maanantai 29. helmikuuta 2016

Pieniä onnenhetkiä


Tänään on ollut oikein hyvä päivä. 

Mä olen pessyt, kuivannut ja viikannut pyykkiä ihan hullun lailla. Huomenna me lähdetään lomailemaan Vuokattiin ja mulla on sellainen hassu tapa, että pyrin pesemään pyykkikorit aina tyhjäksi ennen reissuja. On jotenkin helpompi pakata, kun koko vaaterepertuaari on käytössä. Ja reissusta kotiutuminenkin on kivempaa, kun pyykkitilanne on jotenkin hallinnassa ;)


Toki vähän pitää siivotakin ennen reissuun lähtöä, muuten ahdistaa tulla takaisin kotiin.

Iltapäivällä uuvuin pyykkikasoihin ja kuumaan sisäilmaan. Muu perhe oli lähtenyt asioille ja mä lähdin ulkoilemaan. Löysin itseni tutulta metsäpolulta. Sieltä, missä kävin paljon viime syksynä juoksemassa. Voi rakkaus! Siellä se oli, mun metsä ♥ Olin ihan fiiliksissä kun tulin takaisin kotiin. Miten metsä voikin antaa noin paljon voimaa ja energiaa.

Täynnä intoa, otin ja siivosin meidän lämpimän ulkovaraston. Vein sieltä neljä jättikokoista pussillista turhaa tavaraa kirpparille! ...vaikka olis pitänyt olla sisällä pakkaamassa. Mä olen superhyvä harhautumaan asiasta asian vierelle :D

Illalla ollaan nyt viimein tehty vaatekasoja mukaan lähtevistä kledjuista ja grillattu takassa iltapalaksi nakkeja tyttöjen pyynnöstä.

Nyt vielä puhtaat lakanat sänkyyn ja takan päälle nostetut vaatekasat laukkuihin. Aamulla sitten reippaina nokat kohti Vuokattia!

Puss puss! Menkää metsään ♥




[Share to Pinterest]

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Syntymäpäiväkemut ja Tikka masala & Naanleipä resepteinä





Tänään on mun isän syntymäpäivä. Kuukausi sitten mun äiti vietti synttäreitään reissussa. Tänään juhlittiin heitä kumpaakin!

Olin kutsunut vanhempani tänään meille syömään. Ruuaksi laitoin herkullista Chicken tikka masalaa basmatiriisin kera. Alkuun otettiin malja kuohuvaa ja jälkkäriksi mangolassin sijaan mangojuustokakkua reseptillä, joka on hyväksi havaittu ja löytyy TÄÄLTÄ.

Ruokailujen jälkeen siirryttiin mun vanhempien luo pakkaamaan lasketteluvälineet suksiboksiin. Samalla innostuttiin mäenlaskuun ja Iina testaili laskettelukypäräänsä :D Iltapäivällä olikin taas ihana auringonpaiste! Lapset jäi vähän pitemmäksi aikaa mumun ja moffan luo ulkoilemaan kun me hilppastiin Herra Salon kanssa takaisin kotiin. Mä kävin ostamassa tästä kotikulmilta yhdet myynnissä olleet käytetyt slalom-monot, jos vaikka haluaisin joku päivä vaihtaa laudan suksiin. Mies puolestaan näki tilaisuuden päästä rauhassa ruuvaamaan autotalliin vauhdilla etenevää VW-kupla -projektia.

Illalla leivottiin vielä Naanleipää lopun Tikka masalan kylkeen. Kaikilla oli kova väsy ja lapset sai melkein kantaa hammaspesulle. En tiedä jyllääkö meillä vielä jotkin flunssan rippeet vai mikä ihme tämä vetelä meininki on. Eilenkin nukahdin sohvalle ennen ku kymppiuutiset ehti alkaa! Siis minä, joka yleensä valvon helposti puoleenyöhön...

No, nyt vaan otetaan iisisti, nukutaan paljon ja koitetaan saada voimat takaisin.

Onnea vielä äiti ja isi! ♥

Ensi vuonna juhlitaankin mun isän kuuskymppisiä, jaiks! Sitten pitää kehitellä jotain vielä Tikka masalaakin parempaa ;)

Tässä halukkaille meidän päivän menua resepteinä. Suosittelen kokeilemaan, on nimittäin namia.

▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽▽

Chicken tikka masala

2-3 pkt (500-750 g) luomubroilerin rintaa

Marinadi

3 valkosipulin kynttä
1 mieto punainen chili
4 cm pala inkivääriä
1 rkl garam masala -mausteseosta
1 tl suolaa
1/2 tuubia tomaattipyrettä
1/2 dl öljyä
1 dl turkilaista jugurttia

Pienistä oikein pieneksi valkosipuli, chili ja inkivääri. Laita kulhoon ja lisää garam masala -mausteseos, suola, tomaattipyre, öljy ja jugurtti. Perkaa rintaleikkeistä luu ja nahka pois (tai osta herran tähden fileitä!) ja laita fileet reiluiksi paloiksi. Laita broileri marinadiin ja anna lihan marinoitua vuorokauden verran.

Paahda marinoituja broilerinpaloja uunissa täydellä teholla alle 10 min. Ota kanat uunista heti kun pinta näyttää paahtuneelta.

Kastike

1 rkl garam masalaa
4 cm pala inkivääriä
3 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1/2 tuubia tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa
1 dl tuoretta korianteria
1 rkl tummaa sokeria
suolaa
2-3 dl kermaa

Kuumenna pata liedellä. Laita pohjalle öljy, mausteseos, inkivääri ja valkosipuli pienennettynä sekä tomaattipyre. Freesaa kevyesti ja lisää sen jälkeen tomaattimurska, korianteri ja tumma sokeri. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Lisää vielä kerma ja broilerinpalat ja laita kansi päälle ja pata hautumaan uuniin 1-2 tunniksi. Maista. Lisää halutessa chiliä, garam masala -mausteseosta tai jos haluat miedompaa, niin turkkilaista jugurttia. Tämä resepti on aika mieto ja sopi koko perheelle.

Tarjoa basmatiriisin kanssa ja/tai leivo lisäksi naanleipää.

Naanleipä

2 dl turkkilaista jugurttia
2 dl maitoa
1 pss (11g) kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl tummaa sokeria
7 dl spelttijauhoja
50 g sulatettua voita

Liuota lämpimään maito-jugurttiseokseen hiiva, sokeri ja suola. Lisää jauhot sekoittaen ja lopuksi voi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina 12 osaan ja muotoile puolen sentin paksuisiksi soikioiksi. Paista leivät uunissa täydellä teholla uunin yläosassa noin 5 minuutin ajan. Voitele voisulalla.

