lauantai 30. toukokuuta 2015

Vaeltamassa Kolilla, Herajärven kierros

Nyt on 10-vuotishääpäivämatka tehtynä. Ei ollut ihan sitä mitä odotettiin!

Ajatuksissa oli tallustella 35 kilometrin pituinen Herajärven pohjoispuolen kierros leppoisasti kahden yöpymisen taktiikalla. Haaveissa oli kokea kiireettömiä kahveja kallioilla siemaillen, maisemista nauttien ja metsän tuoksuja haistellen.

Totuus olikin hikeä ja hikeä ja hikeä. Höystettynä maitohapoilla lihaksissa. Vähän meinas olla myös epätoivoa. Maisemat oli komeita silloin, kun niitä ehti tai jaksoi katsella. Suurimmalta osin keskittyminen ja katse oli kengissa ja askeleen asettamisessa polulle. Maasto oli hankalakulkuista, kivistä ja juurakkoista ja osin märkää. Korkeuserot nousuineen ja laskuinen oli jotain sellaista, mihin ei todellakaan oltu varauduttu. Välillä jouduttiin etenemään nelinkontin kiiveten ja surkeimmillaan matka eteni vain kilometrin tunnissa. Kipu oli oli meidän seuralainen noin kaksi kolmasosaa reissusta.


Käytännössä etenimme seuraavasti:

Torstaina 21.5.
Automatka Vaasasta Kolille. Haimme vuokratupien avaimet Luontokeskuksesta ja saimme samalla vinkit vedenottopaikoista. Vaellukselle pääsimme iltapäivällä viiden aikaan. Kävelimme hyvää leveää polkua rennoissa fiiliksissä ensimmäiselle yöpymispaikalle, Ikolanahoon. Ikolanahon pieni punainen mökki oli suloinen ja kauniilla paikalla. Laitoimme takan lämpiämään tuvassa ja paistoimme ulkona nuotiopaikalla makkarat ja joimme oluet. Aurinko paistoi ja hymyilytti. Nukuimme makoisasti, vaikka takka ei lämmittänytkään ihan niin hyvin kuin toivoimme parin pesällisen jälkeen.
Ukko Koli - Ikolanaho n. 3 km, 1 tunti

Ikolanaho ja meidän ensimmäisen yön majapaikka
Perjantaina 22.5.
Aamulla lähdimme hyvillä mielin etenemään Ikolanahosta. Matka eteni kauniissa metsässä koko ajan alaspäin, kunnes saavuimme Myllypurolle. Myllypuro oli kiva paikka, johon pysähdyimme hetkeksi "aamupesulle" ja kuuntelemaan veden solinaa. Leveä ja voimakkaasti virtaava puro aivan pakotti pesemään käsiä ja kasvoja. Myllypurolta jatkettiin kohti Ryläystä. Kipuamista oli melkoisesti ja tässä kohtaa alkoi jaloissa painamaan ja hiki virtaamaan. Välillä tuntui, ettei matka edennyt lainkaan. Kun pääsimme Ryläyksen huipulle oli jalat jo tosissaan hapoilla. Pidimme pikaisen lounaspaussin ja jatkoimme eteenpäin. Tässä kohtaa olimme edenneet noin 6 km.

Ryläykseltä matkasimme vaarojen yli kohti Kiviniemeä. Tämä matka oli 10 km ja rehellisesti sanottuna tästä vuoristoradasta en muista juuri mitään. Kerran ainakin pidimme pienen tauon jossain kallion päällä ja söimme kauraiset välipalakeksit. Väsytti, uuvutti ja sattui niin, että emme oikein osanneet pysähtyä lepäämään ja tankkaamaan. Pienikin pysähdys sai jalat huutamaan hoosiannaa siinä vaiheessa kun taas piti lähteä liikkeelle. Siksi kai vaan töpsyteltiin surkein hiirenaskelin eteenpäin ylä- ja alamäkiin ja koitettiin pysyä pystyssä. Mä taisin tällä välillä jossain kosteikossa livetä kiviltä maastoon, mutta siinä pyllähdyksessä ei onneksi käynyt kuinkaan.

