sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Ladyslim kuulumisia

Viime torstaina jumppailtiin Terhin kanssa perinteiseen tapaan Ladyline Ritzin Ladyslim-studiolla. Laskeskeltiin, että se oli mun kuudes Ladyslim-treeni.

Mitä on tapahtunut kuudessa viikossa?

Paljon. Kaikki odotukset ja tavoitteet on ylittyny. Mä liikun itselleni hien pintaan päivittäin - omasta vapaasta tahdostani ja mielelläni. Iltaisin muutun herkästi levottomaksi ja olo helpottaa vasta kun saan solmittua lenkkarit jalkaan. Viime syksynä metsäpoluilta lähtenyt juoksuinnostus on taas nostanut päätään - nyt tosin juoksen pääasiassa suhteellisen tasaisilla aluistoilla. Itse asiassa miellyttävimmäksi kehon kannalta koen asfaltilla etenemisen. Pää taas huutaa kohti vihreyttä ja vehreyttä. Onneksi meillä täällä kotikulmilla on huikeat lenkkeilymahdollisuudet! Fiiliksen mukaan voi valita, haluaako puikkelehtia asutuksen keskellä ihaillen pihoja vai luonnon keskellä omassa rauhassa. Tai sitten noita kahta edellistä yhdistellen.

Syömisetkin sujuu hyvin. On sujunu koko ajan. Ensimmäisellä viikolla tosin kroppa yritti rimpuilla muuttunutta polttoainetta vastaan, mutta sen jälkeen on rullannut kivuttomasti. Parasta tässä ruokavaliossa on vapaus. Mun pitää saada itse päättää mitä haluan kulloinkin syödä - toki annettujen rajojen sisällä. Nyt ruokavaliosta on rajattu pois sokeri, vaalea vehnäjauho ja transrasvat. Mun kohdalla suurin muutos tuli piilosokereiden karsimisesta. Karkkia tai valkoista vehnää en aikaisemminkaan juurikaan syönyt.

Lounassalaateissa on nyt salaatinkastikkeen sijasta oliiviöljyä ja Hese-safkat on jäänyt pois. Päivällisellä noudatan tiukasti unholaan jäänyttä lautasmallia. Puolet annoksesta on aina kasvista ja mahdollisuuksien mukaan syön nuo kasvikset mielelläni raakoina. Mun omasta halusta lihan osuutta päivällisruokailuissa ollaan myös yritetty vähentää ja ollaan testailtu muun muassa tofua ruuanlaitossa.

Mitään ei siis tarvitse punnita. Hurraa! Se jos jokin tuntuu typerältä, eikä taatusti ole mikään loppuelämän ratkaisu. Mä olen saanut valita lautaselleni mulle ja meidän perheelle mieluisia ruokia. Ollaan syöty maukasta kotiruokaa ja välillä myös ravintoloissa - koska sekin kuuluu elämään.

Viinin juonti on jäänyt selkeästi vähemmälle, koska ei vaan ehdi :D Iltaisin sovalla viinitilkan ja juustojen ynnä muiden herkkujen tilalle on tullut lenkit ja lenkin jälkeen mun kroppa huutaa vettä, ruisleipää ja parsakaalta tai tomaattia oliiviöljyn kera.

Nyt kun ruokavaliosta on jäänyt pois kaikki paska, huomaakin, kuinka hienosti keho viestii siitä, mitä tarvitsee. Janontunne esimerkiksi on nyt paljon selkeämpi ja mun tulee juotua vettä paljon enenmmän kuin ennen. Myös ruokien kanssa kroppa ilmoittaa selkeämmin ja tasaisemmin, että nyt sitä safkaa.

Mä olen nyt paljon vahvempi ja nopeampi kuin pari kuukautta sitten. Tällä viikolla juoksin jopa yli neljä kilsaa ja enemmänkin olis tainnu mennä, jossei koti olis tullu vastaan :D Ihan huikea fiilis! Mä koen, että hyvä fyysinen kunto tuo paitsi iloa ja energisyyttä, myös tervettä itseluottamusta. Luottamus omaa kroppaa kohtaan on taas kasvanut ja tunnen, että pystyn helposti suoriutumaan arjen askareista ja ehkä yllättävistäkin tilanteista.

