maanantai 14. marraskuuta 2016

Kun ei osaa askarrella


Ai että, kaikki muut tekee niin hienoja käsitöitä. Kilauttelee puikkoja pari kertaa ja saa aikaan villasukan - kettukarkein tai vähintään raidoin koreisteltuna. Tai virkkailee maton vanhoista kalsareista. Vääntää himmelin omassa pihassa kasvatetuista oljista...tai pilleistä, tai miten vaan. Joka tapauksessa. Tosta noin vaan!

Siinä niitä muiden luomuksisa ihaillessa saattaa syntyä harha omista kyvyistään ja jopa pienoinen innostus. Minä haluan myös! Kyllä kai minäkin osaan!

No en osaa.

Olen tehnyt monet villasukat. Mutta en yhdellekään niistä paria. Se helvetin kantapää tappaa fiiliksen. Tai oikeastaan fiiliksen tappaa se pari, eli toinen villasukka. Ei voi riittää intoa enää tehdä toistakin sukkaa. Huh huh! Nostan kyllä hattua teille kaikille villasukkaparin kutoneille tyypeille. Hyvä te.

Nyt tässä syksyllä näin supersöpön ohjeen lasten lapasiin Mutturalla-blogissa (en ymmärrä, miksi kidutan itseäni seuraamalla näitä upeita luovien ihmisten käsityöblogeja!). Ajattelin, että teen ensin harjoituskappaleena ihan tavalliset lapaset ilman eläinkuviointia Aavalle. Koska lapasissahan ei ole kantapäätä. Sitten kun saan hyvän flown päälle lapasten kanssa, askartelen koko suvun lapsille suloiset eläinlapaset. Ihan kuin Mutturalla. Paitsi kun että en tee. Lapasiin tulee se helvetin peukalo. Siihen tyssäs se projekti. Nyt on tehtynä niistä harhoituslapasista toinen ja sekin ilman peukaloa. Enempää ei tule koskaan valmistumaan. Se on aivan varma.



No mites sitten sytykeruusut. Nuo näppärät ja kauniit kananmunakennoista värkätyt ruususet, jotka kastetaan parafiiniin. Niillä saa syttymään takan ja ulkona nuotion. Kuinka romanttista! Aivan näen ystäväni talvisella nuotiolla kaakaomuki kädessä. He ovat tuikanneet tulet hangelle joululahjaksi antamallani sytykeruusulla. Tuosta noin vain. Suut kääntyvät vienoon hymyyn ja he ajattelevat minusta vain kauniita ajatuksia - kaska annoinhan minä heille tuon näppärän sytykeruusun, jonka ansiosta talvinen metsäretki tuli täydelliseksi. Kaakao höyryää.

Sytykeruusuja varten on kerätty kananmunakennoja puolitoista vuotta. Puoli vuottakin olisi riittänyt, mutta viime jouluksi en saanut itseäni aktivoitumaan askartelun pariin. Nyt oli pakko ryhtyä, koska kerätyt kananmunakennot alkoivat viedä uhkaavasti elintilaa meidän perheen muilta jäseniltä. Oli vain tartuttava toimeen. Yhtenä iltana siis revin kennoja ja muotoilin niistä ruusuja. Lapset innostuivat myös. Tulivat "auttamaan". Mulla alkoi verenpaineet nousta ja luulin sen johtuvan askartelevista lapsista. Mutta kyllä se tuskanhiki johtui oikeasti niistä ruusuista. Lapset nimittäin siirtyivät lopulta omiin leikkeihinsä ja mä jäin askartelemaan yksikseni. Olo oli aivan yhtä tukala. Mietin siinä, mitä on se puhe käsillä tekemisen terapeuttisesta vaikutuksesta. Ehkä joku urbaani legenda?

Kun sitten lopulta sain pyöriteltyä ison vadillisen sytykeruusuja, jäi homma odottelemaan viimeistelyä. Eli sitä parafiiniin dippaamista. Katsoin aiheesta parit videot youtubesta. En ollut varma, voiko parafiinin sulattaa samalla kattilalla, jolla keitellään ruokaa. Muuta meillä ei ole. Ollaan niin huonosti varustauduttu, että meillä ei ole askartelukattilaa. Sitten en ollut varma, riittäkö ne kynttilänpätkät, jotka olin askartelua varten säästänyt. Minä jäin odottamaan vastauksia. Ruusut jäivät odottamaan askartelijaa. Elle-kissa kävi pemottamassa ruusut vadista lattialle. Sinne meni pirin pärin. Mies ahdistui lattialle räjähtäneistä ruusuista.

