tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulu 2015








Jaa-a. Niin se taas meni. Ihana joulu!

Meidän joulu oli tänä vuonna oikein onnistunut. Kaikki pysyi melko terveinä (paitsi äidin sisko oli flunssassa ja appiukkolla oli maha kipeä yhden päivän). Iinalla vähän meinas flunssaa pukata, mutta käännytin taudin pois laittamalla neidille joulupäivän vastaiseksi yöksi valkosipulia sukkiin.

Aatto vietettiin mun vanhempien luona. Ensin syötiin pienemmällä porukalla ja illalla otettiin joulupukki vastaan isolla jengillä, kun mun paappa ja äidin sisko perheineen tuli meidän seuraksi. Tytöt oli ihan onnessaan joulupukista, vaikka lahjakätköjä paljastui vähän sieltä sun täältä ennen h-hetkeä. Onneksi saatiin jotain tarinaa sepustettua ja ainakin Aava uskoi vielä ihan täysin joulun salaisuuteen. Iina alkoi jo viime jouluna epäillä meidän pukkia, mutta nyt kaikki joulupukkihöpötykset tuntui menevän kummallisen hyvin läpi...Ehkä Iinallakin on vielä niin kova tahto uskoa, ettei halua satua kyseenalaistaa.

Joulupäivä vietettiin anopin luona Herra Salon veljien ja heidän puolisoiden sekä lasten kanssa. Syötiin niin, että napa paukkui. Jaettiin tonttujen kellariin jättämiä paketteja. Istuttiin ja nautiskeltiin kynttilöiden tuikkeessa. Tunnelma oli ihanan lämmin. Lapsetkin olivat melko rauhallisia ja nauttivat serkusten kesken hömpöttämisestä, kun aattoillan jännitykset oli takanapäin.

Tapanina syötiin taas mun vanhempien luona ajoissa jouluruoka ja lähdettiin sen jälkeen ajelemaan Seinäjoelle. Herra Salon kummit (appiukon sisko perheineen) kutsuvat meidät aina tapanina luokseen iltapäiväkahville. Samassa paikassa kokoontuu tapanina aina appiukon kaikki sisarukset puolisoineen. On tosi kiva päästä näkemään näitä sukulaisia aina jouluna Seinäjoella, muuten kun ei paljon heidän kanssaan tule nähtyä.

Tänä vuonna meidän joulu valmistui hyvissä ajoin. Lahjat oli käärittynä suurimmaksi osaksi jo pari päivää ennen joulua. Joulukuusi, upea sellainen, seisoi kauniina olohuoneessa ja sen juurella partioi pienten tonttujen lauma. Rakas puolisoni oli laittanut myös muutaman tähden ikkunaan. Minä ostin tuoreita kukkia keittiön pöydälle maljakkoon. Se on kaikki, mitä me vaaditaan joulukoristelulta.

Tänä vuonna Herra Salo paistoi kinkun. Minä en kinkkuun koske, mutta kuulemma tämä neljän kilon tuorekinkku onnistui oikein hyvin. Tytöt ja appiukko auttoi syömisessä ;) Ja toki me vietiin kinkkua mennessämme mun vanhempien luo.

Säiden puolesta joulu oli hieno. Toki lumi puuttui... :D Mutta aurinko paistoi! Aattoa edeltävänä yönä oli maan peittänyt valkoinen kuura. Kuin lohdukkeeksi meille valkoisesta joulusta haaveileville. Joulupäivänä saattoi jotain ripsauttaa ja tuuli oli navakkaa, mutta se aika me vietettiin onnellisina anoppilassa. Ulkoilut jäi kyllä joulunpyhinä ulkoilematta. Jaa, käytiin me aattona hautausmaalla kierroksella.

Joulu meni taas jotenkin tosi nopeasti. Mä olisin syönyt mielelläni joululaatikoita vielä muutaman päivän lisää, vaikka vielä sunnuntaina  mun äiti kutsui meitä juoluruokarääpiäisiin :D

Me saatiin upeita lahjoja! Voimistelurenkaat, nukkeja, väritystarvikkeita, karttapallo, suklaata, kirjoja...Illat kotona menikin pitkälle sohvannurkassa kirjaa - ja suklaata - ahmien ♥ Niin ja saatiin me myös lahjakortti, joka oikeuttaa siivouspalveluihin ensi vuonna. Huikeeta! Tätä me niin tarvittiin.