No joo. Eihän teitä nyt oikeasti kiinnosta, mitä mun pään sisällä on tapahtunu. Nyt niitä karistettuja kiloja tiskiin, eikö? :D

Vaikka alunperin hommaan lähtiessäni, koin olevani ihan sopivan painoinen, asetettiin mulle tavoitteeksi puolen kilon pudotustahti per viikko. Tuo puoli kiloa sisälsi siis vähentyneen rasvan ja lisääntyneen lihaksen. Ohjelmassa on nimittäin tarkoitus myös kasvattaa lihasmassaa. Olen hyvin tavoitteessani. Viime torstaina treenin yhteydessä tehdyssä viikkopunnituksessa vaaka näytti 76,7 kg eli tasan neljä kiloa vähemmän kuin ekalla punnituskerralla. Koska mulla itselläni oli vähän sellainen fiilis, että kehonkoostumuksessa ei pariin viikkoon ollut tapahtunut mitään, otti Terhi musta vielä parit mitatkin ja kyllä ainakin vatsasta ja rinnanympäryksestä oli hävinnyt kumpaisestakin 3 cm alkutilanteeseen verrattuna.

Nyt kun arvioin painoani, olen täysin eri linjoilla kun 6 viikkoa sitten. 80,7 kg ei todellakaan ole sopiva paino 170 cm pitkälle naiselle. Siinä määrässä on nimittäin niin paljon rasvaa, että se häiritsee ikävästi hyllyen juoksulenkillä. 76,7 kg hyllyy myös lenkillä - mutta onneksi jo vähän vähemmän. Oman painotavoitteeni olenkin asettanut jonnekin tuonne 72 kilon paikkeille. Silloin olisin painoindeksin mukaan normaalipainoinen, enkä enään lievästi ylipainoinen. Sitä kohti siis hitaasti, mutta varmasti.


Yllä olevassa kuvassa ajatuksia liikunnasta Henriikka Rönkkösen kynästä jonkun tuntemattoman kuvittamana. Mitäs tuohon lisäämään :D

Leppoisaa sunnuntaipäivää sulle ihana ♥ Haastan sut lähtemään lenkille keskelle vihreyttä ja alkukesän huumaavia tuoksuja. Ota mukaan vaikka hyvä ystävä, niin saatte samalla parannettua maailmaa. Menkää reippaasti, että tulee hiki pintaan.

[Share to Pinterest]

maanantai 23. toukokuuta 2016

Askossa on sisustamisen iloa + alennuskoodi






 Hei, pitkästä aikaa!

Tässä on nyt ollu niin kaikkea, ettei muka ole ehtinyt blogia päivittää. MM lätkää, jumppaa, lenkkeilyä, ruohonleikkuuta...Ihanaa kevättä ja elettyä elämää ❤

Viikonloppuna pääsin nauttimaan Seinäjoella upeasta Bloggareiden katujuhlasta Asuntomessualueella ja viime viikon torstaina kiiruhdin Lady Slim -jumpasta Askon kivaan blogi-iltaan.

Askossa oli mukava tunnelma ja iltaan oli selkeästi satsattu. Askolaisten asiantuntevuus oli ihan huippua ja yllätykseni Askossa oli paljon ihania laatuvalaisimia ja upeita Ivana Helsingin mattoja ja raheja. Illan tapas-henkisistä tarjoiluista vastasi "meidän oman kylän" Hotel Vallonia ja voi pojat kun oli makoisaa punajuuri-aurajuustosalaattia - muita tarjoiluja yhtään vähättelemättä.

Kevättalven aikana Vaasan Asko on uudistunut ja siellä oli nyt viimeisen päälle tyylikkäitä tiloja sisustettuna! Askoon voi siis todellakin mennä hakemaan sisustusinspiraatiota tai tsekkaamaan, miltä tämän hetken seinien trendivärit näyttävät livenä. Toki Askossa on edelleen huikea määrä erilaisia tehtaan omia sohvia, mutta Asko ei ole enään pelkkä sohvakauppa.

Mulla onkin ilo tarjota teille lukijoilleni alennuskoodi Vaasan Askoon. Kertomalla kassalla lukevasi blogiani ja mainitsemalla koodin ASKO, saat 40% alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista! Alennuskoodi on voimassa 15.6.2016 asti. 

Mun niin tekis mieli käyttää tuo alennus Candeo-kattovalaisimiin (kuva yllä), joita jo syksyllä suunnittelin lasten huoneisiin tuomaan pimeään talveen kaivattua kirkasvaloa. Myös Askon kuoharilasit (kuva yllä) olisi oiva ostos. Ne on paitsi kivat käteen, kauniin näköiset ja ystäväni mukaan tosi kestävät käytössä - hintakin on vain 1,90€ per lasi! Täydelliset kesän juhliin ja terassille...

Kiitos Asko kivasta illasta!


