sunnuntai 23. elokuuta 2015

Viikonlopusta väsynyt


Koko viikonloppu on ollut yhtä hulinaa. Me myydään mökkiä. Eilen vastailin puheluihin, tekstareihin, sähköposteihin ja facebook-viesteihin niin, että illalla aivan päässä humisi. Myynti-ilmoitus keräsi ehkä liiaksikin huomiota. 

Tänään ollaan käyty esittelemässä mökkiä aamupäivällä koko perheen voimin ja iltapäivällä kahdestaan Herra Salon kanssa. Tytöt sai onneksi jäädä mun vanhempien hoivaan! Olis ollut vähän turhan raskas päivä lapsille muuten. 

Nyt olo on totaalisen väsynyt. Onnellinen olen silti, sillä meidän mökki saa suurella todennäköisyydellä syyskuun aikana uuden omistajan. 

Illalla oli ihanaa käydä yksin tekemässä hidas lenkki kodin läheisillä pelloilla. Mikä rauha ja raikas elokuinen tuoksu! Kesä ♥


[Share to Pinterest]

lauantai 22. elokuuta 2015

Pienet

"Mitä sä teet?!? Lopeta! Mieti vähän..."

Voi kulta rakas. Älä mieti. Tai mieti, mutta älä liikaa. Oot hyvä just tollasena. Just tuon ikäisenä. Juurikin noin taitavana. Et voi vielä osata kaikkea. Ei me aikuisetkaan osata. Me vaan välillä vaaditaan teiltä liikaa asioita kun ollaan väsyneitä. Kun ei muisteta, että oot vasta pieni. Vasta 6 vuotta.



"Älä tuu tänne! Et tule. Jos kaikki vaikka nukkuis omissa sängyissään..."

Pieni ihminen, tule vain. Tuu tähän viereen nukkumaan. Tankataan turvallisuutta ja lämpöä. Nyt meillä on siihen hyvä mahdollisuus. Päivällä et kuutenkaan malta, kun elämän nälkä saa sut pysymään poissa vanhempien sylistä. Tule viereen yöllä. Minäkin saan rauhan, kun kuulen sun hengittävän. Sun lämpö luo lohdutusta. Sinä pikkuruinen kuulut vielä siihen. Vielä hetken. Koska sä oot vasta 4 vuotta.

[Share to Pinterest]

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Elokuu



Hip hop vaan ja silleen.

Meillä opetellaan uudenlaiseen arkeen. Lapsilla on paljon uutta koulunalkamisen ja uuden dagiksen myötä. Mulla on sentään sama työ, mutta uudet työajat. Luovuin viimeisestäkin arkivapaasta ja teen töitä nyt viitenä päivänä viikossa. Viikkotyötuntimäärä on kuitenkin ennallaan, eli teen nyt lyhyempiä työpäiviä ja lähden kotiin aina neljältä. Järjestely tuntuu toimivalta, ollakin, että nyt pitää saada karavaani kulkemaan (ajoissa!) viitenä aamuna viikossa. Ihan liikaa sanon minä! :D Voisko saada kansalaisaloitteen paitsi koulujen kesäloman siirtämiseksi kohti syksyä, myös kouluviikkojen lyhentämiseksi? Eikö se neljä päivää olis ihan tarpeeksi? Toinen hyvä vaihtoehto olis saada lapset toimimaan tehokkaammin aamuisella. Varsinkin Aavan kanssa on välillä "vähän" hankalaa haastavaa. On päiviä, kun mä oon ihan loppu jo siinä vaiheessa kun pääsen töihin. No, toivottavasti aika tekee tehtävänsä ja homma helpottuu kunhan lapset kasvaa...Kunnes tulee teini-ikä ja pilaa kaiken!

Muuten meidän arki on ollut aika vähäeleistä. Ollaan pyritty tekemään vain pakolliset ja antamaan lapsille aikaa rentoon olemiseen. Kaikenlainen säntäily ja suorittaminen on nyt siis minimissä. Joku flunssapöpökin on meitä semisti kiusannut ja kaiken tämän yhteissummana ollaan koko porukka vaadittu hyviä ja pitkiä yöunia.