Ihana joulu 2015! Erityiskiitos äiti ja anoppi ♥ Mikä onni on istua valmiiseen pöytään!

...mistä tulikin mieleen, että ensi jouluna me lupauduttiin laittamaan aaton safkat. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee. Saattaa järvinäkymien lisäksi puuttua jotain muutakin :D Jännää, mutta silleen hyvällä tavalla :)

[Share to Pinterest]

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kolme yötä jouluun on




Jos viime joulusta (klik) jäi vähän hampaankoloon puolihuolimattomat siivoukset, niin nyt on tilanne korjattu.

Mä oon tehnyt perjantai-illasta lähtien joulua tarmolla, jota en uskonut minusta edes löytyvän. Lahjat on hankittu ja suurimmalta osin peketoitu. Koti on siivottu - jopa seinät. Tästä täytyy kiittää kyllä osittain siivoojaa, joka kävi tekemässä meille tehosiivouksen ennen Iinan synttäreitä, eli puolisentoista viikkoa sitten. Kun perushommat on ollu suhteellisen hyvässä kondiksessa, on mulla ollut mahdollisuus hifistellä seinien ja kaakelin saumojen kanssa ;) Muutettiinpa vähän Iinan huoneen järjestystäkin ja saatiin huoneeseen vihdoin järkevä säilytyskaluste. Ekaluokkalaisella ei vaan toimi avoin korkea hylly. Voi luoja se oli järkyttävän näköinen! Onneksi meillä oli varastossa muutama osa Muuramen Nepparia akryyliovilla ja eteisestä ryöstettiin siihen lisäksi pari osaa. Tuli hyvä!

Ja sitten kun siivoilut oli tehty, saatoinkin heittäytyä mummoksi. Kävin lähikaupassa ja leivoin lasten kanssa piimäkakun. Kyllä! Voiko enään mummompaa olla? Kuivakakkua... :D :D

Piparitaikina onkin muuten jäänyt tänä vuonna tekemättä. Mutta ihan hyvä niin. Se pipareiden paistaminen on kyllä sellastakin hommaa. Hiki tulee, lapset käy ihan kierroksilla, yksi satsi pipareita palaa ja lopuksi jauho ja pienet taikinapalaset ovat huiskin haiskin pitkin vastapuunattua keittiötä. Tämä piimäkakku oli muuten älyttömän siisti ja helppo!

Tein kakun Birkkalan tilan reseptillä:


Spelttipiimäkakku

2½ dl piimää 
3 dl sokeria 
2 munaa 
4½ dl Birkkalan puolikarkeita spelttijauhoja 
2 tl soodaa 
½ tl neilikkaa 
1 dl rusinoita 
100g voisulaa

Sekoita kaikki aineet keskenään (mitään ei tosiaan tarvi vatkata!).
Paista 180 asteessa kypsäksi, noin 50 min.


Huomenna ja keskiviikkona mä pääsen taas töihin, ihanaa! Onhan sielläkin tietysti melkoinen rumba, kun lahjakortteja myydään taas hurjat määrät. Mutta se on vain kivaa hässäkkää :)

Tänään oli muuten talvipäivänseisaus. Vuoden lyhyin päivä. Vaikkakin aurinkoinen sellainen. Olisinpa käynyt ulkoilemassa. Tästä on sitten suunta kohti valoa!

...ja jouluun on vain kolme yötä.
[Share to Pinterest]

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Rakas joulupukki...




...tuo mulle lahjaksi BMW. Vaikka X1 tai miksei 300-sarjan touring. Mielellään uusi, ettei kukaan olis ehtiny niihin penkkeihin piereskelemään - ennen mua.

Jos tuo on hankala toteuttaa, niin Fazerin suklaata sitten. Kyllä mä vielä tuolla vanhalla Toyotallakin ajelen. Ihan hyvin!

Niin ja naisethan tykkää aina kimalluksesta ja hemmottelusta. Miehet myös. Ainakin eilen Salkarissa kävi kuhina. Jos vielä siis mietit lahjaa rakkaimmalle, niin laadukas koru tai kello toimii aina!

Vaasa Day Span hemmottelulahjakortti on myös helppo antaa ja ihana saada!

Kummastakin paikasta lahjan saa valmiiksi paketoituna. Jää sitten enemmän aikaa joulusta nautiskeluun.