Raita (vähän oikaisten)

turkkilaista jugurttia
pala kurkkua pieninä kuutioina
tuoretta minttua pienenä silppuna
suolaa
pippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Oikeaan reseptiin kuuluu lisäksi ainakin juustokuminaa, mutta me tehdään tällaisella oikaistulla reseptillä ja hyvää se on näinkin :)





[Share to Pinterest]

lauantai 27. helmikuuta 2016

Harmaa ja tylsä aurinkopäivä



Kaikki on tietysti tänään ulkoilleet ja olleet reippaita ja käyttäneet aurinkolaseja. Mä en.

Mun päätä on särkenyt aamusta asti, niskat on ihan jumissa. En ole saanut mitään aikaiseksi. Koko päivä on tuntunut menevän ruuan ympärillä. Koko ajan on saanut tehdä ruokaa tai syödä ruokaa tai suunnitella ruokaa tai ostaa ruokaa. Aurinkoa en käynyt moikkaamassa ollenkaan, vaikka se niin ihanasti paistoi. Blaah.

Onneksi pian on huominen.

[Share to Pinterest]

perjantai 26. helmikuuta 2016

Fredagsmys & me&i




Perjantai-illan nautiskeluista on tullut meillä vakio. Fredagsmysiä on kun laitetaan pientä syömistä olohuoneen pöydälle ja sitten keräännytään siihen herkuttelemaan koko perhe. Yleensä katsellaan telkkarista Hauskat kotivideot -ohjelmaa. Sitä saa vain katsella, ei tarvitse seurata. Samalla voidaan jutustella ja käydä läpi viikon kuulumisia.

Tänään nautiskeltiin perjantai-illasta ihanien naisten ja lasten kesken ja ME & I -VAATTEIDEN kera. Meitä oli tosi kiva porukka ja perjantai-ilta oli mitä parhain vaatekutsuille! Miksen mä ole tajunnut tätä aikaisemmin? Edessä oleva viikonloppu tuo leppoisuutta meininkiin, eikä kotiin ole niin kiire - ainakaan isompien lasten vanhemmilla ;)

Ihanat naiset + suolaista ja makeaa herkkua punaviinin kanssa + me&i -vaatteet = Onnistunut perjantai-ilta.

Lapsetkin nauttivat taas sydämensä kyllyydestä ♥ Heillä oli niin kivat leikit ja saivat yhden uuden kaverinkin. Tällä kertaa lapset malttoivat yllättävän nihkeästi sovitella vaatteita. Leikit vei selkeästi voiton. Yllä oleva kuva Iinasta Forest dressissä on parasta, mitä sain kuvattua :D Aavasta sain kuvan vain nuolemassa kakkulapiota, omissa vaatteissaan onneksi!

Me naiset sen sijaan sovittelimme ja sovittelimme ja sovittelimme. Mallistossa oli monia kivoja vaatteita myös naisille. Mä tilasin itselleni All day pantsit, koska edelliset on olleet tosi kovassa käytössä.

Tytöille tilasin Forest dressit ja lisäksi Aavalle Knitted stiped leggingsit sekä Dandelion dressin. Iina puolestaan sai Waves & dots flounce tunicin. Nyt vaan kevättä ja kesää - sekä tietysti mallistolisäyksiä - odotellen ;)

Kiitos mun ihanille vieraille ja Ninalle, kun tulit esittelemään malliston ♥

Meillä alkoi nyt talviloma! Päivällä meinas vähän ajatus ahdistaa. En tykkää mistään muutoksista ja tällainen lomalle lähteminen on muutos. Sitä paitsi viihdyn ihan oikeasti töissä. Mun työ on tosi kivaa ja mulla on aivan huiput työkaverit ♥ No, kyllä se loma alkaa maistumaan, kunhan pääsen loma-moodiin ;) Saan ainakin kunnolla levätä, jos vaikka lähtis tämä inhottava yskä pois.
[Share to Pinterest]

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Hot chocolate - ja pieni muistutus arvonnasta

Nyt on kyllä talvikelit kohdillaan!

Tänäänkin pilkisteli ihanasti aurinko ja mittari näytti muutamia pakkasasteita. Täydellistä.

Näillä keleillä pitäis saada olla hiihtelemässä, laskettelemassa, pulkkamäessä, kävelyllä, metsäretkellä...Tai ihan missä vaan muualla kuin neljän seinän sisällä :D

Toivottavasti ensi viikolla on yhtä upeat kelit, kun me vietetään talvilomaa kotikulmilla ja Vuokatissa. Lomavalmistelut on jo alkaneet. Suksiboxi on viritelty auton katolle ja laskettelukamaa haalitaan hädissämme pikkuisille. Nyt saa vinkata, mistä löydettäis edulliset noin 80 senttiset slalom-sukset!

Mun täytyy vielä viikonloppuna käydä pyörähtämässä day spassa, että saadaan sääret ja bikinilinja siihen kuntoon, että kehtaa kylpyläosastolla näyttäytyä. Ei noista suomalaisista nyt niin väliksi ole, mutta hitto kun venäläiset on niin hienoja, että kattois kylpylässä pian pahalla silmällä mun rehottavia karvoja. Ou nou! :D

Talviloma on siis jo vähän mielessä. Kuuma kaakaokin on mielessä. Sitä vois juoda kermavaahdon kanssa tai Mintulla höystettynä tai ehkä munkin kera, mutta ehdottomasti aurinkolasit nenällä. Ah!

Aika herkullinen yhdistelmä tuo Clipperin kaakao ja Iittalan HotCool-lasit ♥

Ennen joulua lupasin arpoa neljä kappaletta HotCool-laseja, kunhan FACEBOOK -sivuille saadaan 440 tykkääjää. Hienosti lähditte tykkäilemään ja jakamaan sivua, mutta sitten homma tyssäsi harmillisesti kun tykkäykset jäi paristakymmenestä vajaaksi. Nyt puuttu vain muutama hassu tykkäys. Eiköhän rykäistä tykäten ja jakaen tuolla Facebookin puolella! Joohan?

Onko sulla talviloma jo pidettynä vai vielä edessäpäin?

