tiistai 29. syyskuuta 2015

En jaksa kokonaista, syön kaksi puolikasta



Tänään tuli taas hyvää settiä takapenkin matkustajilta.

Oltiin lähdössä illaksi Kuula-opistolle ja yllättäen en löytänytkään lapsia pihasta, jossa kuvittelin heidän odottelevan. Huutelin, hain sisältä unohtuneen kanteleen, huutelin lisää, hain sisältä unohtuneen käsilaukun, huutelin kovempaa. Vihdoin (kun oltiin jo myöhässä) sain lapset autoon ja vähän vihaisena halusin selitystä sille, etteivät tytöt olleetkaan pihassa.

- Äiti, mä ihan unohdin. En yhtään muistanu, että meillä oli tänään musiikkikoulua. Anteeks.

Sitten sen 4-vuotiaan selitys:

- Mä en unohtanu! Me mentiin Natalian pihaan, ku se on niin paljo isompi ja kivempi. Siellä on keinut ja leikkimökki ja hieno nurmikko ja autotalli ja talo...ja leikkimökki ja keinut...

Joo joo, tuli jo selväksi! :D 

Aava ei osoittanut lainkaan katumuksen merkkejä, mutta oli ainakin rehellinen.

Kuula-opistolla ilta sujui taas tuttuun tapaan. Mua alkoi väsyttämään hillitysti. Mikä ihme siinä on, että nämä tiistai-illat näin tihkaisee? Onneksi saatiin tehtyä Iinan läksyt ja meidän reissua varten annettuja tehtäviä siinä odotellessa Aavaa. Ja puolestaan Iinaa odotellessa käytiin Aavan kanssa Minimanissa. Kaikista typerimmältä odottelu tuntuu, jos ei ole mitään järkevää tekemistä. Varsinkin jos kotona olis kovastikin tekemistä.

Kotiinpäin kun ajeltiin tytöt keskustelivat keskenään Kuula-opistolla saamistaan eväistä:

- Mä söin sen croissantin kokonaan. Olipa hyvää! Tätä smoothieta mä säästän vähän kotiinkin.

- Ai. Mä en kyllä jaksanu syödä kokonaista croissantia. Mä söin vaan kaksi puolikasta.

Onkohan noilla aina noin mainiot jutut, mutta niitä ei vaan tässä arjen hälinässä kuule. Vai onko autossa jotain taikaa, kun hauskimmat höpinät tuntuu aina tulevan takapenkiltä :D

[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3