Rennosti vaan kohti joulua ♥



[Share to Pinterest]

lauantai 19. joulukuuta 2015

7-vuotissynttärit ja noin viikon uutiset




Melkoinen viikko ollut!

Jos viime viikon alussa kuvittelin, että tällä viikolla helpottaa ja Salon perhe laskeutuu seesteisyyteen, niin vähänpä tiesin :D

Maanantaina mun suusta revittiin parit hampaat. Yläviisuri läks nätisti ja alaviisuri oli ainakin laskun mukaan vaativa hampaan poisto. Voin allekirjoittaa. Vaikka mun tehtävänä oli vain maata suu auki, niin työstä sekin alkoi käymään. Hammas oli vaakatasossa ikenen alla ja siellä se olisi tahtonut pysyäkin. Saatiin se sieltä viimein pois liki tunnin ähellyksen jälkeen. Onneksi!

Tiistaina alkoi Aava oksentamaan. Mun suun särky alkoi antamaan periksi ja pysyi hallussa buranalla. Aloitin antibioottikuurin varmuuden vuoksi, ettei leikkaushaava tulehtuisi.

Keskiviikkona naama oli edelleen turvoksissa ja jäin kotiin Aavan kanssa, joka oli onneksi jo melko pirteä.

Torstaina pääsin vihdoin töihin ja lapset kouluun ja dagikseen. Kaikki tuntui normaalilta. Posket oli vihdoin taas melkein yhtä pulleat. Työt sujui. Suu ei särkenyt. Kunnes Herra Salo laittoi iltapäivällä tekstarin, ettei voi hakea lapsia. Hän oli kotona oksentamassa. Ei kai siinä. Kotiin lapset mukaan poimien ja kaupasta jaffaa hakien. Illalla vein Iinan kaverisynttäreille - ja hain pois, koska neidin maha oli kipeä. Illalla alkoi Iinalla laatta lentää. Oma olo oli melko epätoivoinen. Onneksi sentään vielä ei mahassa pyörinyt.

Perjantaina Iina jäi isänsä kanssa kotiin nukkumaan kun lähdettiin Aavan kanssa päivän touhuihin. Mulla oli aamulla parit ylimääräiset rastit, kun hain Iinan todistuksen koululta ja kävin toivottelemassa hyvät joulut iltapäiväkerholla. Töissä sujui hyvin. Jätin buranat ottamatta (koska mahassa alkoi lääkkeet polttelemaan) ja hyvin pärjäsin ilman suurempia särkyjä. Kotona kaksikko oli edelleen surkeana iltapäivällä. Kummallakin oli maha kipeä. Mä laskin, että jos sairastun Iinan torstaisesta hoitamisesta, se ajoittuu todennäköisesti lauantaille. Siksi hurautin kaupungille perjantai-illan jouluostoksille. Vielä Prisman kautta kotiin ja siivoushommiin. Nyt sai ekopesuaineet jäädä kaappiin odottamaan auvoisempia aikoja. Olin ostanut klooripitoista siivoussuihketta ja sen kanssa huhkin pari tuntia kun muu perhe jo nukkui. Kaikki oksennuspaikat, ovenkahvat, valokatkaisijat, lavuaarit, hanat, pöntöt, lattiat...

Tänään jatkui hullu siivous. Innostuin tekemään vähän ylimääräistäkin. Puhtaaksi tuli niin keittiön kaapinovet kuin uunikin. Mun jengi alkoi kans olemaan kunnossa. Tänään kaikki puki päivävaatteet päällensä - jes! Iltapäivällä kävin vielä kaupungilla tekemässä loput joululahjaostokset. Mahassa ei edelleenkään pyöri. Ja jos alkaa pyöriä, niin onpahan ainakin joululahjat hankittuna ja antibioottikuurikin melkein loppu. Suussa haavatkin alkaa jo varmasti olla parantumaan päin.

Sellainen leppoisa viikko meillä on siis ollut.

Mutta sitten siihen asiaan. Siihen, mitä olin kirjoittamassa jo alkuviikosta. Joka sitten jäi, kun tuli noita haasteita :D

Viime perjantaina Iina vietti kaverisynttäreitään keilahallilla hohtokeilauksen ja herkkujen parissa. Yllättävän hyvin sujui, vaikka lapsia oli yhteensä 19. Kaikki olivat onnellisia ja Iina sai hurjasti tosi kivoja lahjoja.