Ps. Blogin alareunasta löytyy taas lukijaraati, joka on ollut pitkän tovin pois blogista. Kuvittelin, ettei kukaan sen kautta blogeja tahdo seurata. Väärässä olin ja lisäsin sen nyt takaisin blogiin teidän toiveesta. Sinnekin voi nyt siis käydä liittymässä lukijaksi!

[Share to Pinterest]

tiistai 23. helmikuuta 2016

Väripaletti (MakroTex-haaste)

PIENI LINTU -blogissa on tiistain valokuvaushaasteessa aiheena VÄRIPALETTI.

Hauska aihe! Viimepäivinä on ollut jotenkin niin vaisua ja harmaata ulkona, että ajatuskin väreistä on kiva.

Mä ajattelin ensin kuvata tähän haasteeseen Aavan vaatekaapin sisältöä, se on vielä ihanan värikästä. Iinan vaatekaappi alkaa olla jo vähän tylsempi nyt kun musta ja valkoinen on kuulemma hänen lempivärinsä...

Iltapäivällä kahvia keitellessäni huomasin, kuinka herkullisen värikäs on meidän keittiön yksi hylly. Kahvinkeittimen päällä olevassa seinäkaapissa on ylähyllyllä värien loistoa, jota olen ihaillut ennenkin. Meidän perheen lämpimät suosikkijuomat on pakattu kyllä tosi kauniisti ja värikkäästi!

Eniten meillä kuluu tuota Kulta Katriinaa Luomu-versiona - hyvää ja edullista. Vahvana kakkosena on Clipperin sitruuna-inkivääri yrttitee. Sitä tulee keiteltyä aina näin flunssaisena aikana. Lasten suosikki on kuuma maitokaakao ja Aava juo joskus tuota Clipperin mansikkateetä. Liptonin Russian Earl Grey on mun kestosuosikki ja tuo jostain syystä mieleeni ajat, jolloin olin töissä teatterissa. Hyviä fiiliksiä... :)

FABEL TE olis ylellistä ja ihanaa, mutta arvatkaa mitä. Meillä ei ole enään ainuttakaan teepalloa!!! Miten voi olla?!? Enkä koskaan muista kaupasta sellaista ostaa. Irtotee siis keitetään meillä irrallisena kattilassa ja sen jälkeen siivilöidään mukiin kaadettaessa. Toimii ihan hyvin jos juojia on paljon. Moiseen sotkemiseen ei viitsi ryhtyä yhden kupillisen takia. Voi kun muistaisin ostaa sellaisen teepallon. Nuo Fabel Teet on nimittäin nami nami! ;)

Sellainen kuumien juomien väripaletti meillä. Käy kurkkaamassa Pieni Lintu -blogista millaisia väripaletteja muut ovat kuvanneet.

Huomenna on jo keskiviikko, mun yksi lempipäivistä. Väriä loppuviikkoon!





[Share to Pinterest]

maanantai 22. helmikuuta 2016

Sydänkäpyset



No nyt ne haluaa muuttaa pois kotoa. Mun pienet sydänkäpyset ♥

Eilen olivat jäämässä asumaan mumun ja moffan luo. Tänään Aava oli muuttamassa ystävänsä luo. Olivat dagiksessa päivän aikana hioneet suunnitelmat kuntoon. Kotiin kun päästiin, alkoi pienin neiti nimittäin pakkailemaan. Kassiin tarmokkaasti vaatteet ja yöpaita...

Onneksi saatiin neiti puhuttua ympäri ;) Olishan sitä tullut ihan kamalan hirveän hurja ikävä! 

Nyt on viimeinenkin laukku purettu ja pikkuisesta laukusta kaivettu esiin kolme Sanna-kirjaa. Ne on tärkeitä. Siellä on koti, missä on Sanna-kirjat. Harmi vaan, kun noita ei enään kirjakaupasta saa. Sanna-kirja oli nimittäin joululahjalistalla, mutta ainakin Vaasan Suomalainen kirjakauppa myi ei-oota.

Tytöt sai tuossa viime viikolla ihanan paketin Polarn o. Pyretistä. Sydänmekkoa, sydänpaitaa ja sukkiksia. Myymälästä käytiin hakemassa vielä sukkia ja Aavalle korvat. Hyvä kun on tuollaiset pinkit varakorvat nyt kun omat on tulehtuneena. Lääkärin mukaan tuollainen tila, joka Aavan korvissa on, vastaa 30-40 desibelin kuulon alenemaa. Ei mikään ihme, että pikkuinen kysyy useasti "mitä?". 

Hahaa. Tarkoitus oli tulla läväyttämään eetteriin vain nuo ylläolevat söpöt kuvat tytöistä. Mieheni oli räpsinyt viikonloppuna suloisia kuvia tytöistä uusissa vaatteissaan ja pakkohan noin hyvät kuvat on päästä jakamaan kun ne kamerasta löytää. Ajattelin olla vähäsanainen ja jakaa tyyliin vain nuo kuvat muutaman lauseen tai runon kera. Vaan tässä sitä taas höpötellään jonninjoutavia. No nyt mä oon hiljaa :D

Adjö! Sydämet on Po.p ♥



[Share to Pinterest]

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Sunnuntaisauna ja maalämpökokemuksia



Huuuh-huh! Onneks alkaa tämä päivä olla pian pulkassa.

En voi sanoa, että olis ollu paska päivä, mutta on niitä helpompiakin päiviä ollut.

Aamulla meidän koululainen sorsi neljävuotiasta siskoaan, koska meillä oli yökylässä pari vuotta Iinaa vanhempi kummityttömme. Näillä "isoilla" oli ihan omat kuvionsa ja Aava jäi toistuvasti ruikuttamaan rannalle. Raastavaa. Totaalinen raivostuminen tuli, kun Iinan kaveri tuli meille ja hänkin jäi selkeästi leikeistä ulkopuolelle. Silloin lähti Iina meidän makuuhuoneeseen pitkäksi toviksi miettimään käyttäytymistään. Raukkamaista käytöstä, jota en voi sietää!

Iltapäivällä oli seesteisempi hetki ja saatiin jopa tyttöjen hiukset leikattua. Kiitos taas äiti parturoinnista ja hyvästä ruuasta ♥

Illalla saatiinkin melkoinen jännitysnäytelmä aikaan saunahetken päätteeksi. Tytöt jäivät vielä porekylpyyn meidän lähdettyä saunasta ja loiskuttelivat kylpyvettä niin, että vikavirtasuoja räpsäytti sähköt pois kylppäristä ja kodinhoitohuoneesta. Lapset kiljuivat paniikissa pilkkopimeässä kylpyhuoneessa ja Iinan hätä ei meinannut lakata lainkaan. Toivottavasti ottivat nyt opiksi, heille kun on kerran jos toisenkin jankutettu tästä asiasta. Onneksi vikavirtasuoja toimi niin kuin piti!

