sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Huomenna on jo helmikuu

Mies tuossa totesi hiukan yllättyneen oloisena, että "huomenna on helmikuu".

Niinpä. Tammikuu vilahti kyllä ohi vauhdilla...

Ei sillä. Paljon ollaan tehty monen moista. Keleihinkin on mahtunut niin yli parinkymmenen asteen pakkasia kuin vesikeliäkin. Töissä meillä on ollut mukavan kiireistä. Kotonakin on ollut mukavan kiireistä ;) Vitsi vitsi! Arki on ollut yllättävänkin letkeää. Tammikuun alku kun meni harrastuksista lomaillessa.

Harmillisesti tytöt on sairastaneet flunssaa tämän tammikuun viimeisen viikon. Alkuviikosta oli kuumetta ja nyt loppuviikosta ovat yskineet inhottavasti. Toivottavasti saadaan aloittaa helmikuu ilman yskää :)

Nyt mä menen tyhjäämään pesukoneen viimeistä kertaa tälle päivää ja silitän ehkä pari vaatetta. Sitten kömmin sänkyyn puhtaisiin lakanoihin ja luen annoksen kirjaa. Viikonloppuna ehdittiin sopivassa suhteessa lepäämään, pitämään hauskaa (kiitos naapurit kivasta lauantai-illasta!) ja tekemään kotitöitä.

Kiitos tammikuu ja tervetuloa helmikuu! 

[Share to Pinterest]

lauantai 30. tammikuuta 2016

Paras vinkki tulppaaneille!




Anna niille vettä.

Ei ne Luojan tähden pysy hyvänä, jos ei niille anna vettä. Niille pitää antaa vettä. En voi tätä kylliksi painottaa.

Minä testasin asiaa menneellä viikolla, ja kyllä. Näin se oli. Niille pitää antaa vettä.

Muuten ne alkaa nuokkua ja lörpsöttää ja ja menevät lopulta ihan ruttuun. Aika vaativia ovat... :D

No, kerrankos sitä kukkansa unohtaa. Eihän tuossa niin hullusti käynyt. Loppuviikko vaan katteltiin rupsahtaneita kukkia. Lapsia tuntui häiritsevän aihe enemmän kuin minua.

Tänään kävin aamupäivällä kasvohoidossa ja hain samalla tuoreita tulppaaneja Amaliasta. Sain hoito-ohjeita, jotta saatais nauttia mahdollisimman pitkään terhakoista kukkasista:


  • kukkakaupasta ostetuista kukista ei tarvitse leikata varteen uutta imupintaa, se hoidetaan siellä putiikissa valmiiksi ostohetkellä
  • kukat asetellaan maljakkoon ja sinne seuraksi laitetaan sitä jo yllä mainittua vettä. Mieluiten kylmää. Vettä ei tarvitse olla paljoa, mutta sitä pitää muistaa lisätä. Huom! ...pitää muistaa lisätä. Jos tulppaaneja lilluttaa paljossa vedessä, ne alkavat kasvattaa varteen pituutta.
  • jos mahdollista, nosta kukat yöksi viileään


It's as simple as that!

Nyt kannattaa ostaa tulppaaneja! Laadukkaan kimpun saa alle 10 eurolla ja siitä on iloa jopa kahdeksi viikoksi. Ei meillä tosin. Mutta jos nyt saisin nämä uudet kukat edes ens perjantaihin kestämään ;)

Kuvissa näkyvä mintunvihreä pyyhe on lahja Lapuan Kankureilta (klik), jonka sain Seinäjoen Asuntomessualueella vieraillessani. Ihanan herkkä. Kuin lupaus tulevasta keväästä. Kiitos ♥


[Share to Pinterest]

torstai 28. tammikuuta 2016

Kuukautiskuppi, hitti vai huti



Julkaisenko vai enkö julkaise?

Tässä nyt sitten viimein tulee postaus, joka on lojunut luonnoksissa jo pidemmän aikaa. Aihe on jotenkin intiimi, enkä oikein tiedä miten osaisin valita oikeat sanat...

Koska asia on mun mielestä julkisuutta ansaitseva, päätin julkaista. Alla oleva teksti on pääasiassa tarkoitettu hedelmällisessä iässä oleville naisille, jotka siis ovat todennäköisesti kokeneet elämässään hurjempaakin kuin kuukautissuojasta puhuminen, mutta olen kuitenkin yrittänyt pitää tekstin neutraalina ja herkillekin sopivana ;)

Kuukautiskuppi - tuo kummallinen kapistus.