Viime lauantaina juhlittiin kotona läheisten kanssa ihanan Iinan 7-vuotissynttäreitä ♥ Päivää oli tietysti hartaasti ja kauan odotettu. Juhlat sujui hienosti suurimmalta osin. Kakun olin tilannut ja se oli hyvää. Voileipäkakun olin tehnyt itse ja se oli kuivaa. Harmitti, että sain sen epäonnistumaan, nimittäin onnistuneena tuo pesto-vuohenjuustokakku olisi ollut todella hyvä! Lisäksi tarjolla oli iso valkohomejuustokiekko, jossa oli päällä lakritsikastiketta ja marjoja. Tosi kaunis ja ihan hyvän makuinenkin. Taas Iina sai paljon ihania lahjoja ja nukkumaan meni väsynyt, mutta onnellinen 7-vuotias.

Viime sunnuntai vietettiin Variskalla tanssikoulu Kipinän joulujuhlissa. Puoleltapäivin oli Iinalla kenraaliharjoitukset. Hetken odottelun jälkeen alkoi näytös, jossa Aavan esiintyi. Taas pieni odottelu ja sitten alkoi näytös, jossa Iinan esiintyi. Tässä kohtaa Aava oli jo niin väsyksissä, että nukahti meidän syliin.

Aava esiintyi suloisesti pienenä sirkuskoirana. Iinan hip hop -ryhmä tanssi hienosti ja hyvällä meiningillä. Esityksiä oli kyllä tosi kiva seurata. Kipinän näytöksissä korostui ennemmin tekeminen ilon kautta kuin viimeiseen asti hiotut kuviot. Kotiin päästiin viiden jälkeen.


Ensi viikolle en uskalla maalailla suuria toiveita. Se otetaan mikä annetaan ;)

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella kaikki on hyvin! Älkää stressatko. Älkää ainakaan oksentako!






[Share to Pinterest]

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Marimekkoa, esikoisen joulujuhlia ja väsymystä




Nyt alkaa tämä emäntä hyytymään. Viimeiset viikot on menty melko haipakkaa. Arjesta on tullut selviämistä. Mennään päivästä toiseen rimaa hipoen. Kyseenalaistetaan menoja. Kyllästyttää ja väsyttää. Joka illalle on jotain. Normaalia tai extraa.


Tämä viikko olkoon meidän kiireajan grande finale! 

Maanantai-iltana kävin kylässä Vaasan Marimekossa. Meille bloggaajille oli laitettu pientä purtavaa ja saimme tehdä ostoksia pienellä alennuksella. Ilta oli oikein mukava ja kotiin lähdin painavan pussin kanssa. Lähinnä päivitin vanhoja suosikkeja uusiin, mutta loppumetreillä hairahdin myös uusiin tasaraitalakanoihin (joo, apua!). Lisäksi löysin itselleni täydellisen kauniin silkkipaidan!

Joululahjoja olis voinut hankkia, vaan en hankkinut. Tänään viimeistelin lahjasuunnitelmalistani töissä lounaspaussilla. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Meillä on 21 henkilöä, joita haluamme muistaa jouluna lahjalla. Se on paljon se.

Eilen illalla olin äitini kanssa Iinan koulun joulujuhlassa, kun Herra salo oli Aavan kanssa muskarissa. Juhla oli aivan täydellisen upea! Homma pyörähti käyntiin Finlandia hymnillä ja kappaleen alun herkkä soololaulanta sai kyyneleet nousemaan silmiin. Juhlassa lapset lauloivat niin ruotsiksi, suomeksi kuin englanniksikin ja koko komeus päättyi huikeaan kutosluokkalaisten vetoon Queenin biisejä. Huh! On siinä varmasti ekaluokkalaisilla ollut ihmettelemistä. Vielä eskarivuonna sai joulujuhlaa viettää intiimisti dagiksessa tonttulauluja laulelle ja piparia syöden. Nyt he saivat olla osa huikeaa showta, jossa pianon ja bändin säestäessä laulettiin, herkistyttiin ja vitsailtiinkin. Iina on päässyt hyvään kouluun!

Tänään tytöillä oli viimeiset tanssitunnit tälle vuotta. Huomenna illalla raivataan koti kuntoon, että perjantaina meille voi tulla siivooja. 

Perjantaina riennetään töistä keilahallille juhlimaan Iinan synttäreitä kavereiden kanssa. Illalla juhlien jälkeen valmistetaan voileipäkakku jääkaappiin tekeytymään.