Poltin ne kaikki keskeneräiset sytykeruusut takassa. Kuinka helpottavaa! Voin kuvitella, miltä niistä naisista tuntui, jotka polttivat rintaliivinsä 70-luvulla.

Olen vapaa askartelusta!

Tehkää te, jotka osaatte. Mä olen hyvä ostamaan muiden tekemiä käsitöitä :)



[Share to Pinterest]

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Palosaaren Kirppiksellä pöytä 120




Syyssiivous ja kaappien pengastaminen jatkuu. Mulla on Palosaaren kirppiksellä pöytä nro 120, johon vein tänään täydennystä. Tällä kertaa pusseissa oli paljon syys- ja talvivaatetta lapsille, muun muassa Polarn o. Pyretin merinovillakerrasto, fleecetakki ja pipo. Myyntiin lähti myös viime keväänä hankitut tyttöjen välikausilenkkarit ja mun kesäinen Adidaksen Super Star hutiostos (sopivasti huomasin heti viikon käytön jälkeen kenkien olevan kaksi kokoa liian isot! :D). Niin ja olihan kuormassa iki-ihana Tintun peikkohaalarikin ❤︎ Aivan sydäntä särki pakkailla näitä muutamia rakkaiksi tulleita lastenvaatteita pois. Mutta luotan, että ne pääsevät hyvään kotiin jonkun ihanan lapsen iloksi!

Mulla on Palosaaren Kirppikselle diili, jonka mukaan he hinnoittelevat ja myyvät kippistavarani ja saavat siitä hyvästä korvaukseksi osuuden toteutuneesta myynnistä. Aivan loistavaa! Sopii hyvin tähän kiireiseen arkeen, jossa jo tavaroiden kaapeista kaivaminen tuntuu haastavalta. Hinnoittelussakin tällainen amatööri karahtaa helposti karille. Vanhoille tavaroilleen saattaa laskea tunnearvoa todellisen arvon lisäksi ja siten hinnoittelussa menee yli markkina-arvon.

Hyllyssä 120 on nyt jo kovasti ostettavaa ja nämä tänään viedytkin tulevat varmasti pikimmiten myyntiin. Menehän siis katsomaan, olisiko siellä jotain sinulle sopivaa!

Mun pöydässä on pääasiassa lastenvaatetta, mutta myöskin hyväkuntoisia (jopa uusia) naisten vaatteita kokoa S-L, sekä jotain kodin tavaraa kuten purkkia ja purnukkaa sekä pari hajuvettä.

Suloista sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa ❤︎

Tänään ollaan ehditty kirppistelyn lisäksi syödä hidasta lounasta mun vanhempien luona, pestä pyykkiä ja käydä ulkoilemassa Pokemonien kanssa :D 

[Share to Pinterest]

lauantai 8. lokakuuta 2016

Lauantai on mun lemppari!





Perjantai on ollut kautta aikain päivistä parhain. Lapsena se oli mun karkkipäivä ja nyt aikuisena perjantai on ollut ihanasti täynnä odotusta, jota alkava viikonloppu on lupaillut. Lauantai on ollut monesti siivoamista ja muuta suorittamista. Sunnuntaina onkin jo haikeus viikonlopun loppumisesta.

Vaan nyt on lauantai kiilannut perjantain ohi! Lauantaipäivistä on tullut ihanan leppoisia, koska meillä ei enään siivota lauantaisin. Lauantait alkaa täydellisesti hitaan aamupalan jälkeen baletilla. Ensin mun balettitunti ja sen jälkeen Aavan baletti, jonka aikana mulla on vielä kehonhuoltotunti Kipinällä. Tulee kyllä niin hyvä mieli ja hikinen kroppa. Tanssin tuoma ilo kantaa pitkälle! ...ehkä johonkin tiistai-iltaan asti :D ❤︎

Lauantain iltapäivät menee monesti rennosti omalla painollaan. Ehdin kerrankin käydä suihkussa oikein nautiskellen (arkena suihkuttelen aamuisin sillä aikaa, kun lapset jo pukevat ulkovaatteita!). Hellin ihoa kuorinnalla ja kosteuttavalla voiteella. Nypertelen pois ei-toivottuja ihokarvoja ja levitän kasvoille naamion. Otan ilon irti joutilaisuudesta.