Arki tuntuu rullaavan kivasti. Lapset ovat hyvällä tuulella ja nauravaisia. Iina tykkää hulluna koulunkäynnistä ja kotitehtävistäkin. Aavakin on onnessaan uudesta "isojen dagiksesta". Aurinko paistaa ja nostaa elohopean lähelle hellerajaa.

Tänään alkoi tyttöjen tanssiharrastus Tanssikoulu Kipinässä. Iina valitsi Hip hopin lajikseen ja Aava pääsi lastentanssiin. Kummatkin oli aivan innoissaan! Aava pääsi hömpöttelemään dagis-ystävänsä kanssa ja Iinan Hip hopissa oli kavereita oikein enemmänkin. Kivaa! Tanssi vei  niin mukanaan, että kotonakin piti vielä tehdä tanssiesityksiä ♥

Just tässä hetkessä siis kaikki on melko mallillaan. Tulevat viikot ja kuukaudet on silti vähän aiheuttanu ahdistusta, kun kaikenlaista menoa ja reissua on sekä mulla, että Herra Salolla, mutta meillä ei oo ollu kalenteria, mihin menoja merkata. Voitte uskoa, että ahistaa. Aivan on sydäntä kylmännyt, että missäköhän kaikkialla pitää yrittää olla samaan aikaan. Tilanteeseen jouduttiin, kun meidän perhekalenteri loppui heinäkuuhun ja huippu Strormossenin kalenteri on joutunut aikoja sitten onnettomuuden kohteeksi. Eilen Herra Salo oli ottanut asiaksi ja printannut meille kalenterisivuja vuoden loppuun asti. Aika tyylikkäitäkin vielä. Nyt päästään laittamaan menot kalenteriin ja loppuu turhat ahdistukset. Ja pian saadaankin ensi vuodelle taas Stormossenilta uusi kiva kalenteri :)

Nautitaan syksystä ja ihanan lämpöisistä päivistä ♥




[Share to Pinterest]

torstai 13. elokuuta 2015

Koululainen

En voi uskoa. Meidän perheessä on ekaluokkalainen! Mitenkään puskista tää kouluhomma ei toki tullut, vaan koko eskarivuoden ehti niin vanhemmat kuin lapsikin sulattelemaan tulevaa koulun alkua. Iina on ollut innoissaan tai vähintäänkin positiivisella mielellä mitä koulun alkamiseen tulee.

Eilen illalla laitoin kouluvaatteet valmiiksi tuolille. Paitsi pikkuhousut, joita sainkin hikikarpalot otsalla etsiä kodinhoitohuoneesta aamulla kun alkoi olla jo kiire. Yllättäen, meille tuli vähän kiire :D Reppu oli pakattu onneksi valmiiksi! Sinne oli laitettu Frozen-penaali ja crocsit sisätossuiksi. Haglöfsin pätevän oloinen ja niin sopivan kokoinen reppu löytyi hyvään hintaan jo alkukesästä kun eräs vaasalainen urheiluliike teki loppuunmyyntiä.

Tänään aamulla saatiin saatella ihana Iina kouluun. Siinä pihassa seistessä jännitys leijui ilmassa. Pienet ihmiset liikehtivät hermostuneina ja näpräsivät repun hihnoja. Me aikuiset vedettiin hymyt naamalle ja näytettiin reippailta ja iloisilta. Mun olis ehkä vähän tehny mieli itkeä, mutta en sitä halunnut lapseni edessä tehdä. Eihän se nyt varmaan olis ymmärtänyt, että äidistä tuntuu haikealta ja pelottaakin, tuleeko kaikki onnistumaan. Olisi raukka vaan säikähtänyt koulun olevan jotain inhottavan itkettävää.