Lauantaina keitetään kaffit sukulaisille ja meidän perheen ystäville. Tarjotaan se voileipäkakku.

Sunnuntaina ollaan Variskalla tanssikoulu Kipinän joulujuhlassa. Ensin on kenraaliharjoitusta ja sitten kaksi esitystä. Ensin Aavan ja parin tunnin kuluttua Iinan. Illalksi kotiin ja Herra Salo kohti Tamperetta. Mä alan hermoilemaan maanantaiaamun viisaudenhampaan leikkausta. 

Siinä olis tämä viikko. Voi kun pysyttäis suunnitelmissa! Voi kun pysyttäis terveinä! Kovin paljon ei ole varaa virheliikkeisiin, että saadaan vedettyä homma kunnialla läpi. Kun nyt tästä viikosta ja siitä ensi viikon alun hammasoperaatiosta selvitään, niin sitten alkaa lepo joululahjahankinnat ja joulun valmistelu.


Antakaa ny taas armoa...

Ja sellanen pikku juttu, että jos millään viitsisit käydä tykkäämässä blogin facebook-sivusta (klik) ja jaa sivu kavereille. Tällä hetkellä puuttuu 35 tykkäystä ja sitten pääsen arpomaan 4 upeaa Iittalan HotCool-lasia uuteen kotiin. Hopi hopi ny! 


[Share to Pinterest]

perjantai 4. joulukuuta 2015

Omat ihonhoitosuosikkini ja menovinkki huomiselle

Ihonhoito on ollut mulle aina hienoinen haaste. Vaikka iho sinänsä on melko helppo ja voin vaivatta liikahtaa kotikolosta jopa ilman meikkiä, koen ihonhoidon jotenkin hankalaksi.
Puhdistaminen on ollut aina kivaa. Sen suoritan ehdottomasti ja rutiineista lipeämättä - aina. Oli sitten kuumetta tai pitkään venähtänyt ravintolailta takana. Nukkumaan ei mennä ilman kasvopesua.

Kaikki muu onkin sitten sitä hankalaa :D

En tykkää rasvaisesta tunteesta kasvoillani. En tykkää juuri mistään tunteesta kasvoillani. Voiteita en siis mielelläni kasvoille laita. 

En tykkää myöskään seisoskella kylpyhuoneessa peilin edessä kauaa. Siksi en käytä kuorintaa tai naamiota kasvoille.

En tykkää laittaa kasvoille mitään, mikä tuntuu turhalta. Silmänympärysvoide on siksi jäänyt käyttämättä. 

Vaan nyt olen viimevuosina yrittänyt ihonhoidon kanssa tsempata, kun rakkaat työkaverini, taitavat kosmetologit, ovat hienosti perustelleet minulle ihonhoidon tärkeyden. Ja onhan se myönnettävä, että en mä tästä ainakaan nuoremmaksi muutu. Rupsahtaminen on jo hyvässä vauhdissa...

Toki ikä saa näkyä ja elämän jäljet kannettakoon ylpeydellä. Mutta onhan tässä nyt vähän yritettävä prosesseja hidastaa :D

Nyt kaapissa sellainen setti, että olen äärettömän tyytyväinen! 

Yon-ka -sarjan geelimäinen putsari ja täydellinen suihkutettava kasvovesi (mun ehdoton lempparituote!) on olleet mulla käytössä jo pitkään. Kesällä ostin myös micellar-veden, jolla saa super-näppärästi pyyhkäistyä kasvoilta meikit pois. Nyt micellaire-vesi on niin kovalla käytöllä, että geelimäisestä putsarista mulla on käytössä vain pienempi matkakoko. 

Puolisen vuotta sitten otin käyttööni myös silmänympärysvoiteen. Sen käyttö pitää kuulemma aloittaa ennen kun ne rypyt juonteet ilmestyvät. Phyto-Contour -silmänympärysvoide on turvotusta ja tummia silmänalusia korjaava tuote, joka on niin tehokkaan tuntuinen, että sen laittaa mielellään. Voide sisältää rosmariiniöljyä ja tuotetta levitettäessä on pidettävä silmät kiinni ettei kyyneleet ala juoksemaan. Tykkään!