Tänään lapset toi mulle kauniin kimpun kukkia tullessaan sisälle. Miten meitä hellitäänkään ihanan kuulailla syyspäivillä! Tässä kohtaa vuotta yleensä jo hautaudutaan hyvää vauhtia alakuloon ja surkeuteen. Vaan nyt paistelee upeasti aurinko ja ulkoilukin on oikeasti mukavaa.

Iltapäivällä tulikin reippailtua kiva pieni palauttava lenkki. Sen jälkeen juotiin oluet ja limut naapureiden kanssa terassilla. Meidän kulmilla kesä vaan jatkuu ja jatkuu :D Olutta terassilla toisten naapureiden kanssa, sillä aikaa kun toinen naapuri lähti pihastaan ajelemaan avoautollaan - pipo päässä tosin, mutta kuitenkin! :D

Ihana lokakuu! Ihana lauantai!


[Share to Pinterest]

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ihanien naisten ilta








Eilen illalla vietettiin meillä leppoisaa syysiltaa ihanien naisten kanssa. Näitä naisia tulee nähtyä ihan liian harvoin ja nyt oli kiva istua rauhassa ja jutella kuulumiset läpi. 

Illan tarjoilut olin suunnitellut sadonkorjuu teeman mukaisesti ja kasvisruokavalioon sopivaksi. Mikä osuikin ihan sopivasti, sillä eilen, lokakuun ensimmäisenä päivänä, vietettiin Kansainvälistä kasvisruokapäivää!

Alkuun juotiin maljat gin tonicia. Ruuaksi olin laittanut kermaista kanttarellikeittoa saksanpähkinäleivällä ja Maalahdenlimpulla sekä pilkkonut värikkäitä vihanneksia dippailtavaksi. Tarjolla oli myös Lidlin herkullisia ja ihanan värikkäitä juuressipsejä. Ruokajuomana oli Happy Joe -sidukkaa tavallisena alkoholillisena versiona, mutta myös alkoholittomana. Ruuan päälle keiteltiin kaffit ja nostettiin pöytään banoffee-piiras, johon olin laittanut mukaan myös puolukkaa. Toimi loistavasti ja puolukka toi muuten melko makeaan piiraaseen kivasti raikkautta. 

Meillä oli niin kiva ilta, kiitos ❤︎ Tammikuussa otetaan uusiksi samalla porukalla, mutta silloin lämmitetään myös palju ja jätetään alkoholittomat siiderit kauppaan ;)

[Share to Pinterest]

torstai 29. syyskuuta 2016

Tytöt ei soita kitaraa





Vesala laulaa "Tytöt ei soita kitaraa" biisissään:

"Mä synnyin siellä missä
tytöt ei soita kitaraa
missä ajatukset täytyy liittää jonkun agendaan.
Lähdetään saunan taakse käymään."

Sieluni silmissä näen tuon ajan. Tuon ajatusmallin. Toivottavasti tuo sonta on historiaa ja tytöillä on nyt samankaltaiset mahdollisuudet kuin pojillakin.

Meillä ainakin kannustetaan tyttöjä toteuttamaan itseään - ja soittamaan kitaraa.

Rock rock! ;)

[Share to Pinterest]

maanantai 26. syyskuuta 2016

Pilvimuurista valo välähtää





Jos on uinut syvissä vesissä pitkään, on olo hullun kepeä, kun jalkojen alla onkin maata. Kun voi lopettaa räpiköimisen, on iloa ja energiaa käsittämätön määrä. Normaali tuntuu taivaalliselta.

Nyt on kepeää ja iloista. Olen onnellinen. Välillä pelottaa, mitä elämä seuraavaksi tarjoilee. Mutta yritän olla murehtimatta. Yritän luottaa. Nyt mä tanssin pöydillä. Nostan maljan joka saa läikkyä. Nauran pissat housuun. Rakastan näitä ihmisiä tässä lähelläni.



[Share to Pinterest]

lauantai 24. syyskuuta 2016

Hyvä somessa

Kyllä on kuulkaa vaikeeta olla hyvä somessa!

