keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Jumpparenkaat ja jääpusseja...






Voimistelurenkaat. Joulupukki ne toi meidän toiveesta. Lapset roikkuu niissä mennen, tullen ja palatessa. Meillä olis niille ihan huippu paikka pitkällä ja korkealla käytävällä, mutta laitettiin ne nyt ensi alkuun Iinan huoneen oven karmiin leuanvetotankoon. Haluttiin nähdä tuleeko renkaat tosissaan käyttöön, ennen kun aletaan pulttaamaan niitä katon siporexiin.

Testattu. Tuli käyttöön.

Turvallisuuden vuoksi on sovittu, että renkaissa on yksi lapsi kerrallaan ja alle laitetaan aina (Ikean superhyvä taitettava) jumppapatja. Patja on ihan ehdoton! Aava on tullut renkaista alas pari kertaa kun on roikkunut polvitaipeistaan pää alaspäin. Suurimman riskin ja eniten itkua aiheuttaa siltikin ruuhka renkaiden välittömässä läheisyydessä.

Se, että renkaisiin koskee vain yksi lapsi kerrallaan, ei poissulje sitä, että siinä takana tai edessä tai alla on tyyppi tai tyyppejä. Sitä omaa vuoroa pitää mennä kärkkymään siihen seitsemän ja puolen sentin päähän. Kun jumppari sitten ponkaisee itsensä ilmaan kiepauttaakseen itsensä ympäri etu- tai takakautta, saa ympärillä olevat taatusti osumaa. Ja sitten itketään. Ja vaikkei osumaa tulekaan, itketään sitä, ettei saa vuoroa.

Tänään aamulla oli hurja tilanne kun Iina heilautti itsensä huoneestaan kohti eteistä ja Aava tuli käytävältä suoraan eteen. Siinä isompi keilasi pienempää kuten 28-kiloinen vaan voi 15-kiloista keilata. Oikein kaaressa lensi pikkuinen. Aava loukkasi toisen poskensa niin, että vaikka pidettiin siinä pakasteesta karpalopussia hyvän tovin, tuli poskeen kuitenkin mustelma. Iina sai henkisiä vaurioita, kun pikkusisko ulvoi kivusta/säikähdyksestä ja äiti raivosta.

Minä uhkasin hävittää mokomat roikkuvat rinkulat.

Iltapäivällä koulusta soitettiin, että Iina on kaatunut koulussa. Olivat tanssineet oikein koko koulun voimin letkassa ja tottahan portaissa oli käynyt köpelösti. Iina oli mennyt pää ja lantio edellä lattiaan. Sitten oli ollut Iinan vuoro saada jääpussia helpottamaan tuskaa ja ehkäisemään mustelmia. Pää oli onneksi säästynyt ilmeisen hyvin, koska neiti oli pärjännyt koulupäivän ilman ongelmia ja halusi mennä koulun jälkeen vielä iltapäiväkerhoonkin. Lantiolla oli sen sijaan ikävä mustelma ja hankaumaa.

Voi noita meidän pieniä koheltajia ♥

Tekevälle sattuu ja virheistään oppii. Toivottavasti! ;)

Kotiin kun päästiin, nostin renkaat takaisin roikkumaan. Lapset kun pyysivät "äiti pliiis" ja lupasivat "ei me enään ikinä...". On se kai parempi pienten apinoiden temppuilla kuin istua nenä ruudussa?

Ps. meidän voimistelurenkaat on Suomen Voimistelutuotteesta. Tosi laadukkaat ja kestävän oloiset. Huonomminkin voisi 69 euroa käyttää! Meidän omat on lasten kokoa, ettei vaan kukaan pääse työntämään renkaan sisään päätänsä...


[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3