Kuuden aikaan saavuimme vihdoin Kiviniemeen. Kiviniemi tuntui varsinaiselta keitaalta lammasaitauksineen, vesihanoineen ja sievine piharakennuksineen. Olimme kuitenkin niin väsyneitä, ettemme tässäkään kohtaa ymmärtäneet pysähtyä lepäämään. Täytimme tyhjät pullot vedellä Kiviniemen seinässä olevasta hanasta ja jatkoimme matkaa. Meidän seuraava yöpymispaikka oli Metsäpirtti ja sinne oli vielä liki kuuden kilometrin matka. Luojalle kiitos, reitti Kiviniemestä Metsäpirttiin oli huomattavasti helppokulkuisempaa, kuin se matka, mitä olimme aikaisemmin päivällä kulkeneet. Herra Salo otti ritarillisesti kantaakseen kaiken veden, jotta saimme kevennettyä mun rinkkaa (muuten ollaan aina menty samanpainoisina kantajina samanpainoisilla rinkoilla).

Kiviniemestä siirryimme ensin vekkulilla vetolautalla Sikosalmen yli. Tästä kyydistä olisi nauttinut kovastikin jos olisi vain jaksanut. Sen jälkeen polku kulki jonkin matkaa rannan tuntumassa, eikä tarvinnut kiivetä ylämäkeen tai laskea alamäkeen. Pysähdyimme nuotiopaikalle ja keitimme kahvit ja syötiin näkkärit. Tämän jälkeen polku vei pienen puusillan yli ja metsäisempiin mäntymaisemiin, jossa oli joitain kohtuullisempia nousuja. Ennen Metsäpirttiä reitti kulki Lakkalan läpi. Lakkala näytti ihanalta rantapaikalta houkuttelevine ahoineen, mutta emme malttaneet pysähtyä, vaan jatkoimme matkaa Metsäpirtille, jonne saavuimme vihdoin kahdeksan aikaan illalla. Tuhannen väsyneinä. Herra Salo laittoi takan ja saunan päälle ja minä menin makuupussin sisään juomaan vettä. Tärisytti ja vähän oksetti. Jalat oli ihan loppu. Puolitoista tuntia lepäiltiin ja odotettiin saunan lämpeävän. Syötiin vähän juusto-meetvurstinäkkileipää, juotiin vettä ja venyteltiin. Sauna teki terää ja oli taivaallista saada pestä suolat kasvoilta pois. Grillattiin takassa vielä makkarat ennen nukkumaanmenoa.
Ikolanaho - Kiviniemi - Metsäpirtti n. 22 km, 10,5 tuntia


Aamupesu Myllypurolla
Vielä hymyilyttää, Ryläys on vasta edessäpäin ;)