Ensinnäkin pitäis osata tehdä tunnukset sekä keksiä - ja muistaa! - salasanat ainakin niihin yleisimpiin somekanaviin: Facebookiin, Instagramiin, Snapchatiin, Twitteriin, LinkedIniin, YouTubeen, Pinterestiin. Kirjautumisen jälkeen pitäisi yrittää ottaa kyseiset kanavat jotenkin teknisesti haltuun (mistä napista painamalla tapahtuu mitäkin). Etsiä kaverit. Luoda sisältöä. Mielellään hyvää sisältöä.

Noin vain.

Ja sitten pitää olla aktiivinen. Ei noissa voi vain roikkua mukana. Muut vielä ajttelee sun olevan joku ihme kyttääjä. Pitää kommentoda ja tykätä. Vastata mielellään ripeästi ellei jopa heti. Ärsyttävimmissä kanavissa muut näkevät koska olet "paikalla" tai "nähnyt". Valitettavasti se ei sitten näykään, että sekuntti sen jälkeen kun olet jonkun viestin "nähnyt" on kuopuksella sormet oven välissä tai kissa oksentaan parisänkyyn tai makaronit kiehuu kattilasta yli. Sitten siellä toisessa päässä ihmetellään, kun on niin töykeetä, että ei se laita sydäntä tai edes hymyä, vaikka on kyllä "nähnyt". Vastais nyt jotain!

Pitää olla positiivinen ja tulla ymmärretyksi oikein. Kaikkien keskiajalla oppimieni kielioppisääntöjen vastaisesti somekeskusteluissa tai tekstareissa ei ole sopivaa lopettaa virkettä pisteeseen, ettei kuulosta töykeältä. Lauseet jätetään roikkumaan ilmaan ilman pistettä tai laitetaan kolme pistettä perään. Joku emoji on kans hyvä heittää aina perään - ja vaikka väliinkin. Mitään chattiä ei sovi lopettaa ilman sydäntä, hymyä tai peukkua.

Tässä mun viimeksi käytetyt emojit. Aika paljon on sydäntä ja hymyä :D

Taitavimmat somettajat osaavat kertoa kuuden kuukauden matkakuulumiset pelkkien emojien avulla. Toiset ovat jopa hauskoja tai sarkastisia emoji-valinnoillaan.

Mä olen välillä tosi kömpelö somessa. En muista, osaa tai jaksa vastata. En osaa sanoa mitään järkevää tai sitä järkevää järkevästi. Tai sitten en osaa olla hiljaa. Tai sitten valitsen väärän emojin. Tai unohdan hashtagin.

Silti.

On se vaan niin loistava tuo sosiaalinen media. Laitan pääni pantiksi, että puhelimitse tai kirjeiden avulla, ei tulisi oltua tätäkään vähää yhteyksissä ihmisiin. Somessa kun voi nakata viestillä tai kommentilla koska vaan ja missä vaan. Tykkään! ...ja tähän peukku.

Ootko sä hyvä somessa? Mitkä on sun eniten käyttämät emojit?


[Share to Pinterest]

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Hei! ...pitkästä aikaa

Terve! Kesä oli ja meni. Blogi vietti suunnittelematonta kesätaukoa joka vaan venyi ja venyi ja venyi...

Kun tarpeeksi pitkä aika kuluu, on palaaminen vaikeaa. Mitä pidempi paussi, sen vaikeammaksi aloittaminen taas käy. Alkaa miettimään, mitä oikein haluaa kirjoittaa. Kun saa pohdittua aiheen josta kirjoittaa, huomaakin siinä pähkäillessä aiheen auttamattomasti jo vanhentuneen. Lopulta iskee ahdistus ja alkaa kyseenalaistamaan koko blogin olemassaoloa.

Tänään on ollut aamusta asti hyvä syke päällä ja kun mun äitikin alkoi vähän mainita blogitauon venähtämisestä, päätin tarttua härkää sarvista. Nyt tai ei koskaan.

Tässä mä siis olen. Taas. Teidän ilona ja riesana :D

Pieni päivitys siihen, mitä tässä parin kuukauden aikana on tapahtunut (instan kautta seurailevat ovatkin ehkä pysyneet hyvin kartalla).