Ensimmäisen kerran tutustuin kuukuppiin reilu kolme vuotta sitten. Aavan jälkeen ekologinen elämä sai jonkin sortin buustin. Viimeisetkin pesuaineet vaihtuivat luonnonmukaisiin, lapselle puin kestovaippoja, keittiöön tuli kestorätti - ostin apteekista kuukupin.

Minulle suositeltiin Luneten kuukautiskuppia kokoa 2. Se on tarkoitettu aikuisille naisille, joilla on normaali tai runsas vuoto. Menin kotiin ja koin kauhun hetket. Homma meni suunnilleen samalla tapaa, kuin Mamma rimpuilee -blogissa kuvailtiin. Mytyksi taiteltu kuukuppi rätsähteli auki väärässä kohtaa. Ai saakeli. Sotkua joka paikassa. Taju meinas lähteä. Niin liikaa!

Laitoin kuukupin kaappiin. En halunnut edes muistaa sitä. Kunnes nani kama mimi -blogissa luin rohkaisevan kirjoituksen kuukupista (klik). Mielenkiinto heräsi taas. Menkat on nimittäin jotain niin raivostuttavan ärsyttävää. Kaipasin jonkinlaista ratkaisua ongelmaan. Siteet tuntuu inhottavilta, koko alakerta hautuu. Tampoonit tuntuu inhottavilta, limakalvot huutaa hoosiannaa. Joka kuukausi kärsimystä neljä tai viisi päivää.

Keräsin rohkeutta. Koitin. Ei onnistunut. Odotin parin kierron verran. Sain idean!

Kävin ostamassa Luneten kuukupin kokoa 1. Se on aavistuksen pienempi kuin koko kaksi ja tehty pehmoisemmasta materiaalista ja tarkoitettu niukkaan vuotoon ja/tai naisille, jota eivät ole vielä mahdollisesti olleet yhdynnässä. Kriteerit ei nyt aivan osuneet minuun, mutta mitäpä tuosta :D Sain homman toimimaan! Ykköskoon Lunette oli helppo taitella, eikä se paukkunut auki kesken asennuksen.

Tätä ykköskokoa käytin muutamat menkat, kunnes uskaltauduin tarttumaan taas kakkoskoon Lunetteen. Niin vaan homma toimi hienosti senkin kanssa, kun tekniikka oli jo jotenkin hallussa.

Kokonaan en ole silti päässyt eroon siteistä/pikkuhousunsuojista. Mulla on aina yksi runsas vuotopäivä, jolloin saan kuukupin vuotamaan ohi. Silloin käytän yöllä siteen varmisteena ja päivälläkin saatan sujauttaa siteen tai pikkuhousunsuojan turvaksi esim. töissä. Muut vuotopäivät meneekin sitten sujuvasti pelkän kuukupin kanssa. Erityisen onnellinen olen niistä yhdestä tai kahdesta niukasta vuotopäivästä kuukautisten lopussa, kun ennen on saanut arpoa laittaako siteen vai pikkuhousunsuojan vai loppuiko vuoto jo kokonaan. Kuukupin kanssa kun alapää ei kärsi, voi sitä pitää rauhassa siihen asti, kunnes ei enään varmasti vuoda.

Suosittelen kuukuppia, ehdottomasti!

Jos ennen oon arvostellut menkat ärsyttävyydessään nelosesta kymppiin arvosanalla 9, on ne nyt ehkä 6 verran. Parasta on kun alapää ei kärsi. Toiseks parasta on kun vuotoa ei tunne. Kolmanneks parasta on, että voi mennä uimaan vaikka on menkat. Neljänneks parasta on että menkat ei määritä pikkuhousujen mallia. No, tuo viimeinen nyt oli jo aika turhaa hömpötystä :D

Sitä en kiellä, etteikö homma vaadi harjoittelua. Vaatii se. Ja kuten omassa tapauksessani, ei täydelliseen tulokseen pääse ehkä siltikään. Mutta mä oon sitä mieltä, että harjoittelu kannattaa aloittaa pienellä kuukupilla ja ostaa sitten tarvittaessa isompikin versio. Pieni ei jää kuitenkaan turhaksi kun sitä voi käyttää joka tapauksessa alussa kun menkkoja odottelee ja lopussa kun vuoto hiipuu.

Jos päädyt kuukautiskupin hankkimaan, suosittelen Lunettea. Lunetten nettisivuilla (klik) on hyviä neuvoja käyttöön ja puhdistamiseen selkeällä suomenkielellä. Lunette on myös kotimainen, turvallisesta materiaalista valmistettu Avainlippu-tuote.

Onko sulla kuukuppi, mitä mieltä olet sen käytöstä? 
Voisitko kuvitella hankkivasi kuukautiskupin?


