsapulloissa.

Tänä vuonna hankin vappua varten donitsipellin ja muutaman testierän avulla sain viilattua reseptin, jolla sain tehtyä just meidän suuhun sopivat donitsit. Vapuksi paistettiin kaksi pellillistä, joista puolet sai päälleen valkosuklaa- ja puolet hopeatoffee-kuorrutuksen. 24 donitsia kuulostaa tosi paljolta, mutta niin ne vaan on huvenneet. Valkosuklaiset on ihan parhaita! 

Donitsit uunissa a'la Salo

12 kpl pieniä donitseja donitsipellillä

75 g voita
1 dl intiaanisokeria
1 kananmuna
1,5 dl piimää
2 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl kardemummaa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna vatkaten. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää piimää ja jauhoseosta vaahtoon vuorotellen kevyesti sekoittaen. Laita taikina pursotinpussin avulla tai lusikalla tai muulla tapaa askarrellen donitsipeltiin. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 10 minuuttia.

Valkosuklaakuorrutus: Sulata vesihauteessa 100 g valkosuklaata ja sekoita siihen tilkka kermaa (1-2 rkl) niin, että saat valkosuklaasta juoksevaa. Kasta donitsit seokseen ja nosta jähmettymään.

Pssst. reseptin ainesosat neljää viimeistä lukuunottamatta on ihan helppo löytää luomulaatuisena perus marketista. Luomulla tulee parempaa :)

[Share to Pinterest]