tiistai 16. helmikuuta 2016

Paras ikäero

Iina keskolassa tapaamassa siskoaan. Voi sitä onnea!




Satuin hetki sitten törmäämään tähän YLEN ARTIKKELIIN viime keväältä, jossa käytiin läpi suomalaisten ihannoimaa synnytystahtia, joka on terveysriski koko perheelle.

Yli puolet suomalaisista pitää ihanteellisena sisarusten ikäerona maksimissaan kahta vuotta. Tutkimusten mukaan lyhyt raskausväli (alle 18 kuukautta) kuitenkin lisää raskauskomplikaatioiden riskiä äidillä, ennenaikaisuutta ja sitä kautta mahdollisia kehityshäiriöitä syntyvälle sisarukselle sekä lyhyempää eliniän odotetta isälle.

Aika karua.

Miksi me ihannoidaan pientä ikäeroa? Miksi meillä on niin kova hoppu saada uusi vauva perheeseen?

Mä itse olen ollut juuri tuollainen hötkyilijä. Iinan syntymän jälkeen aloin odottaa uutta vauvaa alle vuoden sisään. Sisaruksen tulemiseen annettiin mahdollisuus aika pian, koska ensimmäistä raskautta jouduttiin odottamaan melko pitkään. Pelkona oli, että jos tätä seuraavaakin tehdään vuositolkulla, on hyvä aloittaa ajoissa. Vaan toisin kävi ja heti nappas. Tosin se raskaus keskeytyi raskausviikolla 14. Mikäli tuo raskaus olisi jatkunut loppuun asti, olisi lapsille tullut ikäeroa reilusti alle kaksi vuotta.

Keskenmenon jälkeen odoteltiin vuoden verran ja sitten annettiin uusi mahdollisuus raskautumiselle. Taas onnisti heti ja aloin odottaa Aavaa. Tällä kertaa kaikki sujui hienosti, mitä nyt synnytin taas viisi viikkoa liian aikaisin. Meidän lasten ennenaikaisuus taitaa johtua ennemminkin mun surkeasta kyvysta kantaa lapsiani kohdussa loppuun asti, kuin raskauksien välisestä ajasta.

Iinalle ja Aavalle tuli ikäeroa aika tarkalleen 2,5 vuotta.

Odotusaikana muutama harkitsematon kommentoija taivasteli juuri tuon kahden ja puolen vuoden ikäeron olevan se kaikista pahin. Pelkäsin siis pahinta! Vaan ikäero osoittautuikin oikein sopivaksi. En tiedä, oliko isomman sisaruksen sukupuolella osuutta asiaan, mutta syntynyt vauva otettiin innolla vastaan. Iina oli niin ylpeä meille tulleesta vauvasta, että pyysi ventovieraitakin tulemaan katsomaan pikkusiskoaan ♥

Kuherruskuukautta kesti oikeastaan siihen saakka, kunnes Aava lähti liikkumaan. Silloin tuli vasta ensimmäiset hermostumiset Iinan suunnalta siskoaan kohtaan. Sisko ei ollutkaan vain elävä nukke, vaan ihminen, joka meni minne halusi ja huusikin kovaa. Aava on ollut vauvasta asti voimakastahtoinen ja Iina sanoikin monesti, että "äiti anna nyt sille, niin se on hiljaa". Iina taas pehmoisella ja sovittelevalla luonteellaan on ollut hyvä pari siskolleen. Täydentävät toisiaan. Sekin on ollut onni, että tytöt ovat tulleet meidän perheeseen juuri tuossa järjestyksessä. Iina nimittäin on niin sosiaalinen ja seurankipeä, että on ottanut Aavan mukaan leikkeihinsä, ja elämäänsä muutenkin, aina mielellään. Aava puolestaan viihtyisi mahdollisesti myös ihan itekseen, joten en ole lainkaan niin varma, että hän olisi ottanut siskon vastaan yhtä avoimesti.