Ja kyllähän mä tiedän, että kaikki tulee menemään varmasti hyvin. Iina sai kivanoloisen opettajan ja paikan iltapäiväkerhostakin. Ei meillä pitäis olla huolen häivää. Silti. Äitien kuuluu vähän murehtia. Mitä jos lapsi vaan lähtee koulun pihasta haahuilemaan omille teilleen? Mitä jos sitä kiusataan? Mitä jos maitolasi kaatuu syliin ja lapsi joutuu olemaan märillä vaatteilla? Mitä jos se ei tajua pukea ulos tarpeeksi vaatetta? Mitä jos...jotain?!?

Kyllä koulumaailma on ihan eri kuin päiväkotimaailma. Pitää pärjätä.

Tänään ainakin kaikki oli mennyt nappiin. Ruoka oli ollut hyvää ja kotiin oli saanut pienen kotitehtävänkin. Iltapäiväkerhosta saatiin hakea ikionnellinen tyttö.



Tästä se lähtee! Kivaa!

[Share to Pinterest]

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Kooste kesälomasta












Kaikki loppuu aikanaan. Huomenna mä palaan töihin ja Aava saa mennä puoleksi päiväksi harjoittelemaan dagikseen. Herra Salohan on jo ollut parisen viikkoa töissä. Vain Iinalla on vielä muutama päivä kesälomaa, kunnes saa aloittaa koulun torstaina. 


Meidän kesäloma oli oikein onnistunut. Ei kylvetty helteissä eikä rahoissa, mutta puuhattiin silti kaikkea pientä kivaa. Loman aikana oltiin yksi yö Tampereella ja käytiin tietysti Särkänniemessä. Siellä kivoin oli edelleen Koiramäki, mutta nyt Aava oli onneksi jo yli metrin mittainen ja päästiin vähän laitteisiinkin hurvittelemaan. Scandic Rosendahlista ostimme melko edullisen paketin, joka sisälsi paitsi yöpymisen, myös kaksi ranneketta Särkänniemeen ja vielä buffet-illallisen hotellilla touhukkaan Särkänniemi-päivän päätteeksi. Toimi!

Tampereelta ajelimme Hämeenlinnan kautta Helsiinkiin. Helsingissä yövyimme kaksi yötä mun serkun luona Kulosaaressa. Voi että meitä pidettiin hyvänä! Saatiin makoisat yöunet, taivaallista ruokaa (ja lattea!!!) sekä parasta mahdollista seuraa. Illalla saavuttuamme Helsinkiin, käytiin kiipeilemässä Korkeessa. Ekana päivänä Helsingissä me naiset käytiin vähän shoppailemassa, kolaroitiin auto (minä kolaroin, kääk), juotiin skumppaa keskustassa ja ostettiin take away -intaialaista. Miehet ja lapset olivat sillä välin Korkeasaaressa viihdyttämässä eläimiä ;) Toisena päivänä ajeltiin bussilla Lintsille ja pidettiin hauskaa koko porukalla. Se jälkeen piti sanoa haikeat heipat ja lähteä ajelemaan kohti Pohjanmaata ja kotia.

Meidän toinen lomaviikko meni pääasiassa kotona puuhaillen. Herra Salo nikkaroi pergolantapaisen katoksen meidän terassille ja suunniteltiin pihan kunnostamista oikein puutarhasuunnittelijan kanssa. Loppuviikosta tehtiin reissu Tuuriin. Käytiin taas kiipeilemässä seikkailupuistossa ja tietysti Keskisen Vesan tontilla sen verran, että piipahdettiin kyläkaupassa ja hurviteltiin Miljoonativolissa. 

Kolmas lomaviikko oli mun ja tyttöjen kun mies joutui palaamaan töihin. Pääasiassa hengailtiin kotosalla ja otettiin rennosti. Mutta kerättiin myös mustikoita ja mansikoita pakastimeen ja tehtiin mun äidin kanssa kahtena päivänä hauskat retket Raippaluotoon. Nähtiin myös kavereita ja nautittiin piknikiä Hietskussa. Tän viikon jälkeen mä olin jo aika valmis palailemaan töihin, vaan vielä oli viikko lomaa edessä.