[Share to Pinterest]

tiistai 26. tammikuuta 2016

Mukavuusalueen ulkopuolella



Pieni Lintu -blogin tämän viikon makrotex-haasteessa on kuvausteemana "mukavuusalueen ulkopuolella".

Minä olin lauantaina mukavuusalueeni ulkopuolella kun käytiin luistelemassa. On se vaan melkoinen laji. Mä en ole koskaan ollut erityisen pätevä talviurheilulajeissa - mutta innokas silti. Opettajatkin varmaan muutaman kerran tuumaili liikkatunneilla, että olis nyt tuokin flikka tajunnu vaikka lintsata... :D Minä kun olin kumossa aina heti pukukopin ovella kun oltiin menossa luistelemaan tai ladun tukkeena hiihtotunnilla.

Luistelu on haasteellisuudestaan huolimatta kivaa. Kunhan vaan on sopiva keli, ettei varpaat jäädy. Hiihtokin on kivaa. Siinä ei ole niin kelillä väliä, kunhan ei ole mäkiä. Puutteellinen tekniikka osuu silloin kipeiten kankkuun.

Me ollaan silti melko laiskoja talviurheilemaan. Mennään silloin, kun sattuu kelit kohdilleen ja on muutenkin vapaa hetki. Harvemmin raivataan kalenteriin tilaa hiihdolle tai luistelulle. Ne on enemmänkin sellaisia fiilisjuttuja.

Onneksi koulussa ja dagiksessa hiihdetään ja luistellaan! Saavatpahan ainakin lapset harjoitusta ja innostusta lajiin. Ja tuleepahan hankittua välineet. Surkeaksi jäisi talvilajien saldo, jos se olis vain meistä vanhemmista ja kodin antamasta esimerkistä kiinni.

Ehkä Iina ja Aava ovat isoina mua taitavampia ja aktiivisempia talvilajien harrastajia. Toivottavasti!

Nyt ainakin näyttää lupaavalta. He ovat innoissaan niin hiihdosta kuin luistelustakin. Iina kävi eilen illalla kotipihassa hiihtelemässä, kun sai vihdoin sopivat monot. Tänään heillä oli koulussa hiihtoa. Voi kun tuohon välineiden kierrätykseen tulisi joku helppo ja älykäs ratkaisu! Lapsille kun pitää joka talveksi hankkia sopivankokoiset kamppeet...







Pari seuraavaa päivää tulee menemään takuuvarmasti ilman hiihtoa ja luistelua.

Meillä Aava sairastaa kolmatta päivää ja Iinallekin nousi nyt iltapäivällä kuume. Kurjaa. Tätä on nyt vissiin liikkeellä. Toivottavasti me aikuiset edes säästyttäisiin taudilta.

Onko teillä kuumeilijoita? Kiersikö koko perheen?

Kiitos taas Pieni Lintu kivasta MakroTex-haasteesta. Käy kurkkaamassa millaisia kuvia muut ovat ottaneet aiheesta "mukavuusalueen ulkopuolella" (klik).


[Share to Pinterest]

maanantai 25. tammikuuta 2016

me&i paljastuksia

Jännää! Keskiviikkona paljastetaan kevään/kesän uusi me&i -mallisto. Sneek peekit lupaavat ainakin kivoja värejä ja kuoseja.

Yllätyksenä tuli, että mallistossa on tällä kertaa (pitkästä aikaa) jotain miehille. Koko perhe voi siis tulevana kesänä pukeutua miikkareihin :D 

Mun lemppareiksi on kuvien perusteella tullut nuo alimmassa kuvassa näkyvät mekot. Ihanat värit ♥ Instagramista bongasin myös kivan selkeälinjaisen lastenmekon, jossa on joku metsäinen? kuosi valkoisella pohjalla. Ja nuo tyttöjen neuleleggarit tai sukkikset, kertakaikkisen ihanat. Täytyyhän sen toimia, kun on raitaa ja palloa ;)

Kiitos @maippinen kun annoit upean värikkään Instagram-kuvasi minulle lainaan (ylläolevassa kollaasissa oikeassa alanurkassa) :) Muut kuvat @meandiinternational 




[Share to Pinterest]

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Sellainen sunnuntai, että...



...onneksi pian on huominen.

Ei siitä sitten sen enempää. Tähän väliin olis ollu kiva täräyttää joku valmis hyväntuulinen postaus. Nyt ei lähe kertakaikkiaan mitään mukavaa. Löytyi sentään eiliseltä kiva kuva! Granaattiomena on kaunis ja hyvänmakuinenkin.