  • Kesäloma oli ihana! Kolmen ja puolen viikon sijasta olisi riittänyt kaksi ja puoli viikkoa yhteen pötköön. Mun mielestä pätkitty loma on paras. Perheen kanssa tehtiin hauskoja uimaretkiä Raippaluotoon, Pietarsaareen ja Bergön saarelle. Poljettiin pyörillä ja istuskeltiin terasseilla. Lähinnä kotiterassilla :D Lapset juoksentelivat ystäviensä kanssa ilman kenkiä ja kengät jalassa. Aamusta iltaan. Välillä syötiin jäätelöä, grillattiin makkaraa, kylvettiin paljussa ja haettiin me muutamia geokätköjäkin. Ähtärissä käytiin katsomassa eläimiä ja kiipeilemässä huikeessa Flowparkissa. Kesän yksi kohokohdista oli perhereissu Helsinkiin, jossa saatiin nauttia muutamasta päivästä mun serkun perheen luona. Käytiin heidän kanssaan kiipeilemässä Korkeessa ja lounaalla Löylyssä. Muun muassa. Terkkuja sinne Helsinkiin ♥

  • Ostin uuden (käytetyn) auton! Yli 200.000 kilometriä rullattu Toyota Prius sai väistyä uudehkon ykkössarjalaisen BMWn tieltä. On taas ajamisen iloa ♥ Se on valkoinen ja kaikkee. Mä vaan niin tykkään noista bemuista :D

  • Mulla on uusi tucca! Kesäloman alun kunniaksi varasin ajan oikein kampaamoon. Annoin vapaat kädet ja toivoin tosi lyhyttä kesälomatukkaa. Hairhousen Maria leikkasi mulle upean tukan niskasiileineen, joka todellakin toimi myös uimarannoilla. Kesätukka tuli jäädäkseen ja nyt olen käynyt Salonki14 Hannella sitä leikkauttamassa.

  • Olen palannut baletin pariin! Lapset saivat valita Tanssikoulu Kipinältä taas itselleen tanssitunnit. Aava halusi ehdottomasti balettia ja koska aikuisille oli sopivasti tyrkyllä oma balettitunti ennen lasten balettia, oli homma sitä myöten selvä. Voi kuinka olinkaan kaivannut tanssia. Nyt vain tunti viikossa tuntuu surkean vähäiseltä. Mitä muuta sitä keksisi? Tiistaille tai keskiviikolle mahtuisi hyvin joku ihana tanssitunti :)

  • Poimittiin ja pakastettiin marjoja, pääasiassa mansikoita

  • Juhlittiin ala-asteen luokkabileissä, ysärifestareilla ja häissä

Sellaista ainakin. Mitä sulle kuuluu? Ootko siellä vielä?


[Share to Pinterest]

torstai 7. heinäkuuta 2016

Seinäjoen Asuntomessuilla



Kun tammikuussa teimme ensimmäisen kurkistusken blogiporukalla Seinäjoen Asuntomessualueeseen, olimme aivan myytyjä. Mitkä upeat järjestelyt tarjoiluineen ja saimme nähdä monta rakenteilla olevaa taloa sekä ihastella tulevan kesän messualuetta. Silloin tammikuussa sää ei oikein suosinut ja keli oli harmaa ja sateinen. 

Toukokuisena lauantaina aurinko sen sijaan paistoi ihanan lämpimästi. Bloggareiden Asuntomessutapahtuma oli muuttunut varsinaiseksi katujuhlaksi! Meidät vastaanotettiin Kimara Katariinan tunnelmallisella pihalla. Tapahtuman järjestänyt tehokaksikko Hanna ja Tiina toivottivat meidät tervetulleiksi ja nautimme tapahtuman yhteistyökumppaneiden herkkuja. Hotelli-ravintola Alma vastasi suolaisista tarjoiluista, Valkoinen Puu tarjosi herkullisen näköisiä kakkuja, Mallaskosten panimo maistatti kahta eri olutta, Rakennusliike Sarkoalta tuli skumpat ja Lapuan kankureilta ylelliset lautasliinat sekä Kupilkalta kätevät Spork-retkiaterimet. Lautasliinan ja Sporkin unohdin harmikseni ottaa mukaan lähtiessämme... 

Mielettömien alkutervehdysten jälkeen lähdimme kierrokselle jakautuen pienempiin ryhmiin. Meillä oli mahdollisuus käydä tutustumassa kaikenkaikkiaan 12 eri messukohteeseen, joista kaksi oli luhtitalossa ja kaksi puukerrostalossa. Luhtitalon kohteista toinen oli Pentikin harmoninen sisustus ja toinen Seinäjoen kaupunginteatterin varsinainen yllätysnumero musikaalihenkeen! :D Puukerrostalo teki vaikutuksen jo julkisivullaan, mutta meille esitellyt kaksi kohdetta Mäihä Lusto ja Mäihä MOOBS olivat kertakaikkisen upeita. Puurunko tuo ihan omanlaista henkeä kerrostaloasumiseen ja taitava sisustussuunnittelu toi Lustoon kodikasta modernia mummolaa ja MOOBSiin miehekästä tyyliä.