Nyt kun katson aikaa taaksepäin, voin todeta meidän lasten ikäeron olevan varsin hyvä. Tytöillä on aina ollut seuraa ja iloa toisistaan. Toisaalta, on tuollainen vain 2,5 vuoden ikäero ollut rankkakin. Vilkkaat pienet tyttöset on imeneet mehut vanhemmistaan siihen malliin, että emme voisi kuvitellakaan perheeseemme kolmatta lasta. Ja mitä enemmän aikaa viimeisimmästä synnytyksestä on, sitä vähemmän toivon uutta vauvaa...

Olen vähän taivastellutkin - hiljaa mielessäni tosin - miten jotkut tutut jaksavat lähteä vauvarumbaan vielä. Mutta ehkä tilanne olisi toinen, jos lapset olisivat syntyneet isommalla ikäerolla! Kun yhden saa hoitaa rauhassa sinne neljävuotiaaksi, ehkä elämä pysyy sen verran seesteisenä, että lapsia on valmis hankkimaan enemmänkin. Tai sitten ei! :D Luontainen lisääntymisväli ihmiselle on kuulemma 3-4 vuotta.

Mitä mieltä olet? Mikä on sun mielestä hyvä ikäero? 


[Share to Pinterest]

16 kommenttia:

  1. Ei kai sellaista olekaan kuin oikea ikäero. Mä olen kokeillut kolmea vuotta ja 11 kuukautta, ja jotain niiden välistäkin. Kaikissa on hyvät puolensa, mutta täytyy sanoa että kun yksi lapsi on alle vuoden ja toinen vastasyntynyt niin ei siihen vauvaan meinaa ehtiä tutustua, ja vauva-aika menee vähän huomaamatta ohi. Toisaalta nyt nuo 4- ja 5-vuotiaat ovat toistensa parhaat kaverit, ihan erottamattomat bestikset.
    Tämä ikäerokysymys on kai ihan yhtä vaikea kuin se että kuinka monta lasta on sopivasti, tai liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellistä totuutta ikäeroasiaan tuskin onkaan. Yksi sopii yhdelle toinen toiselle :)

      Poista
  2. Ei kai sellaista olekaan kuin oikea ikäero. Mä olen kokeillut kolmea vuotta ja 11 kuukautta, ja jotain niiden välistäkin. Kaikissa on hyvät puolensa, mutta täytyy sanoa että kun yksi lapsi on alle vuoden ja toinen vastasyntynyt niin ei siihen vauvaan meinaa ehtiä tutustua, ja vauva-aika menee vähän huomaamatta ohi. Toisaalta nyt nuo 4- ja 5-vuotiaat ovat toistensa parhaat kaverit, ihan erottamattomat bestikset.
    Tämä ikäerokysymys on kai ihan yhtä vaikea kuin se että kuinka monta lasta on sopivasti, tai liikaa.

    VastaaPoista
  3. Sanoisin kuten Jonna, ei sellaista ihannetta voi olla. Kuten myös esim. puolisojen väliset ikäerot, suurin osa siitä miten elämä ja arki sujuu, on muista asioista kiinni. Meillä on neljä lasta. Ensimmäisen ja toisen välissä on n. 1 v 11 kk, sitten meni 6 v ja 1 kk ja sen jälkeen n. 1 v 8 kk.. Heillä on ollut kivaa seuraa toisistaan kun heitä on 2 + 2. Omalta kannaltani voin todeta, että neljäs lapsi tuli vähän liian nopeasti kolmosen jälkeen, kun kehoni ei ehtinyt palautua edellisestä raskaudesta ja imetyksestä. Sekin on yksilöllistä, miten nopeasti palautuu ja kuinka jaksaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on ykkössarja ja kakkossarja :) Lapsille varmasti kiva juttu!
      Kuten sanoit, on nämä kovin yksilöllisiä asioita. Jaksaminen ja palautuminen riippuu monesta asiasta.