No, aina ei mene putkeen. Tänään epäonnistuttiin monessakin asiassa. Oppia ikä kaikki. Onneksi ei mitään vakavaa. Vaan sellaista vi***tavaa.

Perkele.
[Share to Pinterest]

lauantai 23. tammikuuta 2016

Leppoisa lauantai




Pikaisesti moi!

Meillä on ollut aivan täydellinen lauantai. Mä nautiskelin aamupäivän Vaasa Day Spassa jalkahoidossa ja värjäytin samalla kulmat ja ripset. Iltapäivällä Herra Salo kävi pelailemassa säbää ja mä luin kirjaa ja siivoilin vähän kotona. Tytöt leikkivät keskenään ja kavereiden kanssa. Sää on ollut mitä parhain! Muutama aste pakkasta ja aurinkokin yritti päivällä vähän pilkistää. Laitoin tytöille välipalaksi kuumaa kaakaota ja lämmitin karjalanpiirakoita.

Illalla mentiin koko perhe luistelemaan. Kun tultiin kotiin, tehtiin pizzaa ja avattiin viinipullo. Täydellistä! Kiireetöntä, mutta touhukasta. Voi kun kaikki päivät olis tällaisia!

Nyt tytöt on peitelty sänkyihinsä ja mä kömmin takaisin rakkaan kainaloon.

Voikaa hyvin! Nautitaan elämästä <3

Kuvien tulppaanit on lupaus tulevasta keväästä. Eikö olekin upeita! Suomalaisia kukkia. Laitoin pöytään myös rakkaan kummityttömme meille joululahjaksi tekemän keittiöliinan <3 Mikä lahjakas pieni taiteilija hän onkaan! Kerttu <3

Huomenna vielä lepäillään niin jaksetaan sitten taas paahtaa. Meillä on töissä nyt kiireistä ja työviikko vie kyllä aika lailla mehut kropasta…

[Share to Pinterest]

torstai 21. tammikuuta 2016

Paljonko unta on tarpeeksi?




Salojen talo hiljeni. Päivän jumpat on jumpattu. Naurut on naurettu. Huudot on huudettu. Luojan kiitos.

Tänään on ollu jäätävä väsymys. Eilenkin oli väsy. Edellispäivänä oli väsy. Nyt on ollu ainakin pari viikkoa väsy! 

Mä en malta nukkua. Ei sillä, että tässä tapahtuis jotain huikeita juttuja. En vaan jotenkin malta mennä nukkumaan. Siivoan tai luen tai kirjoitan tai valmistelen tai murehdin tai suunnittelen. Teen jotain muuta kuin sitä mitä pitäisi. 

Juuri tämä hiljaisuus saa mut valvomaan. Mä rakastan meidän elämää ja meidän arkea. Se on juurikin sellaista (ehkä tiistai-iltoja lukuunottamatta) mitä haluan. Kaksi ihanaa lasta, jotka pitää meidät liikkeessä. Tuo iloa ja valoa. Huutaa hemmetisti, kiljuu ja nauraa, mutta sekin on ihanaa. 

Kunnes kello lyö puoli kahdeksan. Silloin me aikuiset väsytään. Laitetaan mukulat iltapesujen kautta petiin. Kahdeksaan tähdätään, mutta useimmiten kello on puoli yhdeksän kun Iina vielä käy juomassa ja huutelee jotain. Aava sammuu parissa minuutissa :D Hän lukee Minttu-kirjaa hetken itsekseen ja sitten nukahtaa. Sitten kun alkaa hiljaisuus ja oma aika, sitä arvostaa jotenkin niin yli, ettei malta nukkua.

Meillä soi kello aamuisin 7:30, eli saadaan nukkua varmasti myöhempään aamulla kun moni muu. Lapset on virkeitä, jos ovat nukahtaneet reilusti ennen yhdeksää. Varsinkin Aava tarvitsee 11 tuntia yöunta, Iina pärjää aavistuksen vähemmällä. Mä tarvisin kans yli 8 tuntia yöunta näin talvella. Mun pitäis olla iltaisin sängyssä viimeistään kello 23, jotta olisin aamulla pirteä. Nyt olen sitkutellut sellaisilla setsemän tunnin unilla ja alkaa kyllä vanhassa näkymään...Huh huh!


Paljonkohan 4- ja 7-vuotiaiden lasten pitäisi nukkua suositusten mukaan? Onkohan sekin yksilöllistä niin kuin meillä aikuisilla? Paljonko teillä nukutaan? Ootko väsynyt aamuisin?