Me saunotaan melko harvoin, ehkä vain kerran kuukaudessa. Saunapäivä on useimmiten sunnuntai. Silloin on tarpeeksi aikaa moiseen leppoisaan lotrailemiseen. Lapset ei meillä ole mitään kovia löylyttelijöitä. Viimeaikoina ollaankin laitettu heille porekylpy siksi aikaa kun me aikuiset nautiskellaan löylyissä.

Loppusyksyllä asennettu maalämpö ja sen mukana tullut isompi lämminvesivaraaja on ollut huippujuttu. Nyt voidaan losottaa iso poreamme täyteen ja silti vettä riittää koko porukalle myös suihkutteluun. Aiemminhan lämmin vesi ei tahtonut oikein edes riittää poreammeen täyttämiseen. Olipa rasittavaa...

Nyt siis piisaa lämmin vesi ja mikä parasta, myös sähkölaskuissa on huima ero. Meidän sänkönkulutus on pudonnut kolmanneksen! Maalämpötekniikka on myös mukavan hiljaista, mitä ei todellakaan voinut sanoa edellisestä ratkaisustamme, joka rämisi siihen malliin, että meinas järki lähteä. Ollaan siis tosi tyytyväisiä maalämpöön. Tyhmiä oltiin kun ei sitä rakennusvaiheessa jo valittu...



[Share to Pinterest]

perjantai 19. helmikuuta 2016

Perjantai-illan huumaa ja korvatulehdus







 Pikainen perjantaitervehdys sairastuvalta!

Aavalla on korvatulehdus - taas. Niin kurjaa. Joulukuun 4. päivä jouduttiin aloittamaan antibiootit korvatulehdukseen. Samoin 4. tammikuuta. Kun 4. helmikuuta vilahti ohi, flunssassa toki, mutta ilman korvasärkyä, kuvittelin meidän rimpuilleen irti korvatulehduskierteestä. Vaan ähäkutti! Sepäs tulikin vaan ovelasti vähän myöhässä...

Tekis mieli heittää noilla lääkkeillä vesilintua. Tuntuu ihan kamalalta syöttää 15-kiloiselle tyypille kolmatta kuuria putkeen. En halua edes ajatella mitä tuo myrkky tekee pienen suolistolle. Me ollaan käyty nyt hoidattamassa Aavaa Mehiläisessä korviin erikoistuneen lääkärin luona. Kaija Kuurila-Svahn on hoitanut meidän lapsia aina sellaisella ammattitaidolla, etten kerta kaikkiaan kuitenkaan pysty kyseenalaistamaan hänen määräämiään antibioottikuureja.

Tämä on toivottavasti nyt viimeinen kuuri, jota korvien takia tarvitsee syödä. Saatiin nimittäin lähete sairaalaan korvien putkitukseen. Aavalla on ollut kolme vuotta sitten putket korvissa ja silloin ainakin sairastelut loppui siihen.

Mun ja Aavan päivä on mennyt siis tänään kotona sairastellen. Illalla ruuan jälkeen otettiin perjantain kunniaksi mutakakku pakastimesta sulamaan uunin jälkilämpöön. Tytöt ei meinanneet millään malttaa odottaa jälkkäriherkkua ja kävivät koko ajan keittiössä napsimassa vadelmia, jotka oli tarkoitettu kakun päälle :D Onneksi niitä riitti silti kakunkin kanssa. Lämmin mutakakku, kylmä vaniljajäätelö ja tuoreet marjat on kyllä makoisa ja helppo herkku. Varsinkin jos kakku on valmisversio kaupan pakastealtaasta ;)

Hyvää viikonloppua ♥

[Share to Pinterest]

tiistai 16. helmikuuta 2016

Paras ikäero

Iina keskolassa tapaamassa siskoaan. Voi sitä onnea!




Satuin hetki sitten törmäämään tähän YLEN ARTIKKELIIN viime keväältä, jossa käytiin läpi suomalaisten ihannoimaa synnytystahtia, joka on terveysriski koko perheelle.

Yli puolet suomalaisista pitää ihanteellisena sisarusten ikäerona maksimissaan kahta vuotta. Tutkimusten mukaan lyhyt raskausväli (alle 18 kuukautta) kuitenkin lisää raskauskomplikaatioiden riskiä äidillä, ennenaikaisuutta ja sitä kautta mahdollisia kehityshäiriöitä syntyvälle sisarukselle sekä lyhyempää eliniän odotetta isälle.

Aika karua.

Miksi me ihannoidaan pientä ikäeroa? Miksi meillä on niin kova hoppu saada uusi vauva perheeseen?

Mä itse olen ollut juuri tuollainen hötkyilijä. Iinan syntymän jälkeen aloin odottaa uutta vauvaa alle vuoden sisään. Sisaruksen tulemiseen annettiin mahdollisuus aika pian, koska ensimmäistä raskautta jouduttiin odottamaan melko pitkään. Pelkona oli, että jos tätä seuraavaakin tehdään vuositolkulla, on hyvä aloittaa ajoissa. Vaan toisin kävi ja heti nappas. Tosin se raskaus keskeytyi raskausviikolla 14. Mikäli tuo raskaus olisi jatkunut loppuun asti, olisi lapsille tullut ikäeroa reilusti alle kaksi vuotta.

Keskenmenon jälkeen odoteltiin vuoden verran ja sitten annettiin uusi mahdollisuus raskautumiselle. Taas onnisti heti ja aloin odottaa Aavaa. Tällä kertaa kaikki sujui hienosti, mitä nyt synnytin taas viisi viikkoa liian aikaisin. Meidän lasten ennenaikaisuus taitaa johtua ennemminkin mun surkeasta kyvysta kantaa lapsiani kohdussa loppuun asti, kuin raskauksien välisestä ajasta.

Iinalle ja Aavalle tuli ikäeroa aika tarkalleen 2,5 vuotta.