[Share to Pinterest]

torstai 12. toukokuuta 2016

Juhlapäivä



Tänään on nostettu liput salkoon Suomen kansallisfilosofin kunniaksi. Hurraa!

Mä olen otettu kaikista huomionosoituksista. Kukkia, lohimedaljonkeja, kuohuviiniä, onnittelulaulua, koko Suomi liputtaa...

Kiitos kiitos kiitos! Hienoa täyttää 34 vuotta!

Nyt voitte lopettaa siellä sen laulamisen ja käydä laskemassa lipun. Ja tykkäänhän mä pohdiskella asioita, mutta että oikein kansallisfilosofi...enpä tiedä...

Ai mikä Snellman? Suomalaisuuden päivä? Aaa...Okei.



Tilasin itselleni lahjaksi ihanan Artekin jakkaran erikoisvärityksellä, mutta kuinka ollakaan
postipaketissa oli vain pastaottimet, jotka klikkasin extrana tilaukseeni. Vähän harmittaa. Sekin harmittaa, että Herra Salo ei näillä näkymin pääsekään kesäkuussa Murikkaan muksukurssille. Tytöt tulee olemaan niin pettyneitä. Meidän hankalat lastenhoitojärjestelytkin kesän osalta muuttuu entistä hankalammiksi. Kurssilla on vain rajoitetusti paikkoja. Perkele.

No, nyt vähän skumppaa ja positiivisia ajatuksia! Ensi vuonna juhlitaan isosti. Se on varma se. Ja mun kroppa jatkaa kevenemistään. Jee! Tänään taas treenattiin Ladyline Ritzin Ladyslim-studiolla ja painoksi mitattiin 77,7 kiloa. 

[Share to Pinterest]

torstai 5. toukokuuta 2016

11. hääpäivä











Viime hetkellä suunnitelmat muuttui - yllätys :D

Meidän oli Herra Salon kanssa tarkoitus lähteä Uumajaan ostosristeilylle hääpäivän kunniaksi. Helatorstain vapaa mahdollistaisi oikein koko päivän kahdenkeskisen retken!

No. Ei me sitten kuitenkaan lähdetty. Ymmärrettiin tilanne. Ostosmatka kahdenkesken olisi ajanut meidät holtittomaan shoppailuun ja kotiin oltaisiin tultu pussukan ja nyssykän kera. Sen jälkeen olis saatu sanoa heipat pihavaloille, terassisohvalle tai muurikiville, jotka ovat nyt hankintalistalla. Oli siis fiksumpaa olla menemättä...

Keksittiin sitten mennä melkein Uumajaan.

Tehtiin ihanaakin ihanampi vaellusetki Raippaluodon perukoille Björkön maailmanperintömaisemiin. Pakattiin mukaan mansikoita, omenaa, kuohuviiniä ja herkkuleivät konjakkisavunieriällä täytettynä. Patikoitiin Svedjehamnin parkkipaikalta lähtevää luontopolkua pitkin ohi Saltkaretin näkötornin. Jatkettiin matkaa luontopolulta erknevaa vaellusreittiä pitkin aina Långgrundetiin asti. Siellä söimme eväät ihanalla paikalla niemeen nokkaan rakennetulla laavulla. Katselimme meren yläpuolella lenteleviä kurkia, sorsia ja merikotkia. Joutsenpari ui hiljalleen. Eväät maistui herkullisilta ja tehtiin pyhä lupaus ottaa useammin aikaa vain meille kahdelle. Kun oltiin levähdetty, patikoitiin takaisiin luontopolulle ja jatkettiin sen kuljettamina kauniissa perinnemaisemissa. Lopuksi kiipesimme vielä näkötorniin ihailemaan maisemia ja tyyntä ilmaa. Tornista saattoi nähdä melkein Ruotsiin asti kun katseli ulapalle.

Koko reitin pituudeksi tuli himpun alle 10 kilometriä ja saimme siihen kulumaan 4 tuntia. Tahti oli verkkaisa. Sää oli mitä mainioin ja mikään ei hoputtanut meitä kiiruhtamaan. Juteltiin, talsittiin ja välillä pysähdyttiin kuvaamaan tai katsomaan eläimiä.

Matkalla nähtiin monia eri lintuja. Mä olen aika pelokas lintujen suhteen, mutta olen yrittänyt päästä eroon typerästä lintufobiastani. Tänäänkin huomasin yllättävän pian rentoutuvani ja luottamaan siihen, että linnut ei elä hyökätäkseen kimppuuni. Kun vielä yritettiin kuumeisesti bongata valkoselkätikkaa, muuttui lintujen tarkkailu kuin varkain hauskaksi leikiksi.