Ps. Meillä on uusi kamera! Mieheni kyllästyi jouluna kun sisäkuvat oli yhtä puuroa ilman salamaa. Salamaa ei haluta käyttää tunnelman säilyttämiseksi. Mä pidin meidän vanhaakin kameraa ihan pätevänä pelinä, mutta nyt kun tämä uusi tuli taloon, niin onhan se vaan huippu :) Tuokin alin kuva on otettu pimeässä huoneessa, johon on kajastanut käytävältä aavistuksen valoa. Siis liki pimeässä huoneessa on kuva tarkentunut oikein eikä ole mennyt yhtään rakeiseksi. Nythän tämä kuvaaminen vasta muuttuu helpoksi! Mun ei tarvi osata enään sitäkään vähää, eikä sillä ole merkitystä onko talvi vai kesä :D

Meidän vanha kamera oli Canonin 60D ja tämä uusi on saman merkin 6D. Postauksen kuvat on otettu Canon 50mm f/1.4 -objektiivilla.


[Share to Pinterest]

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Bop Chair by Normann Copenhagen



Mä oon aivan unohtanut esitellä meidän uuden tuolin! ...tai siis uusimman.

Tämä vekkuli kaunotar muutti meille marraskuussa, kun bongasin hänet KN2 -glögi-illasta. KN2 valikoimissa (klik), niin verkkokaupassa kuin myymälässäkin, on paljon muitakin Normann Copenhagenin ihanuuksia, mutta tämä tuoli vei mun sydämen. Me oltiin jo hetkisen verran oltu vailla yhtä yksittäistä tuolia, joka voisi olla arkena työpöydän ääressä ja juhlissa se voitaisiin nostaa pöydän päähän täydentämään Artekin tuoli 66sia.

Kun Bop Chair tuli meille, se jäikin eteiseen. Se sopi siihen niin kivasti tummanharmaiden Muuramen Nepparien kaveriksi. Ja onhan eteisessä hyvä olla tuoli, johon laskea laukku tai istahtaa. Aika usein eteisessä ei kuitenkaan Bop Chairia näy. Tytöt sen käy varastamassa :D Tällä kertaa Bop löytyi Aavan huoneesta ja siinä oli sympaattisesti Marimekon laukku päällä. Kuvausta varten siirsin tuolia sängyn viereen, että sain taustalle Aavan huoneen uudet ihanat Karkutmatka-verhot :)

Viimeisen kuvan nappasin, kun kuvasin meidän Elle-kissaa makrotex-haasteeseen aiheena harmaa. Nuo kuvat tuolista ja Ellestä voit katsoa edellisestä postauksesta. Tässäkin kuvassa tuoli on Aavan huoneessa...eikä "oikealla" paikallaan eteisessä.

Bop Chair on siis todellakin löytänyt paikkansa meiltä. Tai siis montakin paikkaa :D

Tyylikäs, simppeli mutta silti hauskasti leikkisä tuoli todella hurmaa. Eihän tuosta nyt voi olla tykkäämättä! ♥


[Share to Pinterest]

tiistai 19. tammikuuta 2016

Harmaa (makrotex-haaste)




Tällä viikolla Pieni Lintu -blogin makrotex-haasteessa on aiheena harmaa. 

Harmaasta mulle tuli tietysti mieleen meidän Elle-kissa. Kun huomasin Ellen makoilevan Aavan huoneessa harmaan tuolin alla harmaan seinän vieressä, tuli kiire hakea kamera :D

Elle on rodultaan kartusiaani. Hän on tosi seurallinen ja kiva tapaus ♥ Oleilee mielellään siellä, missä muutkin ja pääseekin aika usein myös tyttöjen leikkeihin mukaan :D Elle on aina ollut melko rauhallinen, mutta nyt kun ikääkin alkaa olemaan jo pian 10 vuotta, on viimeisetkin konhottamiset jääneet pois.

Ihana katti! ♥



[Share to Pinterest]

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kurkistus kulisseihin: Asuntomessut Seinäjoella 2016






Suomen Asuntomessut ja Seinäjoen kaupunki päästi meitä Vaasan ja Seinäjoen bloggaajia tutustumaan tulevan kesän asuntomessualueeseen. Meille esiteltiin kuusi erilaista kohdetta, joista suurin osa oli vasta rakenteilla, mutta yksi oli jo valmis ja sisustettukin.

Meille esitellyt kohteet olivat:

Talo NIXI, näytteilleasettaja Nixi-kaluste
Tämä talo oli rakennettu paikalla ns. pitkästä tavarasta, eikä siis ole minkään talotehtaan valmistama. Rakennusliike Sarkoa on rakentanut taloa yhdessä rakennuttajaperheen kanssa pohjalaisella käsityötaidolla. Rakennusliike Sarkoa tarjosi meille täällä kuohuviinit, herkullisia juustoja ja muita herkkuja. Kiitos Sarkoa! Tässä kohteessa oli esillä myös Virpi Mäkisen upeita maalauksia.