Odotusaikana muutama harkitsematon kommentoija taivasteli juuri tuon kahden ja puolen vuoden ikäeron olevan se kaikista pahin. Pelkäsin siis pahinta! Vaan ikäero osoittautuikin oikein sopivaksi. En tiedä, oliko isomman sisaruksen sukupuolella osuutta asiaan, mutta syntynyt vauva otettiin innolla vastaan. Iina oli niin ylpeä meille tulleesta vauvasta, että pyysi ventovieraitakin tulemaan katsomaan pikkusiskoaan ♥

Kuherruskuukautta kesti oikeastaan siihen saakka, kunnes Aava lähti liikkumaan. Silloin tuli vasta ensimmäiset hermostumiset Iinan suunnalta siskoaan kohtaan. Sisko ei ollutkaan vain elävä nukke, vaan ihminen, joka meni minne halusi ja huusikin kovaa. Aava on ollut vauvasta asti voimakastahtoinen ja Iina sanoikin monesti, että "äiti anna nyt sille, niin se on hiljaa". Iina taas pehmoisella ja sovittelevalla luonteellaan on ollut hyvä pari siskolleen. Täydentävät toisiaan. Sekin on ollut onni, että tytöt ovat tulleet meidän perheeseen juuri tuossa järjestyksessä. Iina nimittäin on niin sosiaalinen ja seurankipeä, että on ottanut Aavan mukaan leikkeihinsä, ja elämäänsä muutenkin, aina mielellään. Aava puolestaan viihtyisi mahdollisesti myös ihan itekseen, joten en ole lainkaan niin varma, että hän olisi ottanut siskon vastaan yhtä avoimesti.

Nyt kun katson aikaa taaksepäin, voin todeta meidän lasten ikäeron olevan varsin hyvä. Tytöillä on aina ollut seuraa ja iloa toisistaan. Toisaalta, on tuollainen vain 2,5 vuoden ikäero ollut rankkakin. Vilkkaat pienet tyttöset on imeneet mehut vanhemmistaan siihen malliin, että emme voisi kuvitellakaan perheeseemme kolmatta lasta. Ja mitä enemmän aikaa viimeisimmästä synnytyksestä on, sitä vähemmän toivon uutta vauvaa...

Olen vähän taivastellutkin - hiljaa mielessäni tosin - miten jotkut tutut jaksavat lähteä vauvarumbaan vielä. Mutta ehkä tilanne olisi toinen, jos lapset olisivat syntyneet isommalla ikäerolla! Kun yhden saa hoitaa rauhassa sinne neljävuotiaaksi, ehkä elämä pysyy sen verran seesteisenä, että lapsia on valmis hankkimaan enemmänkin. Tai sitten ei! :D Luontainen lisääntymisväli ihmiselle on kuulemma 3-4 vuotta.

Mitä mieltä olet? Mikä on sun mielestä hyvä ikäero? 


[Share to Pinterest]

maanantai 15. helmikuuta 2016

Parka!



Miten ihmeessä olenkaan pärjännyt näiden pienten lasten kanssa ilman kunnon parka-takkia?

Kävin hakemassa parisen viikkoa sitten Intersport WASASPORTISTA tämän ihanan Fjällräven Nuuk -takin. Nämä oli ainakin silloin hyvässä tarjouksessa 349,- kun näiden normaalihinta on 469,-

Mä olen ollut takkien kanssa melko uskollisesti Peak Performance -naisia, mutta viime vuodet olen kulkenut Prismasta hankitulla Didriksons-takilla. Se alkoi olla tiensä päässä jo viime keväänä pari talvea palvelleena, mutta sinnikkäästi olen sen kanssa yrittänyt vaan edelleen palella.

Nyt takkihankinnassa annoin arvoa laadukkuudelle. Halusin lämpimän takin, joka kestää vuosia. Huomaan ärsyyntyväni koko ajan enemmän huonoista tavaroista. Talvitakki on ehdottomasti juuri niitä hankintoja, joita ei huvita tehdä joka vuosi. Tai edes joka toinen vuosi...

Fjällräveniltä mulla ei ole koskaan aiemmin ollut mitään vaatetta, mutta kyseisen merkin Kajka-rinkka on ollut ihan huippuhyvä. Jotain merkin laadusta kertonee sekin, että meillä, itse asiassa mun isällä, on käytössä edelleen mulla yläasteella käytössä ollut Kånken-reppu! :D



Viimeistään silloin kun pääsin sovittamaan takkia, oli sydämeni tehnyt valinnan ♥ Istuvuus on täydellinen. Luonnehtisin Nuuk-parkan mitoitusta reiluksi. Peak Performancelta joudun useimmiten valitsemaan koon XL, mutta tästä riitti L mainiosti. Erityistä kiitosta täytyy antaa takin yläosan väljyydestä. Ei meinaakaan ahdistaa tai kinnata rintamuksesta, vaikka kurkottaa tai kyykistyy. Harvinaista herkkua! Tämän kanssa voi siis rymytä ja remuta, kyykistyä auttamaan lapsen kengissä tai kurottaa avaamaan oman lumilaudan siteitä. Huippua!

No. Ihan tosta noin vaan en toki voinut takkia hankkia. Vaikka oli kuinka ihana tahansa. The Harkitsija meni kotiin googlettamaan muiden käyttökokemuksia ja nukkumaan yön yli :D Seuraavana päivänä piti käydä vielä uudelleen sovittamassa ja lueskella netistä lisää. Tätä takkia ei kuulkaa ilmeisesti kukaan ole koskaan moittinut :D Ainakin mä onnistuin löytämään vaan pelkkää hyvää ja hehkutusta tästä Nuuk-takista.

Nyt kun tätä olen ehtinyt hetken verran jo käyttää, voin minäkin todeta olevani varsin tyytyväinen. Takki on vastannut kaikkiin odotuksiini. Se on tarpeeksi lämmin aamulla kun istuu kylmään autoon. Se on tarpeeksi pitkä peittämään paljon käyttämäni tunikat (kuvissa huomaatte kuinka alta pilkottaa vain tunikan viimeinen raita). Se on käytännöllinen pulkkamäessä. Se on tarpeeksi tyylikäs myös silloin kun lähtee juhlimaan ja laittaa korolliset saapikkaat jalkaan.

Kaupassa huomaan takin olevan vähän turhan muhkea. Vetskari on avattava, jos ei halua lehahtaa hikiseksi kalkkunaksi. Ulkoillessa takki ei kuitenkaan ole tuntunut hiostavan kuumalta edes lumitöitä huhkiessa. Tosin silloin alle vois laittaa helposti vain pientä ja pitsistä :D Aidosti välikerrosta tarvitaan varmaankin vasta siinä -15 asteessa tai kylmemmässä, luulisin....