Neljäs lomaviikko menikin tosi tosi nopeesti. Sää lämpeni ja päästiin oikein uimarannalle. Tytöthän oli aivan innoissaan lotraamassa (mun mielestä) jääkylmässä vedessä. Käytiin myös katsomassa ystäväni vastasyntynyttä vauvaa, treffattiin kavereita, taiteiltiin Taiteiden yössä - ensin perheen kesken ja loppuillasta terasseja kierrellen ystävän kanssa. Viikonloppuna tehtiin vielä mun äidin kanssa extempore retki Tampereen Ikeaan. Nyt haluaisin vielä jatkaa lomailua...

Paljon kaikenlaista siis ehdittiin tekemään. Mutta ollaan me vaan oltukin. Tytöt on nauttineet juostessaan pitkin lähiötä kavereidensa kanssa. Koko perhe ollaan vietetty monia hauskoja hetkiä naapureiden kanssa. Niin ja monta kertaan ollaan poljettu pyörillä läheiselle jäätelökioskille. Aava on vielä istunut Herra Salon pyörän takana, mutta lupas, että ens kesänä hän polkee kyllä sitten itse. Ollaan me vähän yritetty kuntoillakin pyöräillen ja kävellen. Voi kun saatais pidettyä kiinni tästä lupaavasti alkaneesta aktiivisemmasta elämästä! No, kai se on taas viimeistään se marraskuu, kun kaataa meidän sohvanpohjalle mörssäämään :D

Nyt kuulkaa on pakko mennä hammaspesulle ja kömpiä nukkumaan. Työtakki on pesty ja laitettu eteiseen odottamaan huomista. Ristiriitaiset fiilikset ollu koko päivän. Onko tää nyt kivaa vai ei?!? 

Hyvää yötä sulle sinne, kiva kun jaksoit lukea! ♥

[Share to Pinterest]

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Epämukavuusalueella



Nyt vois heikompaa hirvittää. Mutta mehän hoidetaan nää tilanteet ihan kunnialla ja (melkein) hienosti :D Tänään on menty ikään kuin epämukavuusalueella... 


Päätin viedä tytöt uimarannalle, koska näin tässä kesän aikana, että mun lapset olivat aina kahlaamassa tai uimassa meressä, jos vain tilaisuus oli. Uimarannat on olleet mulle vähän sellainen "ei missään nimessä" -juttu. Ensin ärsytti oma kroppa läskeineen. Lasten saatuani tajusin, että rantaelämä on pelkkää hengissäselviämistä tai vähintään jatkuvaa sinkoilua pikkuisten perässä. Hiekkaa siellä ja täällä. Ihan joka paikassa. Ei kiitos! Yleensä ollaan tehty syksyisin reissu etelän lämpöön ja siellä saatu uida lämmössä ja helpoissa olosuhteissa, niin sen varjolla olen sitten laistanut näistä rantsuvelvoitteista täällä Suomessa.

Herra Salo on käynyt reippaana tyttöjen kanssa muutamia kertoja uimarannalla ja viime kesänä uitiin omassa mökkirannassa. Nyt kun ei olla pariin vuoteen matkustettu ja tämänkään vuoden syyskuulle ei ole varattu reissua, otin härkää sarvista ja kiikutin mukulat Hietasaaren uimarannalle. Laitoin oikein bikinit päälle ja pakkasin evästä mukaan. Ja niin me viihdyttiin mainiosti! Lapset läträsivät vedessä sydämensä kyllyydestä ja mä sain istuskella viltillä ja seurata lasten leikkejä. Kukaan ei meinannutkaan hukkua, mutta aktiviteettia oli sen verran kuitenkin, että omat persläskit ei todellakaan ehtineet vaivaamaan. Hiekka meinasi aluksi ärsyttää ja pudistin pyyhkeitä ja vilttiä ahkerasti, mutta sitten päätin olla välittämättä asiasta ja niin rantsuilu muuttui oikeasti ihan leppoisaksi.

Kannatti tulla pois omalta mukavuusalueelta.