Talo Nuuka, näytteilleasettaja GreenBuild
Tässä kohteessa erityisen mielenkiintoista oli, että rungon rakenne oli tehty kokonaan hengittäväksi lämmöneristyskyvystä tinkimättä. Eristeenä on käytetty Termex-selluvillaa ja höyrynsulkumuovin sijalla on käytetty ilmansulkupaperia . Talo pyritään tekemään luonnonmukaisesti, mutta mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Ainoakoti Jekku, näytteilleasettaja K-rauta
Tämä vaaleanpunainen unelma oli kompakti sinkkunaisen koti, joka oli jo valmis - sisustusta myöten! Tekstiilit oli Lennolin mallistoista ja seinistä löytyi fototapettia paristakin paikasta, joista toinen oli yllättävä, mutta huikean hieno. Kannattaa käydä kesällä kurkkaamassa ;)

Talo Villa Tango, näytteilleasettaja Forte kivitalot
Huikea 250-neliöinen kartalotyylinen kivitalo on päässyt hienolle paikalle aivan Kyrkösjärven rannan tuntumaan. Talossa onkin hienosti huomioitu näkymät sijoittamalla oleskelutilat, saunaosasto ja suuri ulkoterassi toiseen kerrokseen. Sisääntulokerroksessa on perheen makuuhuoneet ja kodinhoitohuone. Rakennusprojektin takaa löytyi muutama tuttu nimi. Rakennesuunnittelun on tehnyt Leo Haglund ja arkkitehtisuunnittelun Juha Koivusalo. Sama kaksikko oli suunnittelemassa tätä meidän Jämerä-kivitaloa :) Innolla odotan Villa Tangon sisustuksen valmistumista. Mahtaakohan sisustus noudatella talon arkkitehtuuria?

Kastelli Koria, näytteilleasettaja Kastelli
Tässä talossa oli jotenkin tosi hyvä fiilis. Mittasuhteet oli kohdallaan ja talo tuntui tosi kodikkaalta. Kohteessa oli Kastelli Green -runkorakenne, jossa koko eristerakenne on luonnonmukaista puuta.

Kastelli Kaarna, näytteilleasettaja Kastelli
Avara Kastelli Kaarna oli valmis sisäpintoja myöten. Makuuhuoneet oli maalattu melko harmonisin sävyin ja keittiö oli Puustellin taattua laatua.

Parituntinen messualueella vierähti nopeasti. Oli upeaa päästä tutustumaan jo rakennusvaiheessa tuleviin asuntomessuihin. Oli kiva päästä tapaanmaan myös Seinäjoen seudun bloggaajia. Kannatti todellakin uhmata talvista lumipyryä ja ajella Seinäjoelle. Meillä oli kiva päivä!

Innolla odotan, että pääsemme keväällä uusintavisiitille. Silloin toivottavasti on vähemmän lunta ja enemmän valoa. Silloin toivottavasti tulee kameraan myös akku mukaan :D Ja voi pojat, että odotan asuntomessuja ja ihan valmista aluetta ja ihan valmiita taloja. Kiva kun Asuntomessut tulee tänä vuonna näin lähelle, niin pääsee ihastelemaan taloja vaikka kahteen kertaan!

Kiitos Seinäjoen kaupunki & Suomen Asuntomessut!
Kiitos tapahtuman järjestäjät: Siskonpaneelisopan Tiina & VillaBohemian Hanna <3


[Share to Pinterest]

torstai 14. tammikuuta 2016

Tammikuu (makrotex -haaste)





Kivaa kun on tammikuu!

Ei tarvi enään syödä suklaata. Voi siirtyä salmiakkiin ;)

Iltaisin saa kiiruhtaa jumppaan sohvan nurkkaan ja lukea hyvää kirjaa. Samalla voi imeskellä salmiakkeja. Fazerin Super-salmiakki on mun lemppari. Aivan parasta ♥

Joulukuu on meillä aina yhtä hulinaa ja stressiä kun on Iinan synttäriä ja kaiken maailman päättäjäistä ja joulujuhlaa. Niin ja se kaikkien juhlien juhla, joulu. Siitä kaikesta kun kunnialla selviää, on levon aika. Tammikuu on mun lepokuukausi. Mä oon vaan ja teen sitä mikä tuntuu kivalta. Luen, bloggailen ja syön salmiakkia.