Ihana takki ♥

Saa hiihtolomat ja muut talven ulkoilupuuhat tulla, mä oon ready! Nyt kannattaa muuten käydä tsekkailemassa, mikäli jotain talven varustetta vielä puuttuu tältä talvelta tai tulevilta talvilta ;) Oli muuten ainakin Wasasportissa hyvät alennukset toppavaatteista! Ja mitä herkullisia kevään uutuuksia myymälään oli tullut...Onneksi en ainakaan huomannut niitä syötävän söpöjä pinkkejä Peakin huppareita ja hentosen vaaleanpunaisia paitoja. Onneksi en mitään sellaisia huomannut! :D


[Share to Pinterest]

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävyys kuralla








Te tiedätte nuo kauniit ajatelmat. Ystävyys on parasta elämässä ja upeinta ja sitä ja tätä. Tosiystävä hakee maailman ääristä ja kuulee miljoonan mailin päähän poskella vierivän kyyneleesi.

Näin se varmasti onkin. Jossain kohtaa elämää.

Mä en ainakaan pysty nyt vannomaan käsi sydämellä, että ystävyys olisi parasta mun elämässä tässä hetkessä. Parasta on lapset. Lasten lisäksi koen suurinta rakkautta puolisoani kohtaan. Perhe on nyt tärkeä. Tärkein. Ainakin nyt kun lapset ovat pieniä.

Ystävyys on sellainen jännä juttu, että se todellakin elää erilaisia kausia. Ihan pienet lapset ystävystyvät nopeasti - ja ystävät myös vaihtuvat nopeasti. Jossain vaiheessa tulee Se Paras Ystävä, jonka kanssa ollaan erottamattomia. Teini-iässä ystävyys on juurikin tuota aforismien kaltaista. Tosiystävät pelastavat sut vaikka maailman ääristä...tai ainakin väärästä kaupunginosasta oudoksi muuttuneista kotibileistä. Aikuisuuden kynnykselläkin ystävillä on iso osa elämässä. Siihen tarvitaan ystäviä, kun metsästetään aamuyön tunneille tulevaa puolisoa, ostetaan ensimmäiseen omaan kotiin olohuoneen mattoa tai valitaan hääpukua.

Ystävyys alkaa kokemaan todellista uhkaa, kun perhe-elämä alkaa kiilaamaan väliin. Tehokkaimmin ystävyyttä sekoittaa eriaikainen perheellistyminen. Eletään sitä erilaista elämäntilannetta. Mutta kyllä se ystävyys menee ihan kuralle vaikka tultaisiin perheellisiksi samihin aikoihinkin. Aika loppuu. Vaikka siinä on pieni totuuden siemen, että tosiystävän kanssa jatketaan aina siitä, mihin viimeksi jäätiin, oli välissä kuinka pitkä aika tahansa, niin ei se silti ihan niin mene. Aika tekee tehtävänsä niin hyvässä kun pahassa.

Mun mielestä esimerkiksi rehellisyys on tärkeä osa ystävyyttä. Kuinka rehellinen sitä osaa oikeasti olla ihmiselle, jota näkee vaikkapa pari kertaa vuodessa? "No hei! Ihana nähdä! Mutta mitä ihmettä sä oot tukalles tehny? Sopi kyllä niiiin paljo paremmin se tumma sulle. Tai koita nyt edes saada toi vaalea sellaseks kylmäksi. Toi on nyt vähä tollanen kusenvärinen." Enpä usko, että tulee sanottua. Tärkeämmistä tai vaikeammista asioista nyt puhumattakaan. Totaaliseen rehellisyyteen tarvitaan paljon rakkautta. Pitää olla kosolti hyviä hetkiä, hymyjä, haleja ja naurua, että ystävyys kestää niitä vaikeita asioita, joita ystävyyden ja rehellisyyden nimissä pitää myöskin välillä sanoa.

Todellinen hyvä ystävyys vaatii mun mielestä paljon aikaa, ihan kuin mikä tahansa kahden ihmisen välinen suhde. Joko nenäkkäin tai puhelimessa tai vaikka chatissä. Mutta aikaa se vaatii. Ja just sitä aikaa näissä elämän ruuhkavuosissa ei ole.

Anteeksi ystäväni. 

Teitä ei ole koskaan ollut näin vähän. Eikä ystävyys ole koskaan aiemmin ollut näin haurasta. Vaan vielä tulee aika, kun saadaan taas olla todellisia rehellisiä sydänystäviä. Luotan siihen ♥




[Share to Pinterest]

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kiitos isovanhemmille




Eilen luin MARIA HINTIKAN kirjoituksen otsikolla Isovanhemmuus on hukassa. Painavaa asiaa herkästä aiheesta. Kirjoituksessa käsiteltiin mummukateutta eli isovanhempien vähäistä osallistumista lapsiperheen elämään lasten vanhempien näkökulmasta. Etenkin vauvavuosina isovanhempien tukea ei voi olla liikaa.

Mun omalla kohdalla tilanne on ollut hyvä. Oma äitini oli tiiviisti läsnä auttamassa silloin kun meistä tuli ensimmäisen kerran vanhempia - ja joka hetki myös sen jälkeen. Myös äidin sisko on ollut korvaamaton apu ja tuki, hänestä tulikin Iinan kummitäti. Varsinkin Iinan syntyessä, mutta myös Aavan vauva-aikana ja sen jälkeen, mulla oli suuri onni mun äidin äidin, Stina-mummin, läsnäolosta ja tuesta. Vauva-arjessa kun niitä kaikista yksinäisimpiä hetkiä on monesti ne tunnit keskellä päivää, kun puoliso on töissä. Mä kävin paljon mummin luona päivisin, jopa monta kertaa viikossa. Oltiin aina tervetulleita! Mummi otti meidät vastaan eteisessä hymyillen ja halaten, aina. Mummi jaksoi tsempata mua äitinä ja varsinkin silloin kun omat taidot epäilytti eniten, sanoi mummi "voi sä oot kyllä maailman paras äiti!" ♥ Mummilta, viiden lapsen äidiltä, sain myös hyviä ohjeita vauvojen hoitamiseen. Joskus mä nukuin mummin luona päiväunet, mutta useimmiten vaan jutusteltiin niitä näitä ja keitettiin kahvit. Kotiin lähtiessä olin aina paljon parempi äiti kun tullessa.

Meillä on edelleen ihan huikea tukiverkosto ympärillä. Tässä viimeisen viikon aikana Matti-paappa tuli viikonlopuksi hoitamaan tyttöjä, että päästiin aikuisten kesken viihteelle. Viikolla mun äiti on itsekin sairastanut, mutta soitellut silti joka päivä ja tiedustellut mun vointia ja meidän pärjäämistä. Mun isä on myös soitellut ja halusi tulla avuksi keskiviikkoaamuna ja vei tyttöjä kouluun ja dagikseen.