Lintujen lisäksi nähtiin kutemapuuhissa olevia kaloja, yksinäinen lisko ja todella kaunis musta kyykäärme, joka nautiskeli auringon lämmöstä vanhojen venevajojen läheisyydessä. Oli kummallista, kuinka kyykäärmeeseen reagoi kovin säyseästi ja kunnioittavasti sen "omassa" ympäristössä. Omalla koti- tai mökkipihalla kyy herättää tietysti pelkoa lasten ja lemmikkien takia, mutta nyt vaan ihailtiin ja annettiin käärmeen rauhassa siirtyä sivuun meidän reitiltä. 

Luontopolun varralla oli aitaus myös karjalle, mutta ne ei vielä olleen asemissa. Ylämaan karja jäi siis näkemättä. Lasten kanssa tullaan taatusti menemään myös noihin maisemiin. Luontopolku oli tosi helppokulkuista ja maisemaltaan vaihtelevaa. Lapset jaksavat taatusti tarpoa sen vajaan 4 kilometriä, mitä Bodvattnetin luontopolulla on mittaa. Vaellusreitti oli sitten vähän haastavampaa maastoa ja siellä joutui vaellusreitille tyypillisesti katsomaan tarkasti mihin jalkansa kivien ja juurien seassa asettaa. 

Sää oli täydellinen! Yli 15 astetta ja täysin tyyni ilma sai meidät todella viihtymään saaristolaismaisemissa. Enempää ei olisi voinut toivoa.

Meillä oli aivan ihana hääpäivä ♥

Lue lisää Bodvattnetin luontopolusta TÄÄLTÄ.

...ja ettei ihan laiskistumaan pääse, kävin vielä illalla tempaisemassa Terhin opastuksella Ladyslim-treenit Ladyline Ritzissä ;) Tehtiin tehokas hikitreeni nautiskellen. Keskityttiin keskivartalon lihaksiin ja jätettiin jalat vähemmälle. Mulla on lähtenyt painoa liki kolme kiloa! Aika ihanaa!



[Share to Pinterest]

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Wappu!


On viimeaikoina unohtunut ottaa valokuvia. On vähän unohtunut bloggaillakin. Anteeksi.
En ottanut yhtään kuvaa myöskään meidän vapunvietosta (yllä oleva kuva on hetki sitten napattu muisto juhlitusta juhlasta). Vaikka tilanteita valokuvaukseen olis ollut.

Olis ollut ihanaa ottaa kuva...

...auringospaisteisesta kotiterassista...skumppalaseista...nauravaisista lapsista...pitkistä ilmapalloista muotoilluista koirista...tuoreista mansikoista...uusista perunoista....lapsista suloisissa juhlamekoissaan ja minikokoisissa farkkurotseissaan...folioilmapalloista...herkuista Centralissa...päiväunista riippumatossa...

Ja sit olis ollu hauska ottaa kuva...

...kun Iina muksahtaa kumoon tuolilla kotiterassilla...kun Aava tekee saman tempun Centralissa (oikeesti, pieniä koheltajia! :D)...kun mun nenä alkaa näyttämään siltä, että vappu on jatkunut toista viikkoa. Flunssan rippeet nimittäin vaivailee edelleen ja tämä tauti onkin ollut ilman kuumetta, mutta hillittömällä määrällä RÄKÄÄ. Voi pojat. Oon niistänyt viimeisten neljän päivän aikana enemmän kuin viimeisen neljän vuoden aikana yhteensä. Ja nyt on nenä kipee ja punainen. Että siitäkin olisi saanut hauskan kuvan...jaa, no. Ehkä ihan hyvä, että jäi ottamatta.

Wappu on nyt kuitenkin juhlittu! Flunssan takia tosin rauhallisesti ja paljon lepäillen. Onneksi saatiin näin ihana vappusää! Vappuautoa meillä ei tänä vuonna ollut, mutta perinteisesti käytiin Centralissa syömässä. On se vaan koko vapun kohokohta - joka vuosi ♥ Mä lipesin Ladyslim ruokaohjelmastani ehkä vähäsen caesar-salaatin ja katkarapu skagenin kanssa, mutta muuten löysin mulle sopivia herkkuja, jopa jälkiruokapöydästä osasin valita terveellisiä hedelmäpaloja.

Nyt kohti toukokuuta. Toukokuu onkin meillä yhtä juhlaa synttäreineen, äitienpäivineen ja hääpäivineen ♥


[Share to Pinterest]