keskiviikko 5. elokuuta 2015

Epämukavuusalueella



Nyt vois heikompaa hirvittää. Mutta mehän hoidetaan nää tilanteet ihan kunnialla ja (melkein) hienosti :D Tänään on menty ikään kuin epämukavuusalueella... 


Päätin viedä tytöt uimarannalle, koska näin tässä kesän aikana, että mun lapset olivat aina kahlaamassa tai uimassa meressä, jos vain tilaisuus oli. Uimarannat on olleet mulle vähän sellainen "ei missään nimessä" -juttu. Ensin ärsytti oma kroppa läskeineen. Lasten saatuani tajusin, että rantaelämä on pelkkää hengissäselviämistä tai vähintään jatkuvaa sinkoilua pikkuisten perässä. Hiekkaa siellä ja täällä. Ihan joka paikassa. Ei kiitos! Yleensä ollaan tehty syksyisin reissu etelän lämpöön ja siellä saatu uida lämmössä ja helpoissa olosuhteissa, niin sen varjolla olen sitten laistanut näistä rantsuvelvoitteista täällä Suomessa.

Herra Salo on käynyt reippaana tyttöjen kanssa muutamia kertoja uimarannalla ja viime kesänä uitiin omassa mökkirannassa. Nyt kun ei olla pariin vuoteen matkustettu ja tämänkään vuoden syyskuulle ei ole varattu reissua, otin härkää sarvista ja kiikutin mukulat Hietasaaren uimarannalle. Laitoin oikein bikinit päälle ja pakkasin evästä mukaan. Ja niin me viihdyttiin mainiosti! Lapset läträsivät vedessä sydämensä kyllyydestä ja mä sain istuskella viltillä ja seurata lasten leikkejä. Kukaan ei meinannutkaan hukkua, mutta aktiviteettia oli sen verran kuitenkin, että omat persläskit ei todellakaan ehtineet vaivaamaan. Hiekka meinasi aluksi ärsyttää ja pudistin pyyhkeitä ja vilttiä ahkerasti, mutta sitten päätin olla välittämättä asiasta ja niin rantsuilu muuttui oikeasti ihan leppoisaksi.

Kannatti tulla pois omalta mukavuusalueelta.

Aamupäivällä ennen uimarannalle menoa käytiin kaupassa ruokaostoksilla. Hankittiin jääkaappiin täydennystä ja eväät iltapäivän uintiretkelle. Prisman ulkopuolelta ostettiin evääksi vielä herneitä ja jostain ihmeellisessä mielenhäiriössä pensasmustikoita. No tää kuulostaa teidän mielestä taas hassulta, kun kaikkihan tykkäävät pensasmustikoista. Mutta minäpä en tykkää. Metsämustikat on mun mielestä ainoita oikeita mustikoita. Oikeat mustikat on nam nam, mutta pensasmustikat on nou nou. Ovat tuollaisia keinotekoisia ylimakeita, mutta muuten mauttomia limapalloja. Vaan nämä tämänpäiväiset pensasmustikat olivatkin tosi hyviä.

Kannatti tulla pois omalta mukavuusalueelta.

Kaiken uuden kokemisen kruunasi nyt illalla meidän leppoisan ja (vähän) lihavan Elle-kissan draamakomedia "näin tuon saaliini näytille". Ellehän on sisäkissa, joka käy silloin tällöin hyvällä säällä meidän terassilla nuuhkimassa raitista ilmaa. Pissat ja kakat hän tekee aina sisälle omalle laatikolleen ja pysyy ulkona omassa pihassa sata kertaa paremmin kuin nuo meidän tytöt. Ei todellakaan saalista. Ikinä.

Tänään Elle kuitenkin yllätti meidän tuodessaan sisälle suussaan pienen linnun. Leppoisa iltapala keskeytyi melko äkillisesti kun minä ponkaisin tuolista pöydän toiselle puolelle karkuun ja Iina juoksi viivana omaan huoneeseensa kiljuen hysteerisesti. Aava jäi tyynen rauhallisesti alastomana istumaan tuoliinsa karjalanpiirakan kanssa ja Herra Salo otti linnun Ellen suusta paperiin. 

Minä olin kissaan jotenkin tosi pettynyt ja sanoin Ellen joutuvan nyt ainakin viikoksi kotiarestiin. Iina oli vihainen ja hyökkäsi heti torumaan Elleä: "Tyhmä kissa!". Aava seurasi tilannetta ja fiksuna puolusti Elleä: "Ei oo tyhmä kissa. Tonttu varmaan toi sen linnun sille suuhun." Herra Salo antoi Ellelle kehut hienosta saaliista ja vei linnun paperissa roskiin. Tässä saas eroteltiin jyvät akanoista. Toiset meidän perheessä on vähän herkempiä kuin toiset :D

Tällä kertaa olisin mieluusti pysynyt omalla mukavuusalueellani. Voi Elle!


[Share to Pinterest]

2 kommenttia:

  1. Hih! Tämä postaus sai mut niin hyvälle tuulelle :-) Samojen "isojen" ongelmien äärellä
    olen itsekin ollut useasti. Inhoan yleisiä uimarantoja ja kylpylöitä, tätä ruhoa kun en
    mieluusti esittele suurelle yleisölle. Mutta etelän lomalla jostain kumman syystä en
    häpeä kroppaani läheskään niin paljon kun kotosuomessa, ihme juttu. Terveen rusketuksen
    ansiosta jopa leveät reiteni ja liian runsas peppuni näyttävät toisinaan ihan siedettäviltä
    etelässä kun ollaan. Pitäisi varmaan harkita muuttoa etelän auringon alle...
    Voi Elle-parkaa! Kerrankin kun karvakorvalla on jotain mitä ylpeydellä esitellä kotijoukoille, niin osa
    porukasta ei osaa lainkaan antaa arvoa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hauska kuulla, etten ole ihan yksin näiden "ongelmieni" kanssa :D Mikäköhän siinä onkin, että etelän lomilla on vähemmän kriittinen? Olisko se sitä, että siellä ei ole tuttuja? Tai sitten se yleinen ilmapiiri on jotenkin sallivampi ja muita yhtä reheviä näkyy rannoilla ja altailla? Tiedä sanoa...

      Kiva kun jätit kommentin <3

      Poista

Kiitos kommentista! <3