Eikä tämä tiivis ja osallistuva verkosto meidän ympärillä ole vain meidän vanhempien ilo. Se on suuri onni myös lapsille. Mitä enemmän rakastavia aikuisia on ympärillä, sen parempi.

Olette varsinaisia kultakimpalaite! Olemme kiitollisia ♥
Stina-mummille terkut sinne Taivaaseen, olit korvaamaton ♥

Minä lupaan olla hyvä mummi mun tyttöjen lapsille, mikäli sellainen onni joskus mulle suodaan. Osallistun aktiivisesti heidän arkeen piipahtamalla jatkuvasti tupatarkastukselle omilla avaimilla soittamalla ja tarjoamalla apua tai olemalla muuten vaan läsnä ;)


[Share to Pinterest]

perjantai 12. helmikuuta 2016

Fredagsmys



Nyt ei perjantai tunnu oikein perjantailta kun viikko on ollut tämmöinen...tämmöinen...typerä. Reippaan työviikon jälkeen perjantai-ilta on kuin palkinto arkiviikon tsemppailuista. Onhan tässä nytkin tsemppailtu, mutta toisella tavalla. Sängynpohjalla kuumeillein.

Tytöt osas kuitenkin vaatia yhteen ääneen: Fredagsmyyyys!

Ei siis muu auttanut kun alkaa poksauttelemaan poppareita.

Iso kattila odotti jo liedellä ja kaksi pientä apukokkia siinä vierellä. Mun tarvi vain mitata kattilaan 5 ruokalusikallista oliiviöljyä ja 2 desilitraa maissinjyviä. Kansi päälle ja levy kuumaksi. Siinä onkin jännitystä kerrakseen, kun hengitystä pidätellen odotellaan koska alkaa poksumaan :D

Nyt sohvalle nautiskelemaan! Poks poks ja hauskaa perjantaita sulle!


Iina osas kertoa, että aiheesta löytyy laulukin, ovat laulaneet musiikintunnilla koulussa. Ja totta! Löytyihän sellainen. Jää kivasti soimaan päähän tämä rallatus ;) Vekkuleita noi svenskit :D


[Share to Pinterest]

torstai 11. helmikuuta 2016

Ehkä se tästä taas...





Mä olen kamppaillut maanantai-illasta asti taudin kanssa. Pari vuorokautta piti sitkeästi yllä kuumetta, mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä - ja räkää nenänpäässä.

Olipa ärhäkkä kokemus. Meillä ei mitata edelleenkään kuumetta mittarilla. Lasten kohdalla aikuinen määrittää kädellä tilanteen asteikolla lämmin - kuuma - tosi kuuma. Aikuisten kohdalla kuumeen määrän tietää olotilasta ja vällyjen tarpeesta. Nyt tutisutti oikein olan takaa ja tauti kaatoi totaalisesti sänkyyn. Hyvä kun vessassa jaksoin käydä.

Tytöt ovat saaneet olla normaalitilannetta omatoimisempia. Ovat laittaneet ja syöneet itse aamupalaa. Katsoneet kaapista vaatteet ja pukeneet päälleen. Tiistaiaamuna pakottauduin sängystä ylös sen verran, että sain kuskattua tytöt. Keskiviikkoaamuna mun isällä oli mahdollisuus viedä tyttöjä ja hän halusi olla avuksi. Huikkasi vielä ovelta lähtiessään, että haluanko, että hän tuo mulle kaupasta jotain syötävää. On meillä vaan mieletön tuki!

Iinan mielestä oli hauskaa pärjätä "itekseen" vielä alkuviikolla, mutta nyt oli jo toinen ääni kellossa. Aava pienempänä tietysti olis kaivannut joka tilanteessa enemmän aikuisen huomiota. Tänään tytöt marisivat kuorossa aamulla, kuinka kamalaa on kun äiti on kipeä. Kukaan ei silloin edes pese pyykkiä. Mua ei tuo nyt niin sureta, heidän kaapistaan nimittäin löytyy vaatetta, vaikka pyykkääjä onkin pari päivää pelistä pois ;) Aamupalat sitä vastoin on tainnu olla vähän sitä sun tätä, kun tytöt on saaneet keskenään keittiössä kokkailla. Puuroa siellä ei ainakaan ole laitettu :D Huomasin myös, että Iinan koulurepun sisällöstä huolehtiminen on tainnut olla pitkälti mun vastuulla, nimittäin parina päivänä on Skolhäfte ollut meidän eteisessä, eikä repussa mukana, kuten tarkoitus olisi. Pitääpä ohjeistaa myös mies tuohon hommaan...

Miten sä tapaat hoitaa flunssaa?

Meillä laitetaan lapsille valkosipulinkynnet sukkiin yöksi sekä sipulia ja ilmankostutin sängyn viereen. Omalla kohdalla en koskaan hoksaa tota sipulitemppua! Nyt olen hoitanut itseäni lepäämällä ja juomalla tolkuttoman määrän vettä. Yön aikana on mennyt parikin kannullista vettä. Pissalla on siis saanut rampata, mutta toisaalta olen kyllä hikoillutkin monta kertaa sängyn litimäräksi. Särkylääkettä en tapaa ottaa. Mulla nousee kuume herkästi ja oon ajatellut, että nuo kuumetta laskevat lääkkeet jotenkin pilaa elimistön omaa puolustautumisprosessia. Onkohan näin? Vai nopeuttaisko lääkkeet jotenkin paranemista?

Toki minäkin särkylääkkeisiin turvaudun silloin kun en enään muuten kestä, mutta kyllä tällaisen pari kolme päivää yleensä jaksaa ilmankin kuumeilla. Päänsärkyyn käytän lämmintä kauratyynyä ja yritän saada jonkun hieromaan hartioita. Käsilaukussa on silti mukana aina pari buranaa, jos joudun tilanteeseen, jossa äkillinen kipu yllättää, eikä muita konsteja ole käytettävissä.


[Share to Pinterest]

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Polar Sound Festival ja muutenkin rankkaa

Huh.


Olipa viikonloppu. Perjantaina jo tuntui rankalta. Aava itki aamulla vastustavaa elämää (puuttuva villasukka ja nurinpäin olevat hihat) siinä mittakaavassa, että tuumin viikonlopun tulevan taas kerran hyvään saumaan. Että nyt on sitten kaksi leppoisaa päivää edessä kun saadaan olla möllöttää ja olla onnellisia...