Talvi ei ole mun lempivuodenaika. Pimeys on yök. Kylmä on yök. Tammikuussa on sitä kumpaakin. Oikeasti mieleni tekisi hiipiä karhujen ja muumien lailla nukkumaan talviunta, mutta koska sitä ei meille ihmisille ole suotu, mä otan oikeudekseni vedellä tällaista semitalviunta ja ottaa iisisti.

Ehtiihän sitä taas hötkyilemäänkin.

Sitten kun aurinko alkaa paistamaan tai pääsee edes ulkoilemaan valoisaan aikaan, alkaa energiatasot nousta. Hiihtolomaa siis odotellessa...

Ootko sä tammikuussa salil eka salil vika? Vai nukutko talviunta?

Käy kurkkaamassa Pieni Lintu -blogissa millaisia postauksia muut ovat kirjoittaneet aiheesta tammikuu :)
[Share to Pinterest]

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Jumpparenkaat ja jääpusseja...






Voimistelurenkaat. Joulupukki ne toi meidän toiveesta. Lapset roikkuu niissä mennen, tullen ja palatessa. Meillä olis niille ihan huippu paikka pitkällä ja korkealla käytävällä, mutta laitettiin ne nyt ensi alkuun Iinan huoneen oven karmiin leuanvetotankoon. Haluttiin nähdä tuleeko renkaat tosissaan käyttöön, ennen kun aletaan pulttaamaan niitä katon siporexiin.

Testattu. Tuli käyttöön.

Turvallisuuden vuoksi on sovittu, että renkaissa on yksi lapsi kerrallaan ja alle laitetaan aina (Ikean superhyvä taitettava) jumppapatja. Patja on ihan ehdoton! Aava on tullut renkaista alas pari kertaa kun on roikkunut polvitaipeistaan pää alaspäin. Suurimman riskin ja eniten itkua aiheuttaa siltikin ruuhka renkaiden välittömässä läheisyydessä.

Se, että renkaisiin koskee vain yksi lapsi kerrallaan, ei poissulje sitä, että siinä takana tai edessä tai alla on tyyppi tai tyyppejä. Sitä omaa vuoroa pitää mennä kärkkymään siihen seitsemän ja puolen sentin päähän. Kun jumppari sitten ponkaisee itsensä ilmaan kiepauttaakseen itsensä ympäri etu- tai takakautta, saa ympärillä olevat taatusti osumaa. Ja sitten itketään. Ja vaikkei osumaa tulekaan, itketään sitä, ettei saa vuoroa.

Tänään aamulla oli hurja tilanne kun Iina heilautti itsensä huoneestaan kohti eteistä ja Aava tuli käytävältä suoraan eteen. Siinä isompi keilasi pienempää kuten 28-kiloinen vaan voi 15-kiloista keilata. Oikein kaaressa lensi pikkuinen. Aava loukkasi toisen poskensa niin, että vaikka pidettiin siinä pakasteesta karpalopussia hyvän tovin, tuli poskeen kuitenkin mustelma. Iina sai henkisiä vaurioita, kun pikkusisko ulvoi kivusta/säikähdyksestä ja äiti raivosta.

Minä uhkasin hävittää mokomat roikkuvat rinkulat.

Iltapäivällä koulusta soitettiin, että Iina on kaatunut koulussa. Olivat tanssineet oikein koko koulun voimin letkassa ja tottahan portaissa oli käynyt köpelösti. Iina oli mennyt pää ja lantio edellä lattiaan. Sitten oli ollut Iinan vuoro saada jääpussia helpottamaan tuskaa ja ehkäisemään mustelmia. Pää oli onneksi säästynyt ilmeisen hyvin, koska neiti oli pärjännyt koulupäivän ilman ongelmia ja halusi mennä koulun jälkeen vielä iltapäiväkerhoonkin. Lantiolla oli sen sijaan ikävä mustelma ja hankaumaa.

Voi noita meidän pieniä koheltajia ♥

Tekevälle sattuu ja virheistään oppii. Toivottavasti! ;)

Kotiin kun päästiin, nostin renkaat takaisin roikkumaan. Lapset kun pyysivät "äiti pliiis" ja lupasivat "ei me enään ikinä...". On se kai parempi pienten apinoiden temppuilla kuin istua nenä ruudussa?

Ps. meidän voimistelurenkaat on Suomen Voimistelutuotteesta. Tosi laadukkaat ja kestävän oloiset. Huonomminkin voisi 69 euroa käyttää! Meidän omat on lasten kokoa, ettei vaan kukaan pääse työntämään renkaan sisään päätänsä...