Hyvä voide mulla on ollut hakusessa ikuisuuden. Ihoni on pintakuiva sekaiho. Moni voide tuntuu liian rasvaiselta - joko ihoni mielestä tai mun mielestä. Teininä käytin talviaikaan suihkun jälkeen kiristävälle kasvojen iholle sellaista Lumenen vihreää geeliä, joka jätti mattapinnan - ja muutenkin aika tymäkän kalvon. Sen jälkeen ei mulla ole ollut kokemuksia täydellisestä päivävoiteesta. Eikä tuo Lumenekaan tainnut ihan täydellinen olla, mutta eipä se pienen teinin iho hurjia vaatinut.

Nyt mä olen kuukauden verran käyttänyt Yon-kan kosteuttavan sarjan kevyttä fluidia päivisin ja yöksi laita saman sarjan serumin tai serumin ja fluidin yhdistelmän. Toimii!

Kuorintaa ja naamiota en käytä edelleenkään. Mulla ei riitä kärsivällisyys ja jaksaminen siihen hommaan. Onneksi mulla on apu lähellä ja sitten kun iho näyttää kaipaavan tehohoitoa, otan vähän omaa aikaa ja varaan kasvohoidon. Kyllä se vaan saa ihmeitä aikaan, kun makoilee ammattilaisen hoidettavana hetkisen.

Miten sä hoidat ihoasi? Onko sulla joku lempparisarja, vai tuotteita sieltä täältä?


Ja sitten se lauantaipäivän menovinkki!

Meillä on Vaasa Day Spassa joulunavajaiset klo 10-14. Teille on huikeita kosmetiikkatarjouksia. Pikkurahalla saa tulla testaamaan myös intialaista päähierontaa. Lapsille on kasvomaalausta ja herkkuja. Ja mikä parasta, kaikista huomisen tuote- ja lahjakorttimyynneistä lahjoitetaan euro Vaasan keskussairaalan lastenosastolle. Huomenna siis kannattaa tulla ostoksille! ♥ 

Kaikkien kävijöiden kesken arvotaan 100€ lahjakortti!
[Share to Pinterest]

tiistai 1. joulukuuta 2015

Ongelma olohuoneessa



Nyt mä tarvitsen teidän vinkkejä!

Yllä siis kuvia meidän olohuoneesta. Sohvat on ongelma. Ne on tiensä päässä 8 vuotta vanhoina. Jotenkin tuntuu aika tympeältä todeta suomalaisten nahkasohvien eliniän olevan alle 10 vuotta. Melkoista tuhlausta! Ei olis kannattunu ostohetkellä nuukailla...

Me tarvitaan siis uudet sohvat - tai muut istuimet. Sinänsä kurjaa, että noissa entisissä ei ole muuta vikaa, kun että ne on ihan risat ja kulahtaneet. Kävin Vepsäläisessa ja löysin uudet sohvat. Valkoiset Interfacen Nanat 2- ja 3-istuttavana. Paksu nahka ja huippumateriaalit kestävät kuulemma 20 vuotta, jopa lapsiperheessä. Täydellistä! Vaan sitten se hinta... Nana sohva oli tarjouksessa pari tonnia kipale. Ja tietysti ne koot, jotka meille sopisi olis ollu normaalihintaisia ja kolme tonnia kipale. Yhteensä siis ihan liikaa. 

Sitten selasin Ikean sivuja. Ikeassa olisi tarjolla monenlaista nahkasohvaa alle tonnilla - reilustikin. Tosin valikoima supistui, kun rajasin haun valkoisiin nahkasohviin. Kun vaatimuksena oli vielä imurin mentävä maavara ja klassinen muotokieli, jäljelle jäi...ei mitään.

Mä voin tämän sohvaongelmani kanssa elellä vielä hetkisen ja odottaa "sitä oikeaa", mutta tuo alimman kuvan 2-istuttava sohva pitää lähteä pikimmiten. Mustavalkoinen viltti nimittäin kätkee alleen järsityn kulman. Kyllä. Meidän pienin neiti on makoillut tuossa leveällä käsinojalla mahallaan ja pureskellu valmiiksi vähän repsottavaa kulmaa :D Tuosta pikkusohvasta voisin vahtaa nuo parempikuntoiset istuintyynyt isompaan paljolla käytöllä olevaan sohvaan.

Mutta mitä tuon sohvan tilalle? Pysyvää tai väliaikaista. Mulla lyö ihan tyhjää...






[Share to Pinterest]