torstai 11. helmikuuta 2016

Ehkä se tästä taas...





Mä olen kamppaillut maanantai-illasta asti taudin kanssa. Pari vuorokautta piti sitkeästi yllä kuumetta, mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä - ja räkää nenänpäässä.

Olipa ärhäkkä kokemus. Meillä ei mitata edelleenkään kuumetta mittarilla. Lasten kohdalla aikuinen määrittää kädellä tilanteen asteikolla lämmin - kuuma - tosi kuuma. Aikuisten kohdalla kuumeen määrän tietää olotilasta ja vällyjen tarpeesta. Nyt tutisutti oikein olan takaa ja tauti kaatoi totaalisesti sänkyyn. Hyvä kun vessassa jaksoin käydä.

Tytöt ovat saaneet olla normaalitilannetta omatoimisempia. Ovat laittaneet ja syöneet itse aamupalaa. Katsoneet kaapista vaatteet ja pukeneet päälleen. Tiistaiaamuna pakottauduin sängystä ylös sen verran, että sain kuskattua tytöt. Keskiviikkoaamuna mun isällä oli mahdollisuus viedä tyttöjä ja hän halusi olla avuksi. Huikkasi vielä ovelta lähtiessään, että haluanko, että hän tuo mulle kaupasta jotain syötävää. On meillä vaan mieletön tuki!

Iinan mielestä oli hauskaa pärjätä "itekseen" vielä alkuviikolla, mutta nyt oli jo toinen ääni kellossa. Aava pienempänä tietysti olis kaivannut joka tilanteessa enemmän aikuisen huomiota. Tänään tytöt marisivat kuorossa aamulla, kuinka kamalaa on kun äiti on kipeä. Kukaan ei silloin edes pese pyykkiä. Mua ei tuo nyt niin sureta, heidän kaapistaan nimittäin löytyy vaatetta, vaikka pyykkääjä onkin pari päivää pelistä pois ;) Aamupalat sitä vastoin on tainnu olla vähän sitä sun tätä, kun tytöt on saaneet keskenään keittiössä kokkailla. Puuroa siellä ei ainakaan ole laitettu :D Huomasin myös, että Iinan koulurepun sisällöstä huolehtiminen on tainnut olla pitkälti mun vastuulla, nimittäin parina päivänä on Skolhäfte ollut meidän eteisessä, eikä repussa mukana, kuten tarkoitus olisi. Pitääpä ohjeistaa myös mies tuohon hommaan...

Miten sä tapaat hoitaa flunssaa?

Meillä laitetaan lapsille valkosipulinkynnet sukkiin yöksi sekä sipulia ja ilmankostutin sängyn viereen. Omalla kohdalla en koskaan hoksaa tota sipulitemppua! Nyt olen hoitanut itseäni lepäämällä ja juomalla tolkuttoman määrän vettä. Yön aikana on mennyt parikin kannullista vettä. Pissalla on siis saanut rampata, mutta toisaalta olen kyllä hikoillutkin monta kertaa sängyn litimäräksi. Särkylääkettä en tapaa ottaa. Mulla nousee kuume herkästi ja oon ajatellut, että nuo kuumetta laskevat lääkkeet jotenkin pilaa elimistön omaa puolustautumisprosessia. Onkohan näin? Vai nopeuttaisko lääkkeet jotenkin paranemista?

Toki minäkin särkylääkkeisiin turvaudun silloin kun en enään muuten kestä, mutta kyllä tällaisen pari kolme päivää yleensä jaksaa ilmankin kuumeilla. Päänsärkyyn käytän lämmintä kauratyynyä ja yritän saada jonkun hieromaan hartioita. Käsilaukussa on silti mukana aina pari buranaa, jos joudun tilanteeseen, jossa äkillinen kipu yllättää, eikä muita konsteja ole käytettävissä.


[Share to Pinterest]

2 kommenttia:

Kiitos kommentista! <3