torstai 5. toukokuuta 2016

11. hääpäivä











Viime hetkellä suunnitelmat muuttui - yllätys :D

Meidän oli Herra Salon kanssa tarkoitus lähteä Uumajaan ostosristeilylle hääpäivän kunniaksi. Helatorstain vapaa mahdollistaisi oikein koko päivän kahdenkeskisen retken!

No. Ei me sitten kuitenkaan lähdetty. Ymmärrettiin tilanne. Ostosmatka kahdenkesken olisi ajanut meidät holtittomaan shoppailuun ja kotiin oltaisiin tultu pussukan ja nyssykän kera. Sen jälkeen olis saatu sanoa heipat pihavaloille, terassisohvalle tai muurikiville, jotka ovat nyt hankintalistalla. Oli siis fiksumpaa olla menemättä...

Keksittiin sitten mennä melkein Uumajaan.

Tehtiin ihanaakin ihanampi vaellusetki Raippaluodon perukoille Björkön maailmanperintömaisemiin. Pakattiin mukaan mansikoita, omenaa, kuohuviiniä ja herkkuleivät konjakkisavunieriällä täytettynä. Patikoitiin Svedjehamnin parkkipaikalta lähtevää luontopolkua pitkin ohi Saltkaretin näkötornin. Jatkettiin matkaa luontopolulta erknevaa vaellusreittiä pitkin aina Långgrundetiin asti. Siellä söimme eväät ihanalla paikalla niemeen nokkaan rakennetulla laavulla. Katselimme meren yläpuolella lenteleviä kurkia, sorsia ja merikotkia. Joutsenpari ui hiljalleen. Eväät maistui herkullisilta ja tehtiin pyhä lupaus ottaa useammin aikaa vain meille kahdelle. Kun oltiin levähdetty, patikoitiin takaisiin luontopolulle ja jatkettiin sen kuljettamina kauniissa perinnemaisemissa. Lopuksi kiipesimme vielä näkötorniin ihailemaan maisemia ja tyyntä ilmaa. Tornista saattoi nähdä melkein Ruotsiin asti kun katseli ulapalle.

Koko reitin pituudeksi tuli himpun alle 10 kilometriä ja saimme siihen kulumaan 4 tuntia. Tahti oli verkkaisa. Sää oli mitä mainioin ja mikään ei hoputtanut meitä kiiruhtamaan. Juteltiin, talsittiin ja välillä pysähdyttiin kuvaamaan tai katsomaan eläimiä.

Matkalla nähtiin monia eri lintuja. Mä olen aika pelokas lintujen suhteen, mutta olen yrittänyt päästä eroon typerästä lintufobiastani. Tänäänkin huomasin yllättävän pian rentoutuvani ja luottamaan siihen, että linnut ei elä hyökätäkseen kimppuuni. Kun vielä yritettiin kuumeisesti bongata valkoselkätikkaa, muuttui lintujen tarkkailu kuin varkain hauskaksi leikiksi.

Lintujen lisäksi nähtiin kutemapuuhissa olevia kaloja, yksinäinen lisko ja todella kaunis musta kyykäärme, joka nautiskeli auringon lämmöstä vanhojen venevajojen läheisyydessä. Oli kummallista, kuinka kyykäärmeeseen reagoi kovin säyseästi ja kunnioittavasti sen "omassa" ympäristössä. Omalla koti- tai mökkipihalla kyy herättää tietysti pelkoa lasten ja lemmikkien takia, mutta nyt vaan ihailtiin ja annettiin käärmeen rauhassa siirtyä sivuun meidän reitiltä. 

Luontopolun varralla oli aitaus myös karjalle, mutta ne ei vielä olleen asemissa. Ylämaan karja jäi siis näkemättä. Lasten kanssa tullaan taatusti menemään myös noihin maisemiin. Luontopolku oli tosi helppokulkuista ja maisemaltaan vaihtelevaa. Lapset jaksavat taatusti tarpoa sen vajaan 4 kilometriä, mitä Bodvattnetin luontopolulla on mittaa. Vaellusreitti oli sitten vähän haastavampaa maastoa ja siellä joutui vaellusreitille tyypillisesti katsomaan tarkasti mihin jalkansa kivien ja juurien seassa asettaa. 

Sää oli täydellinen! Yli 15 astetta ja täysin tyyni ilma sai meidät todella viihtymään saaristolaismaisemissa. Enempää ei olisi voinut toivoa.

Meillä oli aivan ihana hääpäivä ♥

Lue lisää Bodvattnetin luontopolusta TÄÄLTÄ.

...ja ettei ihan laiskistumaan pääse, kävin vielä illalla tempaisemassa Terhin opastuksella Ladyslim-treenit Ladyline Ritzissä ;) Tehtiin tehokas hikitreeni nautiskellen. Keskityttiin keskivartalon lihaksiin ja jätettiin jalat vähemmälle. Mulla on lähtenyt painoa liki kolme kiloa! Aika ihanaa!



[Share to Pinterest]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3