      Poista
  4. Meillä kyllä neljävuotiaan kanssa oli äidillä aika kova kynnys taipua taas sinne yöheräilyihin, kun oli jo tottunut kunnon öihin :D Toki oon miettinyt satamiljoonaa kertaa, että Annukan ja Tommin ikäero on 1,5 vuotta. Se vasta jäätää kaaos olis varmasti ollut.. kaksi heräilijää ja vaippojen vaihdot ym. Nyt Annukasta on ihan tosi paljon apua. Toisaalta taas, välillä on pakko tehdä pesäeroa ja laittaa Aamu omiin hommiin, että Annukka saa hetken puuhailla rauhassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..jäätäVä piti sanomani.. :D

      Niin, ja oma kroppa? Huhhhuh.. eipä taida olla vieläkään palautunut kolmesta raskaudesta neljässä vuodessa. Tommin jälkeen meni kaikki solmuun.. pää ja kroppa ja niitä onkin vähän vaikeampi availla. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

      Poista
    2. Sulla on ollu kyllä melkoinen myllerrys niin mielelle kuin kropalle...Onneksi aika tekee tehtävänsä <3 Pikkuhiljaa... <3

      Poista
  5. Mä olisin halunnut pienen ikäeron, mutta en liian pientä. Esikoinen oli 10 kk, kun alettiin yríttää toista. Yritettiin sitten kolme vuotta, ennen kuin saatiin tikkuun plussa. Joka meni sitten viikkoa ennen joulua kesken. Nyt yritetään taas. Esikoinen on jo reilut neljä vee. Ja mun sydäntä särkee joka kerta nämä jutut parhaasta ikäerosta. Kun niitä lapsia ei tehdä kun ne saadaan. Ainakin meillä. Jos siis saadaan. Lapsia. Onneksi on yksi, sen arvo nousee pörssissä koko ajan, kun ajatus siitä että voi jäädä ainoaksi voimistuu... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on ollut rankkaa. Se on kyllä totinen tosi, että lapsia saadaan, ei tehdä. Jokainen lapsi on lahja! Voimia teille ja onnea yritykseen <3

      Poista
  6. Omilla kokemuksilla isoista ja pienistä ikäeroista sanoisin että alun pienen väsymyksen jälkeen 1,5 vuotta on täydellinen. Eli 1/10 haastetta ja loput menee plussan puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen ikäeron ja kaksosten kanssa moni just sanoo tota, että alku on tosi rankkaa, mutta sitten jossain kohtaa vaakakuppi kääntyy ja pieni ikäero on vaan hyvä juttu :)

      Poista
  7. Meillä ikäerot on isot (14v,7v ja 2v) mut tää on meille paras mahdollinen. Kaikki käyvät eriasioita ja oppimisia läpi, tuntuu että näin voimme jakaa aikaa ja huomiota kaikille tasapuolisesti. Kolmen lapsen kanssa on välillä haastavaa, mutta en tiedä kuinka selviäisin jos he olisivat muutaman vuoden ikäeroilla..huh teini-ikä tuntuu just nyt haastavalta ja jos pitäisi käydä 3 murkkuikää putkeen läpi niin lomaa pitäis ottaa :D

    VastaaPoista
  8. Meillä on lapsilla 2v3kk ikäero ja on ollu tosi passeli :)

    VastaaPoista
  9. Löysin tänne vasta nyt mutta pakko kommentoida :-) Tunnen kuuluvani johonkin poikkeus"ryhmään" kun meillä ikäerot on 1v8kk, 1v5kk ja 1v5kk neljän lapsen välillä ja pienimmäinen on 10kk ja kova haave viidennestä lapsesta :-) On ihanaa kun kaikki touhuilee yhdessä ja erityisen ihanaa on se että saa olla kaikkien kanssa pitkään kotona, huomiota pystyy antamaan hyvin kun on päivät aikaa <3

    VastaaPoista
  10. Löysin tänne vasta nyt mutta pakko kommentoida :-) Tunnen kuuluvani johonkin poikkeus"ryhmään" kun meillä ikäerot on 1v8kk, 1v5kk ja 1v5kk neljän lapsen välillä ja pienimmäinen on 10kk ja kova haave viidennestä lapsesta :-) On ihanaa kun kaikki touhuilee yhdessä ja erityisen ihanaa on se että saa olla kaikkien kanssa pitkään kotona, huomiota pystyy antamaan hyvin kun on päivät aikaa <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3