Lounasta Ryläyksen kodalla. Kota oli muuten tosi iso!
Täysjyvänuudelia, tonnikalaa ja ketsuppia :D
Lauantai 23.5.
Aamu alkoi vähän vaisuissa tunnelmissa. Keittelimme taas kahvit ja puurot. Herra Salon polven ulkosyrjä oli edelleen eilisestä kipeä. Oli vähän kurjaa lähteä matkaan kun toinen joutui varomaan joka kerta kun astui oikealle jalalle. Mun jalat oli palautuneet edellisen päivän höykytyksistä loistavasti ja vielä kun pakkasin rinkan niin, ettei muoviastia rinkan alaosassa päässyt enään painamaan pakaran yläosaa, kulki mun matka ihan kivasti. Jos Herra Salo sai perjantaina tsempata mut kohteeseen, oli nyt mun vuoro kannustaa ja luoda toivoa. Reitti Metsäpirtistä Ukko Kolille oli kaunis, vaihteleva ja paljon kohtuullisempi nousujen ja laskujen suhteen jos vertailukohtana pitää järven länsipuolta. Kyllä tässäkin saatiin hiki pintaan, mutta tämä itäpuoli Herajärvestä tuntui helpommalta ja myös Pieliseen avautuvat maisemat, etenkin Mäkrän vaaralta, oli niin kauniit, että sekin palkitsi aherrusta. Tämä matka olisi ollut oikein kiva, jos Herra Salon polvi olisi ollut kunnossa ja meillä olisi ollut enemmän vettä. Lähtiessämme Metsäpirtiltä, meidän olisi pitänyt tehdä noin kilometrin extramatka vedenhakuun kaivolta. Päätettiin jättää se tekemättä ja toivottiin 1,5 litran vettä riittävän. Onneksi matkalla oli muutama puro, josta keitimme vettä marjakiisseliin ja kahviin. Loppumatkasta oli jano, mutta pärjäsimme, koska ulkolämpötila oli vain kymmenisen astetta. Tämä päivä oli muuten todella tuulinen ja välillä vähän hirvitti, että saadaanko kaatuva puu niskaan. Poluille olikin kaatunut talven aikana paljon puita. Sisulla tsempattiin koko Herajärven pohjoispuolen kierros läpi. Viimeiset kilometrit ajatuksissa oli edessä häämöttävä hotelliyöpyminen kylpylöineen. Tästä ylellisyydestä lisää myöhemmin.
Metsäpirtti - Ukko-Koli n. 13 km, 6 tuntia


Maisemia kalliolta
Metsäpirtti, viimeisen vaelluspäivän aamu oli aurinkoinen ja tuulinen

Retkievästä
Voi kun koko matka olisi ollut näin helppokulkuista!
Reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut!

Kun joskus vielä palaamme Kolille, niin keskitymme enemmän Herajärven itäpuoleen. Ryläys Herajärven länsipuolella oli aika vaatimaton siihen nähden, mikä helvetillinen kapuaminen sinne oli. Senkin saimme kantapään kautta oppia, että Herajärven kierroksella yli 20 kilometrin päivämatka oli ihan liikaa. 15 km vuorokaudessa olis ollut leppoisa ja kiva vauhti. Harmillisesti Herajärven länsipuolella oli huonosti niin yöpymismahdollisuuksia kuin taukopaikkojakin.

Mukavana mieleen jäi toinen majapaikkamme Metsäpirtti, sekä Kiviniemen tila, Lakkala ja Mäkrän vaara. Toki myös Ikolanaho, kuten muutkin ahot olivat kauniita! Myllypuro oli myös kiva.

Varustuksesta täytyy antaa myös kiitosta. Kengät ja rinkat toimivat jälleen kerran. Vaatetus ja ruokapuoli oli myös riittävää ja asianmukaista.















[Share to Pinterest]

6 kommenttia:

  1. Onnittelut ensinnäkin 10-vuotishääpäivänne johdosta ja toiseksi, että Herajärven kierros on koettu. Itsekin reitin kiertäneenä kyllä jossain vaiheessa väsytti kovasti, mutta porukalla ( 12 henk. ) tsempattiin toisiamme ja pistettiin lauluksi viime kilometreillä eka päivän päätteeksi. Olo keveni kummasti ja määränpäähän päästiin. Jonakin päivänä haluan kokea kaiken uudelleen, sillä kokemus oli TODELLA HIENO ja maisemat kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyy myöntää, että olo oli kuin voittajalla, kun saatiin kierros päätökseen :) Se on muuten jännä juttu, kuinka ajatukset ja muu sellainen vaikuttaa jaksamiseen.
      Hieno kokemus!!! Nyt viikon lepäilyn jälkeen vois jo lähteä uudestaan ;)

      Poista
  2. Olipa kiva lukea! Onko reitti miten hyvin merkitty; pärjäsittekö ilman karttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvin oli reitti merkitty, mutta meillä oli kyllä mukana Luontokeskukselta ostettu kartta. Siitä oli kiva seurata etäisyyksiä - ja niitä korkeuseroja :D

      Poista
  3. Todella upeat maisemat , vaativa kieros .. Vaarojen maraton taas 4.10.2015

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3