Loput kohteista olikin omakotitaloja. Erityisesti mieleeni jäi Lakka Lakeus -kivitalo ja Kannustalo Pohjanmaa, jotka esittelen teille erillisissä postauksissa sekä alla kuvina esitelty Kimara Katariina, joka on moderni pohjalaistalo. Kimara Katariinassa tulee asumaan hurmaava pariskunta, jonka lapset asuvat jo omillaan. Talo onkin kovin sopusuhtainen ja järkevä mitoitukseltaan. Vaalea sisustus Lennolin tekstiilein ja kodikkain räsymatoin sai hurmioitumaan. Tässä talossa on esteettömyyden varmistava hissi, makuuhuoneessa ikkunat kolmeen ilmansuuntaan ja lasitetulta parvekkeelta upeat näkymät järvelle. Ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde!

Asuntomessut Seinäjoella 8.7. - 7.8.2016 


















[Share to Pinterest]

maanantai 4. heinäkuuta 2016

5-vuotias Aava


Meidän rakas pieni kultakimpale on tänään 5-vuotias ❤︎ Juhlan kunniaksi Aava sai kutsua meille juhlimaan muutaman kaverin. Viikonloppuna otettiin jo vähän varaslähtöä synttäreihin ja juhlittiin suvun ja ystäväperheiden kanssa. Yhtä juhlahumua siis ollut kolmena iltana!

Aava on onnellinen ja jopa kaverisynttärit sujui unelman lailla. Ihania ihmisiä meidän elämässä ❤︎ Kiitos kaikille vieraille, te teitte Aavalle juhlan!

[Share to Pinterest]

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Lady Slim - se on loppu ny!






Tai se mitään loppu ole. Tai ehkä tavallaan kuitenkin.

Nyt on takana yhdeksän viikkoa slimmailua Lady Line Ritzissä taitavan Terhin ohjauksessa. Aika on kulunut tosi nopeasti! 

Nyt jälkeenpäin ajatellen hiukan naurattaa oma suhtautumiseni hoikistumiseen. Aluksi jouduin oikeasti harkitsemaan, haluanko lähteä tähän hommaan mukaan. Oma olo tuntui ihan kohtalaiselta ja kaikenmoinen hoikkuuden tavoittelu vähintäänkin turhalta. 

Onneksi kuitenkin lähdin mukaan! Aluksi silkasta mielenkiinnosta ja kriittisellä, jopa hiukan epäilevällä asenteella. Ensimmäinen kerta punnituksineen ja mittailuineen oli melko tukala. Se itseensä ihan tyytyväinen nainen kokikin olevansa pikkasen pullukka, kun vaaka näytti yli 80 kiloa. Mittailtaessa en onneksi osannut senttejä tulkita suuntaan enkä toiseen...

Ruoka- ja liikuntaohjeet otin heti arkeeni. Tästä sainkin nyt viimeisellä kerralla kiitosta. Homma saatiin heti kivasti rullaamaan, kun alkuun ei turhia pyristelty. 

Ruuan suhteen olen ollut rento mutta pysynyt annetuissa rajoissa melko tiukasti. Olen siis pyrkinyt syömään kotonatehtyä puhdasta ruokaa. Sokeri on ollut ihan minimissä ja esimerkiksi salaatinkastikkeet on jääneet pois mun ruokavaliosta. Hesessäkään ei ole tullut käytyä entiseen tapaan. Ne pari kertaa kun ollaan käyty, olen jättänyt ranskikset ja dippisoosin syömättä. Askeettisesti ei silti ole tarvinnut syödä! 

Lautasmalli on palauteltu mieleen ja ennen kaikkea otettu käyttöön ;) 

Torstaisin oon jumpannu Lady Line Ritzillä Terhin opastuksella ja treenin jälkeen on saanu lötkötellä ihanasti vesihierontapedillä vartin verran. Torstaijumpan yhteydessä on aina otettu myös paino ja juteltu viikon kuulumiset. 