Aamupäivällä ennen uimarannalle menoa käytiin kaupassa ruokaostoksilla. Hankittiin jääkaappiin täydennystä ja eväät iltapäivän uintiretkelle. Prisman ulkopuolelta ostettiin evääksi vielä herneitä ja jostain ihmeellisessä mielenhäiriössä pensasmustikoita. No tää kuulostaa teidän mielestä taas hassulta, kun kaikkihan tykkäävät pensasmustikoista. Mutta minäpä en tykkää. Metsämustikat on mun mielestä ainoita oikeita mustikoita. Oikeat mustikat on nam nam, mutta pensasmustikat on nou nou. Ovat tuollaisia keinotekoisia ylimakeita, mutta muuten mauttomia limapalloja. Vaan nämä tämänpäiväiset pensasmustikat olivatkin tosi hyviä.

Kannatti tulla pois omalta mukavuusalueelta.

Kaiken uuden kokemisen kruunasi nyt illalla meidän leppoisan ja (vähän) lihavan Elle-kissan draamakomedia "näin tuon saaliini näytille". Ellehän on sisäkissa, joka käy silloin tällöin hyvällä säällä meidän terassilla nuuhkimassa raitista ilmaa. Pissat ja kakat hän tekee aina sisälle omalle laatikolleen ja pysyy ulkona omassa pihassa sata kertaa paremmin kuin nuo meidän tytöt. Ei todellakaan saalista. Ikinä.

Tänään Elle kuitenkin yllätti meidän tuodessaan sisälle suussaan pienen linnun. Leppoisa iltapala keskeytyi melko äkillisesti kun minä ponkaisin tuolista pöydän toiselle puolelle karkuun ja Iina juoksi viivana omaan huoneeseensa kiljuen hysteerisesti. Aava jäi tyynen rauhallisesti alastomana istumaan tuoliinsa karjalanpiirakan kanssa ja Herra Salo otti linnun Ellen suusta paperiin. 

Minä olin kissaan jotenkin tosi pettynyt ja sanoin Ellen joutuvan nyt ainakin viikoksi kotiarestiin. Iina oli vihainen ja hyökkäsi heti torumaan Elleä: "Tyhmä kissa!". Aava seurasi tilannetta ja fiksuna puolusti Elleä: "Ei oo tyhmä kissa. Tonttu varmaan toi sen linnun sille suuhun." Herra Salo antoi Ellelle kehut hienosta saaliista ja vei linnun paperissa roskiin. Tässä saas eroteltiin jyvät akanoista. Toiset meidän perheessä on vähän herkempiä kuin toiset :D

Tällä kertaa olisin mieluusti pysynyt omalla mukavuusalueellani. Voi Elle!


[Share to Pinterest]

tiistai 4. elokuuta 2015

Hitokseen hyvä päivä




Vitsi kun oli pitkästä aikaa ihana päivä! Aamusta iltaan kaikkea kivaa puuhaa.

Aamupäivällä saatiin Sannis tyttöjensä kanssa meidän iloksi. Oli kiva saada kaffitella herkkujen ääressä hyvässä seurassa. Ja lapset tietysti nautti toisistaan ja leikkivät niin kivasti. Aika meni taas ihan liian nopeasti!

Lounaan jälkeen hypättiin polkupyörien päälle ja fillaroitiin ystäväni Katjan luokse nuuskuttelemaan vastasyntynyttä tyttövauvaa (Instassa vauvasta pari kuvaa;)). Tai on pikkuinen jo parinviikon ikäinen, mutta vitsi kun kun ihminen voikin olla pieni - ja suloinen ♥ Pieni peikkovauva muistuttaa kovasti isosiskoaan, joka on ollut meidän Iina ystävä heidän vauva-ajoistaan asti. Hyvinvoiva äiti ehdotti, että tehdään pieni kävelylenkki läheiselle jätskikiskalle, ja niin me käytiin porukalla syömässä jätti-isot jätskipallot. Oliskohan tuossa Sepänkylän Smiths Burgersilla Vaasan seudun isoimmat jätskipallot? Hintaakin on vain 2,5€ per pallo. Ei paha!

