sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävyys kuralla








Te tiedätte nuo kauniit ajatelmat. Ystävyys on parasta elämässä ja upeinta ja sitä ja tätä. Tosiystävä hakee maailman ääristä ja kuulee miljoonan mailin päähän poskella vierivän kyyneleesi.

Näin se varmasti onkin. Jossain kohtaa elämää.

Mä en ainakaan pysty nyt vannomaan käsi sydämellä, että ystävyys olisi parasta mun elämässä tässä hetkessä. Parasta on lapset. Lasten lisäksi koen suurinta rakkautta puolisoani kohtaan. Perhe on nyt tärkeä. Tärkein. Ainakin nyt kun lapset ovat pieniä.

Ystävyys on sellainen jännä juttu, että se todellakin elää erilaisia kausia. Ihan pienet lapset ystävystyvät nopeasti - ja ystävät myös vaihtuvat nopeasti. Jossain vaiheessa tulee Se Paras Ystävä, jonka kanssa ollaan erottamattomia. Teini-iässä ystävyys on juurikin tuota aforismien kaltaista. Tosiystävät pelastavat sut vaikka maailman ääristä...tai ainakin väärästä kaupunginosasta oudoksi muuttuneista kotibileistä. Aikuisuuden kynnykselläkin ystävillä on iso osa elämässä. Siihen tarvitaan ystäviä, kun metsästetään aamuyön tunneille tulevaa puolisoa, ostetaan ensimmäiseen omaan kotiin olohuoneen mattoa tai valitaan hääpukua.

Ystävyys alkaa kokemaan todellista uhkaa, kun perhe-elämä alkaa kiilaamaan väliin. Tehokkaimmin ystävyyttä sekoittaa eriaikainen perheellistyminen. Eletään sitä erilaista elämäntilannetta. Mutta kyllä se ystävyys menee ihan kuralle vaikka tultaisiin perheellisiksi samihin aikoihinkin. Aika loppuu. Vaikka siinä on pieni totuuden siemen, että tosiystävän kanssa jatketaan aina siitä, mihin viimeksi jäätiin, oli välissä kuinka pitkä aika tahansa, niin ei se silti ihan niin mene. Aika tekee tehtävänsä niin hyvässä kun pahassa.

Mun mielestä esimerkiksi rehellisyys on tärkeä osa ystävyyttä. Kuinka rehellinen sitä osaa oikeasti olla ihmiselle, jota näkee vaikkapa pari kertaa vuodessa? "No hei! Ihana nähdä! Mutta mitä ihmettä sä oot tukalles tehny? Sopi kyllä niiiin paljo paremmin se tumma sulle. Tai koita nyt edes saada toi vaalea sellaseks kylmäksi. Toi on nyt vähä tollanen kusenvärinen." Enpä usko, että tulee sanottua. Tärkeämmistä tai vaikeammista asioista nyt puhumattakaan. Totaaliseen rehellisyyteen tarvitaan paljon rakkautta. Pitää olla kosolti hyviä hetkiä, hymyjä, haleja ja naurua, että ystävyys kestää niitä vaikeita asioita, joita ystävyyden ja rehellisyyden nimissä pitää myöskin välillä sanoa.

Todellinen hyvä ystävyys vaatii mun mielestä paljon aikaa, ihan kuin mikä tahansa kahden ihmisen välinen suhde. Joko nenäkkäin tai puhelimessa tai vaikka chatissä. Mutta aikaa se vaatii. Ja just sitä aikaa näissä elämän ruuhkavuosissa ei ole.

Anteeksi ystäväni. 

Teitä ei ole koskaan ollut näin vähän. Eikä ystävyys ole koskaan aiemmin ollut näin haurasta. Vaan vielä tulee aika, kun saadaan taas olla todellisia rehellisiä sydänystäviä. Luotan siihen ♥




[Share to Pinterest]

8 kommenttia:

  1. Täyttä totta, kaihoten sitä muistelee aikaa kun ystävät olivat todella, todella tärkeitä. Toki he ovat nytkin, mutta kyllä tärkeimmäksi asiaksi nousee näin ruuhkavuosina se oma (suur)perhe ja niin se pitää ollakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin se vähän... Ehkä se siitä sitten taas kun lapset kasvaa ja itelle jää enemmän aikaa :)

      Poista
  2. ystäville aikaa, onpa se elämäntilanne ollut itsellä mikä hyvänsä. On edelleen vaikka teen pitkiä päiviä töissä, mies reissuhommissa viikot, toinen lapsi 2v. ja toinen koulussa.

    Et voi olla tosissas jos mietit, että ystävälle pitäis olla niin rehellinen, että voi sanoa sen hiusten olevan kusenväriset!!! Enpä ihmettele jos sulla ei olisi ystäviä enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuttui alusta, että

      Itselläni on kyllä aina ollut ---

      Poista
    2. No mutta, sullahan on sitten kaikki hyvin! :)

      Kyllä meidän porukassa on kommentoitu kusenvärisiä hiuksia ja vertailtu siniseen taittavia hoitoaineita. Jopa hurjempaakin on tehty! :D

      Poista
    3. Mä odotan itse ystävältä sitä rehellistä mielipidettä vaikka en sitä kysyisikään. Haluan kyllä tietää mikäli ystävän mielestä mun letti on kusenvärinen tai leikkaus on huono or whatevö. Oon pyytäny kertomaan senkin, kun mun leikkaus alkaa kyllästyttää - mä nimittäin hoitelen itse nuo hiusasiat, taas hetken vaihteeksi.
      - K

      Poista
  3. Musta kyllä tosiystävyys kestää ne sanomiset, rehelliset sanomiset, täydellisen vuorovaikutuksen ja siitä jatketaan, mihinkä on viimeksi jääty - oli siitä sit viikko tai jokunen kuukausi. Tärkeät ihmiset kulkee siellä mukana kuitenkin, vaikka aikaa kuluisi näkemisien välissä. Mä oon siitä onnekas, että mulla on muutama hyvä ystävä ja pisin lapsuusajan ystävä kulkee tässä muuttuneessa elämässä edelleenkin mukana, 27vuoden jälkeenkin. Välillä nähdään enempi, välillä on se pitkä tauko.
    Ne teini-iän bestikset on tippunu matkasta ajat sitten ja aikuisena taas on jotenkin vaikea ystävystyä syvästi - mutta sitten kun kolahtaa kohille, se on pysyvää.
    - K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä tosiystävyys kestää ruusuissa myös ne piikit! <3

      Poista

Kiitos kommentista! <3