[Share to Pinterest]

maanantai 11. tammikuuta 2016

Pari voidetta pakkasille




Pakkanen paukkuu. Iho kiristää ja kutiaa. Huulet halkeilee.

Kuiva sisäilma ja kuiva ulkoilma on melkoinen haaste ihon kosteustasapainolle. Kun perheessä on läpi vuoden yksi kuivaihoinen lapsi (Aava), saa näillä keleille ihan oikeasti rasvailla.

Madaran Pihlaja vartalovoi on meidän vakiintunut suosikki kuivan ihon hoitoon. Miellyttävän mieto tuoksu ja turvallinen koostumus saa mut ostamaan tätä paksua voidetta purkki toisensa jälkeen. Tämä on lastenkin suosiossa, koska se ei kirvele levitettäessä. Moni muu voide aiheuttaa kiljumista.

Huuliin sipaistaan Hurraw! moon balm -huulivoidetta. Se on erikoisravitseva yövoide huulille, mutta ei ole lainkaan liikaa näillä keleillä käytettäväksi ihan päiväaikaankin. Kamomilla ja vanilja rauhoittaa tuoksullaan. Tätä ilman en voisi olla!

Nämä kaksi luonnonmukaista tehokosteuttajaa pelastaa meidän pakkasihot. Pari vuotta sitten (klik) läträttiin ihoille myös kookosöljyä. Nyt on siitä leikistä luovuttu, sotki niin pirusti...

Mitä voidetta teillä käytetään? 

Onko joku teistä käyttänyt Madaran Nokkosvoidetta? Se kiinnostais myös.

[Share to Pinterest]

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Muuttuneita suunnitelmia






Terve!

Mun viikonloppu oli pelkkiä muuttuneita suunnitelmia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin viettänyt ihanan viikonlopun Helsingissä viettämässä rakkaan serkkuni baby showereita. Sitten tulikin töitä sekä mulle, että miehelleni. Lapsille ei meinannut löytyä hoitajaa meidän työjuttujen ajaksi. Aavalla kesken jäänyt (lääkärin luvalla lopetettu) antibioottikuuri. Iinalla inhottava päänsärkykohtaus, elämänsä ensimmäinen, joka huipentui oksennukseen.

Kaikkea sellaista, mitä ei tilattu. Mutta saatiin.

Eipä tässä nyt silti auta synkkyyteen vaipua. Tällaista se vaan on. Aina ei mene suunnitelmien mukaan...

On viikonlopussa ollut paljon hyvääkin. Saatiin suloinen kummityttö meille eilen extempore yökylään ♥ Löydettiin jääkaapista jauhelihakastikkeeseen Koskenlaskijaa. Aloitin uuden Läckbergin kirjan. Tänään sain pestyä, kuivattua ja viikattua kaappiin! kolme koneellista pyykkiä. Siivottiin muutama keittiön yläkaappi.

Huomenna alkaa ensimmäinen kokonainen viikko arkea lomien jälkeen. Toivottavasti viikko on yllätyksetön. Mä haluan nyt vaan sellaista tavallista ja ennalta-arvattavaa arkea. Alkaakohan muuten tytöillä jo harrastukset? Muskari Kuula-opistolla ja tanssitunnit Kipinällä. Pitääpä selvittää.

Talviharrastevarusteasiakin alkaa olla ajankohtainen. Ainakin kouluun ja dagikseen pitää olla luistimet mukaan ensi viikolla. Ne pitäis ehkä käyttää Prismassa teroituksessa. Hiihtokamppeet pitäis kans kattella kondikseen. Ei taatusti löydy sopivaa settiä molemmille muksuille omista varastoista. Hiihtolomaa ajatellen vois alkaa tsekkailemaan laskettusettejäkin kuntoon. Onhan tässä taas puuhaa - ja rahanmenoa.

Aava oli tänään sopivan yhteistyökykyinen valokuvamalli ♥ Hän antoi kuvata itseään joululahjaksi saamassaan suloisessa Polarn o. Pyretin leijonamekossa. Iltapalalla syötiin mandariineja. Ne on nyt tosi hyviä, kuten muutkin sitrushedelmät. Edullisiakin ovat! Iso pussillinen mandariinejä maksoi alle kaks euroa. Ihanaa herkkua, jossa maistuu aurinko! Pieni Lintu -blogissa (klik) on tämän viikon makrohaasteena hedelmä, joten linkitän tämän postauksen haasteeseen. Käy kurkkaamassa muidenkin valokuvia hedelmistä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Toivottavasti autot pelittää niin kuin pitääkin näistä pakkasista huolimatta.

[Share to Pinterest]