Iltapäivällä syötiin kotona eilistä ruokaa (ihan kuin lounaallakin) ja sen päälle minä ja Aava lötköteltiin sängyssä ja lueskeltiin hurmaavaa Maikki Harjanteen Minttu-kirjaa. Päästiin tänään siihen kohtaan, missä puhutaan ruuasta ja pissasta ja kakasta ja pyllystä ja pimpistä ja pippelistä. Ja se on mielenkiintoista jos jokin! Ainakin 4-vuotiaan mielestä :D

Illalla mä vielä leikkasin nurmikon muun perheen puuhaillessa omia juttujaan. Nurmikon leikkaaminen on aina melkoinen homma ja jotenkin vähän ärsyttävääkin. Ainakin ne viimeiset hankalat alueet. Toisaalta taas jollain tavalla tykkäänkin tuosta puuhasta. Rinnepiha antaa sen verran fyysistä vastusta, että tunnin-parin urakoinnin jälkeen on oikeasti hiki pinnassa ja jaloissa tuntee tehneensä. Ei tarvi siis lähteä lenkille kävelemään turhanpäiten, vaan saa jotain järkevää aikaiseksi samalla kun liikkuu. Ja onhan se vastaleikattu nurmikko niin nätti, että sekin palkitsee ja saa homman mukavaksi.

Kaikenkaikkiaan siis ihan huippu päivä aamusta iltaan saakka. Ei typerää kaupassakäyntiä, ei siivoamista, ei pyykinpesua...

Hitokseen hyvän päivän kruunasi ihana auringonpaiste. Näitä lisää!

Kiitos Sannis kauniista kukista ♥


[Share to Pinterest]

maanantai 3. elokuuta 2015

Pitäiskö säästää?





Viimeinen lomaviikko pyörähti käyntiin. Onneksi! Ei tätä lomailua jaksais kyllä yhtään enempää. Kaikki muut tuntuu sitä paitsi palailleen jo töihin...

Mä oon tässä hissukseen lomalla jatkanut kaappien siivousprojektia. Lasten jatkuva kasvaminen tekee hommasta ainakin vaatteiden osalta päättymättömän, mutta kyllä me ollaan hurjasti saatu silti tehtyä tilaa kaappeihin. Herra Salo liputtaa järjestyksen nimeen, ja siinä missä mun mielestä olis ihan ok ja jopa normaalia, että varastoissa ei pääse kävelemään, haluaa mies kaiken olevan hyllyillä siistissä järjestyksessä. Myönnän toki, että järjestys myös säilytystiloissa on hyvästä, mutta mä lipsuisin asian kanssa herkemmin. Lasten vaatteiden ja kenkien kanssa olen kyllä onnistunut melko hyvin ja pienet vaatteet olenkin myynyt yleensä aika hätäseen kirpparilla ja välikoon vaatteet säilönyt läpinäkyvissä laatikoissa koottain odottamaan Aavaa. 

Viikonloppuna kävin läpi yhtä kaappia, jossa on meidän aikuisten sekalaista tavaraa säilöttynä Ikean kannellisiin pahvilaatikoihin. Sieltä löytyi muun muassa mun vanhoja kouluvihkoja ja tulitikkuaskeista tehty joulukalenteri, joka oli mun ja mun parhaan ystävän käytössä lapsuudessa. Se täytettiin vuorovuosin ja "luukuista" löytyi milloin omatekoisia runoja, milloin paperikarkkeja tai muuta pientä kivaa.

Löytyi sieltä laatikosta vähän muutakin. Nimittäin parit aurinkolasit jostain 15 vuoden takaa ja mun ekat silmälasit vuodelta 1994!!! No mutta. Mikä onni, että tuli säästettyä! :D :D 

Eilen rätsähti mun tämänhetkisistä arskoista kehys poikki ja linssi tipahti syliin. Pitäiskö kans säästää? Laittaa sinne samaan laatikkoon noiden muiden aurinkolasien seuraksi?

Mä oon kyllä aina ollu hyvä säästämään roinaa. Ja raha taas ei meinaa säästyä millään. Miten ton homman sais käännettyä toisin päin?



[Share to Pinterest]