Muina iltoina oon yrittänyt ahkerasti lenkkeillä. Pari-kolme kertaa viikossa hölkkäillen ja muina iltoina kävellen. Kuntosalitreenit ei valitettavasti toteutunu joka viikolla, kun korvailin hiukan turhan innokkaasti salitreenit lenkkeilyillä. Toisaalta saan onneksi ihan työni puolesta vähän treeniä yläkropalle päivittäin. Viikko sitten alkanut meidän pihan kunnostusprojekti on kans tarjonnut sopivaa arkielämän body pumppia kun ollaan kannettu käsivoimin kolme 1300 kiloa painavaa trukkilavallista muurikiviä ylämäkeen :D

Viime torstaina tehtiin viimeinen treeni LadySlim -studiossa ja otettiin mitat ja paino.

Kaikkiaan olen keventynyt 5 kilolla. Yhdeksästä kohtaa mitattuna senttejä on lähtenyt näiden viikkojen aikana yhteensä 50 senttiä! Se on kuulemma tämän ohjelman ennätys!!! :D Tyypillinen määrä on kuulemma noin -25 senttiä.

Jee! 75,5 kiloa elämäniloa!!!


Hyvä minä! Kiitos Lady Line Ritz tästä huikesta mahdollisuudesta! Kiitos Terhi ♥


Tästä matka jatkuu. Samalla hyvällä meiningillä - tosin ilman ihania torstaitreenejä - mennään kohti 72 kiloa. Silloin olisin painoindeksin mukaan normaalipainoinen, enkä enään lievästi ylipainoinen. Sitä kohti siis! 

Syksyllä mulla on LadySlim -ohjelmassa vielä pari kontrollikäyntiä. Otetaan paino ja mitat ja treenataan. Ihan huippua! Lievittää sopivasti tätä haikeutta, jota koen nyt kun viimeinen treeni on takana...

  

[Share to Pinterest]

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Pimppijumpalla






Eilen oli kyllä ihan huikee ilta - sään ja ohjelman puolesta!

LadyLine Ritzissä treenattiin Pysy tiukkana -kiertueen merkeissä lantionpohjalihaksia. Jumpalle oli lähtenyt reippaasti jengiä ja koko iso sali olikin täynnä kaikenikäisiä upeita naisia. Pysy tiukkana -treenin veti Maija Kiljunen, joka on yhdessä Emilia Ekin kanssa kirjoittanut aiheesta myös kirjan ja kehittänyt Bailamama-konseptin. Maija on koulutukseltaan fysoterapeutti ja Emilia kätilö - he siis todella tietävät, mistä puhuvat. Lantionpohjanlihasten vahvistaminen lisää naisen seksuaalista nautintoa, parantaa virtsanpidätyskykyä ja vaikuttaa ryhtiin sekä naisen koko olemukseen. 

Pysy tiukkana -tunti sisälsi kattavan tietoiskun lantiopohjalihaksien merkityksestä, niiden treenaamisesta ja tärkeydestä!!! sekä varsinaisen treenin lantiopohjalihaksille. Välillä tehtiin vatsa ja pakaralihasharjoituksiakin, mutta niissäkin koitettiin saada lantiopohjalihakset aktivoitua mukaan menoon. Ohjaajana Maija oli ihan huippu ja fiilis salissa oli aivan mieletön. Aihetta lähestyttiin sen oikeilla nimillä ja huumorilla höystettynä, mutta homma ei mennyt silti hörsköttämiseksi tai millään tavalla epäsopivaksi. Kaikki tuntui treenaavan tosissaan, mutta iloisin mielin ja toivottavasti meistä jokainen sai innostuksen alkaa pitämään parempaa huolta tuosta tärkeästä lihasryhmästä.

Treenin jälkeen oli mahdollista kuunnella ProMama ry:n opastusta rintojen omatarkkailuun ja rintasyövän merkkien varhaiseen tunnistamiseen.

Ilta huipentui yhteislenkkiin, joka järjesti LadyLine Ritzin porukka. Käveltiin reippaasti rantoja pitkin Hietalahden Villan puistoon, jossa kierrettiin kuntoilurata erilaisia kuntoiluvälineitä ja telineitä testaillen. Johan oli hauskaa! Sitten rantoja pitkin takaisin keskustaan lämpimästä kesäillasta ja rannan vilinästä nauttien.

Vielä palanen raakakakkua suuhun, niin sai lähteä kotiin onnellisena naisena!

Ihanan tiukkaa settiä ♥

[Share to Pinterest]