Lauantaina mentiin pää kolmantena jalkana. Mä heiluin aamulla imurin varressa hetkisen, ennen kun säntäsin kymmeneksi töihin tuuraamaan sairaslomalaista pariksi tunniksi. Töistä kotiin ja vähän ruokaa napaan. Sitten Prismaan ja vielä Lindexin kautta kotiin. Pihassa lumityöt ja sen päälle iltapäiväkahvit. Kissanhiekat vaihtoon ja sitten suihkuun. Vähän meikkiä nassuun ja vaatetta päälle. Yksi olut matkalla keskustaan. Toinen olut ja nachoja Wazacassa. Bussilla jäähallille heti kuuden jälkeen. Polar Sound Wasa Winter Festival!!! 

Pandoraa odotin eniten. Viime kesän veto We love the 90's -festareilla oli ihan sikahyvä. Nyt Anneli alias Pandora veteli biisit ilman bändiä taustanauhojen kanssa. Pettymys oli hienoinen, mutta keikan edetessä pääsin hyviin fiiliksiin, eikä enään todellakaan tarvinnut miettiä tuleeko jäähallilla kylmä :D Pandoran ja E-Typen välissä ehti nippa nappa vessaan, jonot oli jo melkoiset. Permannolla baarit toimi myös melko nihkeästi, mutta kuivin suin ei silti tarvinnut olla kun vaan sitkeästi jonotti. E-Type oli mun miehen suosikki ja täytyy sanoa, että keikka olikin ihan sikahyvä!

Sitten alkoikin tökkimään. Vessoihin ei päässyt vaikka kuinka jonotti. Luovutin, palasin takaisin vessajonosta permannolle ja päätin pidättää. Scooter antoi odottaa itseään. Alkas ärsyttää. Jalat alkoi särkemään. Pissattikin. Kun vihdoin Scooter nousi lauteille, tuli pettymys. Katteltiin hetki Herra Salon kanssa toisiamme ja naureskeltiin touhulle ja poistuttiin takavasemmalle parin ekan biisin jälkeen. Nyt vihdoin pääsi vessaan, eikä narikkaankaan tarvinnut muutamaa minuuttia kauempaa jonottaa. Kiskalta vielä Trip-mehut matkaan ja kohti keskustaa :D Mietittiin vielä, et oltais menty johonkin jatkoille, mutta kun bussi jätti meidät taksitolpan viereen, jossa oli oikein tyrkyllä kolme taksia, oli kiusaus liian suuri. Hurautettiin kotiin nukkumaan ;)

Tänään saatiin nukkua melkein kymmeneen. Tytöt vinkui ja kitisi heti aamusta. Kävivät paapan kanssa pulkkamäessä. Syötiin uunimakkaraa ja iltapäiväkahvilla köyhiä ritareita. Pelailtiin Monopolia, kuten myös perjantaina. Siivosin omaa vaatekaappiani. Iltapäivällä mulla tuli pää kipeäksi. Nukuin pienet päikkärit. Lapset kitisi ja vinkui ja sotki. Koko päivä kotona ilman kavereita on lapsille ihan liikaa. Kuudelta vietiin paappaa juna-asemalle ja haettiin samalla pizzaa ja auto keskustasta. Kun päästiin kotiin, tytöt rauhoittui. Tunnelma oli yht'äkkiä seesteinen. Iina halus hieroa mun hartioita ja laittaa kylmägeeliä. Mun päänsärky katosi. Syötiin pizzaa ja sen jälkeen katottiin Haluatko miljonääriksi kaikki yhdessä kasassa sohvalla ♥ 

Tytöt meni kiltisti nukkumaan ja mä siivosin tavarat paikoilleen. Nyt on vielä koneellinen pyykkiä tulossa, mutta sitten on tuleva viikko valmisteltu ja pääsen nukkumaan.

Leppoisa viikonloppu olikin jotain vähän muuta. Mutta näillä mennään. Lauantai-ilta oli ainakin kiva :D Kannatti lähteä! Paikat permannolla oli ehdottomat. Meillä oli kiva porukka ja sai tosiaan jammailla menemään sydämensä kyllyydestä :D 

Olitko sä lauantaina jäähallilla? Mitä mieltä olit Polar Sound -festareista?

Kiitos vielä paapalle, kun tulit tyttöjä hoitamaan, että me päästiin bailaamaan! ♥


[Share to Pinterest]

torstai 4. helmikuuta 2016

Ilta Öjbergetillä Iinan luokan kanssa








Minä ja Iinan luokkakaverin äiti järjestettiin 1C-luokalle ilta Öjbergetillä. Joka vuosi koulussa valitaan luokalle pari luokkavanhempaa ja minä saan Susannan kanssa olla "klassmamma" tämän ensimmäisen vuoden.

Haluttiin tehdä jotain kivaa porukalla koulun ulkopuolella ja ilta Öjbergetillä tuntui hyvältä idealta. Koko luokka kutsuttiin perheineen pulkkailemaan ja grillailemaan. Saimme grillimakkarat oman kylän K-SUPERMARKET PIFFISTÄ ja pullapitkoja paikallisesta leipomosta ANDREAS KNIPILTÄ. Tuhannet kiitokset sponsoroinnista! ♥ Kyllä makkara ja pulla maistui, kun oltiin ensin huhkittu pulkkamäessä posket punaisina!

Pari tuntia vierähti nopeasti täydellisessä talvisäässä. Lämpömittari näytti -2 astetta ja sopivasti saatiin tiistaina lisää lunta maahan. Vaasalle tyypillinen tuulikin oli poikkeuksellisesti jossain muualla riesana. Mä pääsin sopivasti testaamaan uutta Fjällrävenin parka-takkiani, jonka hain vihdoin eilen WASASPORTISTA. Ja olihan se ny hyvä! Voi pojat ♥

Meillä oli tosi kiva ilta! Kiva kun moni pääsi mukaan :)

Nyt pitäis löytää Iinalle sopivat laskettelumonot, niin voitais mennä Öjbergetille treenaamaan joku päivä ennen hiihtoloman Vuokatin reissua ;) Aavalle sopi onneksi vielä viime talvena hankitut välineet.

Kaikki postauksen kuvat on mieheni ottamia. Kiitos ahkeralle paparazzille, tuli hyviä kuvia :D


[Share to Pinterest]